HELMIKUUN HERKKU – RUNEBERGINTORTTU

Pian alkava helmikuu on aika ihanaa aikaa – ainakin herkuttelumielessä. Ennen käsien sujauttamista laskiaispullataikinaan on aika herkutella runebergintortuilla. 

Kumpi on suosikkikisi helmikuun herkuista – runebergintorttu vai laskiaispulla? Itse pelaan varman päälle ja herkuttelen helmikuussa molemmilla.
Tänä vuonna laskiainen on sen verran aikaisin, että pelkään runebergintorttujen jäävän laskiaispullien varjoon – sen takia otin varaslähdön ja leivoin torttuja jo hyvissä ajoin ennen kansallisrunoilijamme syntymäpäivää. 

Runeberginpäivää vietetään vuosittain helmikuun viidentenä – ja silloin herkutellaan tietysti runoilijan nimeä kantavilla tortuilla.  Tortun alkuperästä tosin on olemassa useampi versio: Erään tarinan mukaan tortun kehitti kansallisrunoilijan aikaan elänyt porvoolaiskondiittori, ja Johan Ludvig Runebergillä oli tapana herkutella tortuilla punssihömpsyn kera.  Toisen tarinan mukaan Runeberg oli sokerihampaan kolottaessa pyytänyt vaimoaan Frendrikaa loihtimaan jotakin makeaa, ja vaimo oli pyöräyttänyt kaapin perältä löytyneistä raaka-aineista miehelleen tortun. Kuuluu kunnia tortun kehittämisestä sitten kondiittorimestarille, Fredrikalle tai jollekulle tyystin muulle, on torttu jäänyt elämään, ja niillä herkutellaan eritoten helmikuun alussa. 

En muista, mistä oma runebergintorttureseptini on alun perin kotoisin. Muistan kuitenkin leiponeeni torttuja samalla reseptillä ensi kerran liki parikymmentä vuotta sitten. Pari kertaa vuodessa syötäviä klassikoita ei ole syytä alkaa tuunata, vaikka hetken ajan meinasinkin raastaa taikinan sekaan appelsiininkuorta. Tämä ohje on siis varsin perinteinen.

Mikäli kaapissasi on vielä pipareita joulun jäljiltä, voit korvata osan reseptin korppujauhoista murennetuilla piparkakuilla. Tortuista tulee tummempia, mikäli käytät tummia korppujauhoja sekä kuorimattomista manteleista valmistettua jauhetta. 

Kaupoissa myydään erityisiä lieriön muotoisia runebergintorttuvuokia. Tortut voi kuitenkin aivan yhtä hyvin paistaa tavallisissa muffinivuoissa. Silloin tortuista tulee hieman matalampia, mutta toisaalta silloin niihin saa lusikoitua enemmän hilloa suhteessa kakkutaikinaan. Itse paistoin tortut laittamalla metallisen, kevyesti öljytyn rengasmuotin eli stanssin muffinivuoan sisään. 

RUNEBERGINTORTUT (6 kpl)

• 100 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 1 dl vehnäjauhoja 
• 1 dl korppujauhoja (voit korvata osan murennetuilla piparkakuilla) 
• 0,5 dl mantelijauhetta
• 1,5 tl leivinjauhetta 
• tilkka öljyä vuokien voiteluun

Kostutus: 

• 4 rkl vettä 
• 1 rkl sokeria 
• 1 rkl punssia, rommia tai mantelilikööriä

(vaihtoehtoisesti voit kostuttaa tortut esimerkiksi omenamehulla)

Päälle: 

• vadelmahilloa 
• sokerikuorrutetta (ohje alla)

Sokerikuorrute: 

• 0,5 rkl sitruuna- tai limettimehua 
• vajaa 1 rkl vettä 
• noin 2 dl tomusokeria

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. 

Voitele vuoat tai stanssit kevyesti öljyllä. 

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää kananmuna samalla sekoittaen. 

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne taikinan sekaan parissa erässä. Sekoita taikina tasaiseksi. 

Jaa taikina vuokiin. 

Paista torttuja uunin keskitasolla noin 20 minuuttia tai kunnes ne ovat saaneet hieman väriä. Voit kokeilla torttujen kypsyyttä myös cocktailtikulla. Tortut ovat kypsiä, mikäli tikkuun ei jää taikinaa. 

Valmista kostutusliemi liottamalla sokeri kuumaan veteen. Lisää alkoholi ja lusikoi lientä torttujen päälle. 

Anna torttujen jäähtyä ja valmista kuorrute sekoittamalla sokerikuorrutteen ainekset sekaisin. Lusikoi kuorrute pakastepussiin ja leikkaa pussista yksi kulma pois. 

Lusikoi tortun päälle vadelmahilloa ja pursota hillon ympärille sokerikuorrutteesta reunus.