Sisällön tarjoaa Blogger.

PALUU BLOGOSFÄÄRIIN


Jostakin kaapin perältä löytyi kameran laturi. Muistikortti tulvi muistoja parin vuoden takaa. Sängyn alla makoilleet kuvausalustat ovat keränneet ylleen paksun pölykerroksen. 

Blogi on tuntunut vähintään yhtä tomuttuneelta. Jo pidemmän ajan olen haaveillut paluusta blogin pariin, mutta viikko ja kuukausi toisensa jälkeen on kulunut, ja samalla kynnys bloggaamiseen sen kuin kasvanut. 


Olin ajatellut, että ensinnäkin paluupostauksen pitäisi olla jotakin tajunnanräjäyttävää. Toisekseen tajunnan lisäksi on pitkään tehnyt mieli räjäyttää blogin ulkoasu ja käyttöliittymä. Toisin sanoen en ole tehnyt bloggaamisen pariin palaamista itselleni kovinkaan helpoksi. 

Tämän vuoden teemana on kuitenkin päästää itsensä mahdollisimman helpolla. Sallin itselleni sen, ettei aina tarvitse valita edes aidan matalinta kohtaa, välillä voi ihan suosiolla  kaivautua aidan ali – tai mikä parasta, mennä sieltä, mihin aitaa ei ole alun alkaen pystytettykään. 

Kaksi vuotta sitten äitiysvapaalle jäätyäni mieleni pursusi ideoita. Ajattelin, että kun kerrankin on aikaa, ehdin panostaa blogiin, oppia uutta ja toteuttaa itseäni keittiössä. Totuus oli vähän toisenlainen. Tuli vauva, joka nukkui kolmen vartin sykleissä ensimmäisen vuoden ajan. Töihinpaluu vauvan ollessa reilun kymmenen kuukauden ikäinen ei varsinaisesti helpottanut tilannetta. Viime kesänä sain pahimmat univelat kuitattua, mutta samalla remontoimme täydellä höyryllä uutta kesäkotiamme. Syksyllä alkoi puolestaan päiväkotiarki, ja elämässä tuntui olevan jatkuva pula ajasta. 



Nyt olen taas uuden edessä. Jäin juuri uudelleen äitiysvapaalle. Tällä kerralla uusia tulokkaita on tulossa kaksin kappalein. Edessä on ihmiskoe: miten selvitä hengissä kolmen alle kaksivuotiaan kanssa. 

Uudesta tilanteesta huolimatta, tai ehkäpä juuri sen takia, päätin lopultakin kaivaa kameran käsiini. Vaikka aktiivisista blogiajoista on vierähtänyt jo vuosi ja toinenkin, muistan, millaisella innolla ja palolla olen aikanaan bloggaamiseen suhtautunut. Ja kuinka paljon se parhaimmillaan antaa ja opettaa uutta. 

Edelleen blogin ulkoasu näyttää tunkkaiselta. Jossain vaiheessa on sen aika, sitä ennen aion napata ruuhkaisen vauva-arjen vastapainoksi tunnin sieltä ja täältä myös itselleni ja bloggaamiselle. Voi toki olla, että lähiaikoina ei mitään kovin erityistä gourmeeta keittiössämme kokkailla. Jos en keksi muuta, niin jaan sitten vaikkapa valmisruokasuosikkini, joiden avulla selvitä tästä ihmiskokeestamme. 

Jatketaan bloggaamista teemaan sopivasti niin sanotusti vauva-askelin. 
TallennaTallenna

15 kommenttia

  1. Voi miten ilahduin, kun huomasin postauksesi! Ja millaisia loistavia uutisia sinulla onkaan! Mahtavaa! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten ilahduin kommentistasi! :) Kiitos Sari!

      Poista
  2. Kiva että olet taas täällä:) Ja vau, helppoa raskautta toivottelen, ja että jaksat sitten bloggata vaikka onkin 3 vauvelia;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Etenkin olosuhteisiin nähden on raskaus sujunut tosi hyvin, nyt h-hetki on jo ihan käsillä. :)

      Poista
  3. No nythän kyllä oikeasti kirjoitit tajunnanräjäyttäviä kuulumisia! Siis juuri niin oikeaan aikaan tartuit itseäsi niskasta kiinni ja ylitit tuon kynnyksen, joka niin salakavalasti pääsee tulemaan pitkän kirjoitustauon takia.
    Toivotan sinulle onnellista mieltä, kun seuraavat ajat ovat elämäsi rikkaimpia ja ehkä raskaimpia päiviä. Mutta aika omien lasten kanssa ja varsinkin se vauva-aika, se vain on jotakin niin korvaamatonta.
    Blogi on oivallinen tapa eritellä ajatuksiaan ja jakaa myös taakkojaan. Kun sinusta joskus kahden vastasyntyneen kanssa tuntuu siltä, että kaksi kättä ei vain riitä, niin kirjoita siitä blogiin. Moni samassa tilanteessa tuskaileva saa korvaamatonta tukea ja kannustusta ja samalla itse saat uutta näkökulmaa tilanteeseesi ja ehkäpä löydät myös piileviä huumorinkukkia hullun arjen keskeltä.

    Olen niin onnellinen puolestasi! Me itse toivoimme lasten syntymien aikoihin, että kaksi vauvaa kerrallaan olisi niin huippujuttu. Juuri kukaan tuntemamme kaksosten vanhempi ei ymmärtänyt sellaista huumoria. Saimme lapset yksi kerrallaan.
    Joka tapauksessa: suuret kannustukset elämän elämiseen uteliaisuudella ja pidä blogi hengissä vaikka tekohengityksellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sirkku ihanasta kommentista! Piristi valtavasti näin megaflunssan keskellä. Kaiken kukkuraksi huomiseksi on varattu käynnistysaika, kun ei nämä tyypit ole vielä tajunneet alkaa omatoimisesti syntyä. :)

      Toivottavasti nämä kaksi ovat esikoista parempia nukkujia, jotta vauvavuodesta jäisi jotain muutakin mieleen kuin epämääräisiä ja sumuntäyteisiä mielikuvia. :) Olet kyllä aivan oikeassa siinä, että blogeista on mahdollista saada ihan korvaamatonta vertaistukea.

      Ihania kevätpäiviä sinulle! :)

      Poista
  4. Sattuipa hassusti. Laitoin just ekan postauksen kolmen vuoden (!) tauon jälkeen ja sitten näin tämän postauksen. Samoja ajatuksia olen pyöritellyt ja ajatellut, että pitää noin pitkän tauon jälkeen laittaa jotain ennenkuulumattoman upeaa. Mutta nyt koneen äärelle istuessani tuli vain tunne, että lisään tämän loistavan parsafritatan blogiin. Ja sinne se sujahti. Tuosta noin vain.

    Olen viime aikoina ajatellut, että laitan vähintään itselleni ne tärkeät reseptit nyt blogiin muistiin. Olen nimittäin huomannut, että alan jo unohtaa, mistä löysin jonkin kivan reseptin ja miten sen toteutinkaan. Ja vaikka bloggaaminen ei enää olekaan sama juttu kuin joskus aikoinaan niin on siitä itselle ja jollekin muullekin kenties vielä jotain iloa. Ehkä tällä kertaa syyllisyydentunnostakin pääsen irti.

    Onnea tuplavauvoista! Ja paljon mahdollisuuksia uneen ja omiin hetkiin. Aikamoinen ihmiskoe tulossa, mutta varmasti selviät avun kanssa.

    VastaaPoista
  5. Loistavasti ajateltu! Ei aina tarvitse olla niin erikoista, ihan tavallinen arkikin on hyvä. Niitä helppoja arjen pelastajiahan sitä suurimman osan aikaa kuitenkin tarvitseee. Niitä odotellen:)

    VastaaPoista
  6. Onpa kiva, että olet palannut takaisin blogin ääreen ja onnea ihanasta uutisesta! En yleensä koskaan kommentoi blogeja, mutta nyt on pakko :) Minulla on vähän vastaava elämäntilanne jo takana päin ja kaksoset ovat nyt 3v. ja esikoinen 5v.ja elämä on jo välillä aika iisiä. Kaksosten aloittaessa päiväkodin vajaan vuoden ikäisinä, alkoi meillä miehen tekemä puoli vuotta kestänyt keittiöremppa ja sen jälkeen on muitakin remppoja ollut. Näin jälkiviisaana suosittelen ehdottomasti käyttämään neuvolan tarjoamia kotiapupalvelua yms. ja todella asettamaan riman matalalle joka asiassa :D. Meillä on nyt ihana (ja välillä kamala) tyttötrio enkä voisi olla kiitollisempi. Onnea vielä hurjasti!
    Terveisin Päivi

    VastaaPoista
  7. Tässä itse kunkin pitäisi räjäyttää blogi.... Ihanaa kun saa taas jakaa tätä maailmaa sun kanssa. Uutisenhan mä jo pongasinkin silloin yhdestä sivulauseesta...

    VastaaPoista
  8. Oi, pidän tästä suuresti. Hienosti kirjoitettu.:)

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. helpolla. Sallin itselleni sen, ettei aina tarvitse valita edes aidan matalinta kohtaa, välillä voi ihan suosiolla kaivautua aidan ali – tai mikä parasta, mennä sieltä, mihin aitaa ei ole alun alkaen pystytettykään.
    Kaksi vuotta sitten äitiysvapaalle jäätyäni mieleni pursusi ideoita. Ajattelin, että kun kerrankin on aikaa, ehdin panostaa blogiin, oppia uutta ja toteuttaa itseäni keittiössä. Totuus oli vähän toisenlainen. Tuli vauva,
    love language quiz
    joka nukkui kolmen vartin sykleissä ensimmäisen vuoden ajan. Töihinpaluu vauvan ollessa reilun kymmenen kuukauden ikäinen ei varsinaisesti helpottanut tilannetta. Viime kesänä sain pahimmat univelat kuitattua, mutta samalla remontoimme täydellä höyryllä uutta kesäkotiamme. Syksyllä alkoi puolestaan päiväkotiarki, ja elämässä tuntui olevan jatkuva pula ajasta.

    VastaaPoista
  11. I want to convey my sincere appreciation for sharing such an outstanding article. Your dedication to providing invaluable information is truly commendable, and it hasn't gone unnoticed. The insights you've shared are incredibly beneficial not only to us but also to many others. Your steadfast commitment to delivering informative content is deeply valued, and I encourage you to continue your exceptional work. Your contributions are genuinely impactful, and we are grateful for the knowledge and insights you consistently provide. Thank you once again for your thoughtful and informative articles! In search of assignment aid? Your search ends here! We offer finance assignment help services with a proficient team of 2000+ assignment professionals. Rest assured, we're dedicated to guiding you through your assignments. Have any questions? Contact us promptly.

    VastaaPoista