Pienenä
koululaisena, niinä päivinä kun koulu alkoi vasta kymmeneltä, oli minulla
tapana mennä isovanhempieni luo aamupalalle. Kouluni oli siinä ihan vieressä,
ja aamiaiset isovanhemmilla luksustasoa. Eräänä tällaisena kiireettömänä
kouluaamuna isoisäni katsoi saapuessani aamuteeveetä. Televisiossa toimittaja
Erkki Toivanen raportoi ulkomaankuulumisiaan ja siinä samassa kokkasi Intian ja
Pakistanin rajaseuduilta tuomallaan reseptillä Kashmirinkanaa. Isoisäni, joka on varsinainen kulinaristi, kokeili
Toivasen kanareseptiä, ja pian ruoasta kehkeytyi yksi hänen
bravuureistaan.
Kashmirinkanan ohje on kulkenut muistini varassa toistakymmentä vuotta, ja olen
kokkaillut sitä säännöllisen epäsäännöllisesti. En muista Toivasen versiota
tarkalleen, mutta hauskana sattumana selailin taannoin samaisilla
isovanhemmillani Eeva-lehteä, ja lehdessä joku jo täysin unohtamani jakoi hyvän
edesmenneen ystävänsä, Erkki Toivasen, Kashmirinkana -reseptin. Mutten
tietystikään enää kokatessani muistanut, miten lehden versio poikkesikaan
omastani.
Kashmirinkanan mausteet kannattaa hankkia kokonaisina ja jauhaa joko morttelissa tai
tehosekoittimessa. Tuoksu on huumaava. Nappasin taannoin kaupasta muskottipähkinän
sijaan vahingossa pussillisen muskotinkukkia. Uudella yritykselläkään ei kaupan maustehyllystä löytynyt muskottipähkinää kuin valmiiksi jauhettuna, joten pidättäydyin kukissa. Mikäli oheisia mausteita ei löydy
kokonaisina sinunkaan lähikauppasi maustehyllystä, suosittelen visiittiä johonkin etniseen,
elintarvikkeita myyvään pikkuputiikkiin.
KASHMIRINKANA (neljälle)
Mausteseos:
- 2-3 kanelitankoa
- (pieni) kourallinen kardemummaa
- (pieni) kourallinen korianterinsiemeniä
- (pieni) kourallinen mustapippureita
- neljännes muskottipähkinästä
Lisäksi:
- 4 broilerin rintafileetä
- suolaa
- 2 dl kasvis- tai kanalientä
- laakerinlehti
- 2 dl (ruoka)kermaa (tai ruoanvalmistusjukurttia)
- voita tai öljyä paistamiseen
Lisukkeeksi ja koristeeksi:
- basmatiriisiä, silolehtipersiljaa
Poista
kardemummansiemenistä kuori: paina varovasti morttelin kivellä (tai lusikalla)
siemenen kuori rikki ja raaputa siemenet kuoren sisältä. Raasta
muskottipähkinää pienellä raastimella ja jauha mausteet morttelissa hienoksi.
(Tai aja aineet hienoksi tehosekoittimessa. Tehosekoittimen terät pärjännevät
myös muskottipähkinälle, jolloin sitä ei tarvitse raastaa erikseen.)
Kuivaa
broilerifileiden pinta talouspaperilla ja hiero mausteet fileiden pintaan.
Mausteita saa olla pinnassa reippaasti. (Yleensä tässä vaiheessa joudun
jauhamaan vielä uuden satsin mausteita, sillä arvioin tarvittavan määrän aina
alakanttiin. Mausteiden määrä voi tuntua hurjalta, mutta en muista koskaan
laittaneeni mausteita liikaa.)
Pyöräytä
fileiden päälle hieman suolaa myllystä ja anna niiden maustua hetki.
Kuumenna
kannellisessa pannussa voinokare tai öljytilkka (tai vähän molempia). Nosta
fileet kuumalle pannulle. Paista fileitä molemmin puolin muutaman minuutin ajan
kunnes fileet saavat väriä pintaan.
Pienennä
lämpötilaa ja lisää kana- tai kasvisliemi, laakerinlehti sekä kerma. Peitä pannu kannella ja
anna fileiden hautua kypsiksi kymmenisen minuuttia.
Halutessasi
voit suurustaa kastiketta, mutta löysänä se imeytyy ihanasti riisiin. Nouki laakerinlehti pois ja silppua pinnalle tuoretta silolehtipersiljaa ja tarjoile
basmatiriisin kanssa.
Kuvat
ensimmäistä lukuun ottamatta muinaiselta Intian-reissultamme, tosin aika kaukaa
Kashmirista.
Ihana stoori.Isovanhemmat- jutut on just niitä mun soft spot -paikkoja, kun oon ittekkin siellä mummolassa asunu eri ajanjaksoja eri ikäisenä.
VastaaPoistaVähänkö autenttiset kuvat? (...pikkasen häiritsi, etteivät varsinaisesti Kasmirista...)
Mun sydämessä läikähti myöskin, ihana tarina ruuan taustalla. Ja ohje sopii mun maustekaapin sisällölle täydellisesti.
VastaaPoistaNanna: Oli niin kova nälkä, että unohdin ottaa kuvan lopputuotoksesta, niin piti käydä kuvakätköllä.
VastaaPoistaAnna: Kokeiluun sitten vain :)
Piti sanomani vielä, että sulla on tosi kaunis mortteli! Onko se niin iso että siinä voi pyöräyttää kastikkeitakin? Ja voiko tuollaisen löytää ihan kotimaasta?
VastaaPoistaTuo mortteli on tämä. Tuon lisäksi meillä on myös iso meksikolaisversio, jossa mahtuu tekemään isot sörsselit, mutta tuo pikkunen on näppärä maustepuolelle.
PoistaKulinarismi kulkee siis teillä suvussa, tämän on pakko olla erityinen resepti. Ihanat isovanhemmat sinulla.
VastaaPoistaSamaisesta morttelista olen hiukan haaveillut, miellyttää minimalistin silmää.
Isoisäni joutui koko työuransa ajan syömään niin paljon hyvissä ravintoloissa, että eläkkeelle jäätyään innostui itse ruoanlaitosta. Ja vaikka vuosia on plakkarissa jo tukevasti yli kahdeksankymmentä, niin ruoanlaittoon kyllä suhtaudutaan suurella pieteetillä.
PoistaToi mortteli on ollut nyt puolisen vuotta kovassa käytössä. Sopivan kokoinen ja helppo pestä, toisin kuin meidän meksikolaisversio, jota en jaksa hädintuskin edes nostaa kaapin päältä.
Kaunis tarina. Ihan voin kuvitella miten sun isoisä innostui siitä kanasta ja alkoi sitten tutkimaan miten se maustetaan. Tällaiset ruoat joihin yhdistyy ihanat lapsuuden- tai muut muistot on yleensä aina niitä ihan parhaita makuja.
VastaaPoistaMutta lisäksi tuo ruoka on oikeasti tosi hyvää! Ja musta on ihanaa, että isoisäni uskalsi tarttua rohkeasti kaneli- ja kardemummapurkkeihin ja laittaa niitä ruokaan, eikä ajatellut niiden kuuluvan vain korvapuusteihin. En usko kaukomaiden ruokien olleen kuitenkaan mikään hitti 90-luvulla suomalaisten eläkeläisten keskuudessa. :)
Poista