En ole syysihmisiä. Periaatteessa ajatus vilttiin kääriytymisestä,
kynttilämerestä ja lasillisesta punaviiniä on ihan kiva, mutta minä juon kyllä
punaviiniä kesät talvet. En ole vielä hoksannut, mitä kivaa on jäätävässä
tihkussa, sukkien käyttämisessä ja naamaan lentävissä limaisissa lehdissä.
Mutta myönnettäneen, on syksyssä hyvätkin puolensa, kuten sadonkorjuun ja
metsän herkut. Ja syyskuussa alkaa Pohjois-Atlantin merivesi olla tarpeeksi
viileää sinisimpukoita ajatellen. Ranskalaiset ja belgialaisethan syövät
sinisimpukoita vain kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, sillä silloin
merivesi on tarpeeksi kylmää simpukoiden kasvamiseen. Suomessa ärriä on vain
marraskuussa, mutta ei anneta sen häiritä.
Me valmistamme sinisimpukat aina samalla tavalla. Minusta on kiva, ettei
simpukoita ole keitetty pelkässä valkoviinissä, vaan että nilviäisten seassa on
myös sattumia. Silti olisi kiva kokeilla jotakin uutta tapaa valmistaa
sinisimpukoita. Nyt olisi siis aika paljastaa oma salainen simpukkareseptisi, miten sinä taiot simpukoista suurta herkkua?
Reseptiikka kuvan aineksista valmistettaviin sinisimpukoihin löytyy täältä.
Ohje on syntynyt soveltamalla alun perin Hesarissa ilmestynyttä reseptiä.
En ole ikinä kotona uskaltautunut valmistamaan sinisimpukoita, mutta ehkä nyt olisi aika? Valmistaisin ne simppelisti keittämällä ne valkoviinissä runsaan valkosipulin ja persiljan kera. Myös jollain voimakkaalla juustolla (esim. parmesaanilla) gratinoidut simpukat kiinnostavat!
VastaaPoistaSimpukoiden valmistaminen on oikeasti tosi simppeliä ja nopeaa, eli nyt on korkea aika kokeilla! :) Gratinoidut simpukat ovat kyllä hyviä, mutta niissä on vain vähän isompi vaiva, kun ne pitää joka tapauksessa ekana keittää.
Poistaaahpua, enkö nyt voi kommentoida kun ei ole vetää reseptiä taskusta, siis kiinnostavaa reseptiä...punajuurisimpukat :D ?
VastaaPoistaNo, jokatapauksessa, noi suun doodles-kuvat on ihania, just tuollaisia oon aina kans halunnut tehdä!(vaan eipä ole näkynyt)
Kommentointi oli nimenomaan tarkoitettu vain hyvästä reseptistä vinkkaaville. ;) viiitsi viiitsi.
PoistaIltaa myöten alkaa olla jo niin pimeä, että tuntuu, että eilenkin oli parempi ottaa kuvat ennen kuin jälkeen ruoanlaiton. Siinä on myös se hyvä puoli, että A) ei tartte syödä kylmää ruokaa ja B) ei tartte kuunnella Apupojan valitusta, että kuvaaminen kestää ikuisuuden.
Tosin eilenkin ehdin ottaa kuvat ja korjata värkit pois kunnes tajusin että perskules, pekonit unohtuivat tiskipöydälle...
Minä tykkään espanjalaisesta lähestymistavasta, chiliä (jopa minulle chilinynnerölle maistuu) tuomaan potkua.
VastaaPoistaTörmäsin yhteen hyvältä vaikuttavaan ohjeeseen, jossa simpukat uiskentelivat chili-tomaattisoosissa, mutta epäilen, että niiden syöminen on vähän hankalaa, eikä mua oikein himota nuoleskella tomaattikastiketta simpukoiden pinnasta....
PoistaMeillä on kotona suosittu kermaista sinisimpukka-pekonikeittoa. Ainesosat on niin parhaat, että epäonnistumisen vaaraahan ei ole:D Eli kuullotettua sipulia ja pekonia, runsaasti kermaa, sinisimpukoita noinniinkuin perusaineksina, mausteet ja liemi maun mukaan. Enjoy!
VastaaPoistaHei tämähän kuulostaa hyvältä! Aikalailla siis samat setit vois laittaa kuin tuohon suosikkisimpukkahässäkkäänikin!
PoistaNam! Tuohon ei ole paljon lisättävää..
VastaaPoistaJa mukava kuulla että on joku toinenkin joka kyseenalaistaa syksyn mukavuuden!
Oikeastaanhan tämä alkusyksy on ihan kivaa aikaa, mutta se johtuu pelkästään siitä, että vielä on melkein kesä. Lokakuu on ihan persuksista. :)
PoistaMahtava kuva! Vaikken ihan syysihminen olekaan (tosin olen syntynyt syyskuussa) niin kaipaan hieman Suomen alkusyksyä..
VastaaPoistaNami,simpukoita.Ja ihan samasta syystä minäkin ostan tuoreita kalmareita ja tiikerikatkarapuja vain silloin kun täällä ollaan talven puolella eli viileää.
Kiitos! Minä olen syntynyt kesällä ja olen kyllä ihan kesäihminen. Tämä alkusyksy on kyllä kaunista ja kivaa aikaa, mutta aika nopeasti kamalat syyskelit iskevät päälle... Kalmarit ja tiikeriravut kuulostavat hyviltä!
PoistaUskaltauduin itse tekemään sinisimpukoita viime keväänä ja tuoreiden puutteessa tein gratiinin tölkkiversioista :)
VastaaPoistaMolemmat reseptit alla:
http://www.lily.fi/juttu/sinisimpukat
http://www.lily.fi/juttu/sinisimpukkagratiini-0
Täytyykin käväistä tsekkaamassa linkkisi. Kiitos vinkeistä! Mä suhtaudun vähän nihkeästi noihin tölkitettyihin simpukoihin, mutta onneksi tähän aikaan vuodesta on tuoreita, varsinkin loppuviikosta, hyvin saatavilla. :) Gratinoituja simpukoita olen tehnyt seuraavana päivänä lopuista simpukoista, jos niitä on jäänyt yli, ne ovat esim. aika kiva alkuruoka kyllä. Tällä kerralla simpukoita jäi vähän yli, mutta pakastettiin ne, niistä saa kivan lisän silleen vaikkapa pastaan.
PoistaMinä olen myös suhtautunut skeptisesti tomaattikastikkeiden ja simpukoiden yhdistämiseen, mutta pakko sanoa, että sain juuri italialaisessa ravintolassa Pietarissa (ei ollut oma valinta syödä italialaista Pietarissa) aivan käsittämättömän mahtaviin simpukoihin tomaattikastikkessa. Simpukoiden mukana jouduin nielemään myös ennakkoluuloni.
VastaaPoistaJa kyllä on taas kerran kaunis kuva!
Ehkä täytyykin sitten kokeilla sitä tomaattisoossia. Mutta pitikö Pietarissa nuoleskella ne kuoret? Se jotenkin huolestuttaa mua :)
PoistaKiitos kuvakehusta! :)
No, en nuollut, eikä ympärilläkään nuoleskeltu ainakaan näkyvästi eli kenties en rikkonut pahasti etikettia ;-)
PoistaTäällähän stailataan ihan viimeisen päälle, vau! :) Ja mua kiinnostais simpukat, harmi että tuota toista puolta ei, Ehkä kokeilen siis ihan itse, syököön hän vaikka makkaraa.
VastaaPoistaMun simpukkaversiossa on sen verran sattumia, että sitä on suostunut syömään useampikin aluksi simpukoiden syömistä nirsoillut henkilö. Toisaalta asenteesei on täysin oikea, syökööt makkaransa jos ei kelpaa! ;)
PoistaNams, hyvältä kuulostaa! Ja tosi ihana tuo kuva, oiva tapa kertoa resepti visuaalisesti. Täytyy kokeilla! :)
VastaaPoistaKiitos! Ja hyviä ovatkin!
PoistaHoi, mun ehdoton suosikki on pastiksella maustetut fenkolisinisimpukat. Sipulia, valkosipulia, yksi fenkolinmollukka. Chiliä halutessaan, pekonia tai possunkylkeä halutessaan, ilmankin pärjää, pohdittavaksi vain, jos anis suurissa määrin tökkii: tulee lisäaromeja kilpailemaan. Aimo loraus pastista: Ricard, Pastis 51, Pernod, en ole alkuperätarkka, vaikka kuulemma pariisilainen Pernod ei ole kunnon pastista. Kermaa, jos kermainen miellyttää. Iso tuhti rapeakuorinen maalaisleipä kaveriksi.
VastaaPoistagoogle 2512
VastaaPoistagoogle 2513
google 2514
google 2515
google 2516