Teimme apupojan kanssa uudenvuodenlupauksen. Lupasimme, ettemme enää heitä ruokaa roskiin. Vaikka kalenteri näyttää vielä tammikuuta, myönnettäköön, että nyt jo on lupauksesta lipsuttu. Jotenkin jääkaapin perukoilta tuntuu yhä löytyvän niitä epämääräisiä pakasterasioita, joita ei tee mieli epämiellyttävien hajujen ja näkyjen pelossa edes avata.
Ja onhan se ihan tajuttoman tyhmää. Raahata kassikaupalla ruokaa kaupasta, ja sitten kuskata osa siitä suoraan pihalla nököttävään biojäteastiaan. Tyhmää niin ympäristön kuin oman lompakonkin kannalta. Kotitalouksien ostamasta ruoasta viisi prosenttia menee suoraan roskikseen. Meidän kuukausittainen kauppalasku pyörii ehkä kolmessasadassa eurossa, joten tuo viisi prosenttia tarkoittaisi vuositasolla vajaata kahtasataa euroa. Hmm.
Mielistelin kolkuttavaa omaatuntoani hyödyntämällä yhteen pakasterasiaan jääkaapin perukoille säilötyt perunamuusin rippeet tekemällä niistä perunarieskoja. Rieskataikinaan voi aivan yhtä hyvin jemmata muidenkin vihannes- ja kasvissoseiden tai -keittojen jämät. Erityisen hyviä ovat kukkakaalikeiton rippeistä tehdyt rieskat.
Satsista tulee 8 rieskaa
- 2 dl perunamuusia (tai jotakin muuta juures-/vihannessosetta)
- (loraus maitoa tai piimää)
- 2 dl ohrajauhoja
- (suolaa)
- 1 kananmuna
- ohrajauhoja rieskojen muotoiluun
Laita uuni kuumenemaan 250 asteeseen. (Jos käytät kiertoilmaa 230 astetta riittänee.) Notkista muusi tai sose maitotilkalla, jos se tuntuu kovin jämäkältä. Lisää ohrajauhot ja kananmuna sekä ripaus suolaa. (Jätä suola pois, jos sose on valmiiksi suolattua). Taikina saa olla pehmeää ja löysähköä.
Nosta uunipellille leivinpaperin päälle nokareita ja taputtele niistä sormin, jauhoja apuna käyttäen, sopivia pyörylöitä. Rieskat saavat olla noin sentin paksuisia. Halutessasi rei´itä haarukalla ja paista uunissa 10-15 minuuttia tai kunnes rieskat ovat saaneet väriä pintaan.
Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!
Juu, se on mieletöntä tuo ruuan tuhlaus. Ittekkin oon yrittänyt kiinnittää siihen huomiota, mutta en oo keksiny esim, hyvää säilytyspaikkaa perunoille ja porkkanoille. Mun jääkaapin pakastelokerossa ne ainakin pukkaa itua alta aikayksikön. Ja niitä pitäis aina olla, mutta en mä nyt joka päivä voi syödä perunaa tai porkkanaa...Meillä mies saa aivan hepulin jos jääkaapista löytyy joku avaamaton tuote jonka viimeinen käyttöpäivä on mennyt. (Se ei kylläkään hermosty ekologiselta kannalta , vaan se on niin nuuka.)
VastaaPoistaJälleen kerran hienoja kuvia.
Pitäsiköhän ottaa itteä niskasta kiinni ja laittaa leivinuuni lämpöseksi, kun on pakkastakin.
Uijuii leivinuuni <3 olispa meilläkin sellainen.
PoistaPerunarieskat suoraan uunista ja kylmä voi on kyllä mielettömän hyvä yhdistelmä!
VastaaPoistaNo niin on! Tosin aikalailla kaikki leivät uunituoreena voin kanssa on takuuvarma yhdistelmä.
PoistaHyvä uuder vuoden päätös. Itsekin yritän sitä koko ajan noudattaa. Välillä menestys on huono. Tuntuu, että blogin myötä kokkaamisesta on tullut suunnitelmallisempaa ja sitä kautta hävikkikin pienenee.
VastaaPoistaKaikista rieskoista peruna on minusta ihan paras. Lanttuakin olen joskus kokeillut, mutta peruna on parempaa.
Meillä ongelma on ehkä se, että ei viitsisi syödä montaa päivää samaa ja sitten purnukoita kertyy... Tekee mieli kokeilla aina jotain uutta, vaikka vanhojakin olisi vielä jäljellä. Paras ratkaisu olisi oppia tekemään oikea määrä, tai tarpeeksi vähän kahdelle.
PoistaSama meilläkin, kahdelle kokkaaminen on vaikeaa, koska meilläkään ei jakseta kovin montaa päivää samaa syödä.
PoistaHerkkua! Ja jälleen kauniit kuvat sinulla.
VastaaPoistaMeillä Jukka syö monesti ne "tähteet" töissä lounaaksi. Tai sitten pakastamme loput tulevaa käyttöä varten. Tässä kyllä auttaa kun on yhtä aikaa ekologinen, pihi ja haluaa kunnioittaa muiden tehtyä työtä raaka-aineissa tahi sitä teurastettua eläintä.
VastaaPoistaTotta turiset! Ja aika monesta sörsselistä saa tuunaamalla vaikka alkuruoat seuraavalle päivälle, vähäsen kuin mielikuvitusta vain käyttää.
Poista