Parempi pyy padassa, kuin kymmenen…

…naapurin padassa? …kauppiaan tiskissä? …oksalla?

Piti ihan tarkastaa, että mitä se pivo oikein tarkoittaa. Paitsi tietysti olutta tšekiksi.

Meillä kokattiin eilen illalliseksi peltopyitä. Kuunaan en ollut kyseisen pikkulinnun, tai oikein muunkaan riistalinnun, valmistukseen tutustunut. Apupoika sen sijaan on aikamoinen riistalintukisälli. Legendat kertovat, kuinka hänen lapsuudenkodissaan pataan ovat päässeet niin auton etusäleikköön nokastaan tarttuneet kuin olohuoneen ikkunaankin lentäneet  fasaanit.

Lintuillallista enteili myös alkuviikolla näkemäni uni, jossa fasaani oli lentänyt avoimesta ikkunasta sisälle asuntoomme. Jahtasin lintua pitkin poikin kotiamme yrittäen saada sen rautalapiolla hengiltä ja pataan.

Ensin kuitenkin yritin tutusta Googlen tarjoamiin peltopyyresepteihin ihan vain todetakseni, etten löytänyt mieleistäni. Suurimmassa osassa ohjeita neuvottiin leikkaamaan  linnuilta rintalihat pois ja paistamaan rangat ja lihat erikseen. Omassa epäselkeässä visiossani linnut iskettiin kokonaisina pataan porisemaan. Lopulta löysimme Keittotaito-sivustolta peltopyyreseptin, jota muokkasimme hiukan.

Meidän peltopyyparat löytyivät Chef Wotkinsin pakastimesta, joten ensin sulatimme niitä yön yli jääkaapissa. Sulat linnut pyyhimme paperilla kuiviksi, jonka jälkeen apupoika teki näppärästi viillon peltopyyn rintanahkaan ja veti nahan linnun perän alle (tai jotakin sinne päin, lintujen anatomia kun ei ole niitä vahvimpia osa-alueitani,  katso kuvat 1–4).

Tämän jälkeen laitoimme lintujen päälle rosmariinia, ja apupoika kietoi lihan päälle pitkittäin kahtia leikattuja savupekonisuikaleita ja palautti perän alla odottelevan nahan alkuperäisiin asemiin. Eli rosmariini ja savupekoni jäivät nätisti linnun nahan alle. Täytimme linnut shalottisipuli–savupekonisilpulla ja limelohkolla (kuvat 5-6).

Paistoimme lintujen pinnan valurautapannulla voi–öljy -seoksessa, minkä jälkeen linnut nostettiin valurautapataan. Lisäsimme pannulle voita, jonka sulettua lisättiin vehnäjauhoja, joiden kevyesti rusketuttua kipattiin sekaan kasvislientä (kanaliemen puuttuessa), tilkka konjakkia, soijakastiketta, pippuria ja tuoretta timjamia. Kaadoimme liemen lintujen päälle pataan ja annoimme niiden hautua miedolla lämmöllä kolmisen varttia.

Linnut saivat vetäytyä hetken, jonka aikana siivilöin liemestä kastiketta varten pari desiä nestettä valurautapannulle. Sihtasin pannulle ruokalusikallisen vehnäjauhoja sekä desin verran kuohukermaa ja annoin sen kiehua hetken.  

Leikkasimme linnut kahtia ja söimme ne puikulaperunamuusin ja kastikkeen kanssa. Kastike oli ihan loistavaa, lintu mureaa ja mehevää. Ruokaseurana toistemme lisäksi oli pullollinen pinot noir -punaviiniä (Montes 2009). Apupoika tokaisi syödessämme, että kokonaisen linnun illastaminen ei sitten todellakaan ole mitään ensitreffisapuskaa. Ilmeisesti viitaten sillä sekä minun sottaisiin kasvoihini että tarkkuutta vaativaan haulien- ja lihanpalojen etsimiseen luukasan seasta. Onneksi yhteistä taivalta on jo sen verran takana, ettei illallisen aikana tarvitse pelkästään tuijotella toista silmiin.

Loppujen lopuksi peltopyystä riitti hyvin syötävää. Riistalintuja syödessä tulee kuitenkin olla varovainen, sillä lihan seasta saattaa löytyä hauleja.

Eli näitä tarvitset (annos kahdelle):

• 2 peltopyytä
• 50 g savupekonia
• tuoretta rosmariinia
• 1 shalottisipuli
• puolikas limetti
• loraus öljyä ja nokare voita paistamiseen

Liemeen:

• 1 rkl voita
• 2 rkl vehnäjauhoja
• 4 dl kana- tai kasvislientä
• loraus konjakkia
• loraus soijakastiketta
• mustapippuria myllystä
• tuoretta timjamia

Kastikkeeseen:

• 1 rkl vehnäjauhoja
• 1 dl kuohukermaa