Puolukkajäädyke ja höyryävä kinuskikattila

Ensimmäisellä luokalla koulussa koulukirjojen sivun alareunaan piti aina piirtää läksymerkki kotitehtävän merkiksi. Suurimmalla osalla läksymerkki oli suttuinen ruksi tai kukkanen, minulla höyryävä kinuskikattila. Isoisäni nimittäin taisi olla täsmälleen yhtä ihastunut kinuskiin kuin minä. Meillä oli kesäisin tapana keitellä yhdessä kinuskia, joka yleensä nautittiin vaniljajäätelön ja tuoreiden metsävadelmien kanssa. Kinuskista tuli niin suuri hitti, että ristimme jopa erään kattilan kinuskikattilaksi. Kyseinen kattila on isoäitini kahdeksanlitrainen juustokattila, eikä sillä oikeasti ole kinuskia kuuna päivänä keitelty. Edelleen kattila kuitenkin kulkee kinuskikattilan nimellä, ja on varmasti taas joulun alla kovassa käytössä.

Inkiväärikorput

Olen yrittänyt ottaa kirkasvalohoitoja, korvavalottanut joka päivä sekä raahannut kaupasta kassikaupalla appelsiineja ja puristanut niistä aamuisin lasillisen c-vitamiinia. Silti tämä syksyinen pimeys masentaa. Yöunet venyvät väistämättä 12-tuntisiksi, eikä tiedossa ole edes lohtureissua lämpöiseen. Niiden avulla olen sentään selvinnyt muutamasta edellisestä talvesta.

Helppo appelsiinikastike kalalle

Olen varsin huono keittokirjojen kanssa. Kirjoja löytyy vino pino, mutta harvemmin kokkaan tai leivon noudattaen orjallisesti ohjeita. Yksi suosikkiopuksistani on kuitenkin Lehmusoksan pariskunnan kirjoittama Urho Kekkosen pöydässä. Kirjasta löytyvä appelsiinikastikkeen ohje on alun perin keittiömestari Aarne Nissisen vuonna 1930 ilmestyneestä kirjasta Uutta ja maukasta, ohjeita nykyaikaisessa ruuanvalmistuksessa. Ohjeessa kastike tarjoillaan keitetyn kuhan kera, mutta se maistui hyvältä myös paistetun nieriän päällä.

APPELSIINIKASTIKE

• 3 munanruskuaista 
• 100 g pehmeää voita tai margariinia 
• 1 dl appelsiinimehua
• 2 tl sokeria 
• 1 tl sitruunamehua (käytin limemehua)

Kaikki yllämainitut aineet vatkataan pienessä kasarissa hellalla, kunnes seos on saonnut. Kaadetaan heti kalojen päälle vadille. Kastike säilytetään kuumana asettamalla kasari kuumaan veteen. 

Ravintolapäivä 19.11.

Viime lauantaina vietettiin jo kolmannen kerran ravintolapäivää. Kovin oli tarkoitus ulkoistaa lounastus johonkin lauantaiseen pop up -ravintolaan, mutta aamupäivä oli meillä jokseenkin hidastempoinen, emmekä lopulta päässeet ajoissa liikkeelle. Pienen Kalliossa suoritetun kävelykierroksen perusteella riitti lauantaisille ravintoloille kuitenkin asiakkaita. Lopulta testasimme ainoastaan Helsinginkadun ja Fleminginkadun kulman lippakioskiin perustetun Pottukiskan.

Kioskista sai uuniperunoita eri täytteillä, seurueemme testasi pekoni–sipuli ja chili con carne  -täytteiset potaatit. Eivät olleet lainkaan hullumpia. Näin jälkikäteen vain vähäsen harmittaa, että ei tullut kokeiltua listalla ollutta makeaa perunaa. Sitruuna–inkiväärimehu potaattien kyytipoikana maistui oikein mainiolta, sen tekemistä voisi itsekin kokeilla.

Listalla ollut gaspacho sai aikaan ihmetystä useammalta jonossa seisoskelleelta. Varpaat ja sormet kohmeessa ei tuntunut oikein tekevän mieli kylmää keittoa.

Olen ollut varsin ihastunut Helsingin vanhoihin, 1940- ja 50-luvuilla rakennettuihin lippakioskeihin, ja oli mukava huomata, että useampikin kioskeista oli saanut uuden ravintoloitsijan lauantaiksi. Yllätyin, kuinka kivaksi Helsinginkadun lippakioski oli remontoitu. Saisivat olla useamminkin auki näin talvisesonkina. Mikko Rimmisen Pussikaljaromaanin tapahtumat muuten lähtevät liikkeelle samaiselta kioskilta.

Saa nähdä, avaako ravintola Vatsasekaisin Kilinkolin ovensa seuraavana ravintolapäivänä. 

Palsternakka kohtaa uuden mantereen – Vaahterasiirappinen palsternakkakakku

Chez Jasu haastoi minut Uuden Mustan järjestämään juureshaasteeseen, jossa ajatuksena on tuoda tuttuihin juureksiin uusia makuja maailmalta. Marraskuun aikana eri blogeissa on kokkailtu uudella twistillä jo punajuuresta sekä lantusta.