Sisällön tarjoaa Blogger.

Pythagoraan lause pastaksi


Aikaisemmin olin sitä mieltä, että keittokirjassa täytyy olla kuvia. Pirskahtelevia tomaatteja ja täydellisesti paistettuja karitsankareita. Kuvia, jotka saavat kuolan valumaan ja laukaisevat nälän ja himon, vaikka juuri olisi tullut syötyä. Mikään keittokirjojen maailmassa ei ollut tylsempää kuin ohjeet ilman kuvia.

Maailmani on muuttunut.

Uusi keittokirjasuosikkini on nimittäin täysin mustavalkoinen.









Opus matkasi meille Book Depositorysta jo kutakuinkin vuosi sitten, mutta viimeaikaisen pastailun innoittamana ihastuin kirjaan taas uudelleen.  



10 kommenttia

  1. ostin joululahjaksi siskolle ton kirjan, olisin melkeen toivonut että siinä ois ollut vaan noita pastan kuvia eikä yhtään ohjeita :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! En mäkään tosta oo yhtään reseptiä testannut. Kuvat on siisteimpiä, ja se on kiva, että kerrotaan minkä mallisen pastan kanssa kunkintyyppistä soossia kuuluis syödä ja annetaan muutama vaihtoehtokin.

      Poista
  2. Vaikka tässä ei ehkä olekaan kuolaavaluttavia kuvia, mutta onhan tämän nyt vaan visuaalisesti upea.

    VastaaPoista
  3. Onpa hieno blogi. Ei kun kirja. Ei kun blogi. Tykkään ihan hulluna kummastakin:)

    VastaaPoista
  4. Oon samaa mieltä Marin kanssa - tykkään karseesti molemmista. Kirjan kuvista sais upeita tauluja!

    VastaaPoista
  5. Hannele: Minulle tuli kanssa mieleen että taulu/juliste. Tai tapetti.

    Hieno kirja.

    VastaaPoista
  6. Hihih kiitti kaverit!

    Joo tapettihan olis makee. Aatella nyt, että seinä olis täynnä ravioleja tai simpukkapastaa.

    Jos joku innostuu tilaamaan tuon kirjan, niin kannattaa tilata se kovakantinen versio (taisin nähdä eilen pikavilkaisulla nimittäin jonku uuden pehmeäkantisen läpyskän myynnissä), sillä kovakantisen kansipaperista löytyy paljon noita pastoja.

    VastaaPoista
  7. Oh, mikä kirja! Pakko saada!

    VastaaPoista