Artisokkaa ja sitruunavoisulaa

Olen niin monesti ihastellut artisokkakaunokaisia, että päätin napata yhden mukaani torireissulta. En ollut aiemmin valmistanut mitään tuoreesta artisokasta, joten jouduin tekemään pienimuotoista tutkimusta eri valmistusvaihtoehdoista (tarpeeksi yksinkertaisista tilapäiskeittiöni huomioon ottaen) ja päädyin keittämään kukinnon ja syömään sen sitruunaisen voisulan kanssa. Tämä on siis ilmeisen perinteinen tapa valmistaa latva-artisokka ja sopii näpertäjälle tai vaikkapa rapujuhlien rapurajoitteiselle juhlijalle. Noh, ei ollut ehkä paras vaihtoehto lounaaksi, mutta oli kyllä niin maistuvaa, että ehdottomasti rohkenen kokeilla artisokkia uudemmankin kerran.

En aluksi ollut ihan varma raaskiako heittää kaunokaista pataan porisemaan, mutta kenties tämä kaunistaa myös syöjäänsä.

Annos yhdelle:     

•  reilu litra vettä
• 1 rkl suolaa
• valkosipulinkynsi
• sitruuna
• rosmariininoksa
• 1 rkl voita
• parmesanjuustoa

Useimmissa artisokkaohjeissa kehotetaan irrottamaan varsi kiertämällä ja varren alta mahdollisesti paljastuvat karvaiset osat pitäisi nyppiä pois. Kiersin ja väänsin, mutta en onnistunut saamaan vartta poikki. Lopulta käytin veistä.  Huuhtelin kukinnon ja leikkasin saksilla lehtien kärjet. Kiehautin reilun litran vettä, sekaan laitoin reilusti suolaa, kokonaisen valkosipulinkynnen, rosmariininoksan, muutaman sitruunaviipaleen, puolikkaan sitruunan mehun ja artisokan.  Artisokkaa suositellaan keitettäväksi kukinto alaspäin, mutta minulla se pyörähteli kattilassa milloin mihinkin suuntaan. Keittoaika on 30-60 minuuttia kunnes kukinto on avautunut ja lehdet ovat pehmeitä: keitin kolmisen varttia ja se oli ehkä hieman liikaa, kukinto hajosi nimitäin nostettaessa lautaselle.

Sulatin voin ja raastoin joukkoon sitruunankuorta ja parmesanjuustoa. Taisin puristaa vähän sitruunamehuakin joukkoon. Dippailin lehtiä voiseokseen ja söin ne yksi kerrallaan. Tai siis lehden tyvi kastetaan voiseokseen ja hampailla vedetään pehmeä osa lehden sisältä. Lehtien alta löytyy sydän, josta poistetaan kitkerä parta (?) ja syödään viimeiseksi lopun voin kanssa. Oli kyllä älyttömän hyvää.