Keväinen sitruunamarenkitorttu

Päätin eilen juhlistaa keväistä auringonpaistetta leipomalla sitruunamarenkitortun. Tämä torttu on nimittäin leivonnainen, jota toki voi leipoa myös kesällä, mutta ei koskaan synkkinä syys– tai lumisina talvipäivinä. Piiras sopii raikkaine makuineen mielestäni hyvin myös pääsiäisen kahvipöytään. 

Kevät saa minut aina haaveilemaan pienestä siirtolapuutarhamökistä, multasäkeistä ja kasvihuoneesta. Tätä torttua mussuttaisin istuskellessani mökin terassilla kynnenaluset multaisina. Apupoika hymähtelee siirtolapuutarhahöpötyksilleni. Luulee ehkä, etten muka ole tosissani.

Tein eilen tortusta puolikkaan annoksen ja jaoin taikinan kolmeen pikkuvuokaan. Piirakan voi tehdä joko irtopohjavuokaan tai tavalliseen uuninkestävään piirasvuokaan, jonka halkaisija on suurinpiirtein 25 senttiä.

Muistelisin reseptiikan olevan alun perin napattu talteen Etelä–Suomen Sanomista. Suosittelen käyttämään torttuun nimenomaan luomusitruunoita, sillä luomusitruunan kuoren maku on lempeämpi kuin tavallisten sitruunoiden. 

Taikina:

• 100 g voita 
• 3 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl sokeria 
• 1 tl leivinjauhetta 
• 1 rkl vettä

Sitruunatahna:

• 1½ dl sokeria 
• 2 dl vettä 
• 1 dl sitruunamehua (2-3 luomusitruunan mehu) 
• 2 luomusitruunan kuori raastettuna 
• 3-4 rkl maissitärkkelystä 
• 4 keltuaista 
• 50 g voita 
• 1 rkl vaniljasokeria

 Marenki:

• 4 valkuaista 
• 1½  dl sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää huoneenlämpöinen voi nyppimällä. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Muovaa taikinasta pallo, kiedo kelmuun, ja nosta tasaantumaan jääkaappiin puoleksi tunniksi.

2. Esipaista pohja 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia (paistoin pikkupiiraat 180 asteessa).  Voit suojata pohjan leivinpaperipalalla liialta ruskistumiselta.

3. Mittaa kattilaan kaikki täytteen aineet vaniljasokeria ja voita lukuun ottamatta. Kuumenna varovasti samalla koko ajan kevyesti vispaten kunnes täyte sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila sivuun kuumalta levyltä ja vatkaa paloiteltu voi ja vaniljasokeri seokseen.

4. Vatkaa sokeri ja valkuaiset marengiksi.

5. Kaada sitruunatäyte kypsälle piiraspohjalle ja tasoita. Lusikoi päälle valkuaisvaahto.

6. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes marenki on saanut väriä.

VINKKI! Kun nostat esipaistetut pohjat pois uunista, älä kippaa niitä lavuaarissa likoamassa olevaan puurokippoon, kuten minä. Onneksi juhlistimme kevättä ihan vain kaksin.

Ruokakrantun päiväkirja: paistettu maksa

En ole ajatellut olevani ruoan suhteen kovinkaan kranttu. Mitä nyt pienenä esikoululaisena pyörittelin itku kurkussa porkkana- ja lanttukuutioita lautasella vielä puoli tuntia sen jälkeen, kun kaikki kaverit olivat kirmanneet pihalle.

ÖLJYSSÄ KYPSENNETYT ANKANKOIVET

Lisäkseni aika moni muukin (ainakin Nanna ja Campasimpukka) oli selannut Lidlin mainoslehtisen muutama viikko sitten. Itse opin viime syksynä, että jokakeskiviikkoinen lehtinen kannattaa kaikesta epämääräisestä tarjoussälästä huolimatta selata edullisten ankankoipien toivossa.

Suloisensuklainen punajuurikakku

Viime viikonloppuinen yliannostus juustokakkua unohtui nopeasti, ja viikonlopun kynnyksellä alkoi makeahammas kummasti kolotella. En ollut pitkään aikaan leiponut mitään suklaista, vaikka tiedänkin suklaaherkkujen olevan (itseni lisäksi) Apupojan suuri heikkous. Ehdotinkin Apupojalle vienosti suklaakakun leipomista, josta hän tietysti innostui. Tosin innostus muuttui yllättävän nopeasti hämmennykseksi, kun nostin punajuuripussin keittiön työskentelytasolle ja aloin kuoria mukuloita.

Juuresten ja jälkiruokien tai leivonnaisten liittoon olen törmännyt muutaman viime vuoden aikana vähäsen siellä sun täällä. Syksyllä leivoin pariin otteeseen palsternakkakakkua, mutta jostakin syystä paljon puhuttu punajuuren ja suklaan yhdistelmä oli minulta jäänyt kokeilematta.

Kakun ohje perustuu pääpiirteittäin lakeuksien Nannan punajuuribrownien ohjeeseen, joka taas alun perin pohjautuu BBC GoodFood -reseptiikkaan. Alkuperäisen reseptin mukainen neljänneskilo sokeria vaikutti minusta sen verran huimalta määrältä, että vähensin sokerin määrää reilusti. Vaniljan ajattelin tökerösti korvata vaniljasokerilla, mutta jälkikäteen mietittynä taisin unohtaa sen kokonaan taikinasta. Omaksi hämmennykseksi punajuuren maku oli lopputuotteessa varsin tunnistettava. Liekö sitten johtunut vähennetystä sokerin määrästä  ja vaniljasokerin unohtamisesta. Kakku oli kuitenkin tajuttoman mehevä ja pehmeä, ja itseäni suurena punajuuren ystävänä ei edes kakun punajuurimaisuus haitannut. 

 SUKLAINEN PUNAJUURIKAKKU

• 400 g punajuuria (punnittu kuorittuna, kuorimattomina puolisen kiloa)
• 120 g voita 
• 200 g tummaa suklaata (70-prosenttista) 
• 1 tl vaniljaa (tai 2 rkl vaniljasokeria) 
• 150 g sokeria (250 g alkuperäisen ohjeen mukaan) 
• 3 munaa 
• 50 g vehnäjauhoja 
• 50 g perunajauhoja 
• 25 g kaakaojauhetta 
• 1 tl leivinjauhetta

Kuori ja pilko punajuuret. Höyrytä (tai keitä vesitilkassa) kypsäksi ja hienonna kypsät punajuuripalaset sauvasekoittimella tai blenderissä.

Sulata paloiteltu voi ja suklaa vesihauteessa. Sekoita punajuurimössö sulan suklaa–voiseoksen sekaan.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita loput kuivat aineet (vehnäjauho + perunajauho + leivinjauhe + vaniljasokeri + kaakaojauhe) keskenään.

Sekoita muna–sokerivaahdon sekaan varovasti käännellen punajuuri–suklaa–voiseos sekä sihtaa jauhoseosta sekaan vähän kerrallaan.

Kaada taikina noin 20*30-senttiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista keskitasolla 180-asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä ja jähmettyä ennen syömistä. Tarjoa kyytipojaksi hyvää vaniljajäätelöä.

---

Ps. Vaihdoin kokeilumielessä tekstin fonttia, sillä aikaisemmin käyttämäni oli omasta mielestäni vähän turhan pienikokoista. Mitä mieltä olette, onko tämä fontti(koko) parempi?

Piparjuurismetanassa haudutettu kuha

Flunssailu on jatkunut, vaikka pikkuhiljaa elämä tuntuu jo onneksi voittavan. Kipeänäkin täytyy kuitenkin saada murua rinnan alle, ja eilisellä visiitillä lähikauppaan päätyi ostoskoriini kuhafileitä. Luotin Apupojan nenän olevan vielä niin tukossa, että uskalsin napata koriini myös pätkän piparjuurta. Piparjuuri kun ei kuulu Apupojan suosikkimakuihin.

Viikonlopun juustokakku

Silloin tällöin sitä vain ylittää itsensä. Perjantaina leivoin juustokakun. Kävin läpi kymmenkunta amerikkalaisen juustokakun ohjetta, ja paljonkaan liioittelematta yhdeksässä niistä kuvailtiin ohjeen kakun olevan vaatimattomasti se maailman paras. Jossakin ohjeessa kakun täytteeksi tuli kilo tuorejuustoa, toisessa vaatimattoman 800 juustogramman lisäksi 400 grammaa smetanaa. Valitsin resepteistä ohjenuorakseni sen tylsimmän, ainokaisen, joka ei hehkuttanut maailmanparhaudellaan, ja jossa osa juustostakin oli korvattu tylsästi maitorahkalla.

Perjantaina kävimme ystäviemme kanssa katsomassa Ryhmäteatterin Huolimattomat, minkä jälkeen tulimme meille tekemään hampurilaisia. Juustokakku olisi myöhäisen aterian jälkiruoka. Esityksen seuraamista häiritsi orastava flunssa sekä hillitön nälkä, kutakuinkin koko esityksen ajan mietin, miten saada hampurilaiset mahdollisimman nopeasti syömiskuntoon: ensin kohoamassa olevat sämpylät uuniin, sillä aikaa jääkaapissa odottelevan piffitaikinan taputtelu uunipellille, sitten tomaatit siivuiksi… mutta missä välissä esityksen ajan suolavedessä lilluvat perunasiipaleet kypsymään uuniin?...Ennen pihvejä, vai pitäisikö potaatit sittenkin höyryttää kypsiksi ja ottaa grillivastuksen alla vain väri…??

Lopulta söimme kukin itsemme niin ähkyiksi, ettei juustokakulle jäänyt tilaa.

Lauantaina meille oli tarkoitus tulla lounasvieraita. Olimme ajatelleet tehdä lihapullapastaa, ja olin lauantainen lounas mielessäni tehnyt perjantaina valmiiksi puolentoista kilon satsin jauhelihataikinaa perjantain hampurilaispihvejä ja lauantain lihapullia varten. Perjantai-illalta säästyneen juustokakun piti siirtyä lauantailounaan jälkkäriksi. Kunnes heräsimme aamulla molemmat niin hirmuisessa flunssassa, että lounasvieraiden tulo oli pakko perua. Tähän siis liittyy viikonlopun itsensä ylittäminen. Kaksi flunssapoloista ja juustokakku. Pakkohan se kakku oli saada tuhottua. Loppujen lopuksi juustokakun tarina oli varsin lyhyt. Palanen aamiaiseksi. Palanen aamiaisen jälkiruoaksi. Palanen lounaaksi. Iltapäiväkahvi ja kakkupala. Elokuva sohvalla ja palanen kakkua...

AMERIKKALAINEN JUUSTOKAKKU (Ohje: Valio, 8-10 annosta eli kakku kahdelle potilaalle)

Pohja:

• 100 g voita 
• 1 dl sokeria
• 1 muna
• 2½ dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Täyte: 

• 500 g maitorahkaa (laitoin rahkaa, jossa rasvaa 10 prosenttia)
• 400 g maustamatonta tuorejuustoa
• 1 tl sitruunamehua (laitoin 2 rkl limemehua) 
• 2½ dl sokeria
• 1 rkl vaniljasokeria
• 1 dl perunajauhoja
• 5 munaa

Tee ensin pohja: vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Lisää muna ja jauho-leivinjauheseos. Sekoita tasaiseksi.

Vuoraa halkaisijaltaan 24-senttisen irtopohjavuoan pohja leivinpaperilla ja voitele vuoan reunat ruokaöljyllä. Taputtele jauhoja apuna käyttäen taikina vuoan pohjalle sekä reunoille. Täytettä on sen verran paljon, että taikina on hyvä taputella lähestulkoon reunojen yläreunaan asti. Laita vuoka jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen. 

Aseta uuniritilä uunin alimmille pidikkeille ja laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. 

Vatkaa maitorahka ja tuorejuusto sähkövatkaimella sekaisin. Lisää loput täyteaineet (perunajauhot on hyvä sihdata, jottei täytteeseen jää ikäviä jauhokökkäreitä) ja jatka sekoittamista muutaman minuutin ajan. Kaada täyte vuokaan taikinapohjalle. (Ei haittaa vaikka pohjataikina jäisi reunoista hiukan täytettä korkeammalle. Ainakin itselläni reunat painuivat uunissa ja ero tasoittui.)

Paista uunin alimmalla tasolla 50-60 minuuttia. Peitä kakku paiston lopussa leivinpaperilla, jos pinta uhkaa tummua liikaa. Irrota kakku vuoasta vasta jäähtyneenä. 

Tarjoa juustokakun kanssa soseutettuja, hiukan sokeroituja marjoja. 

Uunipunasipulit timjamin ja voin kera

Uunissa makeaksi kypsyneet sipulit sopivat oivallisesti hurjan monen ruoan lisukkeeksi. Monesti sujautan uuniruokia valmistaessani kokonaisia sipuleita hautumaan uunin lämpöön. Uunia ei ehkä kannata lämmittää pelkästään sipuleita varten, mutta uuniruokaa tehdessä ja uunin ollessa muutenkin kuumana, ovat uunisipulit mukava pieni lisä aterialle. Näitä sipuleita tarjottiin italialaisiltamilla, joista olen tainnut jo turista enemmän kuin tarpeeksi. 

Voilla ja timjamilla höystettyjen punasipuleiden ohje löytyi Jamie Oliverin Alastomasta kokista. Ohjetta noudattaen laitoin sipulit merisuolapedille. Sipuleista valui kuitenkin astian pohjalle voisulaa, johon suola tietysti liukeni, ja lopputuloksena ihana timjaminen voi, jolla sipuleita olisi voinut valella, olikin supersuolaista. Suosittelen siis jättämään merisuolapedin pois. 

UUNISSA PAISTETUT PUNASIPULIT TIMJAMIN JA VOIN KERA à la Jamie 

• 1 keskikokoinen punasipuli per syöjä
• tuoretta timjamia
• suolaa
• 1 tl voita per sipuli
• limemehua (oma lisäys)

Sipuleiden tulisi olla keskenään suunnilleen samankokoisia. Kuori sipulit ja leikkaa tyvet tasaiseksi, jotta sipulit pysyvät pystyssä. Leikkaa yläpintaan ristikkäisviillot sipuleiden puoliväliin saakka. Avaa varovasti sipuleita, ripottele suolaa ja työnnä väleihin ja sipulin sisään tuoreita timjaminlehtiä ja voinokare. Purista päälle limemehua. Kypsennä sipuleita 200-asteisessa uunissa 30-35 minuuttia. (Itse laskin uunin lämpötilaa puolen tunnin jälkeen sataan asteeseen ja annoin sipuleiden kypsyä yhteensä reilun tunnin.)  

Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Marinoidut munakoisot

Italialaisiltamien tiimoilta on vielä muutama resepti julkaisematta. Nämä marinoidut munakoisot olivat antipastopöydässä, mutta sopisivat yhtälailla tapaspöytään tai vähän ruokaisamman salaatin sekaan. Mikseivät brunssipöytäänkin. Apupoika olisi halunnut näiden tilalle karitsatäytteisiä munakoisorullia, mutta jyräsin hänet (taas kerran) omine mielipiteineni, mielestäni ne olisivat olleet liian täyttäviä, sillä antipastojen jälkeen piti saada mahaan mahtumaan vielä kolme muuta ruokalajia. 

Kuvat sisältävät pienimuotoista stailausta, sillä valurautapannu on  pakasterasiaa aavistuksen kuvauksellisempi. 

MARINOIDUT MUNAKOISOT

• yksi isohko munakoiso 
• ½ dl karkeaa merisuolaa 
• oliiviöljyä paistamiseen

Marinadi:

• ½ dl oliiviöljyä 
• 2 valkosipulinkynttä 
• pieni punasipuli 
• reilusti tuoretta timjamia 
• 2 rkl balsamiviinietikkaa 
• 1 rkl juoksevaa hunajaa 
• puolikkaan limetin mehu (+ muutama limettisiivu koristeeksi)

Leikkaa munakoiso pitkittäin tai poikittain noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Asettele isoon siivilään kerroksittain munakoisosiivuja ja karkeaa merisuolaa. Suolaa saa olla reippaasti. Suola saa munakoison itkemään, jolloin koisosiivuista poistuu karvas neste. Anna siivujen itkettyä noin tunnin ajan. Kääntele munakoisosiivuja muutaman kerran itkettämisen aikana. 

Huuhtele munakoisot huolellisesti juoksevan veden alla, jotta ne eivät jää supersuolaisiksi. Kuivaa siivut esimerkiksi keittiöpyyhkeellä ja paista oliiviöljyssä kuumalla pannulla muutaman minuutin ajan molemmin puolin kunnes ne saavat vähän väriä. Nosta siivut sopivaan kannelliseen, kuumuutta kestävään astiaan.

Silppua valkosipuli ja punasipuli. Mittaa marinadin ainekset pieneen kattilaan ja kuumenna seos samalla sekoittaen. Kaada kuuma marinadi munakoisojen päälle. Jäähdytä huoneenlämmössä ja siirrä jäähtyneenä jääkaappiin. Anna marinoitua vähintään kuutisen tuntia, mielellään yön yli. 

Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Kalajuttuja kuluvalle vuodelle

Tässä vaiheessa vuotta, kun uudenvuodenlupauksista on jo sopivasti lipsuttu, on hyvä tehdä uusia lupauksia ja aikomuksia. Ympäristöjärjestö WWF julkaisi muutama päivä sitten kuluttajalle tarkoitetun vuoden 2012 kalaoppaan. Oppaassa yleisesti tarjolla olevat ruokakalalajit on jaoteltu kolmen eri värikoodin alle: vihreään, keltaiseen ja punaiseen. Vihreän värin saaneita kaloja tulisi suosia, niiden kalakannat ovat elinvoimaisia, eikä pyynti aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja. Keltaisen kalojen käyttöä tulisi harkita, kalakannat saattavat olla heikkoja tai ylikalastettuja. Myös kasvatettu kala saa pääsääntöisesti keltaisen merkinnän, sillä kasvatukseen kuluu valtavat määrät kalanrehua, jonka alkuperään ja vastuullisuuteen ei vielä kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Punaisia kaloja tulisi ehdottomasti välttää, ne ovat joko uhanalaisia, ylikalastettuja tai kalastusmenetelmät ovat ympäristölle tuhoisia.

Kalaoppaaseen pääset tutustumaan tästä. Oppaasta otin onkeeni hyviä neuvoja, joiden perusteella loin itselleni seuraavat lupaukset:

1. Kotimaisuus

Aion ehdottomasti edelleenkin suosia kotimaista kalaa (en ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi rahdata tuhansien järvien maan kalatiskeihin vonkaleita toiselta puolelta maailmaa), kotimaisesta kalasta aion suosia viime aikoina omassa keittiössä paitsioon jääneitä kaloja, kuten muikkua, ahventa, silakkaa ja haukea. 

2. Aktiivisuus

Lupaan olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, kysellä kalojen alkuperästä, kasvatustavoista ja mahdollisista MSC-sertifikaateista. [MSC (Marine Stewarship Council) ylläpitää riippumattomana ja voittoa tuottamattomana organisaationa kala- ja äyriäistuotteiden sertifiointijärjestelmää. Sertifikaatin saaneet kalat on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. MSC-kalat saavat myös WWF:n luokituksessa vihreän valon. Lisäinfoa: www.msc.org]

3. Madot koukkuun

Tykkäsin pienenä hirmuisesti kalastamisesta. Kesäiltojen hitti oli etsiä kesäpaikkamme saunamökkiä kiertävän liuskekivilaatoituksen alta koukkuun sopivia lieroja. Saaliit piti pienen tappotoimenpiteen jälkeen ehdottomasti laittaa kiduksista roikkumaan oksaan. Jostain syystä tykkäsin myös muljautella kuolleiden kalojen silmät nurinkurin, mutta jääköön se kertomatta, jottei mielikuva pienestä herttaisesta kalastajatytöstä tahriinnu.

Ensi kesänä aion monen vuoden tauon jälkeen kääntää ne samaiset kivilaatoitukset ja etsiä matosia koukkuun. Ja laittaa ehkä katiskankin rantaveteen. Ja jos muuta saalista ei tule, keitän särjistä ja salakoista kalaliemet pakastimeen koko seuraavan talven varaksi. 

Lisäksi kiinnitän erikoishuomiota seuraaviin vonkaleisiin:

Ahven

Suomen kansalliskala on loistava ruokakala, jota arvostetaan kalaoppaan mukaan suurena herkkuna monissa eurooppalaisissa keittiöissä. Näitä minulle tarttuu jatkossa useammin mukaan kalatiskiltä – ja toivottavasti myös onkeeni.

Hauki

Hauki on petokala, joten sen elimistöön voi ajan kanssa kertyä myrkkyjäämiä. Hauki voi oppaan mukaan kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja 20-kiloiseksi. Vai olikohan se sittenkin pelkkä kalajuttu? Kokeilen lähitulevaisuudessa taatusti Chez Jasun haukigratiinia.

Kuha

Kekkosen suosikkikala on keittiössämme tuttu näky varmasti myös jatkossa. Kuhissa tulisi suosia suuria, noin puolimetrisiä, yksilöitä, sillä ne ovat ehtineet jo kutea.

Lahna

Lahna on löytänyt tiensä useampaan trendiravintolaan, joten lupaan sen uiskentelevan myös omaan keittiöömme. Lahnat osaltaan ylläpitävät vesistöjen rehevöitymistä, joten lahnan syömisen voisi ajatella pienenä ympäristötekona. Ja jos joitakin kaloja tarttuu kesällä onkeeni, voin vannoa niiden olevan lahnoja.

Lohi

Lohen syöntiä vähennän, ja pyrin siirtymään luomumerkittyyn kasvatettuun loheen. Toisaalta listassani on jo niin monta muuta kalaa, että ei pitäisi olla vaikeaa vähentää lohen käyttöä. Niin hyvää kuin Pohjanlahden villilohi onkin, on se uhanalainen laji, jonka syömistä täytyy rajoittaa edes muutamaksi vuodeksi. Kenties kannat palautuvat ja joskus vielä saan minäkin herkutella villillä lohella.

Made

Talvi on mateen sesonki ja madetta on vielä loistavasti saatavilla jopa lähikauppamme tiskillä. Vielä ehtii madekeiton kimppuun, mutta mikään ei estä mateen käyttöä myös kesäaikaan.

Muikku

Muikku on loppuvuoden pop! Muikkuja lupaan paistaa heti ensi viikolla.

Joki- ja täpläravut

Viime vuonna jäivät rapujuhlat osaltani väliin. Tämä tulee ehdottomasti korjata tänä vuonna.

Siika

Sisävesien siiat sekä kiertovesikasvatetut kalat ovat saaneet kalaoppaan vihreän merkinnän. Täytyy olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, sillä siika on yksi suosikkikaloistani.

Silakka

Olisikohan jo aika todeta, ettei silakka tarkoita samaa asiaa kuin kouluaikojen tomaattisilakat. Pari vuotta sitten kaikki ruokalehdet pursuivat silakkaohjeita. Olisikohan joku niistä lehdistä tallessa? Kalaopas vinkkaa tekemään silakkasushia.

Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!