Tervetuloa syys!

Olin eilen auttamassa isovanhempiani perinteisten syyskaudenavajaiskekkereiden järjestelyissä. Vaikka ikä alkaa kahdeksikolla, ei tarvitse luopua hyvästä ruoasta, naurusta ja kohtaamisista ystävien kanssa. Olin luvannut myös leipoa kahvipöytään britatortun, jonka välistä löytyivät kesän viimeiset punaviinimarjat. Tortun makea marenkikerros ja happamat marjat olivatkin oikein makoisa yhdistelmä.

BRITATORTTU

Pellillisestä saa koottua kaksikerroksisen kakun, joka riittää  suunnilleen kahdeksalle. Itse tein tällä kerralla tuplasatsin.

Pohja:

• 125 g margariinia
• 1 dl sokeria
• 2 munankeltuaista 
• 1 ½ dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 dl maitoa

Marenkitaikina:

• 2 munanvalkuaista 
• 1 ¾ dl sokeria 
• 1 tl vaniljasokeria 
• (mantelilastuja tai pähkinärouhetta)

Täyte:

• 2 dl kuohukermaa 
• 200 g maitorahkaa 
• vaniljasokeria

• väliin marjoja tai hedelmiä maun mukaan. Hieman happamat marjat sopivat hyvin, ja marjojen kaveriksi voi sekaan laittaa vaikkapa banaania tai kiiviä.

Erottele munista valkuaiset ja keltuaiset.  Vaahdota pohjataikinan rasva ja sokeri, lisää keltuaiset vatkaten ja lisää lopuksi kuivat aineet sekä maito vuorotellen varovasti sekoitellen. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle ohueksi kerrokseksi. (Itse kun olen laiska pesemään vispilöitä, aloitan valkuaisvaahdon vatkaamisella ja siirryn sitten pohjataikinan kimppuun samoilla työkaluilla.) Vatkaa valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää sokeri vaahdotuksen alkuvaiheessa. Levitä marenkiseos pohjataikinan päälle. Ripottele halutessasi päälle mantelilastuja tai pähkinärouhetta. Paista 175-asteisessa uunissa 20 minuuttia.

Jäähdytä, puolita, taistele pohja irti leivinpaperista, täytä, koristele ja nauti! Torttu on parhaimmillaan marengin ollessa rapsakkaa, joten suosittelen, että torttu nautitaan pian kokoamisen jälkeen. Toki pohjat  voi leipoa valmiiksi vaikkapa edellisenä päivänä. (Näin olin onnekseni minäkin tehnyt, sillä keittiötouhuilun päätteeksi onnistuin hankkimaan sormeeni kolme tikkiä. Onneksi kekkerit menivät hyvin vajaasta sormimiehityksestä huolimatta.)