lauantai 18. kesäkuuta 2016

RUUHKAA KAHVIPÖYDÄSSÄ – RISTIÄISTEN MAKEAT


Ristiäisten kahvipöydässä oli havaittavissa pienoista ruuhkaa, sillä pöytään nostettiin useampi sortti kakkuja. Ennen reseptien jakamista muutama huomio juhlien makeista tarjottavista.


Useampi sortti korvaa määrän 

Saattaa olla, että hieman riistäydyin kun päätin leipoa Sintin ristiäisiin kolme erilaista kakkua. Tuumin kuitenkin, että kakkujen menekki on melkolailla sama, on kakkuja sitten yhtä tai useampaa sorttia. Eli sen sijaan, että olisin leiponut useamman samanlaisen kakun, päätin leipoa kolme erilaista kakkua. Ja vaikka kutakin kakkua oli vain yksi ja syöjiä reilut parikymmentä, riittivät kahvipöydän tarjottavat oikein mainiosti vierasjoukolle. Lisäksi kakuista jäi juuri sopivasti rääpittävää seuraavalle viikolle.

Huomioi erityisruokavaliot juhlatarjoiluissa

Vieraidemme joukossa oli pari erityisruokavalioita noudattavaa, joten valmistin kaikki kahvipöydän antimet gluteenittomina sekä laktoosittomina. On paljon helpompaa, kun ei tarvitse  päivystää tarjoilupöydän ääressä tai eritellä, mitä kukin voi tai ei voi syödä. Tosin  yhdelle vieraalle leivoin oman pienen gluteenittoman ja kananmunattoman kakkusen, sillä koin kaikkien kakkujen valmistamisen ilman kananmunaa vähän turhan haastavana. 

Leivo kakkupohjat hyvissä ajoin

Kakkupohjat kannattaa leipoa hyvissä ajoin ja pakastaa. Vaikka kakkujen leipominen on verrattain nopeaa, edeltää juhlia (ainakin meillä) sellainen härdelli, että mahdollisimman moni asia kannattaa tehdä hyvissä ajoin etukäteen. Kakkupohjat on myös oman kokemukseni mukaan helpompi leikata hieman kohmeisina. Täytekakut kannattaa täyttää juhlia edeltävänä päivänä. Tällöin kakkupohja ehtii kostua ja maut tekeytyä. Usein juhlapäivälle kannattaa jättää vain koristelu. Myös pavlovan marenkipohjan voi leipoa hyvissä ajoin etukäteen ja säilyttää huoneenlämmössä. Tosin pavlova kannattaa täyttää vasta juuri ennen tarjoilua. 

Kahvipöytään katettiin suklaista kirsikkakakkua, lakka-kinuskikakkua, raparperi-mansikkapavlovaa sekä pieniksi paloiksi leikattuja Marianne-browniepaloja. Pysy kuulolla, sillä reseptit ovat pian tulossa eetteriin.

Kurkkaa myös mitä muuta ristiäisissä tarjottiin

torstai 16. kesäkuuta 2016

RISTIÄISTEN KESÄINEN BUFFETPÖYTÄ


Pieni Sintti Monosemme sai oikean nimen, ja ristiäispöytään katettiin kesäinen kattaus.

Meillä juhlittiin kesäkuun alussa uuden perheenjäsenemme ristiäisiä. Sintti-nimi tuntuu olevan yllättävän tiukassa, ja pienokaisen kutsuminen uudella nimellä haastavaa. Eiköhän  nimi kuitenkin omaksuta rippijuhliin mennessä.

Tarjolla olisi ollut useampaakin sorttia. :) Kuva: Ville Henriksson
Suurin osa ristiäisvieraista saapui pidemmän matkan takaa, joten kokosimme juhlapöytään alkukesään sopivaa ruokaisampaa syötävää. Suunnittelimme tarjottavat niin, että kaiken voi tehdä etukäteen valmiiksi. Juhlapäivälle piti jäädä vain kakkujen koristelu, lohen savustaminen ja perunoiden höyrytys. Todellisuudessa sekä juhlapäivää edeltävänä päivänä että juhlapäivän aamuna oli tuhoton kiire, ja ainakin kolmannes suunnitelluista asioista jäi tekemättä.     Ensimmäiset vieraatkin tuli otettua vastaan papiljotit päässä. Kiitos Apupojan vanhempien, sentään nurkissa ei vilistänyt villakoiria tai hampaissa narskunut multa. 

SINTTI MONOSEN KESÄINEN RISTIÄISMENU

Uusia perunoita
Vihersalaattia
Tomaatti-mozzarellasalaattia & pestoa
Savustettua lohta
Paahtopaistia
Piparjuurifraichea

Maalaisleipää
Voita


Suolaisten lisäksi pöytään katettiin myös kattaus makeita sortimentteja. Niistä lisää myöhemmin, sillä kakkupöydästä ehdin juhlien tuoksinnassa jopa napata muutaman kuvan. 


maanantai 13. kesäkuuta 2016

RAPARPERIPAISTOS

HELPPO HERKKU VAIKKAPA SILMÄT UMMESSA


Raparperit ovat alkukesästä parhaimmillaan. Nappaa kasvimaalta, torilta tai kaupan vihanneshyllystä nippu raparperinvarsia ja pyöräytä englantilaistyyppinen raparpericrumble. Helppo, muruseoksella viimeistelty raparperipaistos syntyy todistetusti vaikkapa vauva-arjen keskellä silmät puoliummessa. 



Täällä on nautittu vauvantuoksuisesta elosta, ja blogi on jäänyt aivan heitteille. Pikkuhiljaa rutiinit alkavat löytyä, ja pidentyneiden yöunien myötä pääkopassanikin on taas havaittavissa jonkinasteista aivotoimintaa. Jospa siitä saisi kanavoitua osan blogin päivittämiseen. :)

Vauva-arjesta huolimatta meillä on syöty hyvin, joskin keittiössä ja grillissä on syntynyt lähinnä helppoja ja nopeita ruokia. Alkukesän raparperisadosta innostuneena olen pyöräyttänyt useamman kerran jälkiruoaksi englantilaistyyppisen raparpericrumblen – eli muruseoksella päällystetyn raparperipaistoksen. Paistos on niin helppo valmistaa, että se syntyy todistetusti myös silmät puoliummessa.




Erityisen hyvä raparperipaistoksesta tuli kun lisäsin raparperin kaveriksi tuoreita mansikoita. Ne kannattaa lisätä vasta samaan aikaan muruseoksen kanssa. Lämmin paistos kannattaa puolestaan nauttia vaniljajäätelön kera. 

Intiaanisokeri antaa paistokselle kinuskimaisen maun. Aivan yhtä hyvin voit käyttää myös fariini- tai muscovadosokeria tai korvata tumman sokerin tavallisella sokerilla. 

RAPERPERIPAISTOS (kuudelle)
  • 1,5 litraa raparperipaloja 
  • (0,5 litraa mansikoita)
  • 1 dl intiaanisokeria
  • 1,5 dl sokeria

Muruseos:
  • 100 g voita
  • 1 dl sokeria
  • 1 dl vehnäjauhoja
  • 2 dl kaurahiutaleita

Tarjoiluun: 
  • vaniljajäätelöä


Lämmitä uuni 200 asteeseen. 

Levitä raparperipalat uunivuokaan. Ripottele päälle sokerit ja sekoita.  Kypsennä uunissa 15 minuuttia. 

Valmista muruseos: Kuutioi kylmä voi ja nypi kuivat aineet voin kanssa murumaiseksi seokseksi. Laita muruseos jääkaappiin siksi aikaa kunnes raparperit ovat uunissa. 

Ota uunivuoka pois uunista ja lisää halutessasi vuokaan halkaistut mansikat. Ripottele päälle muruseos ja paista uunissa keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes muruseos on saanut hieman väriä. 

Tarjoa paistos vaniljajäätelön kera. 




maanantai 23. toukokuuta 2016

KESÄN HERKUIN FESTARI TULEE TAAS


Onhan kesäkuun kolmas viikonloppu ympyröity almanakasta? Kesän herkullisin festari valtaa silloin Helsingin Kansalaistorin puiston. Taste of Helsinki -gourmetfestivaalia vietetään tänä vuonna jo viidettä kertaa. 

Vakavista ilmeistä huolimatta ilta oli hauska ja somettamisen lomassa juttelimme myös toisillemme. Kuva: Jarno Jussila
Kesäkuun kolmantena viikonloppuna, eli 16.–19.6., kannattaa suunnata Musiikkitalon kupeeseen, Kansalaistorin puistoon. Luvassa on neljä päivää herkuttelua, siitä pitävät kymmenen mielenkiintoista ravintolaa huolen. Eikä Taste of Helsingissä tarvitse nautiskella ravintoloiden annista kuivin suin, sillä torilta löytyy myös liuta viinibaareja. 

Suuntasin viime viikolla ensimmäisen kerran sitten Sintin syntymän yksikseni lähikauppaa kauemmaksi. Pääsin bloggaajakollegoiden kanssa maistelemaan neljän Taste of Helsingissä mukana olevan ravintolan festariannoksia ennakkoon. Maistelun perusteella vanhat merkit pitävät paikkansa, ja kesäkuussa kannattaa todellakin suunnata Kansalaistorin puistoon.

Parin vuoden tauon jälkeen Taste of Helsinkiin paluun tekevän Murun festarimenusta pääsimme maistamaan sekä vaalean gazpachon että kanikroketti-annoksen. Tänä vuonna jokaisella ravintolalla on myös oma nimikkoannoksensa, jotka ovat erityisen spesiaaleja ja  pääsääntöisesti hinnaltaan hieman perusannoksia tyyriimpiä. Valitettavasti emme onnistuneet iskemään hampaitamme Murun nimikkoannoksen artesaanileikkeleisiin, ne kun yhä tekeytyvät ravintolan katossa roikkuen.

Murun kani-kroketti ja dijonnaise. (Kroketin valmistamiseen ei oltu käytetty käpyläläisiä, RHD-virukseen kuolleita kaneja.)



Murun jälkeen suuntasimme Pastoriin cevichelle, joka kalan sijaan olikin valmistettu paahdetuista puna-, kelta- ja raitajuurista. 

Pastorin ceviche de la Remolacha – Paahdettua puna-, kelta- ja raitajuurta, cashewpähkinää. Tämä annos on täysin vegaaninen. 



Pastorin jälkeen suuntasimme Unioninkadulle Tocaan, joka oli itselleni uusi ravintolatuttavuus. Italialaisravintolan nimikkoannos, peston kera tarjoiltu tomaattinen arancini-pallero, sulatti sydämeni. Veikkaankin sitä yhdeksi festareiden suosikkiannokseksi. Myös toinen Tocassa syömämme annos oli nappisuoritus, tosin italian sijaan lautasella maistui Suomen kesä.



Tocan Kirjolohta, tilliä ja herneitä




Tocan jälkeen vuorossa oli jälkiruoka Kalliossa sijaitsevassa Kolmos3ssa. Jälkkärikiposta löytyi ihana sekamelska: paahdetusta valkosuklaasta tehtyä moussea, marenkia, marjamelbaa sekä tuoreita marjoja. Muistaakseni paahdettua valkosuklaata löytyi myös viime vuonna useamman festariravintolan listalta, ja hurmos tuntuu jatkuvan. Tänä vuonna paahdettua valkosuklaata löytyy Kolmos3n lisäksi ainakin Sinnen sekä Hella & Huoneen menuista.

Kesäinen Kolmos3n sekamelska


Taste of Helsingin nettisivuilta löydät kaikki mukana olevat ravintolat sekä menut. 


Kiitos Natalle ja muille ennakkomaistelun järjestäjille tuoreen maman tuulettamisesta. Olipas kiva pitkästä aikaa syödä niin, että ainoa suurempi keskeytys taisi olla kysymys, maistuisiko  lisää viiniä. 



torstai 19. toukokuuta 2016

TÄYDELLINEN TOMAATTIKASTIKE


Vapise Alénin tomaattisoosi – olet kohdannut voittajan. Supermaukas tomaattikastike syntyy uunissa ja on naurettavan helppo valmistaa. 



Muistatteko vielä parin vuoden takaisen Henri Alénin somehitiksi muodostuneen Mutti-soosin? Soosin, joka aiheutti ryntäyksen kauppojen säilykepurkkihyllyille ja sai ne monin paikoin ammottamaan tyhjyyttään. Monta kertaa meilläkin on keitetty tomaattisoosia Alénin ohjeella, mutta kuulkaas, nyt on #muttisoosi kohdannut voittajansa! Tosin keittiössämme luotetaan edelleen Muttiin, ja sitä löytyy tästäkin, keittiömme uudesta suosikkisoosista. Siinä missä Alénin soosi on miltei tuskastuttavan työläs valmistaa (sipuleita kuullotetaan ensin kymmenenkunta minuuttia, minkä jälkeen soosia vielä keitellään ikuisuudelta tuntuvan ajan koko ajan sekoitellen), tämä soosi syntyy kippaamalla ainekset vuokaan ja lykkäämällä koko komeus uuniin. Uunissa kastike saa ihanaa paahteisuutta, ja mahtava valkosipulin tuoksu valtaa keittiön. 


Toisinaan tuntuu, että keittokirjat ovat vallanneet puolet kodistamme. Niitä on vähän siellä sun täällä, työhuoneen kirjahyllystä puhumattakaan. Turhan monesti kirjat jäävät alkuinnostuksen jälkeen pölyttymään, ja moni reseptihelmi jää löytämättä. Yksi keittokirja on kuitenkin sellainen, joka ei meillä pölyty, vaan sen sivut pääsevät hypisteltäviksi kerta toisensa jälkeen. Nimittäin edesmenneen Olivia-lehden parhaat reseptit yksien kansien väliin kokoava Täydellinen ohje -opus. Sen ohjeilla meillä paistetaan niin blinit kuin leivotaan pavlovatkin. Erityisen kirjasta tekee se, että helposti pieleen menevien ohjeiden kohdalla eritellään kriittiset vaiheet, ja alan ammattilainen jakaa kunkin reseptin yhteydessä myös omat pro-vinkkinsä reseptin valmistamiseen. Eikä kirjan nimi lupaa liikoja. 

Myöskin tämä täydellinen tomaattisoosi pohjautuu Olivian ohjeeseen. Kirjassa kastike keitellään pizzan täytteeksi, mutta yhtä hyvin soosi sopii pastan sekaan. Pyöräyttipä Apupoika yksi päivä lihapullia, joiden päälle kippasi tomaattisoosin paistumaan – sen parempaa lihapullapastaa meillä ei olekaan syöty. 


TÄYDELLINEN TOMAATTISOOSI 
  • 400 g tomaattimurskaa (esim. Mutti)
  • loraus viiniä tai vettä säilykepurkin huuhtomiseen
  • noin 1 dl tuoretta basilikaa
  • 2 valkosipulinkynttä
  • pätkä punaista chiliä 
  • 0,5 dl oliiviöljyä 
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl sokeria
  • 1 rasia (250 g) kirsikkatomaatteja

Kaada tomaattimurska laakeaan uunivuokaan. Huuhtele purkki vedellä tai viinillä, mikäli sinulta löytyy avattu viinipullo. Revi päälle basilikanlehdet, lisää silputtu valkosipuli ja chili sekä oliiviöljy, suola ja sokeri. Sekoita. Kippaa lopuksi päälle kirsikkatomaatit. 

Kypsennä kastiketta 225-asteisessa uunissa 35 minuuttia. Murskaa tomaatit haarukalla (varovasti, jottei tomaattien kuuma sisus pärskähdä päällesi!). Mikäli käytät kastikkeen pizzaan, anna sen jäähtyä ennen levittämistä pohjalle. 




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...