maanantai 12. marraskuuta 2012

KAUKOKAIPUILUA


Niin ihanalta kuin alkusyksy pursuilevine torikojuineen tuntuikin, ovat todellisuus ja jäätävä tihku paiskaantuneet päin kasvojani.

Pimeys tuntuu tulevan joka päivä eilistä aikaisemmin. Kotimaiset kurkut ovat alkaneet maistua pelkältä vedeltä. Kesällä popsin kirsikkatomaatteja kuin irtokarkkeja. Nyt karkkihyllyn kiertäminen kaupassa käy yhä vaikeammaksi, eivätkä tomaatit maistu enää miltään. D-vitamiinin puute loistaa kauas. Sinne tänne kaupungille ripustetut mauttomissa väreissä vilkkuvat jouluvalot eivät riitä piristämään päivää. Auringonkaipuu! Ja kuinka taivaallista olisikaan syödä jotakin paikallaan loppuun asti kypsynyttä. Avokadoja ja ananaksia. Tässä kaukokaipuussa kelpaisi jopa inhokkihedelmäni papaija.

Olen selaillut tietokoneelta löytyviä vanhoja reissukuvia. Kuvissa hymyillen poseeraava ja auringonvalossa kylpevä ihminen ei näytä ollenkaan samalta, kuin hän, joka tuijotti minua aamulla peilistä. 

Huomaan palaavani näihin bengalilapsista ottamiini kuviin yhä uudelleen. Lasten hymyt vangitsevat minut täysin. Ne saavat minutkin hymyilemään niin, että poskilihaksissani tuntuu. Näissä lapsissa on joku mystinen voima, joka onnistuu piristämään kesken masentavan syyskaamoksen. Mutta matkakuumetta se ei poista. Päinvastoin. 





































14 kommenttia:

  1. Jos yhtään lohduttaa niin et ole ainoa joka kärsii kyseisistä oireista! Niin tuttua on...
    Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en epäile olevani ainut tästä taudista poteva. :) Onko sulla mitään reissua buukattuna?

      Poista
  2. No minä kyllä jotenkin tsemppailen täällä kanelintuoksuisessa tokkurassa. :) Olen syntynyt marraskuussa ja siksi lie siedän tätä aikaa vähän paremmin. Nautin kyllä todella paljon tuosta kuvakavalkadistasi, wau mitkä värit ja millainen aurinko tulvahti huoneeseen! Kiitos Riikka! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin hupsautella kanelia keittiön nurkkiin, jospa se auttaisi täälläkin. :) Mä olen heinäkuun tyttöjä, joten nää syksyt tuppaavat aina olemaan vähän raskaita. :) Musta noi lapset on jotenkin niin mielettömän kauniita, tykkään noista kuvista myös. :)

      Poista
  3. Ihanat lapsikuvat;heistä tulee mieleen hieman oman vapaaehtoispaikkani lapset,jotka tosin ovat afrikkalaisia,mutta samanlaisia hymysuita ja linssiluteita;D
    Tsemppejä sinne kaamokseen...meillä on nyt ollut 3 päivää tosi harmaan pilvistä ja sateista mutta valoa on kuitenkin paljon.Ja hassua,että aurinkoonkin voi kyllästyä kun sitä on liikaa,joten olen näistä pilvisistä päivistä nauttinut:) Yritän lähettää sinne teillepäin vähän auringonsäteitä.,,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä lapset kuvasin Dhakassa kahdessa koulussa. Oletko ottanut kuvia tai laittanut kuvia blogiisi vapaaehtoispaikkasi lapsista?

      Ehkäpä auringonsäteiden lähettäminen onnistui, sillä tänään täällä paistaa ihanasti syysaurinko, kiitos Yaelian! :)

      Poista
    2. Kiva että aurinko taas tuli esille:)
      Toisessa blogissani olen silloin tällöin laittanut kuvia

      http://appelsiinipuunalla.blogspot.co.il/2012/06/juhlat-sydansairaitten-lasten.html

      Poista
  4. Mäkin selailin kesäkuvia viikonloppuna. Miten ihmeessä vielä kolme kuukautta sitten olikin niin ihanan värikylläistä täällä Suomessakin.

    Ja reissukuume, se nyt taitaa olla sellaista pysyväislaatuista. :) Ihanat kuvat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritetään ajatella, että vuodenajat ovat rikkaus (onko muka??). Seuraavan kerran värejä (jos ei lasketa jouluvaloja) näkyy kuuden kuukauden kuluttua. :) Siinä ajassa pitääkin vähän katsella kesäkuvia. :) Onko teillä Tusla talvireissuja kalenterissa?

      Poista
    2. No ei oikein ole, jos ei Kuopiota lasketa... Mutta en muista koska me oltaisiin mitään kauheasti ennakkoon varattu. Ollaan väähn sellaisia he lähdetäänks käymään jossain- tyyppejä. :D'

      Tuo kuuden kuukauden harmaus ja ruskeus kuulostaa kyllä vähän siltä, että voisin opetella jotain suunnitelmallisuutta, sittenkin.

      Poista
  5. Ei oo mitään reissuja tiedossa...vois kyllä samistella sun perässä ja tehdä tälläinen värikäs reissupostaus piristämään synkkyyttä. Jonka kanssa itseasiassa tunnen pärjääväni aivan hyvin. olisko siis tuolla syntymäajalla sittenkin jotakin merkitystä (joulukuun alku)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mä haluan nähdä sun värikkäitä reissukuvia! Ja joskushan jo lupasit liittää johonkin postaukseen ne sun jenkki-bridesmaid-kuvat...

      Poista
  6. Upeita kuvia. Noissa hymyissä on jotain käsittämätöntä voimaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Mä voisin tuijottaa noita hymyjä vaikka kuinka kauan. :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...