Sisällön tarjoaa Blogger.

Kanaa kashmirlaisittain


Pienenä koululaisena, niinä päivinä kun koulu alkoi vasta kymmeneltä, oli minulla tapana mennä isovanhempieni luo aamupalalle. Kouluni oli siinä ihan vieressä, ja aamiaiset isovanhemmilla luksustasoa. Eräänä tällaisena kiireettömänä kouluaamuna isoisäni katsoi saapuessani aamuteeveetä. Televisiossa toimittaja Erkki Toivanen raportoi ulkomaankuulumisiaan ja siinä samassa kokkasi Intian ja Pakistanin rajaseuduilta tuomallaan reseptillä Kashmirinkanaa. Isoisäni, joka on varsinainen kulinaristi, kokeili Toivasen kanareseptiä, ja pian ruoasta kehkeytyi yksi hänen bravuureistaan.


Kashmirinkanan ohje on kulkenut muistini varassa toistakymmentä vuotta, ja olen kokkaillut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En muista Toivasen versiota tarkalleen, mutta hauskana sattumana selailin taannoin samaisilla isovanhemmillani Eeva-lehteä, ja lehdessä joku jo täysin unohtamani jakoi hyvän edesmenneen ystävänsä, Erkki Toivasen, Kashmirinkana -reseptin. Mutten tietystikään enää kokatessani muistanut, miten lehden versio poikkesikaan omastani.



Kashmirinkanan mausteet kannattaa hankkia kokonaisina ja jauhaa joko morttelissa tai tehosekoittimessa. Tuoksu on huumaava. Nappasin taannoin kaupasta muskottipähkinän sijaan vahingossa pussillisen muskotinkukkia. Uudella yritykselläkään ei kaupan maustehyllystä löytynyt muskottipähkinää kuin valmiiksi jauhettuna, joten pidättäydyin kukissa. Mikäli oheisia mausteita ei löydy kokonaisina sinunkaan lähikauppasi maustehyllystä, suosittelen visiittiä johonkin etniseen, elintarvikkeita myyvään pikkuputiikkiin.




KASHMIRINKANA (neljälle)

Mausteseos: 
  • 2-3 kanelitankoa  
  • (pieni) kourallinen kardemummaa 
  • (pieni) kourallinen korianterinsiemeniä  
  • (pieni) kourallinen mustapippureita 
  • neljännes muskottipähkinästä

Lisäksi:
  • 4 broilerin rintafileetä 
  • suolaa
  • 2 dl kasvis- tai kanalientä 
  • laakerinlehti 
  • 2 dl (ruoka)kermaa (tai ruoanvalmistusjukurttia) 
  • voita tai öljyä paistamiseen

Lisukkeeksi ja koristeeksi:
  • basmatiriisiä, silolehtipersiljaa

Poista kardemummansiemenistä kuori: paina varovasti morttelin kivellä (tai lusikalla) siemenen kuori rikki ja raaputa siemenet kuoren sisältä. Raasta muskottipähkinää pienellä raastimella ja jauha mausteet morttelissa hienoksi. (Tai aja aineet hienoksi tehosekoittimessa. Tehosekoittimen terät pärjännevät myös muskottipähkinälle, jolloin sitä ei tarvitse raastaa erikseen.)

Kuivaa broilerifileiden pinta talouspaperilla ja hiero mausteet fileiden pintaan. Mausteita saa olla pinnassa reippaasti. (Yleensä tässä vaiheessa joudun jauhamaan vielä uuden satsin mausteita, sillä arvioin tarvittavan määrän aina alakanttiin. Mausteiden määrä voi tuntua hurjalta, mutta en muista koskaan laittaneeni mausteita liikaa.)

Pyöräytä fileiden päälle hieman suolaa myllystä ja anna niiden maustua hetki.

Kuumenna kannellisessa pannussa voinokare tai öljytilkka (tai vähän molempia). Nosta fileet kuumalle pannulle. Paista fileitä molemmin puolin muutaman minuutin ajan kunnes fileet saavat väriä pintaan.

Pienennä lämpötilaa ja lisää kana- tai kasvisliemi, laakerinlehti sekä kerma. Peitä pannu kannella ja anna fileiden hautua kypsiksi kymmenisen minuuttia.

Halutessasi voit suurustaa kastiketta, mutta löysänä se imeytyy ihanasti riisiin. Nouki laakerinlehti pois ja silppua pinnalle tuoretta silolehtipersiljaa ja tarjoile basmatiriisin kanssa. 


Kuvat ensimmäistä lukuun ottamatta muinaiselta Intian-reissultamme, tosin aika kaukaa Kashmirista.

9 kommenttia

  1. Ihana stoori.Isovanhemmat- jutut on just niitä mun soft spot -paikkoja, kun oon ittekkin siellä mummolassa asunu eri ajanjaksoja eri ikäisenä.
    Vähänkö autenttiset kuvat? (...pikkasen häiritsi, etteivät varsinaisesti Kasmirista...)

    VastaaPoista
  2. Mun sydämessä läikähti myöskin, ihana tarina ruuan taustalla. Ja ohje sopii mun maustekaapin sisällölle täydellisesti.

    VastaaPoista
  3. Nanna: Oli niin kova nälkä, että unohdin ottaa kuvan lopputuotoksesta, niin piti käydä kuvakätköllä.

    Anna: Kokeiluun sitten vain :)

    VastaaPoista
  4. Piti sanomani vielä, että sulla on tosi kaunis mortteli! Onko se niin iso että siinä voi pyöräyttää kastikkeitakin? Ja voiko tuollaisen löytää ihan kotimaasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo mortteli on tämä. Tuon lisäksi meillä on myös iso meksikolaisversio, jossa mahtuu tekemään isot sörsselit, mutta tuo pikkunen on näppärä maustepuolelle.

      Poista
  5. Kulinarismi kulkee siis teillä suvussa, tämän on pakko olla erityinen resepti. Ihanat isovanhemmat sinulla.

    Samaisesta morttelista olen hiukan haaveillut, miellyttää minimalistin silmää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isoisäni joutui koko työuransa ajan syömään niin paljon hyvissä ravintoloissa, että eläkkeelle jäätyään innostui itse ruoanlaitosta. Ja vaikka vuosia on plakkarissa jo tukevasti yli kahdeksankymmentä, niin ruoanlaittoon kyllä suhtaudutaan suurella pieteetillä.

      Toi mortteli on ollut nyt puolisen vuotta kovassa käytössä. Sopivan kokoinen ja helppo pestä, toisin kuin meidän meksikolaisversio, jota en jaksa hädintuskin edes nostaa kaapin päältä.

      Poista
  6. Kaunis tarina. Ihan voin kuvitella miten sun isoisä innostui siitä kanasta ja alkoi sitten tutkimaan miten se maustetaan. Tällaiset ruoat joihin yhdistyy ihanat lapsuuden- tai muut muistot on yleensä aina niitä ihan parhaita makuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta lisäksi tuo ruoka on oikeasti tosi hyvää! Ja musta on ihanaa, että isoisäni uskalsi tarttua rohkeasti kaneli- ja kardemummapurkkeihin ja laittaa niitä ruokaan, eikä ajatellut niiden kuuluvan vain korvapuusteihin. En usko kaukomaiden ruokien olleen kuitenkaan mikään hitti 90-luvulla suomalaisten eläkeläisten keskuudessa. :)

      Poista