Moni
liittää mielessään caesarsalaatin roomalaisiin keisareihin, mutta salaatin
alkuperä johtaa Meksikon ja Yhdysvaltojen länsirajalla sijaitsevaan
vaarallisenkuuluisaan Tijuanan kaupunkiin sekä Cardinin italialaisveljeksiin. – Jos johtaa.
Perimätiedon mukaan kolme italialaisveljestä,
Cesare, Alessandro ja Caudencio Cardini, kaksi ensimmäistä tuttavallisemmin
Caesar ja Alex, muuttivat ensimmäisen maailmansodan jälkeen Amerikan mantereelle: Alex
ja Caudencio Mexico Cityyn ja Caesar Yhdysvaltain länsirannikolle,
Meksikonvastaisella rajalla sijaitsevaan San Diegon kaupunkiin. Kaikki kolme
veljestä työskentelivät ravintola-alalla. Caesar pyöritti omaa ravintolaansa San
Diegossa, mutta avasi Californian kieltolain takia toisen kuppilan rajan
toiselle puolen, Tijuanaan.
Tähän asti kertomukset Cardinin veljeksistä ovat
kutakuinkin yhteneviä, mutta perimätieto haarautuu useammaksi tarinaksi kun
päästään salaattiin asti. Yhden tarinan mukaan Alex oli tullut veljensä avuksi
Tijuanan ravintolaan. Oli neljäs heinäkuuta vuonna 1924 ja tupa oli ollut
täynnä yhdysvaltalaisia itsenäisyyspäivää juhlineita asiakkaita. Loppuillasta
ravintolaan oli saapunut joukko nälkäisiä lentäjiä. Caesar oli luvannut tehdä
lentäjille iltapalaa, vaikka ravintolan ruokavarasto loisti tyhjyyttään vilkkaan
päivän jälkeen. Keittiöstä löytyi kuitenkin salaattia, leivänkänttyjä, öljyä,
munia ja mausteita. Näistä aineksista Caesar loihti annoksen, joka nimettiin aluksi
lentäjän salaatiksi.
Erään toisen tarinan mukaan salaattikunnia kuuluu Alexille. Alex oli matkustanut Tijuanaan gastronomiakilpailuihin,
jossa Alexin yksinkertainen salaatti palkittiin. Tai sitten Alex valmisti
salaattia krapula-aamiaiseksi rankasti juhlineille lentäjille. Tai sitten
salaatin keksikin chicagolainen ravintoloitsija Giacomo Junia,
italialaissyntyinen hänkin, ja nimesi salaatin Julius Caesarin kunniaksi.
Niin tai näin, oli salaatin takana alun perin
veljeksistä kumpi tahansa tai joku ihan muu, kehkeytyi salaatista suuri hitti
Yhdysvaltojen länsirannikolla, josta se on levinnyt maailman moneen kolkkaan, nyt myös meidän helsinkiläiskyökkiimme.
Jostain syystä olin siinä luulossa, että
onnistuneen caesarkastikkeen valmistaminen on vaikeaa. Niinpä olen monet kerrat
syönyt caesarsalaattini ravintolassa ja tyytynyt linjaamaan, että pitäisi kokeilla joskus itsekin.
Lopullinen kimmoke salaatin teolle syntyi Sitruunaruoho-blogista löytyneiden
mainioiden rapuleipästen myötä. Hyväksi kehutun caesarkastikkeen muistelin
löytyvän vuorostaan Soppakellarista, joskin kastikkeen ohje on alun perin
Gurmee-blogista.
Ja voi veljet, että kastike olikin maukasta! Ja
sen tekeminen oli jopa naurettavan helppoa. Kaikki ainekset mitataan vain kapeaan
ja korkeareunaiseen kulhoon ja surrautellaan kastikkeeksi sauvasekoittimella.
Näistä rapuleipäsistä tuli kertaheitolla hitti niin tulevia brunsseja, lounaita
kuin illanistujaisiakin silmällä pitäen.
Leipiin tulee kuvassa luetellut ainesosat: (täysjyvä)paahtoleipää, romaine-salaattia, jokiravunpyrstöjä, parmesan-juustoa sekä caesar-kastiketta.
Valmista kastike (ohje alla) ja laita se jääkaappiin maustumaan hetkeksi.
Paahda leivät leivänpaahtimessa tai uunissa. Leikkaa halutessasi reunat pois.
Revi salaatti pienehköiksi palasiksi ja sekoita kastiketta ja jokirapuja salaatinlehtien joukkoon.
Asettele salaattia jäähtyneiden leipäpalojen päälle. Koristele jokiravunpyrstöillä ja raasta tai vuole päälle parmesanlastuja.
Caesarsalaatinkastike (reilu annos)
- 1 kananmuna
- 2 ½ dl rypsiöljyä (tavallista, ei kylmäpuristettua!)
- 1 valkosipulinkynsi silputtuna
- 1 rkl vettä
- ½ rkl valkoviinietikkaa
- ½ rkl Dijon-sinappia
- 2-3 rkl sitruunamehua
- mustapippuria
- suolaa
- 2 sardellifilettä (jätin pois)
Mittaa kaikki kastikkeen ainekset korkeaan ja kapeaan sekoituskulhoon. Surrauta sauvasekoittimella kymmenkunta sekuntia tai kunnes kastike on kuohkeaa ja vaaleaa. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin maustumaan.
Parhaimma tuloksen saavuttamiseksi kaikkien kastikeainesten tulisi olla huoneenlämpöisiä. Kastike säilyy jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään.
---
Osallistun samalla caesarleipäsillä Lilyn järjetämään brunssihaasteeseen. Näitä leipäsiä, tai caesarsalaattia perinteisemmässä muodossa, tulen tekemään tästä lähin brunsseillemme kyllästymiseen saakka.
Lähteet koskien caesarsalaatin historiaa:
Olen myös syönyt ceasarini aina ravintolassa, parhaimman ikinä Chicagossa, ja aina huokaillut josko joskus viitsisin itse tehdä kastiketta. Tässä se ohje nyt sitten olis. Ceasarsalaatti on niin hyvää, silloin kun se on hyvää. Sopivasti kirpsakkaa että pikkuisen vetää leukapielistä, kanalla, ravuilla tai ilman, kaikki käy.
VastaaPoistaTämä kastike oli kyllä tosi hyvä! Soppakellarin Tuslakin sitä mainosti täydellisyyttä hipovaksi, ja olen kyllä samaa mieltä. Ja kuinka helppo!? En voi vieläkään ihan käsittää. Mutta tui kastikemäärä on kyllä tosi iso, söimme vielä leipästen päälle isot satsit salaattia, ja kastiketta jäi jäljelle vielä vaikka ja kuinka. En tiedä voisko sitä jotenkin pienentää ja surraako sauvasekoitin pienemmällä määrällä.
PoistaCaesarsalaatti on yksi ikiaikaisia suosikkejani. Vaikeinta minusta on löytää siihen juuri oikenlaista romainesalaattia, kun yleensä Suomessa saa kaupasta vain sellaista lötköä. Pitää olla kuitenkin vähän suutuntumaa.
VastaaPoistaOnnea haasteeseen, vaikka mieluusti kyllä itsekin nappaisin potin ;-)
Onnea sinne myös, huomasin juuri että olit myös osallistunut. En havainnut mitään muuta vikaa ostamissani romainesalaateissa, paitsi että ne salaattipuskat on liian pieniä. Kastikkeen jälkeen salaattikasa näyttää onnettoman pieneltä, ja kunnonkokoista salaattia varten tarvitsisi ainakin viisi romainepuskaa.
PoistaOlipas kiva historiapläjäys! Näitä vois tehdä vaikka rapujuhlien jälkeisenä aamuna jos ei saada kaikkia rapuja hotkittua!
VastaaPoistaOmat rapuni olivat ihan vain purkista, mutta "oikeilla ravuilla" varmasti vielä herkumpaa! Taas iski kamala rapujuhlakateus, mä haluun kans! :)
PoistaAjattelin ekana, ennen kun sain luettua koko lauseen loppuun, että historiapläjäyksiä olisi kiva tehdä rapujuhlien jälkeen. Joo ei ehkä....
PoistaNe purkkiravut saa kyllä aika paljon helpommin siihen leivän päälle kuin "oikeat ravut" :)
PoistaMut tosiaan, ei ehkä historiapläjäyksiä rapujuhlien jälkeen :D
Vau! todella upeita kuvia :) vesi myös herahti kielelle, näitä voisin uskaltaa kokeilla tehdä itsekin kotona. Olen harjoitellut aika vähän caesar-salaatin tekoa kotioloissa.
VastaaPoistaKiiitos ja kokeile ihmeessä! Ziljoona kertaa helpompaa kuin heinänteko, ja maistuu myös paljon heiniä paremmalta!
PoistaOi nam. Tartteeko sitä muuta höpötellä?
VastaaPoistaEi tarvitse. Nam nam.
PoistaOn tosiaan helppo ja hyvä kastike. Nyt kun osaan tehdä sen itse, ei tee mieli ravintoloiden versioita syödäkään... ;-)
VastaaPoistaJoko kerkesit kokeilemaan kastiketta vaiko joskus aiemmin olet tehnyt samalla ohjeella? Minä samaa Apupojalle tuossa manailin, että nyt kun tajusin kuinka helppo caesarin tekeminen on, niin ei varmasti tuu enää ravintoloissa tilattua.
PoistaRavintolassahan Caesar on aina vähän riskipeliä. Joko tosi hyvää tai ihan kamalaa. Itse kun tekee, niin tietää mitä saa. :)
VastaaPoistaSatsi on tosiaan aika reilu. Ja aina riittoisampaa, kun sen sekoittaa suoraan salaattiin vs. jengi lusikoi itse salaatin päälle.
Kunnollista roomansalaattia voisi löytyä sellaisista paikoista, joissa myydään muutsakin kuin ruukkusalaattia. Ne ruukut on aika luiruja kavereita.
Mun pitikin juuri tulla kiittämään sua reseptiikasta!
PoistaNyt kun tietää, miten itse saa aikaiseksi to-si-hy-vää caesaria, niin luulen, että musta tulee entistäkin ronkelimpi ravintolan caesareiden suhteen.
Satsi on reilu, mutta en viitsinyt edes kokeilla alkaa puolittaa sitä, kun sitten sauvasekoitin ei välttämättä olisi ajellut settiä samalla lailla.
Täytyy alkaa pitää silmät auki torireissuilla roomansalaattien suhteen.
Ihanat leipäset! Caesar-salaatti on muutenkin sairaan hyvää;etenkin Yhdysvalloissa asuessani sitä tuli useinkin syötyä.
VastaaPoistaSinä onnekas olet kyllä tainnut asua vähän maailman jokaisessa kolkassa. :)
PoistaTäytyypä kaivaa Tijuanan Ceasar'sin resepti esiin, pyysin kokilta kun kävin siellä.
VastaaPoistaEn ole itse ollut mikään kyseisen salaatin fani, jotenkin usein ravintoloissa liian majoneesista. Mutta voin kertoa, että vei kielen mennessään Meksikossa.
Siinä se takaistiin valmiiksi pöytämme vieressä ja simppelisti pyöräytettiin neljä isoa salaatinlehteä sekaan.
Kiitos muistutuksesta, ehkä ensi viikonloppuna meillä nautitaan tätä :)
Ooh jaa meksikolaiskokin resepti ihmeessä!
PoistaMikä ihana tarina! :) Minä olin jotenkin täysin missannut tuon salaatin juuret. Se oli entinen kämppikseni ja nykyisin hyvä ystäväni M kun joskus minut Ceasariin tutustutti. Ja jostain syystä en tullut koskaan miettineeksi mistä se on :)
VastaaPoista