Kermansekainen kesäsalaatti

Kaikki lähti Apupojan isän huokaisusta, että tekisi mieli vanhanaikaista maalaissalaattia. Seuraavaksi tongittiin reseptikätköjä ja sitten syötiinkin viikko putkeen samaa salaattia. Kesän salaattihitti on syntynyt.

Simppelit grillisiiat

Nolottaa, että kesä on kukkeimmillaan, mutta blogista ei löydy ainuttakaan grillireseptiä. Totuuden nimissä olemme kyllä touhunneet grillin ääressä ja syöneet ennen ja jälkeen vaellusreissumme melkeinpä jopa ruokottoman hyvin. Grilliin on päätynyt toinen toistaan herkullisempia lihakimpaleita, rimpsuluita, katkarapuja, kalaa ja vihanneksia.

Täydellinen kesäpäivä

Skumppaa, mansikoita, piknikeväitä, makoilua nurmella auringossa ja hyvää musiikkia lavan täydeltä. Ja seurakin oli maailman parasta. Lisää tällaisia kesäpäiviä!

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Takaisin sivistyksen parissa

Terveisiä ihmisten ilmoilta! Lapissa oli kaunista, ja tunturimaisemissa tuli talsittua toista sataa kilometriä, eli jokunen metri päälle sata kilometriä. Ruokaa olimme varanneet kahdeksaksi päiväksi, mutta saimme sen verran tunturin päällä puhelimeen taajuutta, että kuullessamme sääennusteiden enteilevän kovia sateita, päätimme laittaa töppöstä toisen eteen hieman ripeämpään tahtiin ja tiivistimme reissun kuuteen päivään.

Monesta suunnasta on korviini kantautunut valitusta sateista, mutta meitä on kyllä aurinko suosinut! Lapissa jopa vähän liiaksi, vaikkei niillä leveysasteilla lienekään soveliasta valittaa kuumuudesta. En olisi voinut etukäteen uskoa, että tunturin laellakin voi olla liian kuuma ja niin tyyntä, että paarmatkin puuskuttavat kiertäessään kehäänsä ihmispolojen ympärillä.

Kohteenamme oli Urho Kekkosen kansallispuisto. Aloitimme eräretkemme Raja-Joosepista, joka on aivan Itärajan tuntumassa. Osan öistä nukuimme autiotuvissa, joiden verkosto UK-puistossa on varsin tiheä, ja osan teltassa. Huiputimme kolme tunturia, mukaan lukien itäisen Lapin korkeimman tunturin, Sokostin, sekä ylitimme aika monta muuta tunturia. Reittimme oli pääpiirteissään seuraava: Raja-Jooseppi – Jyrkkävaara – Sarvioja – (Paratiisikuru + Sokosti) – Luirojärvi – Muorravaarakka – Anterinmukka – Kiertämäjärvi – Raja-Jooseppi. 

Taidan lähteä toistekin. 

Porojen ja paarmojen lisäksi vaikutti olevan hyvä sammakkovuosi. Näimme myös paljon herkullisen näköisiä riekkoja. Mutta kuka tunnistaa jäljen perusteella, ken kulki meitä ennen polulla. Jäljen pituus noin 12-13 senttiä. 

Paluumatkalla, hieman Rovaniemen eteläpuolella, näimme myös herkullisia sisäfileitä. 

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Toiveena maltillinen hyttyssato

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös jalkapallohuuma itäisessä Euroopassa. Ukrainan ja Puolan reissusta on vielä ruokaraportit kirjaamatta, mutta ne saavat odottaa sateisia sisäpäiviä. Reissusta palattuamme kerkesimme nukkua yhden yön omassa sängyssämme ennen kuin suuntasimme grillin ääreen Apupojan alaville synnyinseuduille.

Lomanvietto jatkuu, mutta grilliherkut vaihtuvat hieman erilaisiin sapuskoihin. En muista, milloin viimeksi olisin tiennyt näin tarkkaan etukäteen, mitä lähitulevaisuudessa suuhuni laitan. Muiden muassa pari kiloa näkkileipää, kaurahiutaleita ja erilaisia kiisseliaineksia on pussitettu ja pakattu rinkkaan. Rinkat on säädetty ja tungettu autoon ja auton nokka suunnataan kohta kohti pohjoista ja itärajaa. Otsot, hyttyset ja poromiehet – täältä tullaan!

Alun perin kuvittelin itse kuivattavani, maustavani ja pussittavani vaellusretken einehet, mutta niin vain nöyrryin, ja rinkkoihin pakattiin pussitolkulla valmiita retkiruokia. Maistuuko pussitettu tandoorikanaeines autenttiselta intialaisillalliselta, kun on tarpeeksi kiljuva nälkä? Se selvinnee ensi viikolla ja raporttia pukkaa perästä. 

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!