Kesätorttuset ilman uunia

Pyöräytin tuossa jokunen päivä sitten jälkiruoaksi pieniä sitruunatahna- ja mascarponevaahtotäytteisiä mansikkapiirakoita. Satsista voi tehdä yhden ison tai usean pienemmän torttusen. Mukavan kesäisiä makuja. Piirakkaa ei paisteta ollenkaan, joten ohje auttaa myös  uunittoman mökkeilijän makeannälkään.

Näitä tarvitset:

pohja:

• 1 pötkö (175 g) tummia täytekeksejä (esim. Dominoita)
• 40 g voita sulatettuna

sitruunatahna:

• ¾ dl vettä 
• 1 dl sokeria 
• ½ dl sitruunamehua 
• 1 (luomu)sitruunan kuori raastettuna
• puolikkaan limen mehu
• 2 rkl perunajauhoa
• 2 keltuaista
• 25 g voita
• 1 tl vaniljasokeria

mascarponevaahto:

• 2 dl kuohukermaa
• 125 g mascarpone-tuorejuustoa
• vaniljasokeria

• päälle 1 litra mansikoita

Aloita valmistamalla sitruunatahna. Mittaa kaikki tahnan ainekset kattilaan voita ja vaniljasokeria lukuun ottamatta. Kuumenna koko ajan sekoittaen kunnes täyte sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila sivuun ja vatkaa sekaan paloiteltu voi ja vaniljasokeri. Anna jäähtyä.

Murskaa pohjaa varten keksit sopivassa masiinassa. Sekoita joukkoon sulatettu voi ja painele  taikina vuokien pohjalle. Pohjan irrottamisen helpottamiseksi vuoan voi kelmuttaa, jolloin torttuset saa helpommin tarjolle ilman vuokia (toisin kuin kuvassa).

Sekoita mascarpone kerman joukkoon ja vaahdota. Sokeroi. Annostele keksipohjan päälle sitruunatahnaa, mascarponevaahtoa ja reilusti mansikoita. 

Mascarpone Cookie ja hässäkkää

Hässäkkää pukkaa. Viime päivät ovat olleet varsin kiireisiä. Remonttityömaalla pöllyää ja uuden keittiönkin kävimme ostamassa. Kiireen ja vilskeen lomassa olemme kokkailleet lähinnä vain jotakin pientä ja nopeaa syötävää.

Juhannusaattona korkkasimme (osaksi myös kotiinpaluuni kunniaksi) pullon Keltaista leskeä ja illallistimme perusteellisesti. Kesäpäivän jälkiruoaksi sopii, alkujaan ravintola Memphiksen listalta bongattu ja sittemmin tuunattu, Mascarpone Cookie -hässäkkä. (Kauhea sanahirviö, mutta tuo nimi on jo vakiintunut käyttöömme.)

Annos neljälle

Näitä tarvitset:

• n. 6 suklaakeksiä (esim. Safareita tai muita American Cookie -tyyppisiä pipareita) 
• n. 4 dl sekalaisia marjoja, vaikkapa mansikoita ja pensasmustikoita 
• 2 dl kuohukermaa 
• 125 g mascarpone-tuorejuustoa
• vaniljasokeria
• ripaus sokeria
• hulautus Gallianoa tai minttuviinaa

Sekoita mascarpone kerman joukkoon ja vatkaa pehmeäksi vaahdoksi. Sokeroi ja hulauta mausteeksi tilkka alkomahoolia. Yleensä olemme käyttäneet Gallianoa, mutta sen puutteessa totesin minttuviinankin toimivan vallan mainiosti.

Murenna keksit ja kokoa annoskulhoihin vuorotellen keksimuruja, mascaroponevaahtoa ja marjoja – ja Voilà! Nämä jälkkärit voi helposti tehdä valmiiksi jääkaappiin odottamaan syöjäänsä, ja maut ovatkin oikeastaan parhaimmillaan hieman tasaannuttuaan. 

Huipulla tuulee

Viimeisiä päiviä Wienissä viedään. Tilapäisasuntoni täällä sijaitsee ihan huippupaikalla.  Asunto on kahdeksannessa kerroksessa ja tuuli tuivertaa. Kuvassa rosmariiniraukka aamupäiväisen puuskan ja ilmaveivin jäljiltä.

Vaikka itse talo lieneekin yksi keskustan rumimmista, ovat näkymät ulos mukavat. (Tuolla säälittävällä rosmiksella sain linkitettyä postaukseen edes jotain ruoanlaittoon liittyvää. Lupaan, että seuraavassa postauksessa jo kokkaillaan.) Tässä muutama kuva partsilta.

Hujanhajanhuokailua

Tältä näyttää tällä hetkellä uuden kotimme keittiö. Remontti-ilmoituslappu kiinnitetty porraskäytävään ja kohta suit-sait pitäisi olla kova remppahyörintä käynnissä. Vielä on aikamoinen matka siihen, että pääsee kokkailemaan uudessa kodissa. Onneksi vanha keittiö palvelee siihen saakka ja saamme rempata (ja asua) rauhassa. Huh, onneksi ei ole tarvetta muuttaa remppahulinan keskelle.

Suunnitelmat keittiön osalta ovat varsin selvät. Muu asunto sitten huolestuttaakin enemmän… Keittiöhana ja muutamat kodinkoneet pitäisi lähitulevaisuudessa tilata Saksanmaalta, mutta niilläkään ei vielä ole hirmuinen kiirus. Vielä viikon verran mennään muilla mailla omaa kyökkiä ikävöiden.

Ruokakaupunkibongailua Italiassa ja keittiösuunnittelua

Vietimme pidennetyn viikonlopun Emilia-Romagnan alueella Italiassa ja San Marinossa. Ohjelmassa oli tietenkin hyvää ruokaa, juomaa sekä potkupalloa. (Potkupallon laatu oli kyllä heikoin lenkki näistä kolmesta, vaikka tunnelma olikin hyvä ja Suomi voitti.) Kyseinen alue ei ole turhaan kuuluisa hyvästä ruoastaan. Poikkesimme muun muassa Parmassa, Modenassa ja Bolognassa, joista jokainen on kuuluisa omasta bravuuristaan: Parma kinkusta sekä parmesanjuustostaan, Modena balsamicostaan ja maakunnan pääkaupunki Bologna il ragú -pastakastikkeestaan eli bolognesesta. Parmalaista kinkkua emme tosin onnistuneet nauttimaan itse Parmassa, sillä kaupungin ravitsemusliikkeet viettivät iltapäiväpaussiaan visiittimme ajan. Modenassa söin mielettömän maukasta balsamicorisottoa (täytyy joskus kokeilla!), ja aito bolognalainen jauhelihakastike viihtyisässä trattoriassa oli myös erinomaista. Il Ragú on itse asiassa varsin vähätomaattista ja varsin lihaisaa. Ei siis suinkaan valmistettu mistään perussikanaudasta.

Kalastaja inventoimassa päivän saalista Cesenaticossa. Kuvaajalle iski kateuspuuska.

Skoolasimme myös kuukaudenmittaisen odotuksen päättymiselle ja uudelle kodille. Ostimme hiljattain uuden asunnon, jonka lunastuspykälä vihdoin umpeutui.  Kukaan ei voi siis enää viedä uutta kotiamme neniemme edestä. Tämä vain tarkoittaa sitä, että suurin osa kesästä kuluu sisällä remontoidessa ja vanhoja tavaroita inventoidessa. Olen vielä muutaman viikon muilla mailla ja hieman huolestuttaa, mitä remonttimiehet saavat sillä aikaa aikaiseksi ilman valvovia silmiäni. Uusi keittiökin pitäisi tilata piakkoin, enkä ole käynyt yhdessäkään keittiöliikkeessä Ikeaa lukuun ottamatta. Aiemmasta keittiöremontista on kuitenkin vain alle kaksi vuotta aikaa, joten nappaamme vanhasta keittiöstämme useamman hyväksi havaitun ratkaisun uuteen kyökkiimme. Ruutupaperi jos toinenkin on kulunut suunnitellessa. Olemme kuitenkin päätyneet siippani kanssa varsin yksimieliseen ratkaisuun.

Tosin ehdin käydä taannoin pienimuotoista kamppailua järjen ja tunteiden välillä; laittaako jenkkikaapin lisäksi erillinen pakastin vaiko viinikaappi. Lisäpakastin olisi varmasti käytännöllisempi valinta ja saisin hommattua talven varalle vaikkapa puolikkaan luomukaritsan, mutta jakaessani kyseisen ajatuksen siippani kanssa, sain sen verran murhaavan katseen, että ymmärsin vähemmästäkin olevani totaalisen hakoteillä. Hyvää karitsaa saa toki vaikkapa Reinin lihasta, joka vieläpä sijaitsee varsin lähellä uutta kotiamme. Pulma ratkaistu ja karitsalle kyytipoika omasta viinikaapista siis. Vinkkinä vain, ei ehkä ole ideaalitilanne ostaa asuntoa ja alkaa remontoida sitä ja olla itse samalla ulkomailla.