Alkuvuodesta aloitin täydellisen ruisleivän metsästyksen. Projekti kantoi varsin hyvin hedelmää (tai siis tässä tapauksessa leipää), kunnes tyrkkäsin leipäjuureni pakastimeen ja lähdin muille maille. Kaivoin mustikoiden tieltä juuren viime viikolla sulamaan ja aloin ankarasti muistella ruisleipätaikinani saloja.
Tämä leipä perustuu Omenamintun ohjeeseen. Olen toisinaan leiponut leivän pelkästään rukiista ja jättänyt ohjeessa mainitut vehnäjauhot pois. Toimii mainiosti niinkin. Ruikkarin tekeminen ei oikeastaan ole lainkaan niin hankalaa kuin miltä saattaa vaikuttaa. Itse valmistusprosessi on jokseenkin hidas, mutta yksinkertainen. Sormiakaan ei tarvitse tunkea taikinaan. Lisäksi hapan ruisleipä säilyy helposti melkein viikon, eikä maku kärsi ainakaan omasta mielestäni lainkaan.
Juuren valmistukseen löytyy paljon ohjeita. Asiaa juuresta löytyy juurta jaksain Jauhot suussa -blogista.
Satsista tulee kaksi vuokaleipää.
Ensin:
- 1 litra vettä
- 8 dl ruisjauhoja (4 dl tavallisia, 2 dl karkeita ja 2 dl riihiruisjauhoja)
- 4 dl vehnäjauhoja
- 2 dl ruisrouhetta
- 2 dl vehnärouhetta
- n. 2 dl taikinajuurta
Sitten:
Ota muutama desi taikinajuurta talteen. Säilytä juurta jääkaapissa kannellisessa rasiassa. Taikinan ruokkimiseen löytyy myös ohjeita Jauhot suussa -blogista. Lisää taikinaan:
- ½ dl leipäsiirappia tai hunajaa
- 1 dl ruisleseitä
- 3 dl erilaisia siemeniä
- 1 dl riihiruisjauhoja
- 2 tl suolaa
Sekoita ainekset taikinan joukkoon. Taikinaa ei tarvitse alustaa. Lusikoi taikina voideltuihin ja ruisjauholla jauhotettuihin leipävuokiin (tai vuoraa vuoat leivinpaperilla). Ripottele pinnalle siemeniä. Kohota leipiä muutama tunti ja paista 175-asteisessa uunissa alatasolla noin 1 tunti 50 minuuttia.
Tuore leipä sopii omasta mielestäni mainiosti tuliaiseksi. Tämänpäiväinen matkaa purjehdusreissuevääksi.
Leivoin kanssa eilen ruisleivän vuokaan smørrebrødeja varten. Siitä ei kyllä tullut yhtään niin nätti kuin tästä sinun leivästä. Ja lahjapaketti on kaunis.
VastaaPoistaTäytyykin kokeilla kanssa tuota ruisleivän leipomista pelkkään juureen. Olen tähän asti aina käyttänyt ainakin vähän hiivaa apuna.
Ihana leipä ja kauniit kuvat! Olen itsekin todennut, että suurin vaikeus ruisleivän leipomisessa on psykologisen esteen voittaminen. Kunhan vain kerran kokeilee ja toteaa homman kakunpalaksi, ovat uusintaleipomukset jo paljon helpompia. En olekaan pariin viikkoon hapanjuurella leiponut, joten tekee jo mieli pistää taikinaa tulemaan. Ehkäpä juurikin tätä leipää teen seuraavaksi. (:
VastaaPoistaItseasiassa tästä leivästä tuli aivan täydellinen. Olen itse yleensä kanssa varmistukseksi laittanut taikinaan nokareen hiivaa, mutta sitten loppumetreillä leipä on aina lässähtänyt. Tätä leipää juurrutin melkein vuorokauden ja annoin vielä kohota vuoissa nelisen tuntia.
VastaaPoistaOlen hieman matti myöhäinen ja tänään vasta löysin tämän reseptisi. Kuulostaa varsin loistavalle. Oletko minkä kokoisia vuokia käyttänyt jos saan kysyä?
VastaaPoistaHei Maya, en nyt enää ihan tarkkaan muista, sillä postauksesta on aikaa jo reippaasti yli vuosi.
Poista(Pitäis kyllä laittaa uusi juuri tulemaan ja alkaa taas leipoa enemmän leipää...) Kävin mittaamassa leipävuokani ja ne ovat sellaisia n. puolentoista litran vetoisia. Taikinaa tulee tosta satsista kyllä muistaakseni aika paljon, joten jos omat vuokasi ovat pienempiä, kannattaa taikina jakaa jopa kolmeen vuokaan.
Kiitos kovasti! Leipää tosiaan tekee harmittavan vähän nykyisin. Olen yrittänyt kovasti taas alkaa leipien tekoon. On se niin paljon parempaa kutenkin itse tehtynä.
PoistaJa kiitos hienosta blogista. En kauheasti blogeja seuraa, mutta aina ruoka inspiraation puutteessa käyn vilkaisemassa josko täältä jotain löytyisi.
Voi kiitos Maya kauniista sanoistasi!
PoistaOmatekemä leipä voittaa kaupan leivät kyllä 6-0, ja tässä leivässä on myös se hyvä puoli, että se säilyy tosi hyvin ja paranee vain vanhetessaan.