Helsingin paras ukrainalainen

Vietin eilen hyvän tovin atk-tietokoneella istuen ja etsiskellen tietoa puolalaisesta ja ukrainalaisesta ruokakulttuurista,  kunnes yhtäkkiä nälkä vatsassa kurnien tajusin, että lähestulkoon vieressämme on varmasti Helsingin paras ukrainalainen ravintola. Hahaa! Ravintola Pelmenit tuli kovinkin tutuksi viime kesänä, jolloin remontoimme uutta kotiamme. Ravintolasta saa konstailematonta slaavilaista kotiruokaa, jonka avulla jaksoi vähän pidemmänkin päivän remppatyömaalla. Lisäksi ravintolaan saattoi poiketa, vaikka kampauksen seasta pilkisti sahanpurua ja farmareiden lahkeessa komeili maalinräiskeitä.

Siinä, missä ravintola oli ennen auki lähes joka päivä iltamyöhään, ovat aukioloajat muuttuneet, ja ravintolan ovet sulkeutuvat nykyään arkisin jo viideltä. Onneksi sentään perjantaista sunnuntaihin paikka on auki iltakymmeneen. Työn ulkopuolinen elämä sallittaneen myös ravintolayrittäjälle, mutta juurikin arki-illat olisivat otollisinta aikaa poiketa kaalikääryleelle tai höyryävälle borsts-keitolle. Perjantai-iltaisin ja viikonloppuisin on kiva kokkailla rauhassa kotona tai ulkoistaa syöminen astetta fiinimpään raflaan.

Joku voisi kuvailla Pelmeneiden sisustusta kotoisaksi. Minä olen onnellinen, ettei kodissani näytä alkuunkaan samalta. Valkosipuliletit, värikkäät kankaat ja posliinilautaset seinillä sekä vuosia vanhat joulukortit – hylkeennahkaa unohtamatta – tekevät paikan miljööstä kuitenkin mukavan leppoisan, ja ympäristöä on hauska tutkailla ruokia odotellessa. Yleensä ruoka-annoksia ei tosin tarvitse kauaa varttua. Ruokailu on muutenkin Pelmeneissä mukavan joutuisaa: ruokalista on kirjattu tiskin viereen liitutaululle, tilaus tehdään tiskillä ja lasku maksetaan ruokailun jälkeen. Viiniä tahi vodkaa ei paikasta saa, mutta olutvalikoima on ihan passeli.

Perjantai-iltana poiketessamme ravintolaan, oli paikka mukavan täysi ja ravintolasalissa kävi  monenkielinen puheensorina. Televisiosta raikaa yleensä venäjänkielinen draama, mutta eilen sieltä tuli avausottelun toinen puolisko, juuri kuten olimme suunnitelleetkin. Tilaan Pelmeneossä melkein järjestelmällisesti joko kalatäytteisiä ohukaisia tai kaalikääryleitä. Tällä kertaa meinasin tehdä poikkeuksen ja ottaa saslikia, mutta sen valmistaminen olisi kuulemma kestänyt reilut 20 minuuttia, joten päädyin vakkariohukaisiin, jotka tarjoillaan mainion punaisen tahnan ja smetanan kera. Apupojan suosikki on kasakan jauhelihapihvit. Ehkä ensi visiitillä pitää uskaltautua kokeilemaan jotakin  uutta, ettei nyt aivan tapoihimme kangistuta.

Ravintola Pelmenit

Kustaankatu 7, (Harju/ Helsinki)

Avoinna ma-to 11-17, pe-su 11-22

Jalkapallontäyteinen kesäkuu

Pyöräilystä innostunut Campasimpukka kokkailee mainiossa blogissaan eri puolilla maailmaa ajettavien pyöräilykisojen teemoihin sopivia sapuskoja. Minä en ymmärrä pyöräilystä hölkäsen pöläystä, vaikka Apupoikaa onkin tänä keväänä purrut pieni pyöräilykärpänen, ja sen seurauksena tälläkin hetkellä makuuhuonettamme koristaa hänen kaksipyöräinen uusi aarteensa.

Pyöräilyn sijaan olen saanut jalkapallokasvatuksen. Ollessani pieni tytöntyllerö, isäni onnistui houkuttelemaan minut ja sisareni jalkapallopeleihin lupaamalla molemmille lakupatukan jokaisesta Reippaan maalista. Kerrankin kannustin Rovaniemellä vesisateessa kotijoukkueeni musta–oranssi lippu liehuen. Taisi olla Litmasen viimeinen kausi Reippaassa. Sen jälkeen lakupatukoidenkin määrä taisi vähetä. Rovaniemen jälkeen potkupalloa on tullut nähtyä monella stadionilla monessa eri maassa ja maanosassa. Jalkapallon perässä on reissattu niin Suomen karsintaotteluun Moldovan Chisinauhun kuin eri arvokisoihinkin. 

Kesäsuunnitelmissamme on viettää viikko Puolassa ja toinen viikko Ukrainassa potkupalloa seuraten. Reissuun lähdemme vasta reilun viikon päästä, joten sitä ennen on vielä hyvin aikaa paneutua, Campasimpukalta vohkitun idean hengessä, kisaisäntämaiden keittiöiden antimiin kotioloissa. Kävin jo visiitillä lähikirjastossamme, mutta keittokirjahyllyllä ei silmääni osunut varteenotettavia teoksia, joten täytynee turvautua Googlen apuun. Vai löytyisikö ruudun siltä puolen vinkkejä ukrainalaisen tai puolalaisen keittiön herkuista?

Edessä on mielenkiintoinen ja jalkapallontäyteinen kolmeviikkoinen. Saa nähdä, kestääkö Espanjan jalkapalloherruus ja onko Donetsk todellakin niin kaukana, kuin mitä kartat antavat ymmärtää. 

Kuvat ovat parin vuoden takaisista maailmanmestaruusskaboista. Toivottavasti vuvuzelat eivät tule vakiinnuttamaan paikkaansa eurooppalaisten stadioneiden lehtereillä. Sen verran ärsyttäviä ovat.

Täten julistan jalkapallohuuman virallisesti alkaneeksi! Avausmatsin (Puola–Kreikka) lähetys alkaa tänään TV1-kanavalla kello 18.20.

Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

Simppeli kalaliemi

Suurin osa taannoin saamistamme tuliaislahnoista päätyi kuuman kylvyn kautta pakasterasiaan odottelemaan auvoisempia aikoja soppaliemenä tai risoton maustajana. Apupoika käsitteli valmiiksi suolestetut lahnat varsin suurpiirteisesti: suurimmista kaloista tappeli fileet irti, pienemmät hän huuhteli ja heitti sellaisenaan kattilaan.

Kanaa kashmirlaisittain

Pienenä koululaisena, niinä päivinä kun koulu alkoi vasta kymmeneltä, oli minulla tapana mennä isovanhempieni luo aamupalalle. Kouluni oli siinä ihan vieressä, ja aamiaiset isovanhemmilla luksustasoa. Eräänä tällaisena kiireettömänä kouluaamuna isoisäni katsoi saapuessani aamuteeveetä. Televisiossa toimittaja Erkki Toivanen raportoi ulkomaankuulumisiaan ja siinä samassa kokkasi Intian ja Pakistanin rajaseuduilta tuomallaan reseptillä Kashmirinkanaa. Isoisäni, joka on varsinainen kulinaristi, kokeili Toivasen kanareseptiä, ja pian ruoasta kehkeytyi yksi hänen bravuureistaan.

Apupojan lahnapyörykät

Viime viikonloppuna tuli keväisten lupausten lunastamisen aika. Sunnuntaiset brunssivieraamme toivat nimittäin mukanaan ämpärillisen lahnoja. Lahna on saanut roskakalan leiman, eikä sitä tunnuta oikein arvostettavan, ja myönnettäneen, että itsellänikin edellisestä lahnapäivällisestä lienee hurahtanut melkein parikymmentä vuotta. Apupoika keitti perkeistä useamman kattilallisen maistuvaa kalalientä ja pyöräytti lihat pyöryköiksi.