Sisällön tarjoaa Blogger.

VIIME HETKEN VINKKEJÄ JAPANIIN?


Hyppäämme kohta Apupojan kanssa lentokenttäbussiin, lopullisena päämääränä keväinen Japani. Löytyykö ruudun siltä puolen, kahdelle ruokamatkailijalle sopivia, viime hetken reissuvinkkejä?



Vietämme pari päivää Osakassa ja Kiotossa sekä nelisen päivää Tokiossa. Tokio-aiheiset kirjoitukset ovat vilisseet viime aikoina yhdessä jos toisessakin blogissa, ja olen laittanut korvan taakse muistiin monta varmasti kullanarvoista vinkkiä.

Tokiossa aiomme ehdottomasti käydä Tsukijin kalatorilla sekä ruokaihmisen astiaparatiisissa. Onko ruudun sillä puolen Tokion- tai Japaninmatkailijoita? Mitä muuta kannattaa ehdottomasti tehdä, syödä ja kokea?

Nyt lentosukat jalkaa, matkalaukut kiinni ja menoksi! 


TUOREET VIETNAMILAISET KEVÄTKÄÄRYLEET


Jos surffaaminen ruokatrendien aallonharjalla kiinnostaa, kannattaa nyt kääriä hihat sekä riisipaperit rullalle. Tuoreet kevätkääryleet ovat paitsi terveellistä, myös herkullista sormisyötävää.

NAMI NAMI VIETNAM


Eräänä räntää taivaalta puskevana sunnuntaina pääsin päiväksi ruokamatkalle Vietnamiin. Matkaseurakin oli mitä mainiointa.

Helmikuussa, keskellä kamalinta räntäkaaosta, kuvattiin uunituoreeseen Mondon Ruoka & Matka -lehteen juttu vietnamilaisesta ruoasta. Matkanjohtajana ja opettajanamme toimi Vietnamista kotoisin oleva, ihastuttava Pauleen Mannevaara. Turistioppaan kärsivällisyydellä Pauleen opasti reissulaiset, Eevan, Hannan ja minut, vietnamilaisen keittiön saloihin.
Pauleen on itse kotoisin eteläisestä Vietnamista, jonka ruokakulttuurissa on paljon piirteitä thaimaalaisesta keittiöstä. Pohjois-Vietnamin ruoka sen sijaan on kiinalaisvaikutteisempaa, ja maan keskiosissa taas käytetään etelää runsaammin mausteita ja chiliä. Myös Ranskan alaisuudessa vietetty siirtomaa-aika on jättänyt jälkensä – patonkeineen ja kreppeineen – vietnamilaiseen keittiöön.


Aloitimme ruokareissumme tutustumalla tuoreisiin kevätkääryleisiin. Ne ovat friteerattuja kääryleitä terveellisempiä ja – ­ainakin omasta mielestäni – hurjasti herkullisempia. Ohuen riisipaperin sisään kääräisimme vihanneksia, ohuita munakassuikaleita, kalaa, katkarapua, nuudelia sekä tuoreita yrttejä – minttua, korianteria sekä vienosti anikselta maistuvaa thaibasilikaa. Nämä raaka-aineet yhdessä riisin kanssa muodostavat vietnamilaisen keittiön perustan, vaikka itse kevätkääryleet ovatkin Vietnamissa juhlaruokaa.

Kevätkääryleiden jälkeen käärimme hihat, puimme essut yllemme ja ryhdyimme kokkaushommiin. Kuorimme valtavat määrät katkarapuja, paistoimme vietnamilaisia lettuja ja opimme käyttämään ruoanvalmistuksessa paistolastan sijaan puikkoja. Pauleenin opastuksella syntyi keittiössä myös lohta karamellikastikkeessa, vietnamilaista salaattia sekä jälkiruokaa mustasilmäpavuista, kookoksesta ja riisistä. Lisää sähellyksestämme löytyy Mondon Ruoka & Matka -lehden sivuilta, Eevan Kauhaa ja Rakkautta -blogista, Hannan Chicling-blogista sekä artikkelin lehteen kirjoittaneen, tuoreen vuoden aikakauslehtitoimittaja Hanna Jensenin, omasta blogista.

Kaikki kokkailemamme ruoat ohjeineen löytyvät Ruoka & Matka -lehdestä, mutta lupaan julkaista lähipäivinä omat suosikkini myös blogin puolella. Joo! – se on kippis vietnamiksi. 


VALKOSUKLAAPANNACOTTA


Tämän pannacottan salaisuus piilee paahdetussa valkosuklaassa. Paahtaminen tuo jälkiruokaan  kinuskimaista makua ja väriä.


Törmäsin ensimmäisen kerran ideaan valkosuklaan paahtamisesta pari viikkoa sitten päästessäni tutustumaan Senaatintorin laidalla sijaitsevan konditorian, Patisserie Teemu & Markuksen, keittiöön. Kondiittorit olivat täyttäneet paahdetusta valkosuklaasta valmistetulla moussella ihania ranskalaisia Paris Brest -leivonnaisia. Valkosuklaan, omaan suuhuni hieman tunkkainen ja raskas, maku muuttuu paahtamisen ansiosta suorastaan hellän kinuskimaiseksi. 

Tämä jälkiruoka vaatii kumppanikseen jonkin raikastavan elementin. Sekä pakastimestamme kaivetut metsävadelmat että lakat toimivat pannacottan kaverina oikein hyvin. Jälkiruokaan lisättävän sokerin voi myös hyvin jättää pois ja jukurtin määrää lisätä, mikäli pannacottan makeus hirvittää.



VALKOSUKLAAPANNACOTTA PAAHDETUSTA SUKLAASTA

  • 100 g valkosuklaata 
  • 2 liivatelehteä
  • 2 dl kuohukermaa 
  • 1 dl (täys)maitoa 
  • 1 rkl sokeria 
  • 1 vaniljangon siemenet (tai vastaava määrä vaniljauutetta tai -jauhetta)  
  • 2 (–3) dl maustamatonta jukurttia


Lämmitä uuni 130-asteiseksi. Rouhi valkosuklaa palasiksi ja laita palat teräskulhoon. Paahda suklaata uunin alatasolla teräskulhossa 30 minuuttia.

Suklaan paahtuessa vielä uunissa, laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi. Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet kattilaan. Kiehauta seos ja nouki vaniljatanko pois. Huuhtele ja kuivaa vaniljatanko, sillä sen voi hyvin käyttää vielä uudelleen.

Purista liivatelehdistä vesi pois ja lisää ne suoraan kuumaan kerma-maitoseokseen. Sekoita hyvin.

Ota paahtunut valkosuklaa pois uunista, kaada pannacottamassa suklaan päälle ja sekoita seos sauvasekoittimella sileäksi.

Anna seoksen jäähtyä hetken ja lisää sekaan jukurtti. Voit lisätä jukurtin määrää, mikäli pannacottaseos maistuu mielestäsi liian makealta.

Jaa seos annosvuokiin (esimerkiksi pienehköihin laseihin). Peitä jäähtyneet annosvuoat kelmulla ja nosta ne jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi. Parhaimmillaan pannacotta on seuraavana päivänä.

Tarjoa jälkiruoka hieman happamien marjojen, kuten vadelmien, kanssa.


MARENGIT


Näin nuukuusviikolla ei tohdi jättää käyttämättä leivonnasta ylitse jääneitä valkuaisia. Paristakin valkuaisesta syntyy pellillinen pieniä marenkiruusukkeita.



Marenkeja pitäisi olla aina purkillinen kaapissa. Silläkin uhalla, että sokerihammasta kolottaessa purkki saattaisi tyhjentyä vauhdilla. Marengeista saa nopean jälkiruoan tai loihdittua pikaista tarjottavaa yllätysvieraille. Helppoakin helpompi jälkiruoka syntyy marenkiruusukkeista, vaniljajäätelöstä ja tuoreista, vaikkakin tähän aikaan vuodesta muilta main tuoduista, mansikoista. Pientä luonnetta marenkeihin saa lisäämällä taikinan sekaan esimerkiksi murskattuja Turkinpippuri- tai Marianne-makeisia.

Marengit voi jättää sisältä ihanan sitkeiksi tai niiden voi antaa kuivua kokonaan, jolloin ne säilyvät pidemmänkin ajan kuivassa ja tiiviissä purkissa säilytettynä. Ruusukkeiden sijaan taikinan voi myös pursottaa levyksi, jolloin siitä saa gluteenittoman kakkupohjan.

MARENGIT (pellillinen pienehköjä ruusukkeita)
  • 2 kananmunan valkuaista 
  • 1 ¼ dl sokeria 
  • 1 tl perunajauhoa 
  • 1 tl sitruuna- tai limettimehua 
  • (2 rkl murskattuja Marianne- tai Turkinpippuri-makeisia)

 Laita uuni kuumenemaan 130 asteeseen.

Sekoita, mielellään huoneenlämpöiset, valkuaiset kevyeksi vaahdoksi ja lisää vatkauksen alkuvaiheessa valkuaisten sekaan puolet sokerista. Parhaiten vatkaaminen onnistuu yleiskoneella tai sähkövatkaimella. Teräskulho on muovikulhoa parempi, sillä muovisen kulhon pintaan jää helposti kerros rasvaa, joka heikentää valkuaisten vaahtoutumista.

Sekoita perunajauho lopun sokerin sekaan. Jatka marengin vatkaamista ja lisää sekaan sokeri-perunajauhoseos lusikallinen kerrallaan. Jatka vatkaamista kunnes marenki on paksua ja kiiltävää. Sekoita lopuksi nuolijalla sekoittaen taikinan sekaan sitruuna- tai limettimehu sekä mahdolliset murskatut makeiset.

Lusikoi taikina pursotinpussiin ja pursota uunipellille leivinpaperin päälle pieniä marenkiruusukkeita. Vaihtoehtoisesti voit nostaa lusikalla pellille marenkinokareita. Tai pursota taikinasta iso pyöreä levy, mikäli olet tekemässä kakkupohjaa.

Paista marenkeja uunin alatasolla noin 50 minuuttia, mikäli haluat sisältä hieman sitkeitä marenkeja, ja noin 70 minuuttia jos haluat marengeista täysin kuivia. Voit myös tunnin paistamisen jälkeen sammuttaa uunista virran ja antaa marenkien jäähtyä uunin jälkilämmössä.