Lastasimme Apupojan kanssa itsemme
Tallinnan-laivaan. Eteläisen naapurimme talvinen pääkaupunki pääsi yllättämään
positiivisesti – ainakin illallispaikkamme osalta.
Edellisestä visiitistäni Tallinnaan on kymmenkunta vuotta, ja muistiini
siitä reissusta on lähinnä jäänyt vain mielikuva paikallisessa
kauneussalongissa liian tummiksi värjätyistä kulmakarvoistani. Tällä kertaa
päätimme jättää paikalliset kauneushoitolat väliin, viettää laatuaikaa kaksin
ja syödä hyvin.
Olin lukenut useammasta blogista vinkkejä Tallinnan ravintolatarjonnasta. Suolaa ja Hunajaa -Jonnan kehuma, bistroruokaa tarjoileva, Leib ei harmikseni ollut sunnuntaina auki. Sen sijaan suuntasimme toisen Jonnan suosittelemaan F-Hoone-ravintolaan vanhankaupungin ulkopuolelle. Pieni kävely ennen illallista kannatti, sillä vanhalla teollisuusalueella toimiva rouhea ravintola todellakin lunasti blogeissa kehutut lupauksensa.
Legendan mukaan nykyisessä ravintolarakennuksessa on valmistettu neuvostoaikana
elektronisia osia avaruussatelliitti Sputnikiin. Nyttemmin vanhan
tehdasrakennuksen uumenissa valmistetaan simppeliä, mutta valtavan maukasta
ruokaa. Miljöö korkeine huoneineen, isoine ikkunoineen ja kierrätyshuonekaluineen
on varsin homssuinen – supertrendikäs siis. Ravintola on myös valittu viime vuonna Viron viidenkymmenen parhaimman ravintolan listalla sijalle 21.
Alkupaloiksi valitsin bruschetta-lajitelman. Mielenkiintoisin yhdistelmä oli briejuustolla ja
hillokemaisella rusinasinapilla ryyditetty leipänen. Muut leivät olivat saaneet
ylleen pestoa ja tomaattia, oliivipateeta sekä kurpitsapestoa. Tahnat leipien
päällä olivat mielettömän maukkaita. Kokonsa puolesta annoksesta olisi riittänyt hyvin kahdelle.
Apupoika valitsi seesaminsiemenissä pyöriteltyä, teryakikastikkeella
maustettua ja kevyesti paistettua kylmäsavulohta, joka tarjoiltiin
punajuuripediltä vuonankaalin kera. Kerrassaan herkullista!
Pääruoaksi valitsin kalaburgerin Apupojan tilatessa listan kalleimman
annoksen, joka sisälsi jonkun mystisen osan possua sekä perunaa ja hapankaalia.
Syötyäni lautasellisen bruschettoja, ehdin jo hieman harmitella leipäpitoista
pääruokavalintaani. Tosin harmittelu loppui välittömästi maistettuani
turskapurilaistani. Annos oli ehdottomasti paras koskaan ravintolassa syömäni
burgeri. Välissä oli pestoa sekä runsaasti tartarkastiketta. Turska oli
älyttömän hyvää, eikä sen hentoa makua oltu onneksi pilattu paneroinnilla.
Tomaatit, salaatti sekä muut höysteet olivat tuoreita. Täyden kympin
purilainen!
Jälkkärit muodostuivat iltamme heikoimmaksi lenkiksi, vaikkei niissäkään
suurempia moitteita ollut. Oma paahtovanukkaani oli ihan ok, mutta Apupoika
sattuu vain tekemään kotona parempaa. Apupojan lautasella nökötti suklainen
lajitelma jäädykettä, torttua ja herkkua.
Alku-, pää- sekä jälkiruoat, pullo viiniä, kahvit sekä kaffehömpsyt
kahdelle kustansivat yhteensä rapiat 54 euroa. Ei paha. Täytynee alkaa
suunnitella uutta visiittiä lahden yli.








