Yritämme pikkuhiljaa saada pakastinta tyhjäksi
viime sadon marjoista ja herkuista. Varsin ahkerasti olemmekin koko talven syöneet
pakastimen antimia. Vaikka pakastimemme on suhteellisen pieni, hämmentää minua
suuresti, kuinka paljon se nielee sisäänsä tavaraa. Tälläkin hetkellä
siellä köllöttelevät viimeisten marjarasioiden kanssa sulassa sovussa liuta
liemipurkkeja, lehmän sisäfilee, muutama kaniininkoipi, rasiallinen etanoita ja
jäätelökoneen kulho. Ja tässä vaiheessa vuotta pakastin alkaa olla jo
puolityhjä.
Pakastimentyhjennys mielessäni otin lauantaina
sulamaan pakkasessa köllötelleen ankan. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä
kokonaiselle ankalle pitäisi tehdä, joten turvauduin kerrankin valmiiseen
reseptiikkaan, ja hyvä niin. Kaikki äitini reseptit –Nanna (jota blogimaailmassa kutsutaan myös lakeuksien Nannaksi) oli valmistanut
samanmoista ankkaa pekingiläisittäin. Nannan ohje vaikutti mukavan simppeliltä,
ja muutenkin minun on vaikea vastustaa hitaasti kypsennettyjä, kahdella
haarukalla revittävissä olevia lihoja. Sitä paitsi sunnuntaina oli kaunis
kevätpäivä, jota ei viitsinyt millään viettää keittiössä. Jätimme ankan köllöttelemään uuniin ja lähdimme Apupojan
kanssa pyöräretkelle.
Ankan kaveriksi tein Nannan ohjeistuksella
kiinalaisia lettusia. Hoi sin –kastike unohtui ostoslistasta, joten se vaihtui
lennossa sitruunalla maustettuun soijakastikkeeseen.
Ai niin ja voi kauhistus. Ankan sisällä erillisessä pussissa olleet sisäelimet majailevat yhä jääkaapissamme. Vaikka Hävikistä herkuksi –kampanja onkin
meneillään, niin ei kai niistä ole aivan pakko tehdä mitään...
ANKKAA PEKINGILÄISITTÄIN
- ankka (paino noin 2,5 kg)
- suolaa
- pippuria
- viismaustetta (uupui meiltä, maistui hyvältä myös ilman)
- 2 rkl raastettua tuoretta inkivääriä
Valeluliemi
- ½ dl siirappia
- 2 rkl soijakastiketta
- 2 rkl vodkaa tai kossua (tämäkin uupui meiltä)
Ota jäinen ankka sulamaan jääkaappiin noin
vuorokausi ennen kokkailuja.
Kuivaa ankka huolellisesti talouspaperilla, myös
sisältä. Hiero ankan pintaan sekä sisälle reilusti suolaa ja pippuria (sekä
viismaustetta). Raasta inkivääri ja hiero silppu ankan sisuksiin.
Kuumenna uuni 170 asteeseen. Aseta lintu
rintapuoli ylöspäin uuniritilälle. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja aseta
pelti uuniin ritilän alle. Ankasta valuu paistettaessa varsin paljon rasvaa.
Paista ankkaa uunin keskitasolla nelisen tuntia.
Valele ankka siirapin ja soijakastikkeen
sekoituksella. Nosta uunin lämpötila 220 asteeseen ja jatka paistamista kunnes
ankan pinta on kauttaaltaan rapsakka (n. 15 minuuttia). (Valeltu pinta tummui
aikalailla, muttei ulkonäöstä huolimatta maistunut palaneelta.)
Nanna oli tehnyt lettusia kahdella eri tavalla,
valitsin tavoista sen helpomman.
KIINALAISET LETTUSET ( noin 20 kpl)
- ¾ dl vettä
- ¾ dl maitoa
- 2 munaa
- 1¼ dl vehnäjauhoja
- 2 rkl maissitärkkelystä
- 1 rkl seesamiöljyä
- voita paistamiseen
Sekoita kaikki ainekset tasaiseksi taikinaksi ja anna
taikinan turvota 15 minuuttia. Paista letut niukassa voissa molemmin puolin. Halkaisijaltaan
kymmensenttiset letut ovat kutakuinkin sopivan kokoisia. (Taikinaa voi hieman
levittää pannulla lastalla tai puisella voiveitsellä.) Itse paistoin letut
valurautaisella ohukaispannulla.
Ankan lisäksi lettujen täytteenä tarjoiltiin kurkkua ja
kevätsipulia sekä sitruunalla maustettua soijakastiketta (½ dl sitruunamehua +
½ dl soijakastiketta).
Oliko siellä pussissa maksakin? Kai ankan maksan sentään laitat? Tosin et tainnut muistaakseni olla mikään suuri maksan ystävä:)
VastaaPoistaMä hipelöin pussia vain tosi nopeasti, kun se kaivettiin sieltä sisältä. Oletin, että maksakin siellä olis, mutta aika pieni se sisäelinpussukka kuitenkin oli. Voi olla, että ne sisäelimet alkaa olla jo menetettyjä, kun kuitenkin lauantaina otettiin jo ankka sulamaan. (Eikä harmita yhtään.) ;)
PoistaOlit siis valinnut lakeuksien Nannan tummanpuhuvan goottilookin ankalle ;-)
VastaaPoistaMinulla on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla erilaista revittyä ja riivittyä, kun blogeissa on mitä herkullisempia juttuja pulled porkista ja nyt tämä ankka...
Alatko Jonna säkin olla huolissasi Nannan goottivaiheesta? Ensin goottiankka ja sitten se goottisoppa. Alkaa jo vähän hirvittää, että mitä seuraavaksi.
PoistaOikeasti ankka ei ollut ihan noin pahan näköinen kuin mitä kuvassa. Tai no, ihan musta se oli, mutta jotenkin valeluliemen kohdalta se veti mustaksi, vaikkei oikestaan sinänsä ollut edes palanut. (Selittelyn makua?)
Mä niiin tiedän mitä sä tarkoitat tuolla palaneen näköistä, vaan ei maistu....;d Varmaan vaan kuvausteknistä valkotasapainon säätöä. (viheltelyä)
Poistaehkä ilmassa on ollut pientä depression poikasta, mutta valoa päin valoa päin....kohta on jussi!
Tarkkailimme kyllä ankkaa koko tuon loppupaistotoimenpiteen ajan, mutta ankka ei ollut Apupojan mukaan ensin tarpeeksi rapsakka ja sitten se olikin jo aika tumma...
PoistaOletko huomannut Nanna, että olet ollut viime aikoina mun ruokaidoli. Ensin sitruunapossetit ja nyt ankka.
No arvaa oonko? Mähän oon aivan otettu!
Poista...että tällääsen vaatimattoman eteläpohojalaasen emännän kokkaalut löytäävät tiänsä näin tyylikkääsehen blogihin....
moo enää yhtään masentunu.... :D
vaatimattoman?
Poista... mun toinen nimeni.... :D
Poista:D :D ;D