Olen kyllä pitkään tiennyt Lönnrotinkadulla sijaitsevan meksikolaisravintolan olemassaolosta, mutta liikun harvemmin keskustassa lounastusaikaan ja hankalahkojen aukioloaikojen takia ravintolassa visiteeraaminen siirtyi ja siirtyi kunnes lopulta viime perjantaina kävin testaamassa paikan ystävättäreni kanssa. Kyseessä siis kuppila Café de Nopal osoitteessa Lönnrotinkatu 9.
Ravintolassa on päivittäin vaihtuva, muutaman vaihtoehdon lounasmenu. Nimestään huolimatta listalta ei ainakaan viime perjantaina löytynyt kaktusta. Harmillista, ettei lounaslistaa ole esillä netissä tai kuppilan facebook-sivuilla, sillä kärsin kroonisesta tacos al pastor -himosta, johon Meksikossa matkailleet voinevat yhtyä. Olisin varma asiakas aina, kun kyseisiä tacoja on tarjolla.
Vietin kymmenisen vuotta sitten vaihto-oppilaana vuoden Meksikossa. Palatessani sieltä rakkauttani meksikolaiseen ruokaan todisti myös kertyneet kilot vyötäisilläni. Meksikolainen ruoka ei suinkaan ole sama asia kuin tex-mex, ja myös suurin osa autenttisiksi mehikolaiscantinoiksi itseään kutsuvista kuppiloista on osoittautunut pettymyksiksi. Näin ollen odotukset Café de Nopalin suhteen olivat varsin korkealla, sillä olin kuullut huhuja, että sieltä todellakin saisi hyvää meksikolaista. (Niin paljon kuin meksikolaista rakastankin, ei kaikki meksikolainen ruoka ole mielestäni hyvää. En ole koskaan oppinut pitämään molesta, siitä ruskeasta ja suklaisesta sekametelikastikkeesta, ja erilaiset, ainakin Keski-Meksikossa aika paljolti käytetyt, vatsalaukku- ja siannahkaruoat ovat mielestäni sekä ällöttäviä että pahanmakuisia.)
Sisustukseltaan Café de Nopal on aika kiva. Sopivan kitsch, kuten suurin osa meksikolaisista pikkukuppiloista. Takaseinään on maalattu Meksikon kansallispyhimys, Virgen de Guadalupe. Keittiöön vievissä heiluriovissa komeilee mariachipukuisia luurankoja ja osa ruoista tarjoillaan räiskyvänvärisistä muovikipoista. Erinomaista. Ainoastaan punaiset muovituolit ja Carta Blanca -oluttalon mainosservettitelineet puuttuvat, mutta sekin on ehkä vain plussaa. Ja tarjoilijat puhuvat ihanaa chilango-murretta ja ovat meksikolaiseen tapaan superystävällisiä. Suurin osa asiakkaistakin taisi tehdä tilauksensa tai rupatella espanjaksi. Kerrassaan loistavaa. Palvelu kuitenkin pelaa myös englanniksi, joten tilaamista ei tarvitse jännätä, vaikkei espanja sujuisikaan.
Aluksi saimme pöytään tortillasipsejä ja kipposet sekä punaista että vihreää salsaa. Harmillisesti sipsit, totopos, olivat kaupan valmissipsejä, eikä friteerattuja maissitortillan palasia, kuten oikeasti olisi pitänyt olla. Salsat olivat ihan ok. Ei ehkä aivan sellaisia mitä olisi pitänyt olla. Punaisessa salsassa maistui valmiskastike Salsa Valentina, mutta se kai oli ihan hyvä juttu, sillä muistaakseni minäkin raahasin muinoin puolentoista litran pullon samaista salsaa Suomeen. Omasta mielestäni salsoissa olisi saanut olla enemmän chiliä, mutta seuralaiseni vakuutteli niiden olevan tarpeeksi tujuja.
Ruoaksi tilasimme molemmat Encacahuatados, juustotäytteisiä enchiladoja eli maissitortilloja maapähkinäkastikkeessa. En muista, mikä listan toinen lounasvaihtoehto oli, mutta en voinut vastustaa enchiladoja silläkään uhalla, ettei maapähkinäkastike ole suosikkini. Enchiladat olivat ihan hyviä. Juustotäytteenä oli käytetty mozzarellajuustoa, joka ei kylläkään ole meksikolaisen keittiön autenttisin raaka-aine, mutta ehkä kuitenkin Suomesta saatavista juustoista sopivin enchiladojen täyteeksi. Maapähkinäkastikekin maistui mielestäni hyvältä, kun siihen lisäsi tarpeeksi vihreää salsaa. Toivoin kuitenkin hetken, että maapähkinäannoksen sijaa lautasellani olisi köllötellyt rivi suosikkejani, kanatäytteisiä enchiladoja vihreässä salsassa.
Jälkiruoaksi tilasimme capuchinot (huom. espanjankielinen kirjoitusasu) sekä flan de nuez ja flan de cajeta -kakkupalaset (eli pähkinävanukasta sekä kondensoidusta maidosta tehtyä vanukasta). Makeaa ja hyvää.
Kaiken kaikkiaan paikka on aika ihana ja ruoka oli aika ihanaa. Minulla kävi ehkä vähän huono tuuri lounaslistan suhteen, sillä jonain muuna päivänä olisin varmasti saanut eteeni jotakin suosikkiruoistani. Varoituksen sanana Café de Nopalista ei kannata odottaa saavansa mitään Amarillomättöä, jota moni ehkä virheellisestä pitää meksikolaisena ruokana.
Aukioloajat saattavat vaihdella, joten kannattaa tsekata tilanne paikan facebook-sivuilta. Ja lopuksi hyvät uutiset: Cafe de Nopalin pitäjät avaavat pian myös uuden, asiakaspaikoiltaan suuremman ravintolan!
Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!
