Jos nyt joku kiva asia syksystä pitää keksiä, niin silloin saa laittaa padan porisemaan ja lähteä metsään tähystämään viimeisiä suppilovahveroita.
Tai metsästämään jonkinlaista säilytyskalustetta makuuhuoneeseemme, jotta viimeiset kymmenkunta muuttolaatikkoa saisi jo lopulta purettua, kuten me lauantaina teimme. Tosin siinä onnistumatta, joten osa kodista muistuttaa edelleen Hoplopia. Ahkerasti kyllä olemme siivoilleet sen jälkeen kun bongasin muutaman turkiskuoriaisen toukaksi, pienen googlailun jälkeen, osoittautuneen vierailijan. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja suihkia myrkyt nurkkiin jo ennen uusien lattialistojen asennusta. Myrkyttäjä tulee ilmeisesti ensi viikolla visiitille, joten jospa viimeistään silloin saisi tavarat järjestykseen.
Tai metsästämään jonkinlaista säilytyskalustetta makuuhuoneeseemme, jotta viimeiset kymmenkunta muuttolaatikkoa saisi jo lopulta purettua, kuten me lauantaina teimme. Tosin siinä onnistumatta, joten osa kodista muistuttaa edelleen Hoplopia. Ahkerasti kyllä olemme siivoilleet sen jälkeen kun bongasin muutaman turkiskuoriaisen toukaksi, pienen googlailun jälkeen, osoittautuneen vierailijan. Olisi pitänyt olla kaukaa viisas ja suihkia myrkyt nurkkiin jo ennen uusien lattialistojen asennusta. Myrkyttäjä tulee ilmeisesti ensi viikolla visiitille, joten jospa viimeistään silloin saisi tavarat järjestykseen.
Perjantaina Wotkinsilla päätimme aloittaa patakauden syksyn osalta ja valitsimme lihoiksi hirven osso buccoja (eli potkaa) sekä naudan kulma- ja ulkopaistia. Jostakin nettilähteestä luin, että osso bucco on valmista, kun luuydin on sulanut kokonaan pataan. Ja aikalailla kuusi tuntia siihen tarvittiinkin. Pataruoat ovat monessakin mielessä kivoja; hyvälaatuisen lihan kaveriksi pataan voi heittää lähestulkoon mitä juureksia tai vihanneksia tahansa, enkä muista kunnolla haudutetun padan koskaan pettäneen. Valurautapata varaa lämpöäkin niin loistavasti, että lieden voi jättää ihan pienimmille asteille. Kunhan vain pata on rautaa. (Keittelimme padan kyllä oikeasti vähän kuvien pataa isommassa versiossa.)
KILINKOLIN-KEITTIÖN SYKSYNALOITUSPATA
(Riittänee ainakin neljälle, itse söin tätä tänään jo kolmatta päivää)
- n. 350 g hirven osso buccoa (eli potkaa)
- n. 350 g naudan ulko- ja kulmapaistipaloja
- 100 g (savu)pekonia
- nokare voita
- salottisipuleita (reilusti 6+)
- valkosipulinkynsiä (reilusti 6+)
- 1-2 keltasipulia
- 2 porkkanaa
- n. 7 dl lihalientä
- reilusti yrttejä (useampi oksa rosmariinia, paljon timjamia, oreganoa, laakerinlehtiä…)
- reilusti kokonaisia mustapippureita
- suolaa
- kourallinen kuivattuja suppilovahveroita
- muutama sitruunalohko
Simppelisti sepustettuna silppua pekoni kylmälle pannulle, paista kypsäksi ja kumoa valurautapataan. Ruskista lihat pekonirasvassa ja voissa ja kumoa pataan. Kuumenna lihaliemi samalla pannulla ja kippaa sekin pataan. Huuhtele pannu vielä vedellä ja kaada neste lihojen sekaan. Lisää pataan reilusti kokonaisia sipuleita kuorittuina sekä kokonaisia valkosipulinkynsiä sekä muutama paloiteltu porkkana. Sekä yrtit ja mausteet. Kuumenna pata kiehuvaksi, minkä jälkeen alenna lämpöä. Anna padan hiljalleen porista useampi tunti. Heitä loppuvaiheessa vielä kuivatut suppilovahverot ja muutama sitruunalohko hetkeksi sekaan. Suolaa lopuksi ja suurusta halutessasi.
Itse söimme lihapadan keitetyn spelttiryynin kanssa. Liemi imeytyi mukavasti spelttiin, mutta halutessaan liemen voi toki suurustaa. Viinikin ansaitsee maininnan, sen verran nappivalinta oli, nimittäin eteläafrikkalainen Allesverloren Shiraz 2008. Viinistä viiniin ei tunnistanut kyseistä juomaa, joten lienemme tuoneet sen Etelä-Afrikan reissulta. Ruotsalainen Allt om mat -sivusto näyttää kuvailevan kyseistä viiniä löydöksi, ja ainakin wein.co.za myy ja toimittaa samaista viiniä Suomeen. Hintakaan ei näytä olevan päätähuimaava. Olemme täysin noviiseja viinien ostamisessa netistä, mutta voisihan tuota vaikka joskus kokeilla.
Muistan joskus erään kuvaamataidon opettajani kertoneen liottavansa aina viinipulloista etiketit ja liimaavansa ne pieneen muistikirjaan ja viereiselle sivulle kirjaavansa kommentit viinistä ja nautitusta illallisesta. Ei täysin huono idea, ja olen joskus miettinyt josko ryhtyä samaan. Ainakin toistaiseksi saanee blogi toimia muistikirjanani vastaaville pienille löydöille.
Onpa onnistunut kuva lihapadasta. Näyttää todella houkuttelevalta. Haudutettu pata ei todella petä, kuten totesit.
VastaaPoistaItse hauduttelin juuri viikonloppuna myös punaviinipataa, mutta tulevan postauksen kuva ei todellakaan ole yhtä onnistunut. Lihapata on kovin haastava kuvattava ;-)
Täysin eri mieltä! Musta tämä oli herkullinen illalliseksi!
VastaaPoistaSuolaa ja hunajaa: No juu, kuvat itse padasta eivät olleet erityisen herkullisia, joten piti vähän tuunata ja ottaa pikkupata käyttöön.
VastaaPoistaNanna: yritin olla hauska ja näpsäkkä tuon otsikon kanssa. Hirven potkaa illalliseksi...hirveä illalliseksi...
joo joo, ja mä yritin olla hauska ja näpsäkkä tuon kommenttini kanssa... ;D
VastaaPoistaTäällä näemmä nokkela nappaa näpsän ;-) Onnistunut otsikointi siis...
VastaaPoista