Sisällön tarjoaa Blogger.

Keväinen sitruunamarenkitorttu



Päätin eilen juhlistaa keväistä auringonpaistetta leipomalla sitruunamarenkitortun. Tämä torttu on nimittäin leivonnainen, jota toki voi leipoa myös kesällä, mutta ei koskaan synkkinä syys– tai lumisina talvipäivinä. Piiras sopii raikkaine makuineen mielestäni hyvin myös pääsiäisen kahvipöytään. 

Kevät saa minut aina haaveilemaan pienestä siirtolapuutarhamökistä, multasäkeistä ja kasvihuoneesta. Tätä torttua mussuttaisin istuskellessani mökin terassilla kynnenaluset multaisina. Apupoika hymähtelee siirtolapuutarhahöpötyksilleni. Luulee ehkä, etten muka ole tosissani.

Tein eilen tortusta puolikkaan annoksen ja jaoin taikinan kolmeen pikkuvuokaan. Piirakan voi tehdä joko irtopohjavuokaan tai tavalliseen uuninkestävään piirasvuokaan, jonka halkaisija on suurinpiirtein 25 senttiä.


Muistelisin reseptiikan olevan alun perin napattu talteen Etelä–Suomen Sanomista. Suosittelen käyttämään torttuun nimenomaan luomusitruunoita, sillä luomusitruunan kuoren maku on lempeämpi kuin tavallisten sitruunoiden. 

Taikina:
  • 100 g voita 
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl sokeria 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • 1 rkl vettä

Sitruunatahna:
  • 1½ dl sokeria 
  • 2 dl vettä 
  • 1 dl sitruunamehua (2-3 luomusitruunan mehu) 
  • 2 luomusitruunan kuori raastettuna 
  • 3-4 rkl maissitärkkelystä 
  • 4 keltuaista 
  • 50 g voita 
  • 1 rkl vaniljasokeria

 Marenki:
  • 4 valkuaista 
  •   dl sokeria

1. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää huoneenlämpöinen voi nyppimällä. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Muovaa taikinasta pallo, kiedo kelmuun, ja nosta tasaantumaan jääkaappiin puoleksi tunniksi.

2. Esipaista pohja 200-asteisessa uunissa 15-20 minuuttia (paistoin pikkupiiraat 180 asteessa).  Voit suojata pohjan leivinpaperipalalla liialta ruskistumiselta.

3. Mittaa kattilaan kaikki täytteen aineet vaniljasokeria ja voita lukuun ottamatta. Kuumenna varovasti samalla koko ajan kevyesti vispaten kunnes täyte sakenee ja kiehahtaa. Nosta kattila sivuun kuumalta levyltä ja vatkaa paloiteltu voi ja vaniljasokeri seokseen.

4. Vatkaa sokeri ja valkuaiset marengiksi.

5. Kaada sitruunatäyte kypsälle piiraspohjalle ja tasoita. Lusikoi päälle valkuaisvaahto.

6. Kypsennä vielä kymmenisen minuuttia tai kunnes marenki on saanut väriä.

VINKKI! Kun nostat esipaistetut pohjat pois uunista, älä kippaa niitä lavuaarissa likoamassa olevaan puurokippoon, kuten minä. Onneksi juhlistimme kevättä ihan vain kaksin.

Ruokakrantun päiväkirja: paistettu maksa


En ole ajatellut olevani ruoan suhteen kovinkaan kranttu. Mitä nyt pienenä esikoululaisena pyörittelin itku kurkussa porkkana- ja lanttukuutioita lautasella vielä puoli tuntia sen jälkeen, kun kaikki kaverit olivat kirmanneet pihalle.

ÖLJYSSÄ KYPSENNETYT ANKANKOIVET


Lisäkseni aika moni muukin (ainakin Nanna ja Campasimpukka) oli selannut Lidlin mainoslehtisen muutama viikko sitten. Itse opin viime syksynä, että jokakeskiviikkoinen lehtinen kannattaa kaikesta epämääräisestä tarjoussälästä huolimatta selata edullisten ankankoipien toivossa.

Suloisensuklainen punajuurikakku



Viime viikonloppuinen yliannostus juustokakkua unohtui nopeasti, ja viikonlopun kynnyksellä alkoi makeahammas kummasti kolotella. En ollut pitkään aikaan leiponut mitään suklaista, vaikka tiedänkin suklaaherkkujen olevan (itseni lisäksi) Apupojan suuri heikkous. Ehdotinkin Apupojalle vienosti suklaakakun leipomista, josta hän tietysti innostui. Tosin innostus muuttui yllättävän nopeasti hämmennykseksi, kun nostin punajuuripussin keittiön työskentelytasolle ja aloin kuoria mukuloita.

Juuresten ja jälkiruokien tai leivonnaisten liittoon olen törmännyt muutaman viime vuoden aikana vähäsen siellä sun täällä. Syksyllä leivoin pariin otteeseen palsternakkakakkua, mutta jostakin syystä paljon puhuttu punajuuren ja suklaan yhdistelmä oli minulta jäänyt kokeilematta.

Kakun ohje perustuu pääpiirteittäin lakeuksien Nannan punajuuribrownien ohjeeseen, joka taas alun perin pohjautuu BBC GoodFood -reseptiikkaan. Alkuperäisen reseptin mukainen neljänneskilo sokeria vaikutti minusta sen verran huimalta määrältä, että vähensin sokerin määrää reilusti. Vaniljan ajattelin tökerösti korvata vaniljasokerilla, mutta jälkikäteen mietittynä taisin unohtaa sen kokonaan taikinasta. Omaksi hämmennykseksi punajuuren maku oli lopputuotteessa varsin tunnistettava. Liekö sitten johtunut vähennetystä sokerin määrästä  ja vaniljasokerin unohtamisesta. Kakku oli kuitenkin tajuttoman mehevä ja pehmeä, ja itseäni suurena punajuuren ystävänä ei edes kakun punajuurimaisuus haitannut. 



 SUKLAINEN PUNAJUURIKAKKU

  • 400 g punajuuria (punnittu kuorittuna, kuorimattomina puolisen kiloa)
  • 120 g voita 
  • 200 g tummaa suklaata (70-prosenttista) 
  • 1 tl vaniljaa (tai 2 rkl vaniljasokeria) 
  • 150 g sokeria (250 g alkuperäisen ohjeen mukaan) 
  • 3 munaa 
  • 50 g vehnäjauhoja 
  • 50 g perunajauhoja 
  • 25 g kaakaojauhetta 
  • 1 tl leivinjauhetta

Kuori ja pilko punajuuret. Höyrytä (tai keitä vesitilkassa) kypsäksi ja hienonna kypsät punajuuripalaset sauvasekoittimella tai blenderissä.

Sulata paloiteltu voi ja suklaa vesihauteessa. Sekoita punajuurimössö sulan suklaa–voiseoksen sekaan.

Vatkaa sokeri ja munat kuohkeaksi vaahdoksi.

Sekoita loput kuivat aineet (vehnäjauho + perunajauho + leivinjauhe + vaniljasokeri + kaakaojauhe) keskenään.

Sekoita muna–sokerivaahdon sekaan varovasti käännellen punajuuri–suklaa–voiseos sekä sihtaa jauhoseosta sekaan vähän kerrallaan.

Kaada taikina noin 20*30-senttiseen uunivuokaan leivinpaperin päälle. Paista keskitasolla 180-asteisessa uunissa 25 minuuttia.

Anna kakun jäähtyä ja jähmettyä ennen syömistä. Tarjoa kyytipojaksi hyvää vaniljajäätelöä.

---

Ps. Vaihdoin kokeilumielessä tekstin fonttia, sillä aikaisemmin käyttämäni oli omasta mielestäni vähän turhan pienikokoista. Mitä mieltä olette, onko tämä fontti(koko) parempi?



Piparjuurismetanassa haudutettu kuha



Flunssailu on jatkunut, vaikka pikkuhiljaa elämä tuntuu jo onneksi voittavan. Kipeänäkin täytyy kuitenkin saada murua rinnan alle, ja eilisellä visiitillä lähikauppaan päätyi ostoskoriini kuhafileitä. Luotin Apupojan nenän olevan vielä niin tukossa, että uskalsin napata koriini myös pätkän piparjuurta. Piparjuuri kun ei kuulu Apupojan suosikkimakuihin.