perjantai 9. maaliskuuta 2018

PALUU BLOGOSFÄÄRIIN


Jostakin kaapin perältä löytyi kameran laturi. Muistikortti tulvi muistoja parin vuoden takaa. Sängyn alla makoilleet kuvausalustat ovat keränneet ylleen paksun pölykerroksen. 

Blogi on tuntunut vähintään yhtä tomuttuneelta. Jo pidemmän ajan olen haaveillut paluusta blogin pariin, mutta viikko ja kuukausi toisensa jälkeen on kulunut, ja samalla kynnys bloggaamiseen sen kuin kasvanut. 




Olin ajatellut, että ensinnäkin paluupostauksen pitäisi olla jotakin tajunnanräjäyttävää. Toisekseen tajunnan lisäksi on pitkään tehnyt mieli räjäyttää blogin ulkoasu ja käyttöliittymä. Toisin sanoen en ole tehnyt bloggaamisen pariin palaamista itselleni kovinkaan helpoksi. 

Tämän vuoden teemana on kuitenkin päästää itsensä mahdollisimman helpolla. Sallin itselleni sen, ettei aina tarvitse valita edes aidan matalinta kohtaa, välillä voi ihan suosiolla  kaivautua aidan ali – tai mikä parasta, mennä sieltä, mihin aitaa ei ole alun alkaen pystytettykään. 

Kaksi vuotta sitten äitiysvapaalle jäätyäni mieleni pursusi ideoita. Ajattelin, että kun kerrankin on aikaa, ehdin panostaa blogiin, oppia uutta ja toteuttaa itseäni keittiössä. Totuus oli vähän toisenlainen. Tuli vauva, joka nukkui kolmen vartin sykleissä ensimmäisen vuoden ajan. Töihinpaluu vauvan ollessa reilun kymmenen kuukauden ikäinen ei varsinaisesti helpottanut tilannetta. Viime kesänä sain pahimmat univelat kuitattua, mutta samalla remontoimme täydellä höyryllä uutta kesäkotiamme. Syksyllä alkoi puolestaan päiväkotiarki, ja elämässä tuntui olevan jatkuva pula ajasta. 



Nyt olen taas uuden edessä. Jäin juuri uudelleen äitiysvapaalle. Tällä kerralla uusia tulokkaita on tulossa kaksin kappalein. Edessä on ihmiskoe: miten selvitä hengissä kolmen alle kaksivuotiaan kanssa. 

Uudesta tilanteesta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, päätin lopultakin kaivaa kameran käsiini. Vaikka aktiivisista blogiajoista on vierähtänyt jo vuosi ja toinenkin, muistan, millaisella innolla ja palolla olen aikanaan bloggaamiseen suhtautunut. Ja kuinka paljon se parhaimmillaan antaa ja opettaa uutta. 

Edelleen blogin ulkoasu näyttää tunkkaiselta. Jossain vaiheessa on sen aika, sitä ennen aion napata ruuhkaisen vauva-arjen vastapainoksi tunnin sieltä ja täältä myös itselleni ja bloggaamiselle. Voi toki olla, että lähiaikoina ei mitään kovin erityistä gourmeeta keittiössämme kokkailla. Jos en keksi muuta, niin jaan sitten vaikkapa valmisruokasuosikkini, joiden avulla selvitä tästä ihmiskokeestamme. 

Jatketaan bloggaamista teemaan sopivasti niin sanotusti vauva-askelin. 


TallennaTallenna

sunnuntai 11. joulukuuta 2016

MAUSTETUT SUOLAT PUKINKONTTIIN
+ ARVONTA



Mietitkö, mitä lahjaksi kummille, kaimalle tai päiväkodin henkilökunnalle? Läpinäkyvään myllyyn pakattu maustettu suola on oiva lahja pukinkonttiin ja muistuttaa antajastaan pitkään. 

YHTEISTYÖSSÄ HEIROL

Onko Heirol tuttu merkki? Olen mukana Heirolin ja Foodloverin kampanjassa, jossa minut haastettiin kehittelemään syötävä joululahja. 

Heirol on Kaarinassa sijaitseva perheyritys, jonka Heimo Lehtonen perusti vuonna 1991 poikansa Rolf Moborgin kanssa. Yrityksen nimi kumpuaa hauskasti perustajien etunimistä. Heirol haluaa innostaa suomalaisia valmistamaan kotona useammin ruokaa ja viettämään enemmän aikaa keittiön ja ruokapöydän äärellä. Ruoanlaitto kotona on hauskaa ja helpompaa kuin usein ajatellaankaan. Vaikka ruoanlaiton ei tarvitse olla välineurheilua, on se paljon kivempaa kun välineet ovat kunnossa. 



Itse muistan ostaneeni Heirolin metallipäisiä Steely-sarjan keittiövälineitä kapiokirstuuni  asuessani vielä lapsuudenkodissani ja vasta haaveillessani omasta huushollista. Steely-sarjan tuotteita on myyty yli kolme miljoonaa kappaletta, ja olen totta tosiaan kantanut oman korteni kekoon niiden ostamisessa. Yrityksen tuotevalikoimaan kuuluu kuitenkin paljon muutakin. Surffailin Heirolin verkkokaupassa tarkoituksenani tilata täytettä pukinkonttiin, mutta täytyy myöntää, että lähti vähän lapasesta. Aika monen paketin päälle pitää rustata oma nimi, sillä Heirolin verkkokaupasta löytyi niin monta kivaa tuotetta, jotka oli pakko saada itselle. Esimerkiksi tuo kuvissakin vilahtava ihana pikkuinen kuparikasari.

Tilasin kaupasta myös kasan läpinäkyviä akryylisia suolamyllyjä. Myllyissä on keraaminen koneisto ja ne sopivat myös kuivattujen yrttien jauhamiseen – siispä täydellisiä maustetuille suoloille. Valmistin kahdenlaista maustettua suolaa: kalaruokien maustamiseen sopivaa sitruunankuorella, tillillä ja valkopippurilla maustettua suolaa sekä rosmariinilla ja suppilovahveroilla maustettua suolaa.





Heirolin myllyt on valmiiksi täytetty merisuolalla, joten maustetun suolan tekeminen on helppoa. Yrtit ja muut makuaineet vain sekoitetaan suolan joukkoon. Tuoreet yrtit sekä sitruunankuori toki kannattaa kuivata, jotta suola pysyy käyttökelpoisena pitkään. Kuivasin suolaseokset 40-asteisessa uunissa, mutta kuivattaminen onnistuu tarvittaessa myös huoneenlämmössä. Toki halutessaan voi suoristaa mutkat ja käyttää suolan maustamiseen valmiiksi kuivattuja yrttejä. Omien suolasekoitusten tekemisessä oikeastaan vain mielikuvitus on rajana, ja kaunis mylly on kiva joululahja. 


Olen pitkään suunnitellut kirjoitussarjaa, jossa nostaisin esiin keittiöni suosikkituotteita. Steely-sarjan koristerauta olisi ehdottomasti mukana sarjassa. Rauta on meillä kovassa käytössä, sillä raudalla on superkätevää raastaa sitrushedelmistä kuoret. Moni vannoo hommassa viilamaisen raastimen nimeen, mutta mielestäni koristerauta on hommassa paljon näppärämpi. Älkää siis sukulaiset ihmetelkö, jos paketistanne kuoriutuu koristerauta. 


***ARVONTA***

Minkä Heirolin tuotteen toivoisit löytyvän omasta joulupaketistasi? Käy tutustumassa Heirolin verkkokaupan antimiin. Kommentoi ja linkitä oma toivetuotteesi kommenttikenttään ja olet mukana 75 euron arvoisen lahjakortin arvonnassa. Verkkokaupassa on muuten kätevä lahjaksi-osio, josta voi etsiä tuotteita muun muassa lahjansaajan mukaan. 

Kilpailun säännöt löydät tästä. Lahjakortti arvotaan kaikkien 18.12. klo 10.00 mennessä ohjeiden mukaan kommentoineiden kesken. 



SITRUUNALLA, TILLILLÄ JA VALKOPIPPURILLA MAUSTETTU SUOLA

  • Heirolin suolamylly (noin 1,5 dl karkeaa merisuolaa)
  • 1 sitruuna 
  • 1 dl tuoretta tilliä (tai kuivattua tilliä noin 1 rkl)
  • 1 rkl valkopippuria

Raasta sitruunasta kuori ja silppua tilli. Sekoita kaikki mausteseoksen ainekset sekaisin ja levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille. Kuivata 40-asteisessa uunissa luukku rakosellaan noin 2 tuntia tai kunnes yrtit ja sitruunankuoriraaste ovat täysin kuivia. 

Täytä myllyt seoksella. 

METSÄLTÄ MAISTUVA SIENI-ROSMARIINISUOLA

  • Heirolin suolamylly (noin 1,5 dl karkeaa merisuolaa)
  • 1 rkl tuoretta rosmariinia (tai hieman vähemmän kuivattua)
  • 1 rkl pieniä, kuivattuja suppilovahveroita

Nypi rosmariinista lehdet ja kuivaa niitä 40-asteisessa uunissa luukku rakosellaan tai huoneenlämmössä kunnes ne ovat kuivia. 

Sekoita mausteseoksen ainekset. Tarvittaessa voit murtaa suppilovahveroita hieman pienemmiksi. (Suola imee itseensä makua sienistä, joten suola maistuu sieniltä, vaikkei myllyn jokaisella rouhaisulla tulisikaan sientä.) 


Täytä myllyt seoksella. Käytä liha- ja kasvisruokien maustamiseen. 




TallennaTallennaTallennaTallennaTallennaTallenna

keskiviikko 16. marraskuuta 2016

VOITAIKINAVOHVELIT JA SILLIJÄÄTELÖ


Silli kuuluu joulupöytään, uusien perunoiden kaveriksi sekä akateemisiin kohmeloaamiaisiin eli silliksiin. Sekä tietystikin aprillipäivään, jolloin kulautetaan kuravedet päälle. Suhtauduin silliin hieman epäilevästi, mutta koin valaistumisen: sillistähän on yllättävän moneksi!

YHTEISTYÖSSÄ AHTI-SILLIT


Hihkaisin innosta kun minua pyydettiin mukaan Blogiringin Ahti-sillien kampanjaan. En ole koskaan liiemmin pitänyt sillistä (tai niin ainakin luulin) ja otin innolla vastaan haasteen kehittää sillistä jotakin uudenlaista herkkua. Olen aina pitänyt ennakkoluulojen nujertamisesta, eritoten omieni. Tällä kertaa ennakkoluuloilta oli jopa yllättävän helppo laittaa niskat nurin. Kävi nimittäin niin, että suorastaan valaistuin ja innostuin: Ensinnäkään silli ei ole pahaa. Ja toisekseen siitähän voi tehdä vaikka ja mitä!

Monessa perheessä sillipurkki katetaan joulupöytään, jossa se saattaa helposti jäädä sen seitsemän sortin varjoon. Niinpä aloinkin pohtia, miten sillin voisi nostaa varjosta valokiilaan. Valmistin sillistä jäätelöä (tiedän, kuulostaa aprillipäivän pilalta tai vähintään sangen epäilyttävältä), joka sopii talvikauden alkupalaksi tai vaikkapa brunssille. Jäätelöstä voi pyöräyttää pallon höyryävänkuumien blinien päälle tai jäätelön voi tarjota valmiista voitaikinasta tehtyjen vohvelien keralla, kuten minä tein.




Ahti Perinteinen sillifilee, jota käytin jäätelön teossa, on valmiiksi fileoitua rasvasilliä. Aiemmin tuote löytyi hyllystä Boy kevytsuolatun sillin nimellä. Siniseen kääreeseen pakattu silli on maustettu ainoastaan suolalla ja sokerilla, joten se sopii loistavasti monenlaiseen ruoanlaittoon ja sen voi maustaa haluamallaan tavalla. Perinteiset sillifileet kannattaa liottaa kylmässä vedessä parin tunnin ajan, jotta ylimääräinen suola liukenee pois. Sillikoulu.fi-sivustolta löytyy perinteisten sillireseptien lisäksi myös villimpiä ideoita sillikokkailuun. Perinteisen sillifileen lisäksi Ahtin antimista löytyy myös vihreään kääreeseen pakattu matjessisillifilee, joka on valmiiksi maustettua silliä. 

Molemmat sillituotteet valmistetaan Turussa, ja ne ovat vastuullisesti kalastettuja, mistä on takeena myös pakkauksesta löytyvä MSC-sertifikaatti.

idkuva

VOITAIKINAVOHVELIT JA SILLIJÄÄTELÖ (alkupalaksi kuudelle)

  • kolme voi- tai torttutaikinalevyä
  • 1 Ahti Perinteinen sillifilee
  • 2 dl kuohukermaa
  • 200 g maustamatonta tuorejuustoa
  • 1 dl silputtua tilliä
  • puolikas sitruuna
  • 1 tl dijonsinappia
  • mustapippuria

Liota sillifileetä kylmässä vedessä kahden tunnin ajan, jotta ylimääräinen suola liukenee pois. Vaihda vesi liottamisen aikana kerran tai pari. 

Vaahdota kerma löysäksi vaahdoksi. 

Silppua sillifilee.

Lisää kermavaahdon sekaan tuorejuusto, silputtu silli, tilli, puolikkaan sitruunan raastettu kuori sekä mehu, sinappi sekä mustapippuri. 

Sekoita tasaiseksi ja tarkista maku. 

Lusikoi seos pakastuksen kestävään astiaan ja peitä tuorekelmulla. Anna pakastua vähintään neljä tuntia. 

Ota sillijäätelö huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen tarjoilua tai anna sen pehmentyä jääkaapissa noin tunti. Tarjoile sillijäätelö voitaikinavohvelien tai esimerkiksi blinien kanssa. 

Vohvelien valmistus:

Sulata taikina pakkauksen ohjeen mukaan. Leikkaa valmiit levyt puoliksi ja paista vohveliraudalla keskilämmöllä noin viiden minuutin ajan. 

Voit paistaa vohvelit etukäteen valmiiksi ja lämmittää ne ennen tarjoilua esimerkiksi leivänpaahtimessa tai uunissa.



Yhteistyössä Ahti-sillit



keskiviikko 7. syyskuuta 2016

MITÄ TEHDÄ OMENOISTA?


Yllättikö omenasato puutarhurin? Kantaako työkaveri kassikaupalla omppuja iloksesi? Tässä vinkkejä omenatulvan taltuttamiseen.

Tänä vuonna omenasato on ollut ilmeisen runsas. Me olemme keittäneet pari maijallista vaaleanpunaista mehua, säilöneet sosetta pakastimeen sekä hillopurkkiin, ja olen leiponut omenoista niin piirakkaa kuin pullaakin.

Tässä blogista löytyviä vinkkejä avuksesi, jos kärsit niinkin positiivisesta ongelmasta kuin ylenpalttisesta omenasadosta. Kurkkaa myös jokusen vuoden takainen vinkkilista makeista syysherkuista – siinäkin listauksessa on mukana muutama herkullinen omenaresepti. 

Omenamehua mehumaijalla (kaupanpäälliseksi saat sosetta!)

Omenamehua on helppo valmistaa höyrystimellä eli niin kutsutulla mehumaijalla. Mehumaijalliseen saa kulumaan omenoita ämpärillisen jos toisenkin. Mehua varten omenoita ei tarvitse kuoria. Itselläni on tapana lohkoa omenat ja poistaa niistä huonot kohdat sekä siemenkodat. Mäski kannattaa soseuttaa sauvasekoittimella, ja omenasose syntyy mehun sivutuotteena lähes itsestään. Lisään soseeseen hieman sokeria, mutta toki soseen voi pakastaa myös sellaisenaan. Pakastettu sose sopii mainiosti puuron päälle tai jogurtin sekaan. 

Omenoiden sekaan voi sekoittaa myös muita marjoja tai hedelmiä. Erityisen hyvin sekaan sopivat puolukat, mutta kokeile kipata maijaan omppujen sekaan myös marja-aroniaa, kriikunoita tai luumuja.

Kurkkaa tarkempi ohje omenamehun valmistamisesta.  

Omenaa purkkiin

Omenasta syntyy myös hyvää hilloa. Oma suosikkini on omena-ruusunmarjahillo, jota on pakko tehdä (tai vaihtoehtoisesti laittaa äiti tekemään) joka vuosi vähintään yksi satsi. Ruusunmarjojen putsaamisessa on hieman hommaa, mutta hillo on ehdottomasti pienen näpertelyn väärti. 

Omenasadosta tulee maukasta hilloa myös kimpassa marja-aronian kanssa.

Omenaa leivontaan

Ja tietystikin omena sopii loistavasti leivontaan! Lapsuuteni suosikki on pehmeä omenapiirakka, jossa omenasiivut painuvat ihanasti osittain taikinan sisään. Satsista tulee pellillinen piirakkaa, mutta osan piiraasta voi myös sujauttaa pakastimeen vierasvaraksi. 

Äitini on perimätiedon mukaan hurmannut isäni omena-rahkakakulla. Blogista löytyvä kakku ei ole alkuperäinen hurmauskakku, mutta yhtä kaikki maistuu hurmaavan hyvältä. 

Omena-rahkapitko kätkee sisäänsä nimensä mukaisesti omenan lisäksi myös rahkatäytettä. Kannattaa kokeilla, jos olet pullan ystävä, sillä pitko on paitsi hyvän makuinen myös nätti kuin mikä. 

Muffinihampaan kolkutellessa kannattaa puolestaan leipoa sitruunankuorella maustettuja omena-murumuffineita. Niiden leipomisesta aiheutuu muistaakseni kauhea sotku, mutta maku palkitse siivosta huolimatta.

Omenapalat voi myös kevyesti karamellisoida. Ainakin itselleni siirappiomput maistuisivat tulevana viikonloppuna joko ricottavohveleiden tai rahkalettujen eli syrnikkien päällä. 

Löytyikö näistä suosikki, ja talttuisiko omenatulva näillä vinkeillä?









torstai 1. syyskuuta 2016

OMENA-RAHKAPITKO


Syksyn sato sujahti pullaan! Rahkatäyte ja omenapalat mehevöittävät pullapitkoa, jolloin pulla maistuu mehevältä vielä seuraavanakin päivänä –  mikäli sitä on silloin vielä jäljellä…


Niin mukavaa kuin pullan leipominen onkin, on siinä yksi harmittava puoli. Nimittäin pullaähky. En tiedä, onko olemassa ihmisiä, jotka malttaisivat syödä vain yhden, korkeintaan kaksi pullaa, jos uunituoretta vehnästä on tarjolla. Ainakaan itse en kuulu heihin, vaan pullanleipomista seuraa likipitäen aina huono olo. 

Vissi tosi on, että pulla on parasta tuoreena. Seuraavana päivänä pulla ei maistu alkuunkaan yhtä hyvältä. Sujautin pullapitkon sisään rahkaa ja omenapaloja. Ne mehevöittävät pitkoa sen verran, ettei kaikkea tarvitse syödä kerralla, vaan pulla maistuu liki yhtä hyvältä vielä seuraavanakin päivänä. Mikäli pitkoa on vielä silloin jäljellä.



OMENA-RAHKAPITKO (2 pitkoa)

Pullataikina: 

  • 2,5 dl maitoa
  • 25 g hiivaa
  • 0,75 dl sokeria
  • 1 rkl kardemummaa
  • 1 kananmuna
  • 0,5 tl suolaa
  • noin 7 dl vehnäjauhoja
  • 75 g huoneenlämpöistä voita

Omenatäyte: 
  • 4–6 omenaa koosta riippuen
  • 2 rkl (hillo)sokeria
  • (loraus Galliano-vaniljalikööriä)

Rahkatäyte: 
  • 100 g (puolikas purkki) maitorahkaa
  • 1 kananmuna
  • 1 rkl sokeria
  • 1 tl vaniljasokeria
  • 0,5 tl raastettua sitruunankuorta
lisäksi :
  • 1 kananmuna voiteluun
  • raesokeria

Valmista pullataikina: Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna sekaan hiiva. Lisää sokeri, kardemumma ja kananmuna. Lisää sekaan vähitellen jauhoja. Käytä aluksi apuna puulastaa, sitten nyrkkejä tai yleiskonetta. Alusta taikinaa yhteensä kymmenkunta minuuttia. Lisää alustamisen loppuvaiheessa voi ja suola. Kohota taikina liinan alla vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. 

Valmista pullataikinan kohotessa omenatäyte: Kuori omenat ja palottele ne arpanopan kokoisiksi kuutioiksi. Laita omenat, sokeri sekä halutessasi likööri pieneen kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Kypsennä omenia kunnes ne hieman pehmenevät, mutta älä keitä niitä mössöksi. Anna omenapalojen jäähtyä. 

Sekoita rahkatäytteen ainekset sekaisin. 

Pitkojen valmistus: Jaa kohonnut pullataikina kahteen osaan. Kauli taikina kahdeksi noin 30x40-senttiseksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Nosta taikinalevyt leivinpapereiden päälle. Leikkaa molemmille pitkille sivuille veitsellä "hapsuja". Lusikoi rahkatäyte ja omenat keskelle jäävälle kaistaleelle. Letitä pitkot nostamalla vuorotellen hapsuja molemmilta puolilta täytteen päälle (ks. kuva). Peitä pitkot leivinliinalla ja anna kohota noin 30 minuuttia. Voitele kananmunalla ja ripottele päälle raesokeria. Paista yksi kerrallaan 200-asteisessa uunissa keskitasolla noin 25 minuuttia. 

Vinkki: Jos haluat paistaa pitkot uunissa samaan aikaan, leikkaa ylimääräiset leivinpaperikaistaleet pitkojen ympäriltä ja liu'uta molemmat pitkot samalle pellille. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...