SUPERILLA SUU MAKEAKSI

Postisetä toi paketillisen CocoVin superruokia. Ohjeistuksena oli kehitellä niistä välipala- tai jälkiruokaherkku.

Suhtaudun pienellä varauksella superfoodeihin. Minulle superia ovat kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy sekä metsämarjat. CocoVin tuotepaketissa oli kuitenkin minuunkin uppoavia herkkuja, joita ei Suomen kamaralla kasva,  kuten Maya-intiaanien jumalten ruoaksi tituleeraamia rouhittuja kaakaopapuja. Ja myönnettäneen, että ihonhoidon lomassa olen muutaman kerran käynyt kookosöljypurnukalla nappaamassa lusikallisen öljyä vartalovoiteeksi.

Kehittelin muffinireseptin, jossa maistuvat kookos, suklaa sekä banaani. Kokeiluni perusteella kylmäpuristettu neitsytkookosöljy soveltuu mitä mainioimmin ihonkosteutuksen lisäksi myös leivontaan. Kaakaonibsit, eli rouhitut kaakaopavut, antavat muffineille kivasti pientä purutuntumaa. Olen aika ihastunut niihinkin, kuten myös näihin muffineihin, jotka osoittautuivat todella maistuviksi. 

SUKLAISET BANAANI-KOOKOSMUFFINIT (12 kpl)

• 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä*
• 2 dl tummaa muscovado- tai fariinisokeria 
• 2 munaa 
• 2 kypsää banaania
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta 
• ½ tl Kalaharin suolaa* (tai esim. hieman pienemmäksi rouhittua sormisuolaa) 
• 1 dl kaakaonibsejä* 
• 1 dl kookoshiutaleita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa muffinipelti paperivuoilla.

Sekoita sokeria lukuun ottamatta kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, rouhitut kaakaopavut sekä kookoshiutaleet) keskenään.

Vatkaa kookosrasva ja sokeri sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää sekaan munat yksi kerrallaan, vähennä samalla vatkausnopeutta.

Muussaa banaanit haarukalla mössöksi ja lisää ne taikinan sekaan. Lisää myös jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi lusikalla.

Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 180-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

*CocoVi sponssasi reseptissä tähdellä merkityt tuotteet.

KURPITSAHUMMUS

Käytin yhden kokonaisen aamupäivän mausteisesta kurpitsakeitosta haaveilemiseen. Iltapäivällä oli pakko marssia kurpitsaostoksille, ja seuraavana päivänä ostin muutaman kurpitsan lisää.

MERIMIEHEN PIKKUJOULUHÖMPSY

Pikkujoulukauden aperitiivi tai iltahömpsy on tehty tummasta rommista, glögistä keitetystä siirapista sekä raikkaasta kuplavedestä.

SIENI–SIPULIFOCACCIA

Focaccia - tuo littana leipä, jota jo muinaiset roomalaiset mutustelivat.

IHAN KAHVILLA OSA 2: VÄLINEURHEILUA

Ihan kahvilla -juttusarjan toisessa osiossa käy ilmi, että espressonvalmistus on aikamoista välineurheilua.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin espressokoneemme ja kahvimyllymme. Koneella ja myllyllä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan espressonvalmistus vaatii runsaasti erinäisiä härveleitä ja vempaimia.

Suuri osa tarvittavista vempaimista liittyy kahvivälineistön puhdistamiseen, mutta moni väline helpottaa myös espresson valmistamista.

VAAKA

Tarkkuusvaaka on aivan ehdoton espresson valmistuksessa. Nykyään vaaka ei ole meillä päivittäisessä, tai edes viikoittaisessa käytössä, mutta varsinkin espressonvalmistuksen opetteluvaiheessa tuli punnittua jauhetut pavut jokaista kahvishottia varten. Lisäksi punnitsimme myös 25:ssa sekunnissa uuttuneen kahvin määrän, mikä helpotti oikean uuttosuhteen opettelua.

Oma vaakamme punnitsee 0,1 gramman tarkkuudella. Tärkeä, käyttömukavuutta lisäävä ominaisuus on se, että vaaka pysyy koko uuton ajan valmiustilassa, eikä mene lepotilaan ja unohda samalla taarausasetusta. Tarkkuusvaakaa käyttäessä huomaa myös sen, että keskenään samanlaisten kahvikuppien välillä on hämmästyttävän suuria painoeroja.

Täydellisen espresson tavoittelijat punnitsevat täsmälleen oikean määrän kahvipapuja myllyyn ja jauhavat myllyn tyhjäksi. Siihenkin tietysti tarvitaan tarkkuusvaakaa. Meillä ei ole tähän ryhdytty, rajansa kaikella. Myllymme ajastin hoitaa homman riittävän tarkasti, eivätkä pavutkaan yleensä vanhene hopperissa eli papusäiliössä yli vuorokautta.

AJASTIN

Ajastin on hyvä olla, jotta shotin saa säädettyä valumaan oikeassa ajassa. Hyvin lähelle uuttoajan saa kokemuksen kerryttyä pelkällä tuntumallakin, mutta ajastimen käytöstä ei ole sinänsä mitään ylimääräistä vaivaa.

KAHVAT ELI PORTAFILTTERIT

Kahvoja on hyvä olla käytössä kaksi: nakukahva sekä kaksikouruinen kahva. Kaksikouruisella kahvalla saa jaettua shotin kahteen kuppiin. Nakukahvasta puuttuu pohja sekä kouru, joka ohjaa kahvin kuppiin. Siksi nakukahva saattaa joskus roiskia. Nakukahvalla on kuitenkin helppo seurata uuton etenemistä, ja se paljastaa esimerkiksi kanavoinnin tai uuton muun puutteellisuuden.

MAIDONVAAHDOTUSKANNU

Jos haluaa juoda maitojuomia, kuten cappuccinoa, pitää maito vaahdottaa jossakin astiassa. Tähän suunniteltu kannu ajaa asian parhaiten. Erilaisille maitomäärille on hyvä olla erikokoisia kannuja. Jos haluaa tehdä latte artin, eli maitokuvion kahvin pintaan, on kannun oltava kohtuullisen terävänokkainen. Meillä on yksi kannu, jolla voi kyllä vaahdottaa, mutta tylpän kärjen takia kunnollinen latte art on mahdoton tehtävä. Teräksinen maidonvaahdotuskannu on kätevä myös muissa keittiöaskareissa, sillä saa esimerkiksi kaadettua lettutaikinan siististi pannulle.

TAMPPERI

Tampperilla tiivistetään jauhettu kahvi filtteriin. Kunnollinen tampperi on tärkeä. Espressokoneen mukana tulevilla muovitamppereilla ei saa tampattua kunnolla. Tamppereita on montaa kokoa ja niiden pohjan muodot vaihtelevat. Meillä on sekä aivan tavallinen tasapohjainen tampperi että Reg Barberin C-Ripple -pohjainen malli, joka on sovitettu millin kymmenesosan tarkkuudella käyttämiimme VST-sihteihin. Jostain syystä Reg Barber on se tampperi, jota aina käytämme.

TAMPPAUSALUSTA

Tamppausalusta ei ole välttämätön, mutta suurin osa haluaa suojella joko pöytää kahvalta tai sitten kahvaa pöydältä. Näissäkin hintaerot ovat melkoiset. Meillä on käytössä edullinen kumiläpyskä, joka toimii myös tampperin paikkana.

SIHTI ELI FILTTERI

Sihti asetetaan kiinni kahvaan ja siihen jauhetaan ja tampataan kahvi. Meillä on käytetty pelkästään VST-filttereitä siitä lähtien, kun Kahvila Sävyn Mikko hommasi kesällä 2011 ensimmäiset  kyseiset sihdit Suomeen. VST-filtterit ovat ensimmäisiä, joiden reiät on työstetty keskenään täsmälleen samankokoisiksi. Ennen VST-filttereitä käytimme Synesson jousiurattomia malleja, joiden reiät tuppasivat tukkeutua käytössä.

KNOCKBOX

Knockbox eli kulho tai astia, johon käytetyt kahvikakut voi nakata, vaikutti aluksi turhalta, mutta aika pian sellainen tuli hankittua. Kunnollisen Knockboxin avulla kahvikakun saa helposti sihdistä biojätteeseen ilman, että kahvalla täytyy hakata roskiksen kylkeen. 

VARAOSAT

Varaosia on hyvä pitää aina jemmassa, jottei tarvitse odottaa viikkoja seuraavaa kahviaan espressokoneen niskoiteltua. Vähintään grupon tiiviste ja suihkusihti on hyvä olla aina odottamassa käyttöä. E-61 koneissa on myös pari vipumekanismin nipukkaa, jotka on hyvä uusia parin vuoden välein. Myös joitain muita tiivisteitä kuluu harvemmin, ja saatavilla on esimerkiksi tiiviste–jousipaketteja E-61-gruppoa varten. Muutama päivä sitten huomasin grupon tiivisteen vuotavan uuttovaiheessa ja oli kiva kaivaa uusi tiiviste ja asentaa se heti koneen jäähdyttyä. Mekaanisten osien vaihtaminen on helppoa ja netti on pullollaan ohjeita, joiden avulla ensikertalainenkaan ei yleensä tee peruuttamattomia virheitä.

PUHDISTUSVÄLINEISTÖ

GRUPPOHARJA

Gruppoharjalla putsataan grupon tiiviste ja suihkusihti aina kahvinvalmistuksen jälkeen. Tuleepa gruppoharjalla usein pestyä filttereitäkin.

UMPISIHTI ELI SOKEA SUODATIN

Sokeaa suodatinta tarvitaan espressokoneen puhdistamiseen. Meillä tehdään pari takaisinhuuhtelua aina koneen käytön jälkeen ja lisäksi noin viikon välein kone puhdistetaan puhdistusaineella. Puhdistus on espresson maun kannalta ehdottoman tärkeää, koska kahvi on melko rasvaista ja pintoihin jäänyt rasva härskiintyy nopeasti. Toisaalta tuore rasva voi olla hyväksikin. Joidenkin mielestä toinen shotti on aina ensimmäistä parempi, ja syyksi tarjotaan muun muassa sitä, että ensimmäisen shotin rasvat ovat voidelleet koneen pinnat otollisiksi toisen shotin onnistumista ajatellen.

PYYHKEET

Maidonvaahdotuspilli täytyy puhdistaa jokaisen käytön jälkeen, ja tähän tarkoitukseen Riikka on ommellut kasan froteisia pikkupyyhkeitä, jotka nakataan pesuun likaannuttuaan.

MYLLYNPUHDISTUSVÄLINEET

Myllyäkin pitää puhdistaa. Muoviset irtoavat osat kuten hopperi eli papusäiliö pestään käsin normaalilla astianpesuaineella. Myllyn terät ja sisäosat puhdistetaan harjan (mikä tahansa pullasudista maalipensseliin käy), hammastikun ja pölynimurin yhteistyöllä. Meillä mylly puhdistetaan hivenen harvemmin kuin espressokone, mutta liian pitkäksi puhdistusväli ei saa venyä. Jos puhdistusväli venyy, jauhaa ainakin Vario normaalia hitaammin ilmeisesti sisään juuttuneiden purujen takia. Jotkut käyttävät myllyn puhdistukseen siihen erityisesti suunniteltua ainetta tai pikariisiä, joka yksinkertaisesti jauhetaan läpi kahvipapujen tapaan. Vario on kuitenkin niin helppo avata ja putsata, että olen kokenut aineet turhiksi.

Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 

kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.

Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:

Ihan kahvilla

Ihan kahvilla osa 1: Espressovehkeet

KAUKOKAIPUILUA

Niin ihanalta kuin alkusyksy pursuilevine torikojuineen tuntuikin, ovat todellisuus ja jäätävä tihku paiskaantuneet päin kasvojani.

Pimeys tuntuu tulevan joka päivä eilistä aikaisemmin. Kotimaiset kurkut ovat alkaneet maistua pelkältä vedeltä. Kesällä popsin kirsikkatomaatteja kuin irtokarkkeja. Nyt karkkihyllyn kiertäminen kaupassa käy yhä vaikeammaksi, eivätkä tomaatit maistu enää miltään. D-vitamiinin puute loistaa kauas. Sinne tänne kaupungille ripustetut mauttomissa väreissä vilkkuvat jouluvalot eivät riitä piristämään päivää. Auringonkaipuu! Ja kuinka taivaallista olisikaan syödä jotakin paikallaan loppuun asti kypsynyttä. Avokadoja ja ananaksia. Tässä kaukokaipuussa kelpaisi jopa inhokkihedelmäni papaija.

Olen selaillut tietokoneelta löytyviä vanhoja reissukuvia. Kuvissa hymyillen poseeraava ja auringonvalossa kylpevä ihminen ei näytä ollenkaan samalta, kuin hän, joka tuijotti minua aamulla peilistä. 

Huomaan palaavani näihin bengalilapsista ottamiini kuviin yhä uudelleen. Lasten hymyt vangitsevat minut täysin. Ne saavat minutkin hymyilemään niin, että poskilihaksissani tuntuu. Näissä lapsissa on joku mystinen voima, joka onnistuu piristämään kesken masentavan syyskaamoksen. Mutta matkakuumetta se ei poista. Päinvastoin. 

GREIPPIPOSSET JA GRANAATTIOMENAA

Brittiläinen sitruunavanukas nousi kesän suureksi jälkkärihitiksi. Pinkillä tuunattu versio sopii myös alkavaan pikkujoulukauteen. 

Vaihdoin sitruunan verigreippiin ja laitoin peukut pystyyn, jotta vanukkaasta tulisi vaaleanpunaista. Väri jäi aika hailakaksi, mutta granaattiomenan siemenet toivat jälkkäriin jo ripauksen joulun punaa. Greippivanukas sopii mukavan raikkaana päättämään vähän tuhdimmankin illallisen. Granaattiomenan siemenet tuovat pehmeään jälkiruokaan rapsakkaa suutuntumaa. Rapsuttelin siemenet suoraan hedelmästä vanukkaan päälle, mutta toki siemeniä voisi myös marinoida sopivassa alkoholihömpsyssä.

VERIGREIPPIVANUKAS JA GRANAATTIOMENAA (4-6 annosta)

• 4 dl kuohukermaa 
• 1 ½ dl sokeria 
• 2 dl verigreippimehua (mehut yhdestä verigreipistä)

 Päälle:

• granaattiomenan siemeniä

Purista verigreipistä mehu.

Mittaa kerma ja sokeri pienehköön kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä samalla sekoittaen kymmenisen minuuttia.

Nosta kattila liedeltä ja sekoita joukkoon greippimehu. Jaa neste laseihin. Jäähdytä, kelmuta ja siirrä jääkaappiin hyytymään. Anna vanukkaiden hyytyä vähintään neljä tuntia tai mielellään yön yli seuraavaan päivään.

Rapsuta granaattiomenasta siemenet vanukkaiden päälle. (Helposti siementen rapsuttelu käy halkaisemalla hedelmä kahtia, painelemalla puolikkaan kuorta kulhon päällä ja koputtelemalla lusikalla kuoreen, jolloin siemenet irtoavat ja putoavat astiaan.)

IHAN KAHVILLA OSA 1: ESPRESSOVEHKEET

Ihan kahvilla -juttusarjan ensimmäisessä osassa pureudutaan kahvi-intoilijan kahvinvalmistusvälineisiin ja siihen, mitä kotibaristaksi halajavan tulee ottaa huomioon konetta ostaessaan.

Lupasin aloittaa juttusarjan pakottamalla Apupojan julistamaan espressoteesinsä, mutta hetken pohdittuani lienee kohteliasta esitellä ensin oma kahvinvalmistusvälineistömme ja kirjoittaa muutama sananen espressokoneen hankinnasta.

Espressokoneet ovat yhä yleisempi näky monessa kotikeittiössä. Ensimmäisen kotikoneen hankintaa vaikeuttaa koneiden monenkirjava tarjonta. Ennen ostamista pitäisi jaksaa nähdä paljon vaivaa ja perehtyä eri koneisiin. Ottaa selvää, mitä ominaisuuksia koneessa tulisi olla, ja mitä ne eri ominaisuudet ylipäätään tarkoittavat.  Lämmönvaihdin, rotaatiopumppu, gruppolämpömittari, häh? Kahviaiheisten keskustelupastojen tietotulva voi hämmentää kahvista kiinnostuneen, vaikka foorumit ovatkin korvaamaton tietopankki. Kotimaisen Ristretton lisäksi kannattaa tutustua Home Barista sekä  CoffeeGeek –foorumeihin. 

Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että Apupoika on selvittänyt kaikki kahvikoneisiin liittyvät yksityiskohdat puolestani. Minun ei ole tarvinnut viettää tuntitolkulla aikaa keskustelupalstoilla sekä kahvisivustoilla ja selvittää kahvinvalmistuksen jippoja.

Luulen, että kotibaristaksi halajavan kannattaisi kuitenkin ensin miettiä, millaista kahvia haluaa, eikä ajatella asiaa pelkästään laitelähtöisesti. Jos haluaa juoda espressojen lisäksi hyvin valmistettuja maitojuomia, ja haluaa espresson ensiluokkaisena, on sanomattakin selvää, ettei kannata ostaa markkinoiden halvinta ja heppoisinta laitetta. Jos ei ole kahvin suhteen erityisen tarkka, eikä löydy kiinnostusta tai jaksamista perehtyä kahvinvalmistukseen perinpohjin, voi jokin automaattikone,  tai viimeaikoina markkinoille tulvineet kapselikoneet, hyvinkin olla oivia vaihtoehtoja. Kallista manuaalikonetta on ihan turha ostaa viemään pöytätilaa, mikäli ei ole rahkeita perehtyä koneen toimintaan tai jos ei ole valmis panostamaan myös hyviin ja tuoreisiin kahvipapuihin.

Espressokone tarvitsee vierelleen myllyn. Mylly on melkeinpä jopa kahvikonetta tärkeämpi varuste, sillä jos mylly on surkea, on jauhetuista pavuista mahdotonta valmistaa hyvää espressoa. Millainen sitten on hyvä mylly, sekin on asia erikseen.

Kahvista innostuneelle suosittelen ruuhka-aikojen ulkopuolista visiittiä Kahvila Sävyyn, Päiväkahvibaariin tai Good Life Coffee -kahvilaan. Juomalla hyvää kahvia, oppii erottamaan kuran hyvästä tavarasta. Kahviloiden, sydämensä kahville menettäneet, yrittäjät myös mielellään juttelevat kahvista ja jakavat oppejaan. Olemmekin oppineet Kahvila Sävyn Mikolta paljon korvaamattomia kahvivinkkejä. 

Hyvän kahvin ei myöskään tarvitse olla espressoa. Hyvän suodatinkahvin valmistukseen tarvittavat välineet tulevat tuntuvasti espressokonetta edullisemmaksi.

ESPRESSOKONE

Tarkoitukseni on kuitenkin kertoa omista kahvivehkeistämme. Pääsääntöisesti valmistamme kahvit espressokoneellamme, Quick Mill Andreja Premiumilla, joka meillä tunnetaan myös erinäisillä lempi- (vai hellittely-?) nimillä, kuten Antsu tai Antsukka. Espressokoneemme ei ole mikään superhifistelykone, mutta olemme olleet siihen verrattain tyytyväisiä, ja mielelläni jaan käyttökokemuksemme siitä muillekin.

Andreja lämpenee meillä kahdesta kolmeen kertaan päivässä. Kone vaatii vähintään puolisen tuntia aikaa lämmetä kunnolla, joten aamuisin Apupoika napsauttaa koneen päälle heti ensitöikseen herättyään. Sähköä kone kuluttaa Apupojan mukaan hehkulampun verran, joten kahvikoneen ei pitäisi näkyä ihan hirmuisina lukuina sähkölaskussa, vaikka yleensä kone onkin päällä usean tunnin päivästä.

Andreja on varsin suosittu kotikone ja yksi paljon myydyistä lämmönvaihdinkoneista (eli HX-koneista, HX tulee sanoista heat exchanger ja mahdollistaa muun muassa sen, että koneella voi vaahdottaa maitoa ja uuttaa espressoa samaan aikaan). Kone on ostettu muinoin käytettynä ja vuosien saatossa siihen on vaihdettu muutamia varaosia ja se on ollut kerran huollossa. Ikää Andrejalla on kuutisen vuotta, ja ennen meidän huushollia, on kone ollut kahdella muulla kahviharrastajalla päivittäisessä käytössä. Kone on kuitenkin edelleen hyvässä kunnossa. Andrejaan on asennettu lisävarusteena gruppolämpömittari, joka onkin ihan ehdoton varuste. Lämpömittarilla varmistetaan tasalaatuinen lopputulos ja uuttoveden optimaalinen lämpötila.

Mikäli espressokone on hankintalistalla, suosittelen lämpimästi Andrejaa. Tässä muutamia hyväksi havaitsemiamme ominaisuuksia:

+ Mikäli konetta osaa käyttää, saa sillä helposti suhteellisen tasalaatuista kahvia.

+ Kone on varmatoiminen, eikä siihen tule helposti vikoja. Ja jos tulee, on varaosia helposti saatavilla. Vaikeissa tapauksissa koneen voi toimittaa myös kotimaassa huoltoon.

+ Kone on sen verran yleinen, että netistä löytyy paljon tee–se–itse -ohjeita eri osien vaihtamiseen.

+ Koneen voi liittää myös vesi- ja viemäriverkkoon, jolloin vesisäiliötä ei tarvitse täytellä ja tippa-allasta tyhjennellä.

Positiivisten huomioiden lisäksi myös muutama negatiivinen huomio:

– Koneen pumppu pitää varsin kovaa ääntä.

– Kone on sen verran korkea, ettei sitä kannata käyttömukavuuden takia sijoittaa keittiössä yläkaappien alle.

+/– Hinta. Kone maksaa uutena noin 1400 euroa, tosin käytettyjäkin koneita liikkuu ihan mukavasti. Hinta voi tuntua ensimmäisen koneen ostajalle suurelta. Toisaalta on järkevämpää panostaa kerralla hyvään koneeseen ja nauttia koneen tuotoksista, kuin ostaa halpa ja huonohko kone, jolla hyvän kahvin valmistaminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta, ja jolloin koko kiinnostus kahvinvalmistusta kohtaan saattaa lopahtaa.

Vaikka olemmekin olleet Andrejaan tyytyväisiä, on Apupojalla koko ajan uusi kahvikone kiikarissa. Joku miesten juttu ilmeisesti. Seuraava koneemme tulee olemaan rotaatiopumpulla varustettu, mahdollisesti PIDattu tuplaboilerikone, jolloin uuttolämpötilat pysyisivät vakaampina ja joka pitäisi pienempää ääntä. Saa vinkata, jos jollakin lojuu sellainen käyttämättömänä.

Ainakin seuraavat koneet seikkailevat Apupojan päiväunissa:

• Izzo Alex III Duetto
• Rocket R58
• La Marzocco GS/3
• Salvatore Double Boiler PID

KAHVIMYLLY 

Espressomyllynä meillä on Mahlkönig Vario. Minua on kuskattu monta kertaa myllykauppoihin katselemaan uutta myllyä, mutta kaikissa on tuntunut olevan jokin vika, joten Vario on pysynyt uskollisesti Andrejan vierellä. Ruusuja: 

+ Kompakti koko.

+ Tarkka ajastin. (Tämä on tosi tärkeää ja helpottaa niiiin paljon, kun kahvipapuja ei tarvitse punnita erikseen jokaiseen shottiin.)

+ Hyvä jauhatuslaatu. Mylly paakuttaa vähän ja paakut hajoavat helposti.

+ Ääni. Mylly ei pidä valtavaa meteliä.

+ Hukkaa vain vähän kahvia, eli myllyn sisään ei jää lähestulkoon yhtään kahvia. (Myllystä ei siis tarvitse päästää vanhoja puruja pois ennen jauhamista.)

Ja risuja:

– Mylly on aika kevytrakenteinen, ja jotkut ovat valittaneet, ettei mylly pysy hyvin säädöissään.

Apupojan mukaan Vario on hyvä kompromissi, sillä vielä ei ole löytynyt uutta myllyä, johon voisi  olla täysin tyytyväinen. Tiedän hänen kuitenkin haaveilevan myllystä, jossa olisi isot kartioterät. Käytännössä vaihtoehtoina voisi olla:

• Elektra Nino (Apupojan kuuma päiväuni, jos olisi puolet pienempi), 
• Mazzer Super Jolly E (mylly on aika kookas ja paakuttaa Mazzereille tyypilliseen tapaan),
• Mahlkönig Pro-M (joillain on ollut ongelmia myllyn kanssa, kun kone on jumittunut, eikä konetta voi avata putsaamista ja fiksaamista varten),
• Mahlkönig K30 Vario (tämän myllyn Apupoika haluaisi, mutta minä olen tyrmännyt sen täysin, sillä se on valtavan ruma ja iso) sekä
• Anfim Super Caimano (Tämä mylly taas on Apupojan mielestä liian ruma ja kotikäyttöä ajatellen myllyn sisään jää turhan paljon jauhettua kahvia). 
• Mazzer Majorin hylkäsimme Apupojan kanssa yhteistuumin. 

Eli jos joku suunnittelisi kahvimyllyn, joka olisi ominaisuuksiltaan hyvä ja ulkokuoreltaan tyylikäs, eikä kooltaan valtavan iso,  löytyisi kysyntää ainakin yhden helsinkiläispariskunnan verran. 

Lähteet: Apupoika

Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 

kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.