Pääsiäisenä tuli vietettyä runsaanpuoleisesti aikaa keittiössä ja ruokapöydässä. Pitkäperjantain pitkän kaavan illallisen nautimme Apupojan kanssa kaksin, lankalauantaina aloitimme parsakauden, sunnuntaina kilistelimme aterimia isovanhemmillani ja toisena pääsiäispäivänä saimme sekä brunssi– että illallisvieraita.
Perjantain illallinen sekä aloitettiin että päätettiin ranskalaisittain. Alkuruoaksi söimme valkosipulissa ja yrttivoissa paistettuja etanoita ja jälkiruoaksi paahtovanukasta eli crème brûléeta. Väliin mahtui karitsan paahtopaistia sekä vuohenjuustoperunoita.
Paahtovanukas on jälkiruokasuosikkini, mutta en ollut tehnyt sitä koskaan aiemmin, sillä aina tähän asti Apupoika on ollut keittiömme vanukasvastaava. Paahtovanukkaasta on meillä kokeiltu montaa eri variaatiota. Bruleesta on löytynyt välillä niin limenkuorta, mustikoita kuin turkinpippurimurskaakin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että crème brûlée on ehdottomasti parhaimmillaan perinteisessä asussaan, ilman minkäänlaista tuunausta tai kommervenkkejä.
Apupoika oli reissussa ennen pääsiäispyhiä, joten jouduin ottamaan vastuun pitkäperjantain jälkiruoasta. Olin säästänyt sitruunamacaroneista ylijääneet keltuaiset ja päättänyt tehdä paahtovanukasta. Hehkutin Apupojalle vanukasta syödessäni, kuinka äärimmäisen nopea ja helppo jälkiruoka crème brûlée oikein onkaan tehdä, mistä Apupoika tietysti oli aavistuksen harmistunut. Olin aina pitänyt lempijälkkärini tekoa vähintään rakettitieteenä, ja Apupoika oli ilmeisen mielellään nauttinut saamastaan vanukaskunniastaan, eikä ollut tietenkään korjannut vääriä käsityksiäni vanukkaanteon haastavuudesta.
Vanukkaat kannattaa tehdä hyvissä ajoin ennen tarjoamista, mielellään edellispäivänä.
PAAHTOVANUKAS (6 pienehköä annosta)
- 2 dl kuohukermaa
- 1½ dl (täys)maitoa
- 1 vaniljatanko
- 3 keltuaista
- 40 g sokeria
- pinnalle ruokokidesokeria
1. Laita uuni kuumenemaan 150 asteeseen.
2. Mittaa kerma ja maito kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet veitsellä kattilaan. Laita tanko myös kattilaan ja kuumenna kiehumispisteeseen samalla sekoitellen seosta.
3. Nosta kattila pois liedeltä seoksen kiehahdettua.
4- Vatkaa keltuaiset ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaahdoksi.
5. Nouki vaniljatanko pois kattilasta. (Huuhtele ja kuivata tanko talouspaperin tai keittiöpyyhkeen päällä, sillä tangon voi käyttää hyvin vielä uudemman kerran.)
6. Kaada muna–sokeriseos varovasti kattilaan ja sekoita seos tasaiseksi.
7. Asettele pienet uuninkestävät vuoat (esimerkiksi kahvikupit, jos sinulla ei ole erityisiä matalareunaisia vanukasvuokia) isompaan uunivuokaan ja täytä uunivuoka kylmällä vedellä. Veden tulisi ulottua vähintään puoleen väliin pikkuvuokien reunoja.
8. Kaada vanukasseos pikkuvuokiin. Sekoita kattilassa olevaa seosta samalla kuin kaadat, jotta vaniljansiemenet eivät painu pohjalle. Nosta uunivuoka varovasti uuniin keskitasolle ritilän päälle. Paista noin 55–65 minuuttia. (Voit nostaa yhden kipon vesihauteesta ja kallistaa kippoa. Jatka paistamista vielä hetki, mikäli vanukas ei vaikuta hyytyneen.
9. Nosta kypsyneet vanukkaan vesihauteesta, jäähdytä huoneenlämmössä. Peitä jäähtyneet vanukkaat kelmulla ja nosta jääkaappiin maustumaan vähintään kuudeksi tunniksi.
10. Ripottele vanukkaan päälle ruokokidesokeria ja sulata pinta rapsakaksi pienellä kaasupolttimella. Sokerin sulattaminen onnistuu kuulemani mukaan myös kuumassa uunissa grillivastuksen alla, mutta sitä emme ole koskaan kokeilleet. (Sitä paitsi kaasupoltin on aika pieni investointi siitä, että maailman parasta jälkkäriä saa jatkossa ravintoloiden lisäksi myös omassa keittiössä.)
Crème brûléen paahdettu sokeripinta vaikuttaa jakavan ihmisiä kahteen sakkiin. Toiset pitävät Ankerias Vipusen lailla pehmeästä pinnasta, minun mielestäni sokeripinnan pitää sen sijaan olla sen verran rapsakka, että sen saa naputeltua rikki, kuin Amélie konsanaan.
Olen ollut viime aikoina varsin ihastunut jälkiruokaviineihin. Ranskalaisen herkun kanssa nautimme italialaista viiniä (La Caliera Moscato d’Asti 2010), josta on kehkeytynyt yksi suosikkini.
