Lontoon matkakertomus jatkuu. Sunnuntaipäivän alkajaisiksi suuntasimme Camden towniin markkinoille. Aika moni muukin oli tehnyt niin, ja markkinoilla oli aikamoinen tungos. Ostostenteon ohessa oli kuitenkin kiva seurata Regent-kanaalin sulutuksia ja perinteisten kanaaliveneiden sunnuntaiajeluita.
Erilaiset huumaavan hyväntuoksuiset etniset ruokakojut olisivat olleet ehkä markkinoiden parasta antia, mutta olimme vielä kylläisiä runsaan hotelliaamiaisen jäljiltä, joten päätimme suunnata lounastamaan Brick Lanelle.
Olimme vuosi sitten reissussa Bangladeshissa, ja olen siitä lähtien fanittanut kyseistä maata. Myös Brick Lanelle oli päästävä luettuani Monica Alin Lontoon bengaliyhteisöstä kertovan kirjan Brick Lane. Ennen kyseiseltä kadunpätkältä sai kuulemma ehdottomasti Lontoon parhaimmat bengalisapuskat, nyttemmin meininki on muuttunut, enkä tainnut edes nähdä yhtäkään bengalia koko alueella. Ovat kuulemma muuttaneet Whitechapeliin.
Hurautimme metrolla Liverpool St -asemalle ja aluksi kolusimme läheiset Spitafieldsin markkinat sekä vanhassa Old Trumanin panimorakennuksessa toimivat kojut. Varsinkin jälkimmäiset markkinat vaikuttivat design- ja vintage-rakastajan paratiisilta. Etnisistä kojuista sai masun täyteen viidellä punnalla.
Markkinahumun jälkeen apupojan kahvihammasta alkoi kolottaa, ja suuntasimme Sohoon australialaisuusseelantilaiseen Milk Bariin. Pavut olivat Square Milen, koneet La Marzoccon ja lopputulos loistava latteartia myöten, vaikka en millään ymmärrä kaakaojauhehömpötyksiä kahvini päällä (kanelista puhumattakaan).
Päivän lopuksi illastimme Sohossa ranskalaistyyppisessä Côte Brasserie -ravintolassa. Vasta jälkikäteen hoksasin Côten olevan ketju, jolla on ravintoloita vähäsen pitkin ja poikin Lontoota. Ruoka oli kuitenkin varsin maistuvaa ja hintataso kohtuullinen (esimerkiksi Duck confit -annokseni maksoi 12 puntaa).
Seuraavan aamun nappasimme aamukahvit hotellimme lähellä, Borough Marketin kulmalla sijaitsevasta Monmouth-kahvilasta.
Monmouthilla on Lontoossa kolme kahvilaa ja oma paahtimo. Edellisenä lauantaina asiakasjono kiemurteli usean kymmenen metrin mittaisena kahvilan ulkopuolella. Cappuccinoni ei ollut kuitenkaan mikään päätähuimaava makuelämys.
Päivän kulutimme kierrellen museoita ja illaksi meillä oli liput musikaaliin. Liput ostettiin vasta edellisiltana puoleen hintaan, joten musikaalin suhteen ei jäänyt paljoa valinnanvaraa. Queenista kertova musikaali ei mahdollisesti ollut se kaupungin paras tai mielenkiintoisin, paitsi tietysti niiden katsomossa istuneiden ja musiikin tahdissa hytkyneiden euforiantäyteisten Queen-fanien mielestä.
Viimeisenä reissupäivänä suuntasimme Lontoon modernin taiteen museoon, joka on perustettu entiseen voimalaan. Paikan arkkitehtuuri oli mielestäni päätähuimaavan hieno.
Museokierroksen jälkeen, ennen lentokenttäjunaan hyppäämistä, suuntasimme hiilihydraattitankkaukselle läheiseen The Swan -ravintolaan. Oman annokseni osalta ruoka oli ehdottomasti reissun heikoin ruokalenkki: Fish & Chips -annokseni oli kertakaikkisesti järkyttävän kamala. Ja olipa vieläpä reissun annoksista kaikkein kallein, joten parempi olla muistelematta sitä sen tarkemmin.
Reissu oli kuitenkin erittäin onnistunut, seura hyvää ja kaupunki kiva. Enkä meinannut jäädä kuin kerran bussin alle.
Oli kiva lukea raporttinne. Lontoo on aina Lontoo!
VastaaPoistaKomppaan Jasua eli olipas kiva raportti.
VastaaPoistaJos satuitte löytämään hyvän hotellin, olisi kiva kuulla suositus.
Onpas nättejä kuvia! Varmasti ollut todella mukava reissu! =)
VastaaPoistaKiitos! Reissu oli kyllä tosi mukava.
VastaaPoistaS&H: Meidän hotelli oli siinä London Bridgen lähellä, All Seasons London Southwark Rose Hotel. Hotelli oli oikein ok, Lontoossa kun tuppaa olemaan huonohkoja ja kalliita hotelleja. En osaa hinnasta tarkkaan sanoa, kun reissussa mukana olevan ystävämme työpaikalla on sopimuksia eri hotelliketjujen kanssa ja saimme varattua hotellin niiden sopimushinnalla.