Sisällön tarjoaa Blogger.

Sadepäivän ohrapiiraat


En edes yritä väittää, etteikö karjalanpiirakoiden tekeminen kävisi työstä. Toisinaan kuitenkin unohdan sen ja laitan puurokattilan porisemaan. Totuus lipsahtaa  aina muutamana voimasanana siinä vaiheessa, kun vähintään puolet kuoritaikinasta on vielä kaulimatta. Uunituore karjalanpiirakka, päällään sipaus voita, kultaa kyllä muistot varsin nopeasti. Niin kävi nytkin. Tosin yleensä suuruudenhulluna keitän puuroa kerralla tuplasatsin ja jaan kaulimistalkoot kahdelle päivälle (tai luovutan suosiolla puolivälissä ja jemmaan loppupuuron vaikkapa Ahvenanmaan pannukakkuun).
Olemme suunnilleen vuoden päivät pyrkineet korvaamaan kaukomailta rahdatun riisin jollakin kotimaisella jyväsortilla. Myös puuroriisi- ja ohrasuurimopurnukan kyljistä löytyvien ravintosisältöluetteloiden pikavertailulla ohrasuurimot jyräävät aasialaiset kaverinsa mennen tullen.
Puuro kannattaa keitellä hyvissä ajoin, mielellään vaikkapa edellisenä päivänä, jotta se ehtii jäähtyä kunnolla. Kuuman puuron ja ohuiden kuorien käsittely on jokseenkin hankalaa.
Satsista tulee n. 35 pientä tai 25 isompaa piirasta
Puurotäyte:
  • 2 dl vettä
  • 2 dl rikottuja ohrasuurimoita
  • 1 litra (täys)maitoa
  •  1 tl suolaa

Kuoritaikina:
  •  2 dl kylmää vettä
  • 5 dl ruisjauhoja (joista esim. 2 dl riihiruisjauhoja ja 1 dl karkeita ruisjauhoja)
  •  1 tl suolaa
  •  2 rkl öljyä
  •  ruisjauhoja kaulimiseen

Kiehauta vesi ja lisää ohrasuurimot. Anna kiehua reippaasti kunnes vesi on lähestulkoon imeytynyt ryyneihin. Lisää maito ja anna kiehahtaa. Hauduta puuroa reilun tunnin ajan kunnes kaikki maito on imeytynyt. Sekoittele välillä. Anna puurotäytteen jäähtyä ja lisää suola. Suolaa saa laittaa omasta mielestäni aika reippaasti.
Tee puuron jäähdyttyä kuoritaikina. Monessa ohjeessa käytetään ruisjauhojen ohessa vehnäjauhoja, mutta omasta mielestäni rukiisempi versio on parempi. Sekoita jauhot puuhaarukalla kylmään veteen, lisää suola ja öljyä. Itse tykkään käyttää ainakin osittain riihiruisjauhoja, sillä niissä on ihana savun haju. Älä vaivaa taikinaa turhaan. Pyörittele taikina palloksi ja jaa se kahtia. Suojaa taikina kelmulla, jottei se kuivu. Muovaa taikinapallosta tanko ja leikkaa se pieniin osiin. Pyörittele palloiksi ja kauli ohuita lettuja. Käytä ruisjauhoja kaulimisen apuna. Itse käytän apuna pyöreitä leivontamuotteja, jolloin piiraista saa keskenään samankokoisia. Toki persoonallisempia piirakoita syntyy vapaalla kaulinnalla. Sujauta valmiit taikinaletut muovipussiin tai kelmun alle. 
Lusikoi taikinakuoriletun päälle noin ruokalusikallinen puuroa ja rypytä reunat. Oikea tekniikka löytyy yleensä viimeisten piiraiden kohdalla. Paista 250-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Sipaise lämpimälle piirakalle voita. 

6 kommenttia

  1. Sukkelaan sujuu, jos toinen ajelee ja toinen rypyttää, mutta yksin, huh, työstä käy. Ja mummo teki tosta vaan sata piirakkaa...
    Hyvä vinkki tuo ohra.

    VastaaPoista
  2. Omenaminttu: Meiltä ei tunnu löytyvän vapaaehtoisia apuvoimia piirakoiden tekemiseen. Musta tuntuu, että ohratäytteiset ovat jopa paljon maukkaampia kuin riisipiiraat. :)

    Nanna: Kiitos! :)

    VastaaPoista
  3. ompa kauniisti rypytetty! omat näyttää auton alle jääneitä :)

    ..ohra taitaakin olla se aito ja alkuperäinen piirakkatäyte.. tai nauris.. tai lanttu

    VastaaPoista
  4. Myönnettäneen, että suurin osa omista piiraistakin näytti myös jokseenkin epämääräisiltä (niitä voi bongailla tuolta taka-alalta).

    Nauris- tai lanttupiiraita tekisi mieli kokeilla, mutta en ole oikein perunapiiraidenkaan ystävä ja kuvittelen niiden kuuluvan samaan kastiin. Tungen ne mieluummin vaikka rieskaan.

    VastaaPoista
  5. Oi, mä olen jo pitkään haaveillut karjalanpiirakoiden teosta (olen viimeksi tehnyt niitä muistaakseni vuonna 98). Täytyy ottaa tavoittooksi tehdä niitä viimeistään jouluna. :)

    VastaaPoista