Meidän keittiö

Muutimme uuteen kotiimme nelisen kuukautta sitten hermojaraastaneen remonttikesän jälkeen. Kotitalomme on rakennettu 1920-luvun lopulla ja asunto on yhdistetty aiemmin kahdesta erillisestä pikkukodista. Keittiö oli nähnyt parhaat päivänsä 90-luvulla, ja oli päivänselvää, että asunto vaati täysremontin. Loppukeväästä intouduimme suunnittelemaan uutta kotia. Keittiön suunnittelua auttoi vanhassa kodissa pari vuotta aiemmin tehty remontti, mutta muun muassa keittiön vinot seinät, puhumattakaan siitä, että vietin kevään ulkomailla, toivat omat haasteensa remontin suunnittelulle. Kerkesin sentään asuntonäyttöön kertaalleen ennen projektin aloittamista.

Kuluneet kuukaudet ovat jo jonkin verran kullanneet remonttimuistoja, vaikka niiden raadollisuudesta muistuttavat (kuvista onnistuneesti pois rajatut) keittiössä yhä roikkuvat sähköjohdot. Harmillisesti niiden rajaaminen tosielämästä ei ole yhtä helppoa, vaikka varsin hyvin silmä on ehtinyt tottua ja mieli unohtaa kaikki keskeneräiset puhteet. Jospa ensi viikonloppuna olisi lopultakin niiden vuoro.

Mutta tästä kaikki alkoi:

Uusi keittiö rakennettiin vanhan keittiön paikalle. Keittiössä ei ollut mitään säästettävää. Kodinkoneet, ja oikeastaan koko keittiö, menivät kuitenkin kaupaksi Huuto.netissä. Aluksi suhtauduin epäilevästi keskellä huonetta jököttävään kantavaan tiilipintaiseen pilariin. Joku entisistä asukkaista oli kaivanut vanhat tiilet esiin, mutta loppujen lopuksi olen tosi tyytyväinen, että jätimme tiilet näkyviin, emmekä tehneet sen pinnalle mitään. 

Alusta asti oli selvää, että halusimme suunnitella keittiömme itse. Listasimme kaikki pitkäaikaiset keittiöhaaveet ja -toiveemme, ja pyörittelin keittiötä päivätolkulla paperilla. Lähettelimme apupojan kanssa satoja sähköposteja ja puhuimme kymmeniä tunteja Skypessä. Apupoika kävi työpäiviensä jälkeen mittaamassa keittiön kulmia ja mittoja.  Aika pian huomasimme että tila asetti rajoitteita unelmakeittiömme toteutukselle, ja luovuimme esimerkiksi haaveilemastamme saarekkeesta. Jälkikäteen en kuitenkaan suosittele remontin suunnittelemista ulkomailta käsin, varsinkaan kun remontin kohteena ei ollut pelkkä keittiö, vaan koko asunto. 

Suunnittelu lähti olettamuksesta, ettei viemärin paikkaa siirretä. Purkuvaiheessa huomasimme, ettei viemäri ollutkaan kiinteä, joten vesipisteen olisikin voinut helposti sijoittaa toisaalle. Pidimme kuitenkin alkuperäisestä suunnitelmastamme kiinni. Vanhan talon remontoinnissa tuli kuitenkin vastaan liuta yllätyksiä, jotka onnistuivat mutkistamaan suunnitelmia. Olimme esimerkiksi kuvitelleet, että keittiön madalletun katon voisi kokonaan purkaa, jolloin keittiöön ja eteiseen olisi saanut alkuperäisen huonekorkeuden. Välikaton alta kuitenkin paljastui taltuttamaton kaaos, joten tilaan oli pakko asentaa uusi välikatto, ja samalla jouduimme luopumaan paristakymmentä sentistä huonekorkeutta ja muutamasta kauniista rosetista. Madalluksen jälkeen keittiön yläkaapit piti  asentaa alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen katonrajaan, jotta haluamamme hana mahtui juuri ja juuri välitilaan. 

Samalla suunnittelimme myös kylpyhuoneremonttia, ja keittiösuunnitelmien valmistuttua tajusimme, että myös pyykinpesukone pitää sijoittaa kylppärin sijasta keittiöön. Tämäkin toi muutaman uuden mutkan matkaan. 

Alusta asti suunnittelussa oli muutama meille tärkeä lähtökohta. Halusimme mahdollisimman paljon säilytystilaa, hyvän valaistuksen ja tiettyjä kauan mielissämme pyörineitä yksityiskohtia. Tällainen siitä tuli: 

Lopputulokseen olemme tosi tyytyväisiä.  Eikä neljän kuukauden tehokäytön jälkeen ole tullut mieleen montaakaan asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä toisin. 

Keittiökaappimme ja osa -koneista (liesi, astianpesukone, uuni ja mikro) ovat erään ruotsalaisen perheyrityksen (eli Ikean) valikoimasta. Myös vanhan kotimme keittiö oli Ikeasta, ja olimme olleet siihen tyytyväisiä. Lisäksi Ikea-keittiö oli jokseenkin helppo suunnitella, sillä kaikki tuotteet tietoineen ovat helposti saatavilla netistä, mikä oli suuri etu, kun suunnittelu oli pääasiassa internetin varassa. Nyt keittiöliikkeiden kiertely rajoittui omalta osaltani yhteen paikalliseen Ikea-visiittiin. 

Kaapinovet ovat valkoiset ja korkeakiiltoiset. Halusimme ehdottomasti korkean apteekkikaapin, jonka vetolaatikoihin mahtuvat helposti kaikki keittiön kuivatavarat. Uuni ja mikro sijoitettiin päällekkäin, joten lieden alla on vetolaatikoita aterimille, kaikenmaailman kauhoille ja vispilöille sekä pannuille ja kattiloille. Loput kattilat, padat ja uunivuoat ovat kulmassa sijaitsevassa karusellikaapissa. Pienoiseksi ongelmaksi muodostunut pyykinpesukoneen sijoitus ratkesi siten, että pesukone on piilotettu kaappiin uunin alle. Ostimme pienen 3,5-kiloisen koneen, joka mahtui kaapin sisälle. Taloyhtiössämme on oivallinen pesutupa isoine koneineen ja kuivureineen, joten pääsääntöisesti pyykkihuolto hoidetaan siellä. Keittiötilaukseen jäi vahingossa vääränkokoinen ovi lavuaarin alla olevaan vetolaatikkoon. Tarkoitus olisi, että kaikki kolme ovea olisivat samankokoiset ja yhtenäiset. Kyseisen oven vaihto on sillä samalla listalla roikkuvien sähköjohtojen kanssa…

Pidemmälle seinälle asennettiin kahdet yläkaapit päällekkäin, jolloin säilytystilan määrää saatiin lisättyä. Ylimmissä yläkaapeissa säilytetään vähän harvemmin käytettäviä astioita, mutta porrasjakkara on kyllä ahkerassa käytössä, sillä minunlaiseni sintti ei meinaa ylettyä kunnolla edes mikrolle.

Vanhassa keittiössämme apupojan rakas espressokone oli sijoitettu välitilaan yläkaappien alle, jolloin sen käyttö – varsinkin vesisäiliön täyttö – oli jokseenkin hankalaa. Uuteen keittiöön halusimme tilaa Andrejan päälle, eikä Ikean kulmayläkaapit muutenkaan miellyttäneet meitä, joten päädyimme avohyllyihin. Samaa tammea löytyy myös eteisestä,  vessasta ja vaatehuoneesta.

Tasoksi halusimme kiveä ja päädyimme valitsemaan kaksi senttiä paksua mustaa, eläväpintaista graniittia. Kivimies tuli Virosta ja hoiti asiansa hyvin.  Mustan altaan tilasimme samasta paikasta. Allas on sopivan kokoinen, siinä mahtuu hyvin pesemään isotkin kattilat ja uunipellit, ja se toimii oivallisesti hanamme kanssa.


Viinikaapista väänsimme hieman apupojan kanssa kättä. Minä olin jossain vaiheessa integroitavan lisäpakastimen kannalla, apupoika viinikaapin. Olimme valinneet jääkaappi-pakastimeksi Smegin jenkkikaapin, jossa kuvittelin olevan auttamattoman vähän pakastustilaa. Pakastin on tilavuudeltaan kuitenkin yllättävän suuri, eikä siinä ole tilaavieviä koreja, joten olen tyytyväinen, etten jyrännyt apupoikaa pakastinhankkeineni. Viinikaapille asetimme muutaman kriteerin. Sen tuli olla integroitava, siihen tuli mahtua mahdollisimman monta pulloa ja siinä tuli olla kaksi eri lämpötila-aluetta. Kyseiset kriteerit täyttäviä kaappeja on tarjolla varsin vähän, ja olimme laittaneet kapistuksen kattohinnaksi tuhat euroa. Kriteerit täyttävä 55:n pullon kaappi löytyi kahdesta pienestä saksalaisesta kodinkoneliikkeestä sekä yhdestä brittiläisestä, mutta kaksi liikkeistä ei suostunut toimittamaan tuotteita Suomeen, ja yksi pulju olisi velottanut kuljetuksesta yli kolmesataa euroa. Tarpeeksi kauan asiaa pähkäiltyämme joustimme kriteereistä ja ostimme yhden lämpötila-alueen kaapin. 

Keittiön valaistus on mielestäni erittäin onnistunut, vaikka ongelmitta siitäkään ei selvitty. Kattoon sijoitimme kaksi himmennettävää ja säädettävää spottia. Aluksi olimme tilanneet light11.eu -verkkokaupasta vastaavat, hieman pidempivartiset ja prikattomat valaisimet, mutta jostain syystä toimitusta ei kuulunut, ja lähes samanlaiset löytyivät Highlight-valaistuksesta. Avohyllyjen ja yläkaappien alle olimme ostaneet loisteputkivalaisimet, mutta sähkömiehemme vaatikin vesipisteen lähelle ip44-luokituksen valoja, joten vaihdoimme loisteputket led-nauhaan. Aluksi olin epäileväinen ledien valotehon suhteen, mutta valoa ja tehoa on riittänyt ja ulkonäöllisesti olen valintaan erittäin tyytyväinen.

Keittiömme seinä jatkuu olohuoneeseen, joten halusimme seinäpinnasta yhtenäisen. Välitilassa ja seinissä on sama harmaa seinämaali kuin muuallakin asunnossamme, ja maalipinnan päällä lasi. Lasi taittaa välitilan harmittavasti hieman vihreään. Muuten lasi toimii välitilan materiaalina hyvin ja se on helppo pitää puhtaana. 

Ylipäätään remontti kannatti orastavasta hermoromahduksesta huolimatta, ja keittiön suunnitteleminen itse onnistui hyvin. Pidän vanhan talon pienistä yksityiskohdista keittiössämme, vaikka osaltaan juuri ne samat yksityiskohdat toivat suunnittelemiselle haastetta. Hyvää ruokaa olemme kuitenkin onnistuneet keittiössämme loihtimaan. 

Ruokablogien keittiöitä on esitelty aiemminkin. Haastankin uudet bloggaajat esittelemään omansa ja päästämään lukijansa kurkkaamaan kyökkiinsä. Missä teidän soppanne syntyvät?

Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!