Sisällön tarjoaa Blogger.

CAESARLEIPÄSET


Moni liittää mielessään caesarsalaatin roomalaisiin keisareihin, mutta salaatin alkuperä johtaa Meksikon ja Yhdysvaltojen länsirajalla sijaitsevaan vaarallisenkuuluisaan Tijuanan kaupunkiin sekä Cardinin italialaisveljeksiin. – Jos johtaa. 



Perimätiedon mukaan kolme italialaisveljestä, Cesare, Alessandro ja Caudencio Cardini, kaksi ensimmäistä tuttavallisemmin Caesar ja Alex, muuttivat  ensimmäisen maailmansodan jälkeen Amerikan mantereelle: Alex ja Caudencio Mexico Cityyn ja Caesar Yhdysvaltain länsirannikolle, Meksikonvastaisella rajalla sijaitsevaan San Diegon kaupunkiin. Kaikki kolme veljestä työskentelivät ravintola-alalla. Caesar pyöritti omaa ravintolaansa San Diegossa, mutta avasi Californian kieltolain takia toisen kuppilan rajan toiselle puolen, Tijuanaan.

Tähän asti kertomukset Cardinin veljeksistä ovat kutakuinkin yhteneviä, mutta perimätieto haarautuu useammaksi tarinaksi kun päästään salaattiin asti. Yhden tarinan mukaan Alex oli tullut veljensä avuksi Tijuanan ravintolaan. Oli neljäs heinäkuuta vuonna 1924 ja tupa oli ollut täynnä yhdysvaltalaisia itsenäisyyspäivää juhlineita asiakkaita. Loppuillasta ravintolaan oli saapunut joukko nälkäisiä lentäjiä. Caesar oli luvannut tehdä lentäjille iltapalaa, vaikka ravintolan ruokavarasto loisti tyhjyyttään vilkkaan päivän jälkeen. Keittiöstä löytyi kuitenkin salaattia, leivänkänttyjä, öljyä, munia ja mausteita. Näistä aineksista Caesar loihti annoksen, joka nimettiin aluksi lentäjän salaatiksi.

Erään toisen tarinan mukaan salaattikunnia kuuluu Alexille. Alex oli matkustanut Tijuanaan gastronomiakilpailuihin, jossa Alexin yksinkertainen salaatti palkittiin. Tai sitten Alex valmisti salaattia krapula-aamiaiseksi rankasti juhlineille lentäjille. Tai sitten salaatin keksikin chicagolainen ravintoloitsija Giacomo Junia, italialaissyntyinen hänkin, ja nimesi salaatin Julius Caesarin kunniaksi.

Niin tai näin, oli salaatin takana alun perin veljeksistä kumpi tahansa tai joku ihan muu, kehkeytyi salaatista suuri hitti Yhdysvaltojen länsirannikolla, josta se on levinnyt maailman moneen kolkkaan, nyt myös meidän helsinkiläiskyökkiimme.

Jostain syystä olin siinä luulossa, että onnistuneen caesarkastikkeen valmistaminen on vaikeaa. Niinpä olen monet kerrat syönyt caesarsalaattini ravintolassa ja tyytynyt linjaamaan, että pitäisi kokeilla joskus itsekin. Lopullinen kimmoke salaatin teolle syntyi Sitruunaruoho-blogista löytyneiden mainioiden rapuleipästen myötä. Hyväksi kehutun caesarkastikkeen muistelin löytyvän vuorostaan Soppakellarista, joskin kastikkeen ohje on alun perin Gurmee-blogista.

Ja voi veljet, että kastike olikin maukasta! Ja sen tekeminen oli jopa naurettavan helppoa. Kaikki ainekset mitataan vain kapeaan ja korkeareunaiseen kulhoon ja surrautellaan kastikkeeksi sauvasekoittimella. Näistä rapuleipäsistä tuli kertaheitolla hitti niin tulevia brunsseja, lounaita kuin illanistujaisiakin silmällä pitäen.  



Leipiin tulee kuvassa luetellut ainesosat: (täysjyvä)paahtoleipää, romaine-salaattia, jokiravunpyrstöjä, parmesan-juustoa sekä caesar-kastiketta. 

Valmista kastike (ohje alla) ja laita se jääkaappiin maustumaan hetkeksi. 

Paahda leivät leivänpaahtimessa tai uunissa. Leikkaa halutessasi reunat pois. 

Revi salaatti pienehköiksi palasiksi ja sekoita kastiketta ja jokirapuja salaatinlehtien joukkoon.

Asettele salaattia jäähtyneiden leipäpalojen päälle. Koristele jokiravunpyrstöillä ja raasta tai vuole päälle parmesanlastuja.

Caesarsalaatinkastike (reilu annos)
  • 1 kananmuna
  • 2 ½ dl rypsiöljyä (tavallista, ei kylmäpuristettua!)
  • 1 valkosipulinkynsi silputtuna
  • 1 rkl vettä
  • ½ rkl valkoviinietikkaa
  • ½ rkl Dijon-sinappia
  • 2-3 rkl sitruunamehua
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 2 sardellifilettä (jätin pois)
Mittaa kaikki kastikkeen ainekset korkeaan ja kapeaan sekoituskulhoon. Surrauta sauvasekoittimella kymmenkunta sekuntia tai kunnes kastike on kuohkeaa ja vaaleaa. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin maustumaan. 

Parhaimma tuloksen saavuttamiseksi kaikkien kastikeainesten tulisi olla huoneenlämpöisiä. Kastike säilyy jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään.

---

Osallistun samalla caesarleipäsillä Lilyn järjetämään brunssihaasteeseen. Näitä leipäsiä, tai caesarsalaattia perinteisemmässä muodossa, tulen tekemään tästä lähin brunsseillemme kyllästymiseen saakka. 


Lähteet koskien caesarsalaatin historiaa: 

21 kommenttia

  1. Olen myös syönyt ceasarini aina ravintolassa, parhaimman ikinä Chicagossa, ja aina huokaillut josko joskus viitsisin itse tehdä kastiketta. Tässä se ohje nyt sitten olis. Ceasarsalaatti on niin hyvää, silloin kun se on hyvää. Sopivasti kirpsakkaa että pikkuisen vetää leukapielistä, kanalla, ravuilla tai ilman, kaikki käy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä kastike oli kyllä tosi hyvä! Soppakellarin Tuslakin sitä mainosti täydellisyyttä hipovaksi, ja olen kyllä samaa mieltä. Ja kuinka helppo!? En voi vieläkään ihan käsittää. Mutta tui kastikemäärä on kyllä tosi iso, söimme vielä leipästen päälle isot satsit salaattia, ja kastiketta jäi jäljelle vielä vaikka ja kuinka. En tiedä voisko sitä jotenkin pienentää ja surraako sauvasekoitin pienemmällä määrällä.

      Poista
  2. Caesarsalaatti on yksi ikiaikaisia suosikkejani. Vaikeinta minusta on löytää siihen juuri oikenlaista romainesalaattia, kun yleensä Suomessa saa kaupasta vain sellaista lötköä. Pitää olla kuitenkin vähän suutuntumaa.

    Onnea haasteeseen, vaikka mieluusti kyllä itsekin nappaisin potin ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea sinne myös, huomasin juuri että olit myös osallistunut. En havainnut mitään muuta vikaa ostamissani romainesalaateissa, paitsi että ne salaattipuskat on liian pieniä. Kastikkeen jälkeen salaattikasa näyttää onnettoman pieneltä, ja kunnonkokoista salaattia varten tarvitsisi ainakin viisi romainepuskaa.

      Poista
  3. Olipas kiva historiapläjäys! Näitä vois tehdä vaikka rapujuhlien jälkeisenä aamuna jos ei saada kaikkia rapuja hotkittua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omat rapuni olivat ihan vain purkista, mutta "oikeilla ravuilla" varmasti vielä herkumpaa! Taas iski kamala rapujuhlakateus, mä haluun kans! :)

      Poista
    2. Ajattelin ekana, ennen kun sain luettua koko lauseen loppuun, että historiapläjäyksiä olisi kiva tehdä rapujuhlien jälkeen. Joo ei ehkä....

      Poista
    3. Ne purkkiravut saa kyllä aika paljon helpommin siihen leivän päälle kuin "oikeat ravut" :)

      Mut tosiaan, ei ehkä historiapläjäyksiä rapujuhlien jälkeen :D

      Poista
  4. Vau! todella upeita kuvia :) vesi myös herahti kielelle, näitä voisin uskaltaa kokeilla tehdä itsekin kotona. Olen harjoitellut aika vähän caesar-salaatin tekoa kotioloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiiitos ja kokeile ihmeessä! Ziljoona kertaa helpompaa kuin heinänteko, ja maistuu myös paljon heiniä paremmalta!

      Poista
  5. Oi nam. Tartteeko sitä muuta höpötellä?

    VastaaPoista
  6. On tosiaan helppo ja hyvä kastike. Nyt kun osaan tehdä sen itse, ei tee mieli ravintoloiden versioita syödäkään... ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joko kerkesit kokeilemaan kastiketta vaiko joskus aiemmin olet tehnyt samalla ohjeella? Minä samaa Apupojalle tuossa manailin, että nyt kun tajusin kuinka helppo caesarin tekeminen on, niin ei varmasti tuu enää ravintoloissa tilattua.

      Poista
  7. Ravintolassahan Caesar on aina vähän riskipeliä. Joko tosi hyvää tai ihan kamalaa. Itse kun tekee, niin tietää mitä saa. :)

    Satsi on tosiaan aika reilu. Ja aina riittoisampaa, kun sen sekoittaa suoraan salaattiin vs. jengi lusikoi itse salaatin päälle.

    Kunnollista roomansalaattia voisi löytyä sellaisista paikoista, joissa myydään muutsakin kuin ruukkusalaattia. Ne ruukut on aika luiruja kavereita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun pitikin juuri tulla kiittämään sua reseptiikasta!

      Nyt kun tietää, miten itse saa aikaiseksi to-si-hy-vää caesaria, niin luulen, että musta tulee entistäkin ronkelimpi ravintolan caesareiden suhteen.

      Satsi on reilu, mutta en viitsinyt edes kokeilla alkaa puolittaa sitä, kun sitten sauvasekoitin ei välttämättä olisi ajellut settiä samalla lailla.

      Täytyy alkaa pitää silmät auki torireissuilla roomansalaattien suhteen.

      Poista
  8. Ihanat leipäset! Caesar-salaatti on muutenkin sairaan hyvää;etenkin Yhdysvalloissa asuessani sitä tuli useinkin syötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä onnekas olet kyllä tainnut asua vähän maailman jokaisessa kolkassa. :)

      Poista
  9. Täytyypä kaivaa Tijuanan Ceasar'sin resepti esiin, pyysin kokilta kun kävin siellä.
    En ole itse ollut mikään kyseisen salaatin fani, jotenkin usein ravintoloissa liian majoneesista. Mutta voin kertoa, että vei kielen mennessään Meksikossa.
    Siinä se takaistiin valmiiksi pöytämme vieressä ja simppelisti pyöräytettiin neljä isoa salaatinlehteä sekaan.

    Kiitos muistutuksesta, ehkä ensi viikonloppuna meillä nautitaan tätä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ooh jaa meksikolaiskokin resepti ihmeessä!

      Poista
  10. Mikä ihana tarina! :) Minä olin jotenkin täysin missannut tuon salaatin juuret. Se oli entinen kämppikseni ja nykyisin hyvä ystäväni M kun joskus minut Ceasariin tutustutti. Ja jostain syystä en tullut koskaan miettineeksi mistä se on :)

    VastaaPoista