Focaccia - tuo littana leipä, jota jo muinaiset
roomalaiset mutustelivat.
Sisällön tarjoaa Blogger.
IHAN KAHVILLA OSA 2: VÄLINEURHEILUA
keskiviikko 14. marraskuuta 2012
Ihan kahvilla -juttusarjan toisessa osiossa käy
ilmi, että espressonvalmistus on aikamoista välineurheilua.
Juttusarjan
ensimmäisessä osassa esiteltiin espressokoneemme ja kahvimyllymme. Koneella ja
myllyllä ei kuitenkaan pitkälle pötkitä, vaan espressonvalmistus vaatii
runsaasti erinäisiä härveleitä ja vempaimia.
Suuri osa tarvittavista
vempaimista liittyy kahvivälineistön puhdistamiseen, mutta moni väline
helpottaa myös espresson valmistamista.
VAAKA
Tarkkuusvaaka on aivan
ehdoton espresson valmistuksessa. Nykyään vaaka ei ole meillä päivittäisessä,
tai edes viikoittaisessa käytössä, mutta varsinkin espressonvalmistuksen opetteluvaiheessa
tuli punnittua jauhetut pavut jokaista kahvishottia varten. Lisäksi punnitsimme
myös 25:ssa sekunnissa uuttuneen kahvin määrän, mikä helpotti oikean
uuttosuhteen opettelua.
Oma vaakamme punnitsee
0,1 gramman tarkkuudella. Tärkeä, käyttömukavuutta lisäävä ominaisuus on se,
että vaaka pysyy koko uuton ajan valmiustilassa, eikä mene lepotilaan ja unohda
samalla taarausasetusta. Tarkkuusvaakaa käyttäessä huomaa myös sen, että
keskenään samanlaisten kahvikuppien välillä on hämmästyttävän suuria
painoeroja.
Täydellisen espresson
tavoittelijat punnitsevat täsmälleen oikean määrän kahvipapuja myllyyn ja jauhavat
myllyn tyhjäksi. Siihenkin tietysti tarvitaan tarkkuusvaakaa. Meillä ei ole
tähän ryhdytty, rajansa kaikella. Myllymme ajastin hoitaa homman riittävän
tarkasti, eivätkä pavutkaan yleensä vanhene hopperissa eli papusäiliössä yli vuorokautta.
AJASTIN
Ajastin
on hyvä olla, jotta shotin saa säädettyä valumaan oikeassa ajassa. Hyvin
lähelle uuttoajan saa kokemuksen kerryttyä pelkällä tuntumallakin, mutta
ajastimen käytöstä ei ole sinänsä mitään ylimääräistä vaivaa.
KAHVAT ELI PORTAFILTTERIT
Kahvoja on hyvä olla
käytössä kaksi: nakukahva sekä kaksikouruinen kahva. Kaksikouruisella kahvalla saa
jaettua shotin kahteen kuppiin. Nakukahvasta puuttuu pohja sekä kouru, joka
ohjaa kahvin kuppiin. Siksi nakukahva saattaa joskus roiskia. Nakukahvalla on
kuitenkin helppo seurata uuton etenemistä, ja se paljastaa esimerkiksi
kanavoinnin tai uuton muun puutteellisuuden.
MAIDONVAAHDOTUSKANNU
Jos
haluaa juoda maitojuomia, kuten cappuccinoa, pitää maito vaahdottaa jossakin
astiassa. Tähän suunniteltu kannu ajaa asian parhaiten. Erilaisille
maitomäärille on hyvä olla erikokoisia kannuja. Jos haluaa tehdä latte artin,
eli maitokuvion kahvin pintaan, on kannun oltava kohtuullisen terävänokkainen.
Meillä on yksi kannu, jolla voi kyllä vaahdottaa, mutta tylpän kärjen takia kunnollinen
latte art on mahdoton tehtävä. Teräksinen maidonvaahdotuskannu on kätevä
myös muissa keittiöaskareissa, sillä saa esimerkiksi kaadettua lettutaikinan
siististi pannulle.
TAMPPERI
Tampperilla
tiivistetään jauhettu kahvi filtteriin. Kunnollinen tampperi on tärkeä.
Espressokoneen mukana tulevilla muovitamppereilla ei saa tampattua kunnolla.
Tamppereita on montaa kokoa ja niiden pohjan muodot vaihtelevat. Meillä on sekä
aivan tavallinen tasapohjainen tampperi että Reg Barberin C-Ripple -pohjainen
malli, joka on sovitettu millin kymmenesosan tarkkuudella käyttämiimme
VST-sihteihin. Jostain syystä Reg Barber on se tampperi, jota aina käytämme.
TAMPPAUSALUSTA
Tamppausalusta
ei ole välttämätön, mutta suurin osa haluaa suojella joko pöytää kahvalta tai
sitten kahvaa pöydältä. Näissäkin hintaerot ovat melkoiset. Meillä on käytössä
edullinen kumiläpyskä, joka toimii myös tampperin paikkana.
SIHTI ELI FILTTERI
Sihti
asetetaan kiinni kahvaan ja siihen jauhetaan ja tampataan kahvi. Meillä on
käytetty pelkästään VST-filttereitä siitä lähtien, kun Kahvila Sävyn Mikko
hommasi kesällä 2011 ensimmäiset
kyseiset sihdit Suomeen. VST-filtterit ovat ensimmäisiä, joiden reiät on
työstetty keskenään täsmälleen samankokoisiksi. Ennen VST-filttereitä käytimme
Synesson jousiurattomia malleja, joiden reiät tuppasivat tukkeutua käytössä.
KNOCKBOX
Knockbox
eli kulho tai astia, johon käytetyt kahvikakut voi nakata, vaikutti aluksi
turhalta, mutta aika pian sellainen tuli hankittua. Kunnollisen Knockboxin
avulla kahvikakun saa helposti sihdistä biojätteeseen ilman, että kahvalla
täytyy hakata roskiksen kylkeen.
VARAOSAT
Varaosia
on hyvä pitää aina jemmassa, jottei tarvitse odottaa viikkoja seuraavaa
kahviaan espressokoneen niskoiteltua. Vähintään grupon tiiviste ja suihkusihti
on hyvä olla aina odottamassa käyttöä. E-61 koneissa on myös pari
vipumekanismin nipukkaa, jotka on hyvä uusia parin vuoden välein. Myös joitain
muita tiivisteitä kuluu harvemmin, ja saatavilla on esimerkiksi
tiiviste–jousipaketteja E-61-gruppoa varten. Muutama päivä sitten huomasin
grupon tiivisteen vuotavan uuttovaiheessa ja oli kiva kaivaa uusi tiiviste ja
asentaa se heti koneen jäähdyttyä. Mekaanisten osien vaihtaminen on helppoa ja
netti on pullollaan ohjeita, joiden avulla ensikertalainenkaan ei yleensä tee
peruuttamattomia virheitä.
PUHDISTUSVÄLINEISTÖ
GRUPPOHARJA
Gruppoharjalla
putsataan grupon tiiviste ja suihkusihti aina kahvinvalmistuksen jälkeen.
Tuleepa gruppoharjalla usein pestyä filttereitäkin.
UMPISIHTI ELI SOKEA SUODATIN
Sokeaa
suodatinta tarvitaan espressokoneen puhdistamiseen. Meillä tehdään pari takaisinhuuhtelua
aina koneen käytön jälkeen ja lisäksi noin viikon välein kone puhdistetaan
puhdistusaineella. Puhdistus on espresson maun kannalta ehdottoman tärkeää,
koska kahvi on melko rasvaista ja pintoihin jäänyt rasva härskiintyy nopeasti.
Toisaalta tuore rasva voi olla hyväksikin. Joidenkin mielestä toinen shotti on
aina ensimmäistä parempi, ja syyksi tarjotaan muun muassa sitä, että
ensimmäisen shotin rasvat ovat voidelleet koneen pinnat otollisiksi toisen
shotin onnistumista ajatellen.
PYYHKEET
Maidonvaahdotuspilli
täytyy puhdistaa jokaisen käytön jälkeen, ja tähän tarkoitukseen Riikka on
ommellut kasan froteisia pikkupyyhkeitä, jotka nakataan pesuun likaannuttuaan.
MYLLYNPUHDISTUSVÄLINEET
Myllyäkin
pitää puhdistaa. Muoviset irtoavat osat kuten hopperi eli papusäiliö pestään
käsin normaalilla astianpesuaineella. Myllyn terät ja sisäosat puhdistetaan
harjan (mikä tahansa pullasudista maalipensseliin käy), hammastikun ja pölynimurin
yhteistyöllä. Meillä mylly puhdistetaan hivenen harvemmin kuin espressokone,
mutta liian pitkäksi puhdistusväli ei saa venyä. Jos puhdistusväli venyy,
jauhaa ainakin Vario normaalia hitaammin ilmeisesti sisään juuttuneiden purujen
takia. Jotkut käyttävät myllyn puhdistukseen siihen erityisesti suunniteltua
ainetta tai pikariisiä, joka yksinkertaisesti jauhetaan läpi kahvipapujen
tapaan. Vario on kuitenkin niin helppo avata ja putsata, että olen kokenut
aineet turhiksi.
Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija
yrittää levittää
kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi
ihan kahvilla.
Juttusarjan aiemmin
ilmestyneet osat:
KAUKOKAIPUILUA
maanantai 12. marraskuuta 2012
Niin ihanalta kuin alkusyksy pursuilevine torikojuineen tuntuikin, ovat todellisuus ja jäätävä tihku paiskaantuneet päin kasvojani.
Pimeys tuntuu tulevan joka päivä eilistä aikaisemmin. Kotimaiset kurkut ovat alkaneet maistua pelkältä vedeltä. Kesällä popsin kirsikkatomaatteja kuin irtokarkkeja. Nyt karkkihyllyn kiertäminen kaupassa käy yhä vaikeammaksi, eivätkä tomaatit maistu enää miltään. D-vitamiinin puute loistaa kauas. Sinne tänne kaupungille ripustetut mauttomissa väreissä vilkkuvat jouluvalot eivät riitä piristämään päivää. Auringonkaipuu! Ja kuinka taivaallista olisikaan syödä jotakin paikallaan loppuun asti kypsynyttä. Avokadoja ja ananaksia. Tässä kaukokaipuussa kelpaisi jopa inhokkihedelmäni papaija.
Olen selaillut tietokoneelta löytyviä vanhoja
reissukuvia. Kuvissa hymyillen poseeraava ja auringonvalossa kylpevä ihminen ei
näytä ollenkaan samalta, kuin hän, joka tuijotti minua aamulla peilistä.
Huomaan palaavani näihin bengalilapsista ottamiini kuviin yhä uudelleen. Lasten hymyt vangitsevat minut täysin. Ne saavat minutkin hymyilemään niin, että poskilihaksissani tuntuu. Näissä lapsissa on joku mystinen voima, joka onnistuu piristämään kesken masentavan syyskaamoksen. Mutta matkakuumetta se ei poista. Päinvastoin.
GREIPPIPOSSET JA GRANAATTIOMENAA
tiistai 6. marraskuuta 2012
Brittiläinen sitruunavanukas nousi kesän suureksi
jälkkärihitiksi. Pinkillä tuunattu versio sopii myös alkavaan pikkujoulukauteen.
Vaihdoin sitruunan
verigreippiin ja laitoin peukut pystyyn, jotta vanukkaasta tulisi
vaaleanpunaista. Väri jäi aika hailakaksi, mutta granaattiomenan siemenet
toivat jälkkäriin jo ripauksen joulun punaa. Greippivanukas sopii mukavan
raikkaana päättämään vähän tuhdimmankin illallisen. Granaattiomenan siemenet tuovat pehmeään jälkiruokaan rapsakkaa suutuntumaa. Rapsuttelin siemenet suoraan hedelmästä vanukkaan päälle, mutta toki siemeniä voisi myös marinoida sopivassa alkoholihömpsyssä.
VERIGREIPPIVANUKAS JA
GRANAATTIOMENAA (4-6 annosta)
- 4 dl kuohukermaa
- 1 ½ dl sokeria
- 2 dl verigreippimehua (mehut yhdestä verigreipistä)
- granaattiomenan siemeniä
Purista verigreipistä
mehu.
Mittaa kerma ja sokeri
pienehköön kattilaan. Kuumenna seos kiehuvaksi ja keitä samalla sekoittaen
kymmenisen minuuttia.
Nosta kattila liedeltä
ja sekoita joukkoon greippimehu. Jaa neste laseihin. Jäähdytä, kelmuta ja
siirrä jääkaappiin hyytymään. Anna vanukkaiden hyytyä vähintään neljä tuntia
tai mielellään yön yli seuraavaan päivään.
Rapsuta
granaattiomenasta siemenet vanukkaiden päälle. (Helposti siementen rapsuttelu käy halkaisemalla hedelmä kahtia,
painelemalla puolikkaan kuorta kulhon päällä ja koputtelemalla lusikalla
kuoreen, jolloin siemenet irtoavat ja putoavat astiaan.)
IHAN KAHVILLA OSA 1: ESPRESSOVEHKEET
torstai 1. marraskuuta 2012
Ihan kahvilla -juttusarjan ensimmäisessä osassa
pureudutaan kahvi-intoilijan kahvinvalmistusvälineisiin ja siihen, mitä
kotibaristaksi halajavan tulee ottaa huomioon konetta ostaessaan.
Lupasin aloittaa juttusarjan pakottamalla Apupojan
julistamaan espressoteesinsä, mutta hetken pohdittuani lienee kohteliasta
esitellä ensin oma kahvinvalmistusvälineistömme ja kirjoittaa muutama sananen
espressokoneen hankinnasta.
Espressokoneet ovat yhä yleisempi näky
monessa kotikeittiössä. Ensimmäisen kotikoneen hankintaa vaikeuttaa koneiden
monenkirjava tarjonta. Ennen ostamista pitäisi jaksaa nähdä paljon vaivaa ja
perehtyä eri koneisiin. Ottaa selvää, mitä ominaisuuksia koneessa
tulisi olla, ja mitä ne eri ominaisuudet ylipäätään tarkoittavat. Lämmönvaihdin,
rotaatiopumppu, gruppolämpömittari, häh? Kahviaiheisten keskustelupastojen tietotulva voi hämmentää kahvista kiinnostuneen, vaikka foorumit ovatkin korvaamaton tietopankki. Kotimaisen Ristretton lisäksi kannattaa tutustua Home Barista sekä CoffeeGeek –foorumeihin.
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että
Apupoika on selvittänyt kaikki kahvikoneisiin liittyvät yksityiskohdat
puolestani. Minun ei ole tarvinnut viettää tuntitolkulla aikaa
keskustelupalstoilla sekä kahvisivustoilla ja selvittää kahvinvalmistuksen jippoja.
Luulen, että kotibaristaksi halajavan kannattaisi
kuitenkin ensin miettiä, millaista kahvia haluaa, eikä ajatella asiaa
pelkästään laitelähtöisesti. Jos haluaa juoda espressojen lisäksi hyvin valmistettuja
maitojuomia, ja haluaa espresson ensiluokkaisena, on sanomattakin selvää, ettei
kannata ostaa markkinoiden halvinta ja heppoisinta laitetta. Jos ei ole kahvin
suhteen erityisen tarkka, eikä löydy kiinnostusta tai jaksamista perehtyä
kahvinvalmistukseen perinpohjin, voi jokin automaattikone, tai viimeaikoina markkinoille tulvineet kapselikoneet, hyvinkin olla oivia vaihtoehtoja. Kallista manuaalikonetta on ihan turha ostaa
viemään pöytätilaa, mikäli ei ole rahkeita perehtyä koneen toimintaan tai jos
ei ole valmis panostamaan myös hyviin ja tuoreisiin kahvipapuihin.
Espressokone tarvitsee vierelleen myllyn. Mylly on melkeinpä jopa kahvikonetta tärkeämpi varuste, sillä jos mylly on surkea, on jauhetuista pavuista mahdotonta valmistaa hyvää espressoa. Millainen sitten on hyvä mylly, sekin on asia erikseen.
Kahvista innostuneelle suosittelen ruuhka-aikojen
ulkopuolista visiittiä Kahvila Sävyyn, Päiväkahvibaariin
tai Good Life Coffee -kahvilaan.
Juomalla hyvää kahvia, oppii erottamaan kuran hyvästä tavarasta. Kahviloiden,
sydämensä kahville menettäneet, yrittäjät myös mielellään juttelevat kahvista
ja jakavat oppejaan. Olemmekin oppineet Kahvila Sävyn Mikolta paljon korvaamattomia kahvivinkkejä.
Hyvän kahvin ei myöskään tarvitse olla espressoa.
Hyvän suodatinkahvin valmistukseen tarvittavat välineet tulevat tuntuvasti
espressokonetta edullisemmaksi.
ESPRESSOKONE
ESPRESSOKONE
Tarkoitukseni on kuitenkin kertoa omista
kahvivehkeistämme. Pääsääntöisesti valmistamme kahvit espressokoneellamme, Quick
Mill Andreja Premiumilla, joka meillä tunnetaan myös erinäisillä lempi-
(vai hellittely-?) nimillä, kuten Antsu tai Antsukka.
Espressokoneemme ei ole mikään superhifistelykone, mutta olemme olleet siihen
verrattain tyytyväisiä, ja mielelläni jaan käyttökokemuksemme siitä muillekin.
Andreja lämpenee meillä kahdesta kolmeen kertaan
päivässä. Kone vaatii vähintään puolisen tuntia aikaa lämmetä kunnolla, joten aamuisin
Apupoika napsauttaa koneen päälle heti ensitöikseen herättyään. Sähköä
kone kuluttaa Apupojan mukaan hehkulampun verran, joten kahvikoneen ei pitäisi näkyä
ihan hirmuisina lukuina sähkölaskussa, vaikka yleensä kone onkin päällä usean
tunnin päivästä.
Andreja on varsin suosittu kotikone ja yksi
paljon myydyistä lämmönvaihdinkoneista (eli HX-koneista, HX
tulee sanoista heat exchanger ja mahdollistaa muun muassa sen, että koneella voi
vaahdottaa maitoa ja uuttaa espressoa samaan aikaan). Kone on ostettu
muinoin käytettynä ja vuosien saatossa siihen on vaihdettu muutamia varaosia ja
se on ollut kerran huollossa. Ikää Andrejalla on kuutisen vuotta, ja ennen meidän huushollia, on kone ollut kahdella muulla kahviharrastajalla päivittäisessä käytössä. Kone on kuitenkin edelleen hyvässä kunnossa. Andrejaan on asennettu lisävarusteena
gruppolämpömittari, joka onkin ihan ehdoton varuste. Lämpömittarilla
varmistetaan tasalaatuinen lopputulos ja uuttoveden optimaalinen lämpötila.
Mikäli espressokone on hankintalistalla,
suosittelen lämpimästi Andrejaa. Tässä muutamia hyväksi havaitsemiamme
ominaisuuksia:
+ Mikäli konetta osaa käyttää, saa sillä helposti
suhteellisen tasalaatuista kahvia.
+ Kone on varmatoiminen, eikä siihen tule helposti
vikoja. Ja jos tulee, on varaosia helposti saatavilla. Vaikeissa tapauksissa
koneen voi toimittaa myös kotimaassa huoltoon.
+ Kone on sen verran yleinen, että netistä löytyy
paljon tee–se–itse -ohjeita eri osien vaihtamiseen.
+ Koneen voi liittää myös vesi- ja viemäriverkkoon,
jolloin vesisäiliötä ei tarvitse täytellä ja tippa-allasta tyhjennellä.
Positiivisten huomioiden lisäksi myös muutama negatiivinen huomio:
– Koneen pumppu pitää varsin kovaa ääntä.
– Kone on sen verran korkea, ettei sitä kannata
käyttömukavuuden takia sijoittaa keittiössä yläkaappien alle.
+/– Hinta. Kone maksaa uutena noin 1400 euroa,
tosin käytettyjäkin koneita liikkuu ihan mukavasti. Hinta voi tuntua
ensimmäisen koneen ostajalle suurelta. Toisaalta on järkevämpää
panostaa kerralla hyvään koneeseen ja nauttia koneen tuotoksista, kuin ostaa
halpa ja huonohko kone, jolla hyvän kahvin valmistaminen on vaikeaa ellei jopa
mahdotonta, ja jolloin koko kiinnostus kahvinvalmistusta kohtaan saattaa lopahtaa.
Vaikka olemmekin olleet Andrejaan tyytyväisiä, on Apupojalla
koko ajan uusi kahvikone kiikarissa. Joku miesten juttu ilmeisesti. Seuraava
koneemme tulee olemaan rotaatiopumpulla varustettu, mahdollisesti PIDattu tuplaboilerikone,
jolloin uuttolämpötilat pysyisivät vakaampina ja joka pitäisi pienempää ääntä. Saa vinkata, jos jollakin lojuu sellainen käyttämättömänä.
KAHVIMYLLY
Ainakin seuraavat koneet seikkailevat Apupojan päiväunissa:
- Izzo Alex III Duetto
- Rocket R58
- La Marzocco GS/3
- Salvatore Double Boiler PID
KAHVIMYLLY
Espressomyllynä meillä on Mahlkönig Vario.
Minua on kuskattu monta kertaa myllykauppoihin katselemaan uutta myllyä, mutta
kaikissa on tuntunut olevan jokin vika, joten Vario on pysynyt
uskollisesti Andrejan vierellä. Ruusuja:
+ Kompakti koko.
+ Tarkka ajastin. (Tämä on tosi tärkeää ja
helpottaa niiiin paljon, kun kahvipapuja ei tarvitse punnita erikseen
jokaiseen shottiin.)
+ Hyvä jauhatuslaatu. Mylly paakuttaa vähän ja
paakut hajoavat helposti.
+ Ääni. Mylly ei pidä valtavaa meteliä.
+ Hukkaa vain vähän kahvia, eli myllyn sisään ei
jää lähestulkoon yhtään kahvia. (Myllystä ei siis tarvitse päästää vanhoja
puruja pois ennen jauhamista.)
Ja risuja:
– Mylly on aika kevytrakenteinen, ja jotkut
ovat valittaneet, ettei mylly pysy hyvin säädöissään.
Apupojan mukaan Vario on hyvä kompromissi,
sillä vielä ei ole löytynyt uutta myllyä, johon voisi olla täysin
tyytyväinen. Tiedän hänen kuitenkin haaveilevan myllystä, jossa olisi isot kartioterät.
Käytännössä vaihtoehtoina voisi olla:
- Elektra Nino (Apupojan kuuma päiväuni, jos olisi puolet pienempi),
- Mazzer Super Jolly E (mylly on aika kookas ja paakuttaa Mazzereille tyypilliseen tapaan),
- Mahlkönig Pro-M (joillain on ollut ongelmia myllyn kanssa, kun kone on jumittunut, eikä konetta voi avata putsaamista ja fiksaamista varten),
- Mahlkönig K30 Vario (tämän myllyn Apupoika haluaisi, mutta minä olen tyrmännyt sen täysin, sillä se on valtavan ruma ja iso) sekä
- Anfim Super Caimano (Tämä mylly taas on Apupojan mielestä liian ruma ja kotikäyttöä ajatellen myllyn sisään jää turhan paljon jauhettua kahvia).
- Mazzer Majorin hylkäsimme Apupojan kanssa yhteistuumin.
Eli jos joku suunnittelisi kahvimyllyn, joka olisi
ominaisuuksiltaan hyvä ja ulkokuoreltaan tyylikäs, eikä kooltaan valtavan iso, löytyisi
kysyntää ainakin yhden helsinkiläispariskunnan verran.
Lähteet: Apupoika
Ihan kahvilla -juttusarjassa
kahvi-intoilija yrittää levittää
kahvin ilosanomaa, jotta
lukijat eivät olisi ihan kahvilla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)




















