Kuulin
huhua, että suppilovahverot alkaisivat jo paikoitellen putkahdella maanpinnalle eteläisessä Suomessa, joten suuntasimme tänään Apupojan kanssa viimevuotisille
sieniapajillemme. Kantarelleja olemme tänä kesänä poimineet, ja myös syöneet, varsin paljon. Tällä viikolla meillä ei tarjoiltu montaakaan
keltavahverotonta ateriaa. Sienet löysivät tiensä ainakin keittoon, yhteen
jos toiseenkin kastikkeeseen, peruna-sienipaistokseen ja piiraaseen.
Parin
tunnin empiirisiin metsähavaintoihin perustaen linjaisin, että suppilovahverot
ovat vielä maan uumenissa piilossa, ja ne yksittäiset pinnalle ponnahtaneet
ovat vielä liian pieniä poimittavaksi. Iloiseksi yllätyksekseni Apupoika löysi
kuitenkin aimo satsin mustia torvisieniä. Niillä herkuttelimme tänään.
Minä
kyllästyin parin tunnin jälkeen sienten etsimiseen, kun ei niitä kerta tuntunut
kunnolla löytyvän, joten päätin kerätä piirakkaan tarvittavan määrän mustikoita.
Olemme tänä kesänä poimineet mustikoita ämpäritolkulla, eikä pakastimeemme
mahdu enää ainokaistakaan marjaa, mutta jotenkin metsässä kulkiessa minuun
iskee mahdottoman huono omatunto. Näen sieluni silmin mätästolkulla lukemattomat määrät potentiaalisia marjapirtelöitä, mustikkapullia ja -piiraita, enkä tohtisi jättää
yhtäkään marjaa mättäälle pilaantumaan.
Käykää nyt ihmeessä mustikassa te onnelliset, joiden pakastimessa on
vielä tilaa!
SIMPPELI
MARJAPIIRAS
pohja:
- 100 g margariinia
- ¾ dl sokeria
- 1 kananmuna
- 3 dl jauhoja
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 dl kaurahiutaleita
täyte:
- 1 prk kermaviiliä
- 2 kananmunaa
- ½ dl sokeria
- puolikkaan limetin kuori raastettuna
- 1 rkl limetin mehua
- 1 tl vaniljasokeria
- n. ½ litraa marjoja (esim. mustikoita ja metsävadelmia)
Laita
uuni kuumenemaan 180 asteeseen.
Vaahdota
pehmennyt rasva ja sokeri. Lisää muna sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet.
Sekoita taikina tasaiseksi ja painele se piirasvuoan (halkaisija n. 24 cm)
pohjalle ja reunoille. Taikina on helpointa levittää vedellä kostutetuin
sormin.
Sekoita
kaikki täytteen ainekset kunnolla sekaisin. (Tämän voi tehdä hyvin
pohjataikinan kanssa samassa kulhossa, tulee vähemmän tiskiä.) Kaada täyte
pohjan päälle. Ripottele lopuksi marjat täytteen pinnalle. (Yhtä hyvin voit toki
laittaa ensin marjat pohjan päälle ja kaataa täytteen marjojen päälle.)
Paista
180-asteisessa uunissa noin 35 minuuttia.
Tarjoa
jäähtyneenä.
Mustia torvisieniä havaittu myös! Ja mustikoita. Yhtään piirasta ei tosin ole tehty, miten se onkin mahdollista? Nyt kyllä ensi vklp:n asialistalle.
VastaaPoistaMustatorvisienet osaavat maastoutumisen niin hyvin, että niiden löytäminen on tavattoman riemukasta. Mustikoita on tänä vuonna kyllä aivan valtavasti. Kävimme yksillä erinomaisilla apajilla, enkä olisi millään malttanut lopettaa poimimista, vaikka ämpärit olivat jo täynnä. Yleensä kyllästyn poimimiseen puolen tunnin jälkeen. Tämä oli minullakin tämän kesän eka mustikkapiirakka. Mutta nyt kun makuun pääsin, niin ei taida olla vika!
PoistaAIai! Mustatorvisienet on niin hyviä! Ja kuulostaa siltä, että teidän pitää ostaa lisäpakastin kaikille noille marjoille:)
VastaaPoistaVoi kun sellainen pakastin mahtuisikin. Saiskos semmoisesta vaikka kivan sohvapöydän? Ei kyllä oikein sopisi sisustukseen.
PoistaTe olette niin ahkeria, että onneksi meidän pieni pakastin jo pullistelee, koska muuten minun olisi varmaan pakko mennä metsään. Mustikkapiirakka on kyllä edelleen leipomatta...
VastaaPoistaNoh ei tarvitse olla kovinkaan ahkera saadakseen tuota meidän pakastinta täyteen. :) Harmi kyllä sinänsä, että meillä marjoja talven aikana kuluisi niin paljon kuin niitä vain on.
PoistaKäytiin eilen Sipoonkorvessa, ja sielläkin oli vielä paljon mustikkaa, vaikka jengiäkin oli vaikka ja kuinka. Oletko käynyt tsekkaamassa keskuspuiston tai vaikkapa Paloheinän tilanteen? Sieltä voisi saada mustikkapiirakkavärkit läheltä.