MAYA-KAAKAO – JUMALTEN JUOMAA TAVIKSILLE

Maya-kalenterin pisin kierto, baktun, päättyy tänään. Monet ovat povanneet tämän tarkoittavan maailmanloppua.

SEITSEMÄN YÖTÄ JA KAHDEKSAN VINKKIÄ JOULUUN

Punalakkiset tontut kurkkivat ikkunoista ja tarkkailevat käyttäytymistämme. En ole ihan varma, olenko ollut tarpeeksi kiltti, joten ajattelin varoiksi ostaa itselleni muutaman paketin.

Vielä on mukavasti aikaa jouluun. Olen yllättänyt itseni olemalla kerrankin ajoissa lahjahankintojen suhteen. 

Listasin kuitenkin oman kotimme ja keittiömme suosikkitavaroita vinkkilistaksi siltä varoin, että jollakin on vielä lahjat hankkimatta. Kaikki listan tavarat ja asiat löytyvät meiltä, joten tätä ei ole tarkoitettu omaksi haihattelukirjeekseni Korvatunturin suuntaan. Taidan tyytyä lähettämään joulupukille muutaman telepaattisen ajatuksen mukavasta ja herkullisesta joulusta. 

1. Valurautapata. Valurautapata on meillä kovassa käytössä. Täydellisenä talvipäivänä heitetään lihat pataan, pata uuniin, pukeudutaan Michelin-ukkeleiksi ja lähdetään ulos reippailemaan. Kolmilitrainen Sarpaneva-pata on sekä kaunis että näppärän kokoinen pienempääkin huusholliin. Sisällä olevan emalipinnan ansiosta se on myös helppo puhdistaa.

2. Veitsi. Hyvä ja terävä veitsi on kokin paras kamu. Meillä on japanilaisia Kai Shun -veitsiä, jotka ovat sattumalta myös joulukuussa Stockan kanta-asiakastarjouksessa. Kai Shunit eivät ole veitsistä edullisimpia, mutta rakkaudella käsiteltyinä toivoni mukaan ikuisia. Ei ehkä se romanttisin, mutta varmasti joulun terävin lahjaidea.

3. Sampanjapullo. Pullo kuplivaa on aina hyvä lahja. Yksi lemppareistani on Taittinger Brut Prestige Rosé (Alkon tuotenumero 00816).

4. Rummikub-peli. Peli sopii mainiosti joulupyhien yhdessäoloon. Tätä peliä on pelattu meillä syksyn aikana lähes päivittäin. Sanomattakin selvää, että minä olen tässä täysin ylivoimainen.

5. Valurautapannu. Raudanluja lahjaidea on valurautapannu. Pannu on myös ekologinen lahja, mikäli sen hankkii käytettynä kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Ruostuneesta ja huonokuntoisestakin pannusta saa kuin uuden näiden vinkkien avulla. Sillä poikkeuksella, että vanhat pannut ovat huimasti uusia parempia.

6. Joulukahvi. Pussillinen pienpaahtimossa käsityönä paahdettua kahvia on sekä tuoksuva että maistuva joululahja. Joulukahvia saa muun muassa Kahvila Sävystä, Helsingin Kahvipaahtimolta sekä Good Life Coffee -kahvilasta. 

7. Keittokirja. Kuluvana vuonna ilmestyneistä keittokirjoista suosikkejani ovat olleet muun muassa Silmänruokaa ja Muru. Sain juuri käsiini myös Parasta Maatiaisruokaa -kirjan, joka vaikuttaa olevan hirmuisen mielenkiintoinen paketti sekä tietoa että reseptejä. Täydellinen kaveri joulun välipäiviksi minun ja täyteenahdetun vatsani seuraksi sohvannurkkaan.

8. Ruokalahja. Lahja voi olla myös jotakin syötävää, kuten purkillinen viikunahilloa tai lupaus valmistaa joulupäivällisen jälkiruoka.

VYÖNLÖYSÄÄJÄN PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU

Tämä pähkinä-suklaakakku lienee synonyymi huonolle omalletunnolle. Ainakin, mikäli sortuu syömään puolet kakusta itse. Mutta eihän jouluna lasketa kaloreita.

Jos reseptissä lukee neljänneskilo pähkinöitä, neljänneskilo voita ja melkein saman verran tummaa suklaata, ei lopputulos voi olla kovinkaan huono. 

Nappasin tämän pähkinä-suklaakakun ohjeen mainiosta Isyyspakkaus-blogista. Blogi on sekoitus perhe-elämää, remontti- ja sisustustouhuja sekä herkullisia ruokaohjeita. Seurasin oman remonttimme aikana bloggari-Tommin aiempaa, putkiremonttiin keskittyvää blogia ja jäin heti koukkuun. Samoin on käynyt Isyyspakkauksen kanssa. Suosittelen!

Ja suosittelen kokeiltavaksi myös tätä, alun perin Kotivinkistä peräisin olevaa pähkinä-suklaakakkua. Mikään vyönkiristäjän kakku ei ole kyseessä, mutta eihän jouluna lasketa kaloreita, saatikka kiristetä vyötä, joten tämä kakku sopii mitä mainioimmin myös joulupöytään.

Jälkikäteen jäin miettimään, miltä kakku olisi maistunut, jos pähkinät olisi kevyesti paahtanut uunissa ennen jauhamista. Kokeilkaa joku, sillä minun täytyy vielä viikon verran säästellä tilaa muillekin herkuille.

Tarjoilimme kakun lisänä tomusokerilla kevyesti maustettua turkkilaista jukurttia sekä soseutettua mansikkaa. Lisukkeet toimivat kivana raikastavana ja joulunvärisenä lisänä kakulle.

PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU À LA ISYYSPAKKAUS

• 125 g manteleita 
• 125 g hasselpähkinöitä (myös 150 g manteleita ja 100 g hasselpähkinöitä toimi hyvin) 
• 200 g tummaa suklaata 
• 250 g huoneenlämpöistä voita
• 4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina) 
• 2 ½ dl sokeria 
• (tomusokeria koristeluun)

Kylkiäisiksi:

• pakastemansikoita
• paksua turkkilaista jukurttia
• tomusokeria

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja leikkaa vuoan reunoille leivinpaperisuikaleet.

Jauha pähkinät hienoksi jauheeksi monitoimikoneessa. (Itse jauhoin pähkinät blenderissä, joka osoittautui vähän huonohkoksi laitteeksi kyseiseen puuhaan. Mikäli et omista sopivaa laitetta, voit käyttää myös valmiita pähkinä- ja mantelijauheita, vaikka kakun maku saattaakin siitä hieman kärsiä.)

Leikkaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisää rouhe jauhettujen pähkinöiden sekaan monitoimikoneeseen. Lisää myös voi ja aja seos tasaiseksi massaksi.

Vaahdota kulhossa keltuaiset sekä 2 desilitraa sokeria vaahdoksi.

Vaahdota erillisessä kulhossa valkuaiset sekä puoli desilitraa sokeria kovaksi vaahdoksi.

Yhdistä pähkinätahna ja keltuaisseos ja sekoita varovasti taikinaan myös vaahdotetut valkuaiset.

Kaada ja levitä taikina kakkuvuokaan. 

Paista uunin keskitasolla 150-asteisessa uunissa 90 minuuttia.

Siirrä jäähtynyt kakku jääkaappiin ja anna kakun mehevöityä yön yli.

Koristele kakku halutessasi tomusokerilla. Tarjoa kakku mansikkasoseen sekä tomusokerilla maustetun turkkilaisen jukurtin kanssa.

VINKKI: Mikäli tomusokerikoristelu ei onnistu kertalaakista, ei tomusokeria kannata yrittää saada kakun päältä hiustenkuivaajalla, puhaltelemalla tai imuroimalla. Pieni suti toimii huomattavasti paremmin. 

IHAN KAHVILLA OSA 3: KAHVILASSA

Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osissa käsiteltiin kahvinvalmistusvälineistöä. Kolmannessa osiossa selviää, mihin kahvikissan tulisi kiinnittää huomiota asioidessaan kahvilassa.

Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osioissa esittelimme espressokoneemme sekä espressonvalmistukseen tarvittavaa välineistöä. Kaikilta ei kuitenkaan löydy – eikä tarvitsekaan löytyä – espressovempainta kotoa. Silloin erikoiskahvit voi keskittyä nauttimaan kahvilassa. Kahviloita on kuitenkin monensorttisia, eikä kaikissa suhtauduta kahvinvalmistukseen ihan samalla pieteetillä.

Hyvän espresson tai espressopohjaisen kahvin valmistus vaatii usean asian tekemistä oikein. Osan niistä kahvilavieras voi havainnoida itse ja loput maistaa kupissa. Monista kahviloista löytyvät kalliit kahvikoneet ja hyvät myllyt, joita ei kuitenkaan harmillisen usein osata käyttää kunnolla. Peräänkuulutankin kahviloita kouluttamaan baristansa ja pitämään huolta arvokkaista laitteistaan.

Mikäli kahvilassa halajaa hyvää kahvia, kannattaa kiinnittää huomio seuraaviin asioihin. Jos listan kohdat eivät toteudu, suosittelen tilamaan suodatinkahvia tai teetä.

• Kahvat ovat kiinni espressokoneessa. Vaikka kylmän kahvin sanotaankin kaunistavan, kuuluu espresson olla kuumaa. Pieni määrä kahvia viilenee hetkessä, joten kahvan täytyy olla valmiiksi kuuma.

• Kahvin paahtoaste. Jos myllyssä olevat pavut kiiltelevät pinnalla olevasta öljystä, on paahto liian tumma. Samoin, jos tunnet palaneen tuoksun baristan jauhaessa kahvia. Laatukahvia paahdetaan näin tummaksi hyvin harvoin. Italialaiset pavut ovat yleensä hyvin  tummapaahtoisia, ja monet kahviharrastajat kutsuvatkin niitä haukkumanimellä burned in Italy. 

•  Kahvipavut jauhetaan vain tarpeeseen. Jos myllyssä on annostelija, ei siinä saa olla jauhettua kahvia, vaan annostelijaan jauhettu kahvi laitetaan heti filtteriin eli kahvaan. Jauhettu kahvi menettää arominsa hyvin nopeasti.

• Tamppaus. Filtteriin annosteltu kahvijauhe tasoitetaan käsin ja tiivistetään eli tampataan erillisellä tampperilla (ks. Ihan kahvilla osa 2). 

• Uuttoveden lämpötila. Barista päästää gruposta (eli siitä, missä kahva on kiinni) vettä ennen kahvijauheella täytetyn kahvan kiinnittämistä espressokoneeseen ja käynnistää uuton heti kiinnitettyään kahvan koneeseen. Veden päästäminen on tehtävä, koska putkissa oleva vesi ei ole oikean lämpöistä. Tämä ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeellista valmistettaessa kahvia vipukoneella. Oikea uuttolämpötila on pavusta ja paahdosta riippuen noin 88–96 astetta, ja lämpötilan olisi pysyttävä mahdollisimman vakaana koko uuton ajan. (Viime vuosina on tosin muodostunut myös koulukunta, joka vannoo laskevan uuttolämpötilan nimeen.)

• Kupit ovat lämpenemässä koneen päällä. Ks. ensimmäinen kohta. Erityisesti espressokuppien tulee olla lämpimiä, koska niihin tulee pieni määrä valmista juomaa, jonka kylmä kuppi viilentäisi nopeasti.

• Uuttoaika. Uutto kestää noin 25–30 sekuntia, ja espresson pintaan muodostuu vaaleampi crema eli vaahto.

• Maidonvaahdotus. Maidonvaahdotuksen jälkeen vaahdotus-pilli pyyhitään välittömästi ja pillistä päästetään höyryä. (Kahvijuoman makuun tämä ei välttämättä vaikuta, mutta erottaa joka tapauksessa jyvät akanoista. Hyvä barista pitää koneestaan huolta, ja lisäksi likainen maitopilli näyttää ällöttävältä.) 

• Maidon lämpötila. Jos juoma sisältää maitoa (esim. cappuccino), se ei saa olla liian kuumaa, vaan sen tulee olla juotavissa heti ilman, että maito polttaa kieltä.

• Maidon rakenne. Maitovaahdon rakenteen tulee olla tasainen ja pienikuplainen (ns. mikrovaahtoa). Jos barista onnistuu tekemään latte artin, eli kuvion kahvin pintaan, on maito oikeanlaista.

• Papujen tuoreus. Kahvi vanhenee myös papuna. Paahdettu kahvipapu on parhaimmillaan noin viikon kuluttua paahdosta, minkä jälkeen papu alkaa menettää aromeitaan. Vanhoista pavuista on mahdoton valmistaa kunnollista espressoa. Vanhoissa pavuissa on myös tunkkainen haju, jonka voi haistaa kupissa. 

Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 

kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.

Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:

Ihan kahvilla

Ihan kahvilla osa 1: Espressovehkeet

Ihan kahvilla osa 2: Välineurheilua

TERVEHDYS TONTTUPAJALTA

Tonttupajalla käy kuhina. Puikot kilisevät ja paperiin kääritään lämmikettä kylmän talven varalle.

Ensimmäiset joululahjat saivat kääreet ympärilleen. Sisältä löytyy jotakin villaista ja lämmintä. Vielä on työsarkaa edessä, jotta kaikki rakkaat säästyvät kylmän talven tuiskuilta.

Söpöt lahjapaketit ovat yksi heikkouksistani. En malttanut olla tälläkään kertaa tuunaamatta pakettien käärimiseen käyttämääni ruskeaa pakkauspaperia. Tein perunasta leimasimen ja painelin jouluisia kuvioita paperiin. Kuka väitti, ettei ruoalla muka saisi leikkiä?

LAHJAPAPERIN KORISTELU

• yksiväristä pakkaus- tai lahjapaperia 
• isohkoja perunoita 
• pieniä piparimuotteja 
• juuresveitsi 
• akryylivärejä 
• sivellin 
• pahvinpala 
• sanomalehteä suojaksi

Suojaa lattia- tai pöytäpinta sanomalehdellä.

Leikkaa perunoista pituussuunnassa ohuehko siivu pois. Paina piparimuotti perunaan ja leikkaa juuresveitsellä perunatärkkelys pois muotin ympäriltä. Kuivaa perunan pinta.

Purista (halpaa kiinalaista) akryyliväriä pahvinpalalle. Sivele väriä perunakuvion pintaan ja paina kuvioita paperille.

Anna maalin kuivua hyvin ennen paketointia. 

SUPERILLA SUU MAKEAKSI

Postisetä toi paketillisen CocoVin superruokia. Ohjeistuksena oli kehitellä niistä välipala- tai jälkiruokaherkku.

Suhtaudun pienellä varauksella superfoodeihin. Minulle superia ovat kotimainen kylmäpuristettu rypsiöljy sekä metsämarjat. CocoVin tuotepaketissa oli kuitenkin minuunkin uppoavia herkkuja, joita ei Suomen kamaralla kasva,  kuten Maya-intiaanien jumalten ruoaksi tituleeraamia rouhittuja kaakaopapuja. Ja myönnettäneen, että ihonhoidon lomassa olen muutaman kerran käynyt kookosöljypurnukalla nappaamassa lusikallisen öljyä vartalovoiteeksi.

Kehittelin muffinireseptin, jossa maistuvat kookos, suklaa sekä banaani. Kokeiluni perusteella kylmäpuristettu neitsytkookosöljy soveltuu mitä mainioimmin ihonkosteutuksen lisäksi myös leivontaan. Kaakaonibsit, eli rouhitut kaakaopavut, antavat muffineille kivasti pientä purutuntumaa. Olen aika ihastunut niihinkin, kuten myös näihin muffineihin, jotka osoittautuivat todella maistuviksi. 

SUKLAISET BANAANI-KOOKOSMUFFINIT (12 kpl)

• 1 dl kylmäpuristettua kookosöljyä*
• 2 dl tummaa muscovado- tai fariinisokeria 
• 2 munaa 
• 2 kypsää banaania
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 2 tl leivinjauhetta 
• ½ tl Kalaharin suolaa* (tai esim. hieman pienemmäksi rouhittua sormisuolaa) 
• 1 dl kaakaonibsejä* 
• 1 dl kookoshiutaleita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Vuoraa muffinipelti paperivuoilla.

Sekoita sokeria lukuun ottamatta kuivat aineet (vehnäjauhot, leivinjauhe, suola, rouhitut kaakaopavut sekä kookoshiutaleet) keskenään.

Vatkaa kookosrasva ja sokeri sähkövatkaimella vaahdoksi. Lisää sekaan munat yksi kerrallaan, vähennä samalla vatkausnopeutta.

Muussaa banaanit haarukalla mössöksi ja lisää ne taikinan sekaan. Lisää myös jauhoseos ja sekoita taikina tasaiseksi lusikalla.

Jaa taikina muffinivuokiin. Paista 180-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.

*CocoVi sponssasi reseptissä tähdellä merkityt tuotteet.

KURPITSAHUMMUS

Käytin yhden kokonaisen aamupäivän mausteisesta kurpitsakeitosta haaveilemiseen. Iltapäivällä oli pakko marssia kurpitsaostoksille, ja seuraavana päivänä ostin muutaman kurpitsan lisää.

MERIMIEHEN PIKKUJOULUHÖMPSY

Pikkujoulukauden aperitiivi tai iltahömpsy on tehty tummasta rommista, glögistä keitetystä siirapista sekä raikkaasta kuplavedestä.

SIENI–SIPULIFOCACCIA

Focaccia - tuo littana leipä, jota jo muinaiset roomalaiset mutustelivat.

IHAN KAHVILLA OSA 2: VÄLINEURHEILUA

Ihan kahvilla -juttusarjan toisessa osiossa käy ilmi, että espressonvalmistus on aikamoista välineurheilua.

Juttusarjan ensimmäisessä osassa esiteltiin espressokoneemme ja kahvimyllymme. Koneella ja myllyllä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan espressonvalmistus vaatii runsaasti erinäisiä härveleitä ja vempaimia.

Suuri osa tarvittavista vempaimista liittyy kahvivälineistön puhdistamiseen, mutta moni väline helpottaa myös espresson valmistamista.

VAAKA

Tarkkuusvaaka on aivan ehdoton espresson valmistuksessa. Nykyään vaaka ei ole meillä päivittäisessä, tai edes viikoittaisessa käytössä, mutta varsinkin espressonvalmistuksen opetteluvaiheessa tuli punnittua jauhetut pavut jokaista kahvishottia varten. Lisäksi punnitsimme myös 25:ssa sekunnissa uuttuneen kahvin määrän, mikä helpotti oikean uuttosuhteen opettelua.

Oma vaakamme punnitsee 0,1 gramman tarkkuudella. Tärkeä, käyttömukavuutta lisäävä ominaisuus on se, että vaaka pysyy koko uuton ajan valmiustilassa, eikä mene lepotilaan ja unohda samalla taarausasetusta. Tarkkuusvaakaa käyttäessä huomaa myös sen, että keskenään samanlaisten kahvikuppien välillä on hämmästyttävän suuria painoeroja.

Täydellisen espresson tavoittelijat punnitsevat täsmälleen oikean määrän kahvipapuja myllyyn ja jauhavat myllyn tyhjäksi. Siihenkin tietysti tarvitaan tarkkuusvaakaa. Meillä ei ole tähän ryhdytty, rajansa kaikella. Myllymme ajastin hoitaa homman riittävän tarkasti, eivätkä pavutkaan yleensä vanhene hopperissa eli papusäiliössä yli vuorokautta.

AJASTIN

Ajastin on hyvä olla, jotta shotin saa säädettyä valumaan oikeassa ajassa. Hyvin lähelle uuttoajan saa kokemuksen kerryttyä pelkällä tuntumallakin, mutta ajastimen käytöstä ei ole sinänsä mitään ylimääräistä vaivaa.

KAHVAT ELI PORTAFILTTERIT

Kahvoja on hyvä olla käytössä kaksi: nakukahva sekä kaksikouruinen kahva. Kaksikouruisella kahvalla saa jaettua shotin kahteen kuppiin. Nakukahvasta puuttuu pohja sekä kouru, joka ohjaa kahvin kuppiin. Siksi nakukahva saattaa joskus roiskia. Nakukahvalla on kuitenkin helppo seurata uuton etenemistä, ja se paljastaa esimerkiksi kanavoinnin tai uuton muun puutteellisuuden.

MAIDONVAAHDOTUSKANNU

Jos haluaa juoda maitojuomia, kuten cappuccinoa, pitää maito vaahdottaa jossakin astiassa. Tähän suunniteltu kannu ajaa asian parhaiten. Erilaisille maitomäärille on hyvä olla erikokoisia kannuja. Jos haluaa tehdä latte artin, eli maitokuvion kahvin pintaan, on kannun oltava kohtuullisen terävänokkainen. Meillä on yksi kannu, jolla voi kyllä vaahdottaa, mutta tylpän kärjen takia kunnollinen latte art on mahdoton tehtävä. Teräksinen maidonvaahdotuskannu on kätevä myös muissa keittiöaskareissa, sillä saa esimerkiksi kaadettua lettutaikinan siististi pannulle.

TAMPPERI

Tampperilla tiivistetään jauhettu kahvi filtteriin. Kunnollinen tampperi on tärkeä. Espressokoneen mukana tulevilla muovitamppereilla ei saa tampattua kunnolla. Tamppereita on montaa kokoa ja niiden pohjan muodot vaihtelevat. Meillä on sekä aivan tavallinen tasapohjainen tampperi että Reg Barberin C-Ripple -pohjainen malli, joka on sovitettu millin kymmenesosan tarkkuudella käyttämiimme VST-sihteihin. Jostain syystä Reg Barber on se tampperi, jota aina käytämme.

TAMPPAUSALUSTA

Tamppausalusta ei ole välttämätön, mutta suurin osa haluaa suojella joko pöytää kahvalta tai sitten kahvaa pöydältä. Näissäkin hintaerot ovat melkoiset. Meillä on käytössä edullinen kumiläpyskä, joka toimii myös tampperin paikkana.

SIHTI ELI FILTTERI

Sihti asetetaan kiinni kahvaan ja siihen jauhetaan ja tampataan kahvi. Meillä on käytetty pelkästään VST-filttereitä siitä lähtien, kun Kahvila Sävyn Mikko hommasi kesällä 2011 ensimmäiset  kyseiset sihdit Suomeen. VST-filtterit ovat ensimmäisiä, joiden reiät on työstetty keskenään täsmälleen samankokoisiksi. Ennen VST-filttereitä käytimme Synesson jousiurattomia malleja, joiden reiät tuppasivat tukkeutua käytössä.

KNOCKBOX

Knockbox eli kulho tai astia, johon käytetyt kahvikakut voi nakata, vaikutti aluksi turhalta, mutta aika pian sellainen tuli hankittua. Kunnollisen Knockboxin avulla kahvikakun saa helposti sihdistä biojätteeseen ilman, että kahvalla täytyy hakata roskiksen kylkeen. 

VARAOSAT

Varaosia on hyvä pitää aina jemmassa, jottei tarvitse odottaa viikkoja seuraavaa kahviaan espressokoneen niskoiteltua. Vähintään grupon tiiviste ja suihkusihti on hyvä olla aina odottamassa käyttöä. E-61 koneissa on myös pari vipumekanismin nipukkaa, jotka on hyvä uusia parin vuoden välein. Myös joitain muita tiivisteitä kuluu harvemmin, ja saatavilla on esimerkiksi tiiviste–jousipaketteja E-61-gruppoa varten. Muutama päivä sitten huomasin grupon tiivisteen vuotavan uuttovaiheessa ja oli kiva kaivaa uusi tiiviste ja asentaa se heti koneen jäähdyttyä. Mekaanisten osien vaihtaminen on helppoa ja netti on pullollaan ohjeita, joiden avulla ensikertalainenkaan ei yleensä tee peruuttamattomia virheitä.

PUHDISTUSVÄLINEISTÖ

GRUPPOHARJA

Gruppoharjalla putsataan grupon tiiviste ja suihkusihti aina kahvinvalmistuksen jälkeen. Tuleepa gruppoharjalla usein pestyä filttereitäkin.

UMPISIHTI ELI SOKEA SUODATIN

Sokeaa suodatinta tarvitaan espressokoneen puhdistamiseen. Meillä tehdään pari takaisinhuuhtelua aina koneen käytön jälkeen ja lisäksi noin viikon välein kone puhdistetaan puhdistusaineella. Puhdistus on espresson maun kannalta ehdottoman tärkeää, koska kahvi on melko rasvaista ja pintoihin jäänyt rasva härskiintyy nopeasti. Toisaalta tuore rasva voi olla hyväksikin. Joidenkin mielestä toinen shotti on aina ensimmäistä parempi, ja syyksi tarjotaan muun muassa sitä, että ensimmäisen shotin rasvat ovat voidelleet koneen pinnat otollisiksi toisen shotin onnistumista ajatellen.

PYYHKEET

Maidonvaahdotuspilli täytyy puhdistaa jokaisen käytön jälkeen, ja tähän tarkoitukseen Riikka on ommellut kasan froteisia pikkupyyhkeitä, jotka nakataan pesuun likaannuttuaan.

MYLLYNPUHDISTUSVÄLINEET

Myllyäkin pitää puhdistaa. Muoviset irtoavat osat kuten hopperi eli papusäiliö pestään käsin normaalilla astianpesuaineella. Myllyn terät ja sisäosat puhdistetaan harjan (mikä tahansa pullasudista maalipensseliin käy), hammastikun ja pölynimurin yhteistyöllä. Meillä mylly puhdistetaan hivenen harvemmin kuin espressokone, mutta liian pitkäksi puhdistusväli ei saa venyä. Jos puhdistusväli venyy, jauhaa ainakin Vario normaalia hitaammin ilmeisesti sisään juuttuneiden purujen takia. Jotkut käyttävät myllyn puhdistukseen siihen erityisesti suunniteltua ainetta tai pikariisiä, joka yksinkertaisesti jauhetaan läpi kahvipapujen tapaan. Vario on kuitenkin niin helppo avata ja putsata, että olen kokenut aineet turhiksi.

Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 

kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.

Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:

Ihan kahvilla

Ihan kahvilla osa 1: Espressovehkeet

KAUKOKAIPUILUA

Niin ihanalta kuin alkusyksy pursuilevine torikojuineen tuntuikin, ovat todellisuus ja jäätävä tihku paiskaantuneet päin kasvojani.

Pimeys tuntuu tulevan joka päivä eilistä aikaisemmin. Kotimaiset kurkut ovat alkaneet maistua pelkältä vedeltä. Kesällä popsin kirsikkatomaatteja kuin irtokarkkeja. Nyt karkkihyllyn kiertäminen kaupassa käy yhä vaikeammaksi, eivätkä tomaatit maistu enää miltään. D-vitamiinin puute loistaa kauas. Sinne tänne kaupungille ripustetut mauttomissa väreissä vilkkuvat jouluvalot eivät riitä piristämään päivää. Auringonkaipuu! Ja kuinka taivaallista olisikaan syödä jotakin paikallaan loppuun asti kypsynyttä. Avokadoja ja ananaksia. Tässä kaukokaipuussa kelpaisi jopa inhokkihedelmäni papaija.

Olen selaillut tietokoneelta löytyviä vanhoja reissukuvia. Kuvissa hymyillen poseeraava ja auringonvalossa kylpevä ihminen ei näytä ollenkaan samalta, kuin hän, joka tuijotti minua aamulla peilistä. 

Huomaan palaavani näihin bengalilapsista ottamiini kuviin yhä uudelleen. Lasten hymyt vangitsevat minut täysin. Ne saavat minutkin hymyilemään niin, että poskilihaksissani tuntuu. Näissä lapsissa on joku mystinen voima, joka onnistuu piristämään kesken masentavan syyskaamoksen. Mutta matkakuumetta se ei poista. Päinvastoin.