Brittiläinen sitruunavanukas eli Lemon posset

Jääkaapissamme majaili kaksi vapuksi varattua, mutta käyttämäksi jäänyttä kermapurkkia, joiden parasta ennen –päiväykset oli ohitettu jo jokunen päivä sitten. En ole kovin tarkka noista päiväyksistä, yritän luottaa ennemminkin hajuaistiini. Näistä purnukoista toinen oli lykätty aivan jääkaapin perälle. Niin perälle, että purkki oli jäätynyt kiinni jääkaapin takaseinään ja myös purkin sisältö oli jäätynyt. Toisen purkin sisältö sen sijaan oli muuttunut jo hieman kokkareiseksi. Kummankaan purkin sisältä ei kuitenkaan leijaillut  kummallisia tai epämiellyttäviä hajuja, joten ajattelin, että kermat voi vielä käyttää mainiosti. Halusin kuitenkin kuumentaa kerman. Tiedä sitten, onko sillä kuumentamisellakaan loppupelissä merkitystä.

Muistelin, että alkuvuoden Glorian ruoka&viini –lehdessä oli ohje brittiläisestä sitruunavanukkaasta, jollaista myös Kaikki äitini reseptit –blogin Nanna oli tehnyt suurella menestyksellä.

Vanukkaaseen ei tule kuin kolmea raaka-ainetta: kermaa, sokeria ja sitruunamehua. Jonkinlaiseen kemialliseen reaktioon perustuen sitruuna hyydyttää kerman ihanan pehmeäksi vanukkaaksi. Järjettömän helppo, ja ennen kaikkea järjettömän hyvä jälkkäri, joka sopii mainiosti myös niille, jotka karttavat liivatetta. Täytyy varata jatkossakin kermapurnukoita vanhentumisvaaraan jääkaappiin.

LEMON POSSET (4-6 annosta, ohje Glorian ruoka&viini 2/2012)

• 4 dl kuohukermaa 
• 1 ½ dl sokeria 
• 1 dl sitruunamehua (≈ puolentoista sitruunan mehu)

Purista sitruunoista mehu. Mittaa kerma ja sokeri pieneen kattilaan. Kuumenna kiehuvaksi ja keitä kolmisen minuuttia koko ajan sekoittaen. (Minulla seos porisi ihan kunnolla tuon kolme minuuttia.) Nosta kattila liedeltä ja sekoita sitruunamehu joukkoon. Maista ja lisää tarvittaessa sokeria tai mehua.  Kaada seos neljään (tai jos teet hitusen pienempiä annoksia, niin kuuteen) pieneen lasiin. Peitä lasit kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään. Hyydytä vähintään kolme tuntia.

Tarjoilin vanukkaat Nannaa mukaillen vaniljasokerilla maustetun mango–passionhedelmäsalaatin kanssa. 

VINKKI: Hapahkosta kermasta voi mainiosti tehdä myös paahtovanukasta tai pannacottaa.

Hävikistä herkuksi  –tempauksessa ruokabloggaajat tarkkailevat toukokuun ajan omaa ruokahävikkiään ja loihtivat tähteistä, purkinpohjista ja jääkaapin perälle unohtuneista elintarvikkeista uusia herkkuja. Seuraa tempausta Facebookissa ja osallistu samalla kilpailuihin.

Heräteostoksia

Olin viime sunnuntaina paljolti julkisuutta saaneessa Helanderin erikoishuutokaupassa, jossa kaupattiin suomalaisen tv– ja elokuvahistorian tarpeistoa. En luojan kiitos hullaantunut huutamaan Miss Suomi –kruunajaistuolia tai laatikkotolkulla sairaalasorsia. Apupoika teki kuitenkin tietoisen valinnan jättäessään minut huutonumeroni kanssa huutokauppaan yksin.

Viitisen tuntia myöhemmin laitoin Apupojalle vienon viestin, jospa hän tulisi noutamaan minut ostoksineni. Joku helpommin suuttuvaa sorttia oleva miespuolinen olisi voinut saada hermoromahduksenpoikasen nähtyään ostokseni. Apupoika lähinnä hymähteli, että mitä ihmettä aion ostoksillani tehdä ja mihin ihmeeseen ne muka mahtuvat. En itsekkään tiedä. Ainakaan vielä.

Huusin nimittäin kaksi jumalattoman painavaa vanhaa sekatavarakaupan kahvimyllyä. Yritin punnita myllyjä, mutten jaksanut nostaa niitä vaa´alle. Kuvittelin, että toisen myllyistä voisi sijoittaa koristeeksi jääkaapin päälle, mutta tarkemmin ajateltuna epäilen, että jääkaappi rojahtaisi kasaan myllyn painosta. Siispä erittäin näppäriä koriste-esineitä, sanoisin.

Toinen myllyistä on Koneteollisuus Oy:n valmistama ja malli on KT–60. Näillä on  varmasti jauhettu kahvipavut yhdessä sun toisessa sekatavarakaupassa ympäri Suomen. Löysin kuitenkin internetistä harmillisen vähän tietoa kyseisistä kapistuksista. Koneteollisuus Oy on perustettu 1938, mutten saanut selville edes myllyn valmistusvuotta.

Toinen, myllyistä hieman näyttävämpi, on yhdysvaltalaista tekoa ja valmistettu Philadelphiassa. Siitäkään en löytänyt kummempaa tietoa internetin syövereistä, paitsi että joku kaupitteli vastaavaa myllyä 450 dollarilla. Hui! En tiedä onko lasinen papusäiliö eli hopperi alkuperäinen, mutta ainakin se on aika hieno. Myllyn korkeus hopperin kanssa on komeat 80 senttiä. 

Jenkkimyllyssä on Suomen oloihin väärät voltit, eikä kapistuksessa ole edes sähköjohtoa. Sen sijaan Koneteollisuuden myllyn saisi varmasti tuunattua käyttökuntoon. Yritimme Apupojan kanssa irrottaa myllyn jauhatusterät tarkempaa tarkastelua varten, mutta sisäinen insinööriytemme ei vielä puhjennut kukkaan. Täytyy vielä vähäsen pohtia, miten terät saa irti. 

Kotikäytössä myllyllä saisi varmaankin jauhettua suodatinpurut, mutta se olisi kyllä aika epätaloudellista, sillä myllyn sisälle jää aika paljon papuja. Ehkäpä myllyä voisi käyttää epäortodoksisesti viljamyllynä. 

Niin tai näin, ehdotuksia muista käyttötavoista (muita kuin sekatavarakaupan perustamiseen liittyviä) otetaan ilolla vastaan. 

Hävikistä herkuksi: Pitaleivät

Liemessä-blogin Jenni jemmasi avonaiset ja jääkaappiin unohtuneet elintarvikkeet sekä hieman nuukahtaneet vihannekset hävikkipitsaan. Minä päätin eilen hävikkiteema mielessäni olla käymättä kaupassa ennen ruoanlaittotouhuja ja leivoin pellillisen pitaleipiä. Täytteet kaivoin jääkaapin perältä. Pitaleipätaikinaan ei tarvitse juurikaan muuta kuin hiivanokareen ja vehnäjauhoja ja täytteisiin on helppo soveltaa aikaisemmin kokkailtuja jämiä – tai mitä jääkaapista sattuukaan löytymään. Täytteinä on kiva olla jotakin lämmintä ja jotakin kylmää. Lämpimiksi täytteiksi sopivat mainiosti paistetut vihannekset, kanan- tai lihanjämät ja kylmiksi täytteiksi vaikkapa kasvikset suikaloituina tai raasteena sekä erilaiset salaatit ja maukas kastike.

Kastike pitaleiville syntyi bulgarianjukurtista ja raejuuston jämistä. Silppusin täytteiksi loput vappupäivän routapaistista, kurkkua ja kirsikkatomaatteja, kynin ruocolapuskan sekä paistoin pannulla puna– ja valkosipulia sekä hieman nuukahtaneen, suikaleiksi leikatun puolikkaan kesäkurpitsan. Kaikki täytteet sopivat niin mainiosti pitaleivän sisään, ettei syödessä tullut mieleenkään, että lähes kaikki täytteet koostuivat jääkaapin nielaisemista tähteistä.

PITALEIVÄT (8 kpl)

• 2 ½ dl vettä
• 25 g hiivaa
• 1 rkl siirappia (tai hunajaa/sokeria)
• ½ tl suolaa
• 5 dl vehnäjauhoja 
• 2 rkl oliiviöljyä

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen veteen. Lisää suola, siirappi sekä puolet vehnäjauhoista ja sekoita voimakkaasti. Lisää loput jauhot ja alusta taikina kimmoisaksi, mielellään yleiskoneella vaivaamalla. Lisää lopuksi oliiviöljy ja vaivaa öljy taikinan sekaan. 

Peitä taikinakulho keittiöpyyhkeellä ja kohota taikina kaksinkertaiseksi lämpimässä ja vedottomassa paikassa. 

Jaa taikina kahdeksaan osaan, pyörittele taikinanokareet palloiksi ja taputtele tai kaulitse ne halkaisijaltaan noin kymmensenttisiksi leipäsiksi. Nosta leivät leivinpaperille ja kohota puolisen tuntia keittiöpyyhkeen alla.

Kuumenna uuni ja uunipelti 250 asteeseen. Siirrä kohonneet leivät kuumalle uunipellille ja paista leipiä 6-8 minuuttia kunnes leivän sisälle on muodostunut ilmatasku ja leivät ovat saaneet hieman väriä. 

KASTIKE PITALEIVILLE

• 2 dl kermaviiliä tai maustamatonta jukurttia (raejuuston jämät sopivat mainiosti sekaan)
• ripaus suolaa 
• ripaus sokeria 
• vajaa tl (dijon)sinappia 
• rouhaisu mustapippuria 
• puristus limemehua 
• lisäksi oman maun mukaan (tai mitä kaapeista löytyykään): 
• tuoreita yrttejä (esim. basilikaa, persiljaa, minttua, ruohosipulia tai silputtua kevätsipulin vartta) 
• 1-2 valkosipulinkynttä silputtuna
• 1 rkl kapriksia

Sekoita kastikkeen ainekset, maista ja mausta haluamillasi (kotoa, ikkunalaudalta tai kasvimaalta löytyvillä) yrteillä ja anna kastikkeen maustua jääkaapissa mielellään vähintään puoli tuntia.

Kastike sopii pitaleipien lisäksi mainioksi kastikkeeksi niin lihalle, kalalle kuin salaatillekin. 

KESÄKURPITSA–SIPULIHÖYSTE

• pieni kesäkurpitsa 
• 1 valkosipulinkynsi 
• 1 punasipuli 
• oliiviöljyä 
• pippuria 
• suolaa

Leikkaa kesäkurpitsa ja punasipuli puolikuun muotoisiksi siivuiksi. Silppua valkosipuli. Kuumenna öljyä (valurauta)pannussa ja kuullota sipulit. Lisää kesäkurpitsa ja paista sen verran, että kasvikset saavat väriä, mutta jäävät silti rapsakoiksi. Mausta.

__

Laita täytteet tarjolle omiin kulhoihinsa, jolloin jokainen syöjä saa täyttää oman leipänsä mieleisekseen. Leikkaa paistettu pitaleipä veitsellä taskuksi, täytä ja herkuttele!

Seuraa bloggaajien Hävikistä herkuksi –kampanjaa Facebookissa!

Sokeria suupielissä

Päätin vappuaaton pienessä kiireessä alkaa tehdä munkkitaikinaa. Muistelin äitini tehneen joskus mielettömän hyviä vappumunkkeja, joiden salaisuus piili taikinaan lisätyssä perunamuusissa. Apupoika oli kuitenkin ehtinyt tehdä samaisena aamuna jääkaapissa majailleista muusinjämistä perunarieskoja, joten päädyin tekemään munkit peruspullataikinasta. 

Lunttaan pullataikinan ohjeen aina jauhopussin kyljestä, sillä se on aina niin mukavasti esillä leivontahetkellä. 

VAPPUMUNKKIRINKELIT (32 kpl)

• 2 ½   dl maitoa
• 25 g hiivaa
• ½ tl suolaa
• 2 tl kaardemummaa
• ¾ dl sokeria
• 1 kananmuna
• n. 7 dl vehnäjauhoja
• 75 g voita

• paistamiseen 1 litra rypsiöljyä
• päälle sokeria

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon hiiva, suola, kaardemumma, sokeri ja kananmuna. Sekoita tasaiseksi.  Lisää puolet vehnäjauhoista ja sekoita taikinaa voimakkaasti. Lisää loput vehnäjauhot vähän kerrallaan samalla alustaen taikinaa joko käsin tai yleiskoneella. Lisää pehmeä rasva ja alusta kunnes taikina irtoaa kulhon reunoista. 

Peitä taikina keittiöpyyhkeellä ja anna kohota kaksinkertaiseksi lämpimässä, vedottomassa paikassa. 

Kaada taikina jauhoitetulle alustalle ja jaa se kahtia. Jaa kumpikin osa vielä puoliksi ja leikkaa osat kahdeksaksi taikinamöykyksi. Pyörittele palloiksi ja tee pallon keskelle sormella reikä. Venytä reikää pitämällä taikinapalloa ilmassa ja samalla pyörittämällä etusormia reiässä. Asettele munkit leivinpaperin päälle, peitä ne leivinliinalla ja anna kohota puolisen tuntia. 

Lämmitä rypsiöljy laakeassa kattilassa tai valurautapadassa 180-asteiseksi. Käytä apuna digitaalista paistomittaria. Itse kiinnitin mittarin kattilan reunaan puisella pyykkipojalla, jolloin se pysyi paikallaan koko paistamisen ajan. (Tosin kattilasta riippuen öljyn lämpötila saattaa vaihdella kattilan reunoilla.) 

Ota paistopisteen lähelle kaksi syvähköä lautasta ennen paistamisen aloittamista. Laita toiselle lautaselle useampi arkki talouspaperia ja toiselle noin desilitran verran hienoa sokeria. 

Testaa paistoaika ensin yhdellä munkilla. Nosta munkki varovasti kuumaan öljyyn. Kypsennä munkkia noin 40 sekuntia per puoli. Käännä esimerkiksi haarukalla ja nosta kypsä munkki pois öljystä reikäkauhalla tai lastalla. Valuta munkkia hetki talouspaperin päällä ja pyörittele vielä lämmin munkki sokerissa. 

Halkaise testimunkki ja maista. Munkki on sisältä kypsä jos taikina ei ole tahmaista. Paista loput munkit samalla lailla, mikäli testimunkki oli halutunlainen. Kattilan laakeudesta riippuen munkkeja voi paistaa kerralla 4-5. Vähennä kypsennysaikaa jos munkin pinta tummuu liikaa. Digitaalinen piippaava ajastin on kätevä apu paistamisessa, silloin voit paistamisen ohessa myös sokeroida munkkeja helposti. Öljyn kanssa tulee kuitenkin olla varovainen, joten on suositeltavaa rekrytoida apuvoimia munkkien sokeroimiseen. 

VINKKI: Koko satsista ei ole pakko leipoa munkkeja. Osasta voi toki tehdä tavallisia pullia. Munkit voi myös pakastaa, mutta silloin ne kannattaa sokeroida vasta pakastimesta ottamisen ja sulattamisen jälkeen. Paistamiseen käytetyn öljyn voi käyttää vielä kerran tai pari kertaa uudelleen. Pullota öljy ja säilytä jääkaapissa. 

Pakkasin lakitukseen sampanjapullon kaveriksi rasiallisen vastapaistettuja munkkeja. Hyvin tekivät kauppansa. 

Hävikistä herkuksi

Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) julkaisi jokin aika sitten tutkimuksen, jonka mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki on kotitalouksien osalta vuodessa lähes 130 miljoonaa kiloa, mikä tekee kutakuinkin 25 kiloa jokaista suomalaista kohden. Se on valtava määrä ruokaa, eikä sen pois heittämistä voi perustella järkisyin. Oman lompakon lisäksi pois heitetty ruoka kuormittaa myös ympäristöä. 

Hävikistä herkuksi on ruokabloggaajien yhteinen tempaus, jolla haluamme näyttää toukokuun ajan, miten tähteistä, jääkaapin perukoille unohtuneista tai viimeisiä elinhetkiään viettävistä – kuitenkin yhä täysin käyttökelpoisista – elintarvikkeista saa loihdittua herkullista syötävää. Tempauksella on myös omat Facebook–sivut, joille päivittyvät kaikkien mukana olevien blogien aihetta koskevat kirjoitukset. Kannattaa käydä tykkäämässä! Facebook–sivuilta näet myös, mitkä kaikki blogit ovat mukana tempauksessa. 

Pysyhän kuulolla ja lähde itsekin mukaan ruokahävikin pienennystalkoisiin!