AFFOGATO & SEKAISIN RUOKAKUVAUKSESTA

Ennen bloggaamisen aloittamista pidin kyllä valokuvaamisesta, mutta harvemmin olin kuitenkaan kuvannut syömisiäni. Nyt ruokien kuvaaminen vie minua kuin pässiä narussa.

Valokuvaamisesta on kehkeytynyt minulle blogini kautta rakas harrastus. Aloittaessani blogin pitämisen, en alkuunkaan ymmärtänyt, kuinka haastavaa ruokien kuvaaminen on. Varsin nopeasti huomasin, etteivät takaraivon visiot ja ideat piirtyneetkään ihan samanlaisina kameran muistikortille.  Vaikka lautasella nököttävä annos näyttäisi ja tuoksuisi kuinka jumalaiselta tahansa, on kameran suljin varsin armoton. Tosin juuri siinä – sen haastavuudessa – taitaakin piillä ruokakuvauksen kiehtovuus.

Valokuvaamisessa voi kuitenkin kehittyä, vieläpä varsin helposti. Pyrin välttelemään tiettyjen, blogin alkumetreillä julkaistujen, kuvien selaamista, vaikkakin ne kielivät nimenomaan kehityksestä. Väitänkin, että kuvaamista oppii vain ja ainoastaan kuvaamalla. Itse olen myös aina, ensimmäisen järjestelmäkamerani ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien, käyttänyt ainoastaan kameran manuaaliasetuksia. Opetellut tulemaan sinuiksi kamerani kanssa sähläämällä, säätämällä ja ennen kaikkea kuvaamalla.

Kuvausinnostukseni myötä kotiimme on myös kertynyt jos jonkinsorttista kuvausrekvisiittaa. Ennen uuteen kotiin muuttamista raahasin kirpputorille kaikki huushollimme eripariastiat ja kelpuutin keittiön hyllyille ainoastaan simppeliä mustaa ja valkeaa. Sittemmin tajusin, kuinka tylsiltä ne näyttävätkään kuvissa, ja keittiöömme onkin löytänyt tiensä armeijallinen puoliksi ruostuneita kahveleita, eriparisia kipposia ja söpöjä kupposia.  

On ollut valtavan ihanaa saada lukijoilta, tutuilta sekä blogiystäviltäni positiivista palautetta kuvista sekä blogistani ylipäätään. Yksi viime vuoden kohokohdistani oli myös piskuisen blogini valinta Gloria Blog Awards -gaalassa Suomenmaan kauneimmaksi ruokablogiksi. Mikä kunnia! Palkinnoksi sain itselleni räätälöidyn, Pauligin sponsoroiman ruokakuvaus- ja -stailauskurssin. Pääsin eilen lunastamaan palkintoni, ja ilta huippuvalokuvaaja Nina Merikallion sekä Pipsa Hurmerinnan kanssa oli mielettömän ihana kokemus. Toivottavasti illan anti tulee näkymään myös blogissani.

Suurkiitos Ninalle, Pipsalle sekä eilisen taustajoukoille, Viewmastersin sekä Pauligin väelle! Olen minä aika onnen tyttö!

Kuvituksena satoa eiliseltä.