Jääkaapissani asusteli ruisjuuri noin vuoden päivät, kunnes hän viime syksynä päätti päivänsä. Olin jättänyt hänet heitteille, unohtanut ruokkia ja leipoa hänestä leipää.
Laitoin uuden ruisjuuren aluille kuukausi sitten. Tarkoitukseni oli alkaa myös vehnähapanjuuren emännäksi. Vehnähapanjuuren yritin käynnistää liottamalla ensin karpaloita ja vettä. Sain aikaiseksi kulhollisen homeisia karpaloita. Seuraavaksi liotin rusinoita ja vettä. Alku näytti lupaavalta, kunnes minulla oli kulhollinen homeisia rusinoita.
Ruishapanjuureni sen sijaan voi hyvin ja on varsin terhakka. Tajusin kuitenkin vasta muutama päivä sitten, että ruisjuurestahan voi tehdä muutakin kuin ruisvuokaleipääni. Suuntaa mittoihin ja ohjeeseen otin Heléne Johanssonin Leipä-kirjasta, jonka avustuksella liottelin myös kuivahedelmiä. Leipä oli varsinkin Apupojan mieleen, joten kirjaisin ohjeen ylös mahdollista uusiokäyttöä varten. Omaan makuuni leipä oli aavistuksen liian makea, mutta seuraavana päivänä maku oli huomattavasti parempi. Näissä juureen leivotuissa leivissä säilyvyys ja maun kehittyminen on kyllä kiva juttu.
- 200 g vettä
- 300 g ruishapanjuurta
- 8 g tuorehiivaa
- 250 g vehnäjauhoja
- 100 g riihiruisjauhoja
- 10 g merisuolaa
- 15 g tummaa leipäsiirappia
Sekoita muut aineet paitsi suola. Vaivaa yleiskoneella 10 minuuttia. Lisää suola, vaivaa 5 minuuttia. Anna taikinan levätä kulhossa tunti.
Jaa taikina kahteen osaan. Anna levätä 10 minuuttia. Taputtele taikina litteäksi, taita ja painele reunat keskelle ja muotoile pitkulaisiksi leiviksi.
Nosta leivät jauhotetulle leivinliinalle ja laskosta liinaa leipien väliin. Kohota huoneenlämmössä 2 tuntia. Siirrä kohonneet leivät uunipellille leivinpaperin päälle.
Lämmitä uuni 250 asteeseen, laita syvä uunipelti uunin alimmalle tasolle. Laita leivät uuniin keskitasolle ja kaada alatasolla olevalle uunipellille pari desiä kylmää vettä. Laske uunin lämpötila 200 asteeseen. Avaa uuniluukku 20 minuutin kuluttua, jotta höyryt pääsevät pois. Paista leipiä yhteensä noin 35 minuuttia. Nosta leivät ritilän päälle jäähtymään.
Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!
Mmm, näyttääpä herkulta. Sain viime joulukuussa oman juuren, mikä on ollut pakastimessa siitä lähtien. Suunnitelmissa olisi lauantaina testata tätä http://jauhotsuussa.blogspot.com/2012/02/maa-artisokkaleipa.html
VastaaPoistaToivottavasti onnistun.
Tuossa ohjeessa on varmaankin käytetty vehnähapanjuurta? Kai mäkin vielä kerran yritän laittaa rusinat likoamaan...
PoistaOnnea kokeiluun, tuo leipä näyttää tosi hyvältä!
Minullakin on ruisjuuri pakastimessa, sekä oma, että äidiltä saatu. Viime kertainen ei oikein onnistunut, koitin päästä hiivattomaan leipään, muttei se kohonnut tarpeeksi, jäi liian tiiviiksi. Ensi kerralla taas ihan pieni nokare hiivaa mukaan:)
VastaaPoistaMä laitoin tähän kanssa hiivaa, kun on niin nuori tuo uusi juureni, etten vielä oikein tiedä miten käyttäytyy. Mutta vanhalla juurella onnistuivat ruikkarit kyllä hyvin ilman hiivaakin. Tai oikeastaan paremmin ilman hiivaa, sillä musta tuntu, että kun pitkään kohotti ruisleipiä, niin ne lässähti jos joukossa oli hiivaa.
Poistakun itsekin olen tällä hetkellä keittiössä harrastanut hapanleipää, tuli mieleen asian jota en edes omaan tekstiini muistanut mainita. hapanjuureen kannattaa käyttää maitoheraa, jollei ole laktoosille herkkä. maidosta saa maitohappobakteereja helpommin ja avain niitä oikeita, joten saa nopeammin hyvin toimivaa taikinajuurta, oli se sitten ruis tai vehnäjuuri. aivan oikein, liian pitkälla nostatusajalla hiivan ravintoloppuu ja se kuolee, joten ensin hapatetaan taikina ja hiivaa lisätään vasta kun leivotaan leipää ja se tarvitsee lisänostetta.
PoistaAah, hyvä vinkki, kiitos! Saako maitoheraa muustakin kuin vaikka juustontekemisestä? Vai voiko juureen laittaa vaikka piimää tai muuta hapanmaitotuotetta sekaan?
PoistaTämä on nyt ihan asiasta sadanteen kysymys, mutta: Käykö sulla KA:n kanssa välillä niin, että jauhot tuppaa jäämään sinne kulhon laidalle? Onkohan mulla vaan se taikina koukku jotenkin väärällä korkeudella?
VastaaPoistaViimeksi tein pullataikinaa ja kylläpä oli ihanaa, kun kone vaivasi kimmoisan taikinan. Tosin oli jotenkin haasteellista arvioida jauhojen määrän sopivuutta ja vaivautumisaikaa. Kun ei ollutkaan sitä kuuluisaa näppituntumaa! :)
Kyllä mun mielestä sinne reunoille jonkin verran jää jauhoja. En tiedä vaikuttaako taikinan koko siihen. Muistaakseni olen vähän sörkkinyt sieltä niitä jauhoja sinne taikinan sekaan.
PoistaJoo kyllä koneella saa ihan mielettömän sitkon, eilen tein pastataikinaa, enkä kyllä olis ikinä jaksanut vaivata käsin taikinasta samanlaista. Eiköhän koneen taikinoihinkin synny tietty näppituntuma kun tarpeeksi tekee :)
Mua vähän huolestuttaa kun kauan vaivatessa KA alkaa naksua. Mun mielestä suomenkielisessä manuaalissa ei sanota asiasta mitään, mutta joltain keskustelupalstalta oon lukenut, ettei konetta sais käyttää yli kymmentä minuuttia putkeen, kun joku koneiston osa on muovia ja se muovi lämpenee ja saattaa napsahtaa rikki. Ootko havainnut samaa?
Mä olen tehnyt tähän asti suhteellisen pieniä taikinoita, en ole siis huomannut mitään naksumista toistaiseksi, mutta mistäs tuota tietäisi. Pitäisiköhän kysyä maahantuojalta?
PoistaJep, pitää vaan ahkerasti harjoitella ja ehkä kokeilen vielä säätää sitä koukun korkeutta, jos vaikuttaisi jauhojen sekoittumiseen.
Täytyy tarkkailla tilannetta. Niijoo, sitä korkeuttahan voi säätää siitä jostakin ruuvista (tai niin ainakin Apupoika mua yritti kouluttaa). Itsellänihän ei ole tapana lukea manuaaleja.
PoistaAivan mahtava otsikko! Hieno oivallus.
VastaaPoista:) Varsin harvinaista tuo lantunleikkaus tuppaa täällä olemaan, mutta sentään välillä sitä onnistuu...
Poista