keskiviikko 10. helmikuuta 2016

JUUREEN LEIVOTTU RUISVUOKALEIPÄ


Juureen leivottu ruisvuokaleipä maistuu taivaalliselta uunituoreena, mutta toisaalta myös säilyy hyvin. Leivässä on rukiin lisäksi siemeniä sekä hieman vehnää, mikä parantaa leivän rakennetta.


Jääkaappimme ylähyllyllä on varsin villi meno. Jo useamman kerran juuripurkkien jengat ovat pettäneet, ja ylähyllyn asukit ovat räjähdyksen seurauksena sotkeneet jääkaapin kirjaimellisesti juurta jaksain. 

Muutamaa yksittäistä limppua lukuun ottamatta emme ole ostaneet leipää kaupasta  sen jälkeen kun muutimme uuteen kotiin. Apupoika aloitti syksyllä täydellisen maalaisleivän salojen opiskelun, ja itse kaivoin naftaliinista hyväksi toteamani ruisvuokaleivän ohjeen. Vanha resepti on tosin hieman muotoutunut matkan varrella, ja tätä nykyä siitä on hioutunut luottoresepti, joka ei ole epäonnistunut vielä kertaakaan. 

Yhdestä satsista tulee kerralla kolme leipää, joista usein pakastamme osan. Tosin juureen leivottu leipä säilyy hyvin myös huoneenlämmössä säilytettynä. Monesti meillä syödäänkin jopa puolitoista viikkoa vanhaa leipää.

Leivässä on rukiin lisäksi myös vehnää, mikä parantaa sen rakennetta ja leikattavuutta. Myöskään juuri ei ole puhdas ruisjuuri, sillä juuri napataan talteen aina esitaikinasta, jonka seassa on myös muuta kuin pelkkää ruista. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole satavuotias perintöjuuri, olen toisinaan tohtinut nakata esitaikinan sekaan myös esimerkiksi leipämallasta. 

Ikää omalla juurellani ei ole vielä kovinkaan paljon, mutta tehoa sitäkin enemmän. Sen todistavat jääkaapista kuuluneet poksahdukset. 

Helpoin tapa hankkia juuri on kinuta sellainen joltakulta juurelliselta ystävältä. Kuivattuja juuria näkee toisinaan myynnissä myös delipuodeissa. Toisin kuin vehnähapanjuuren, ruishapanjuuren valmistaminen onnistuu myös itse suhteellisen vaivattomasti, tosin oman kokemukseni mukaan juuri vaatii useamman leivontakerran ennen kuin se alkaa olla tarpeeksi terhakka. Ohjeet ruisjuuren alullepanoon löydät täältä. 

Leivän leipomiseen kuluva aika saattaa kuulostaa hurjan pitkältä, mutta aktiivisen valmistusajan voi laskea tuntien sijaan minuuteissa. Vanha sanonta hitaasti hyvää tulee sopiikin loistavasti juurileivontaan. 

RUISVUOKALEIPÄ 
(kolme 1,5 litran vetoiseen vuokaan leivottua leipää)

Taikinan ensimmäinen vaihe (esitaikina)

  • 1 litra vettä 
  • 8 dl ruisjauhoja (joista osa voi olla riihiruisjauhoja) 
  • 4 dl vehnäjauhoja 
  • 2 dl ruisrouhetta 
  • 2 dl ruisleseitä (tai esim. kolmen viljan leseseosta) 
  • noin 2 dl taikinajuurta
Mittaa vesi isoon taikinakulhoon. Lisää kuivat aineet aluksi vispaten, lopuksi jämäkällä nuolijalla tai lusikalla sekoittaen. Lisää lopuksi taikinajuuri ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä kulho kelmulla tai puhtaalla suihkumyssyllä ja anna esitaikinan juurtua huoneenlämmössä 10–12 tuntia tai esim. yön yli. 

Taikinan toinen vaihe

Ota muutama desi taikinajuurta talteen. Säilytä juurta jääkaapissa kannellisessa purkissa. Älä täytä purkkia täyteen, sillä muuten se saattaa poksahtaa. 

  • 0,5 dl siirappia 
  • 1 dl ruisleseitä 
  • 3 dl siemeniä (esim. auringon- ja kurpitsansiemeniä) 
  • 1 dl (riihi)ruisjauhoja 
  • 1 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl suolaa
  • + päälle auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä

Lisää ainekset esitaikinan joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa leipävuoat (tai 1,5 litran vetoiset alumiinivuoat) leivinpaperilla ja lusikoi taikina vuokiin. Ripottele päälle siemeniä. Peitä leivät kelmulla tai suihkumyssyillä sekä leivinliinalla. Anna leipien kohota lämpimässä paikassa noin kaksi tuntia. 

Paista leipiä 175-asteisessa uunissa alatasolla 1 tunti 50 minuuttia. 

Säilytä valmiit leivät muovipussissa. 




tiistai 2. helmikuuta 2016

LASKIAISPULLAT


Helmikuun herkuttelu sen kuin jatkuu. Sulassa sovussa runebergintorttujen ohessa maistuvat myös laskiaispullat. 



Suomalaisissa perinneruoissa yleensä vähemmän on enemmän. Niukkojen raaka-aineiden (ja vaatimattoman luonteen?) pakottamina herkut on muinoin pitänyt pyöräyttää saatavilla olevista raaka-aineista. Vaikka nostalgiafriikkinä olenkin perinteiden suuri ystävä, on minusta jotain hassua siinä, että yhä yltäkylläisyyden ajalla nautimme pääsiäisenä mämmiä ja muusaamme lanttuja laatikkoa varten. 

Onneksemme länsinaapurimme eivät ole aivan yhtä vaatimattomia, ja tulevana viikonloppuna saa herkutella ihanan övereillä laskiaispullilla. Sen, ken onkaan keksinyt laittaa sokeripullan väliin sekä mantelimassaa että kermavaahtoa, on täytynyt olla viisas. Ja se, joka on tajunnut vaihtaa mantelimassan hilloon, on ollut suorastaan nero. 



Puoleen maitolitraan valmistetusta pullataikinasta tulee neljä pellillistä laskiaispullia. Kutsu siis tupa täyteen ystäviä, puolita taikinamäärä tai leivo osasta vaikkapa korvapuusteja pakastimeen. Tai tee kuten minä ja vedä laskiaispullaöverit. 

LASKIAISPULLAT 

  • 5 dl (täys)maitoa
  • 50 g tuorehiivaa
  • 1 kananmuna
  • 1,5 dl sokeria
  • 1 rkl kardemummaa
  • noin 14 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl suolaa
  • 150 g pehmeää voita
lisäksi: 
  • kananmuna voiteluun
  • ripaus suolaa
  • raesokeria
väliin: 
  • 4 dl kuohukermaa
  • vaniljasokeria
  • mansikka- tai vadelmahilloa (tai mantelimassaa)

Murenna hiiva kädenlämpöisen maidon joukkoon. Lisää sokeri, kananmuna ja kardemumma. Lisää vehnäjauhoja vähitellen, aluksi vispaten ja kun taikina alkaa olla vellimäistä, siirry vaivaamaan taikinaa nyrkillä tai yleiskoneella – jauhoja samalla lisäten. 

Lisää vaivaamisen loppuvaiheessa pehmeä voi sekä suola. Malta jättää taikina tarpeeksi pehmeäksi. 

Peitä taikinakulho vaikkapa puhtaalla suihkumyssyllä ja leivinliinalla. Anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi. 

Kumoa taikina kevyesti jauhoitetulle pellille, jaa taikina neljään osaan. Jaa kukin osa vielä kahdeksaan osaan ja pyörittele ne pyöreiksi pulliksi. Nosta pullat leivinpaperilla peitetyille uunipelleille ja kohota pullia lämpimässä paikassa noin 45 minuuttia. 

Voitele munalla, jonka sekaan on lisätty ripaus suolaa, jotta muna levittyy tasaisesti. Ripottele päälle raesokeria. 

Kypsennä pullia 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Pullien täyttäminen: 

Leikkaa pullien lakki pois. 

Vatkaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla. 


Lusikoi pullalle hilloa (tai mantelimassaa) ja pursota tai lusikoi päälle kermavaahtoa. 




tiistai 26. tammikuuta 2016

HELMIKUUN HERKKU – RUNEBERGINTORTTU


Pian alkava helmikuu on aika ihanaa aikaa – ainakin herkuttelumielessä. Ennen käsien sujauttamista laskiaispullataikinaan on aika herkutella runebergintortuilla. 



Kumpi on suosikkikisi helmikuun herkuista – runebergintorttu vai laskiaispulla? Itse pelaan varman päälle ja herkuttelen helmikuussa molemmilla. Tänä vuonna laskiainen on sen verran aikaisin, että pelkään runebergintorttujen jäävän laskiaispullien varjoon – sen takia otin varaslähdön ja leivoin torttuja jo hyvissä ajoin ennen kansallisrunoilijamme syntymäpäivää. 

Runeberginpäivää vietetään vuosittain helmikuun viidentenä – ja silloin herkutellaan tietysti runoilijan nimeä kantavilla tortuilla.  Tortun alkuperästä tosin on olemassa useampi versio: Erään tarinan mukaan tortun kehitti kansallisrunoilijan aikaan elänyt porvoolaiskondiittori, ja Johan Ludvig Runebergillä oli tapana herkutella tortuilla punssihömpsyn kera.  Toisen tarinan mukaan Runeberg oli sokerihampaan kolottaessa pyytänyt vaimoaan Frendrikaa loihtimaan jotakin makeaa, ja vaimo oli pyöräyttänyt kaapin perältä löytyneistä raaka-aineista miehelleen tortun. Kuuluu kunnia tortun kehittämisestä sitten kondiittorimestarille, Fredrikalle tai jollekulle tyystin muulle, on torttu jäänyt elämään, ja niillä herkutellaan eritoten helmikuun alussa. 



En muista, mistä oma runebergintorttureseptini on alun perin kotoisin. Muistan kuitenkin leiponeeni torttuja samalla reseptillä ensi kerran liki parikymmentä vuotta sitten. Pari kertaa vuodessa syötäviä klassikoita ei ole syytä alkaa tuunata, vaikka hetken ajan meinasinkin raastaa taikinan sekaan appelsiininkuorta. Tämä ohje on siis varsin perinteinen.

Mikäli kaapissasi on vielä pipareita joulun jäljiltä, voit korvata osan reseptin korppujauhoista murennetuilla piparkakuilla. Tortuista tulee tummempia, mikäli käytät tummia korppujauhoja sekä kuorimattomista manteleista valmistettua jauhetta. 

Kaupoissa myydään erityisiä lieriön muotoisia runebergintorttuvuokia. Tortut voi kuitenkin aivan yhtä hyvin paistaa tavallisissa muffinivuoissa. Silloin tortuista tulee hieman matalampia, mutta toisaalta silloin niihin saa lusikoitua enemmän hilloa suhteessa kakkutaikinaan. Itse paistoin tortut laittamalla metallisen, kevyesti öljytyn rengasmuotin eli stanssin muffinivuoan sisään. 

RUNEBERGINTORTUT (6 kpl)

  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 kananmuna
  • 1 dl vehnäjauhoja 
  • 1 dl korppujauhoja (voit korvata osan murennetuilla piparkakuilla) 
  • 0,5 dl mantelijauhetta
  • 1,5 tl leivinjauhetta 
  • tilkka öljyä vuokien voiteluun
Kostutus: 
  • 4 rkl vettä 
  • 1 rkl sokeria 
  • 1 rkl punssia, rommia tai mantelilikööriä

(vaihtoehtoisesti voit kostuttaa tortut esimerkiksi omenamehulla)

Päälle: 
  • vadelmahilloa 
  • sokerikuorrutetta (ohje alla)

Sokerikuorrute: 
  • 0,5 rkl sitruuna- tai limettimehua 
  • vajaa 1 rkl vettä 
  • noin 2 dl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Voitele vuoat tai stanssit kevyesti öljyllä. 

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna samalla sekoittaen. 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinan sekaan parissa erässä. Sekoita taikina tasaiseksi. 

Jaa taikina vuokiin. 

Paista torttuja uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Voit kokeilla torttujen kypsyyttä myös cocktailtikulla. Tortut ovat kypsiä, mikäli tikkuun ei jää taikinaa. 

Valmista kostutusliemi liottamalla sokeri kuumaan veteen. Lisää alkoholi ja lusikoi lientä torttujen päälle. 

Anna torttujen jäähtyä ja valmista kuorrute sekoittamalla sokerikuorrutteen ainekset sekaisin. Lusikoi kuorrute pakastepussiin ja leikkaa pussista yksi kulma pois. 

Lusikoi tortun päälle vadelmahilloa ja pursota hillon ympärille sokerikuorrutteesta reunus. 




keskiviikko 20. tammikuuta 2016

ITSE TEHTY VIILI


Viilin tekeminen on miltei naurettavan helppoa: tarvitset vain lusikallisen valmista viiliä, lorauksen maitoa sekä vuorokauden aikaa. 


En ole koskaan erityisemmin pitänyt maidon juomisesta. Ruokajuomista suosikkini on vesi, ja tarvittavan kalsiumin pyrin saamaan hapanmaitotuotteista ja juustosta. Meillä kuluukin purkkikaupalla sopivan hapanta bulgarianjogurttia – se on suosikkini. Jogurtin lisäksi pidän myös viilistä. Jotenkin sen venyvä rakenne kiehtoo minua. 

Viilin tekeminen on miltei naurettavan helppoa. Viilin tekemiseen ei tarvita kuin nokare valmista viiliä, maitoa sekä hieman aikaa. Valmiin, mieluiten mahdollisimman rasvaisen, viilin sekaan sekoitetaan maitoa ja seoksen annetaan tekeytyä huoneenlämmössä valmiiksi viiliksi. Kun viili on valmista, voi siitä taas hyödyntää osan uuden viilin valmistamiseen. 

Mummini söi viilin aina sokerin ja jauhetun maustepippurin kera. Saattaa kuulostaa hassulta, mutta muistelen yhdistelmän maistuneen jopa hämmentävän hyvältä. Meillä olivat tällä kertaa maustepippurit loppuneet, mutta täytyy pian taas laittaa uusi viilisatsi tulille ja testata mummin makuyhdistelmää. Vaikka hyvältä viili maistuu suosikkihillonikin, omena-ruusunmarjahillon kanssa.

ITSE TEHTY VIILI (6 annosta)

  • 1 purkki valmista viiliä (rasvaa mieluiten noin 3 prosenttia)
  • 1 litra (luomu)täysmaitoa

Jaa viili kuuteen kulhoon. Kaada päälle maitoa ja sekoita kunkin kupin sisältö sekaisin. 

Peitä kulhot tuorekelmulla ja anna viilin tekeytyä huoneenlämmössä noin vuorokauden ajan tai kunnes maitoseos on muuttunut viilimäiseksi. Nosta valmiit viilit jääkaappiin. 

Voit valmistaa lisää viiliä tekemistäsi viileistä samaa ideaa noudattaen. 


maanantai 18. tammikuuta 2016

PUNAVUOREN PARHAAT LOUNASPAIKAT


Lounasaika, kurniva vatsa ja sijaintina Helsingin Punavuori?  Ei hätää, sillä Rööperistä löytyy monta kivaa lounaspaikkaa – tässä listattuna omat suosikkini.

Työpaikkani muutti puolisen vuotta sitten Punavuoreen. Kuherruskuukauden aikana kävimme työkavereiden kanssa liki joka päivä uudessa paikassa lounaalla. Vaikka Punavuori onkin täynnä kivoja ja viihtyisiä lounaspaikkoja, alkoivat jyvät erottautua nopeasti akanoista, eikä lounaspaikan valinta olekaan enää yhtä helppoa. Tässä kuitenkin oma listani paikoista, joihin olen lähes aina valmiina suuntaamaan nälän kurniessa vatsanpohjassa. 



1. HOKU 


Merimiehenkadulla sijaitseva Hoku on ylivoimainen suosikkini Punavuoren lounasravintoloista. Hokun teryakilohta on saatava vähintään kerran viikossa. Annoksista tulee ensimmäisenä mieleen japanilainen keittiö, mutta kyseessä on kuitenkin havaijilainen ravintola. 

Pysyvältä lounaslistalta löytyy sekä salaatti- että pääruoka-annoksia. Annosten hinnat 10–13 euroa. Suosittelen testamaan Salmon Teryaki -annosta, jonka keralle voi valita joko viher- tai perunasalaatin. (Kokeile perunaa!) 

Missä?

Merimiehenkatu 18
00150 Helsinki

Milloin? 

Lounasta tarjoillaan klo 11–14.30. Ravintolassa on niukalti paikkoja, ja toisinaan vapautuvaa pöytää saa odottaa tovin. Hyvät ajat tähdätä Hokuun ovat tasan kello 11, 11.45 tai 12.30. 

2. LEVANT


Bulevardilla sijaitseva piskuilen Levant tarjoilee Lähi-idän makuja: falafel-rullia, meze-lajitelmia ja salaatteja. Raaka-aineet ovat tuoreita ja maut hyviä. Kevään koittaessa ravintola laajentaa muutaman pöydän voimin kadulle, mutta terassikelejä odotellessa saattaa sisällä käydä tila ahtaaksi. Jos ei ole aikaa jäädä odottamaan vapautuvaa pöytää, kannattaa annos napata mukaan. Lämpimällä kelillä annoksen voi suunnata nauttimaan vaikkapa läheiseen Sinebrychoffin puistoon. 

Missä?

Bulevardi 15 
00120 Helsinki

Milloin?

Ravintolassa ei ole erillistä lounaslistaa, vaan annoksia tarjoillaan aamupäivästä sulkemisaikaan. Auki ma–la klo 10.30–19.00

3. IL BIRRIFICIO


Viime keväänä Kynsilaukan tiloihin auenneeseen pienpanimoon tohtii mennä lounasaikaan myös ruokailemaan. Toki Il Birrificiosta tai ”Birristä” saa oluttuopposen myös lounaan kyytipojaksi.


Birrin viikottain vaihtuvalta lounaslistalta löytyy salaattia, pastaa ja risottoa, Husmans-annos (usein itse tehtyä makkaraa) sekä keittiömestarin suositus. 

Lounaiden hinnat 10–14 euroa. Leipä sekä suodatinkahvi tai espresso sisältyvät lounaan hintaan. 

Missä? 

Fredrikinkatu 22
00120 Helsinki

Milloin?

Lounasta ma–pe klo 11–14.30. Ravintolassa on runsaasti tilaa ja myös isoja pöytiä, joten Birriin voi suunnata ruokailemaan vähän suuremmallakin lounaspoppoolla.


4. TRATTORIA CORRETTO


Pastan- ja pizzanhimoon auttaa Hietalahden kauppahallin uudehko italialaisravintola, Trattoria Corretto. Päivän pasta-annoksen lisäksi listalta löytyy myös muiden muassa salaattia ja pizzaa, ja annosten keralla voi nauttia lasin viiniä. Pizzaa en ole itse testannut, mutta useampi työkaveri on listannut sen yhdeksi kaupungin parhaista. 

Annoksiin kuuluu myös pieni alkusalaatti sekä leipää. 

Päivän pasta-annos 10 euroa. Pizzat ja listalta löytyvät annokset noin 13–15 euroa.

Missä?

Hietalahden halli, Lönnrotinkatu 34
00180 Helsinki

Milloin? 

Päivän annokset tarjolla ma–pe klo 11–16. 

5. PRIMULA


Primula loi nahkansa, ja Viiskulmaan avautui syyskuussa uudistunut ravintola. Primula tarjoilee lounaallaan omien sanojensa mukaan modernia kotiruokaa. Päivittäin vaihtuvalla lounaslistalla on Skifferin liuskan lisäksi tarjolla yleensä myös keittoa, salaattia sekä tuhdimpaa liharuokaa.

Lounasannosten hinnat noin 10–11 euroa. Lounaaseen kuuluu myös vihersalaattia sekä rapeakuorista maalaisleipää.

Missä?

Laivurinkatu 10, 00150 Helsinki

Milloin?

Lounasta tarjolla ma–pe klo 11–14.

6. ROSLUND


Hietalahden Hallista löytyy myös toinen suosikki, nimittäin lihakauppa Roslundin ravintola, josta saa yhden kaupungin parhaista burgereista. Purilaislounas on kuitenkin sen verran tuhti setti, että taapertaminen takaisin toimistolle – loppupäivästä puhumattakaan – saattaa käydä haastavaksi…

Roslundilla ei ole erillistä lounaslistaa. Burgereiden lisäksi tarjolla myös lihapitoinen salaattivaihtoehto. Ei kasvissyöjille. Burgereiden hinnat 12,50–13,50 euroa. Lisäkesalaatti ja -ranskalaiset 3 euroa. 

Missä?

Hietalahden halli, Lönnrotinkatu 34
00180 Helsinki

Milloin?

Annoksia tarjolla ma–ke klo 11–15.30 sekä to–la 11–17.30.

7. EPIC


Epic ei sinänsä sijaitse Punavuoressa, eikä perinteisessä mielessä ole ravintola lainkaan, mutta se pelastaa kurnivan nälän niinä päivinä kun ruokaa on saatava, mutta aikataulu ei anna ulkona lounastamiselle myöten. 

Epic on ruoan kuljetuspalvelu, mutta toisin kuin esim. Foodora tai Wolt, valmistaa se annokset itse omassa keittiössään. Päivän ruokalistalla on aina kolme vaihtoehtoa, ja Epic lupaa toimittaa annoksen perille puolessa tunnissa. Monesti toimitus on ollut paljon rivakampaakin. Lounasaikaan kuljetus on ilmainen. Harmillisesti palvelualue ei kuitenkaan kata koko pääkaupunkiseutua.

Annosten hinnat 7,90–10,90 euroa.

Missä?


Milloin?

Lounaskuljetusten toimitusajat ma–pe klo 11–15. Saman päivän tilaus tehtävä viimeistään klo 14.30.


Puuttuuko listauksesta oma suosikkisi? Vinkkaa siitä kommenttikentässä!


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...