Projekti kesäkoti ja kuinka meistä tuli siirtolapuutarhureita

Instagramissa minua seurailevat ovat saattaneet huomata, että vauvojen lisäksi meillä on meneillään toinenkin projekti, nimittäin siirtolapuutarhamökin ja -palstan kunnostaminen. Eipähän ole ainakaan tekemisestä puutetta. 

Mennyt kesä oli toinen kesämme siirtolapuutarhureina. Mökkimme oli ennen meitä ehtinyt olla kymmenkunta vuotta myynnissä, ja lähes yhtä kauan heitteillä. Hieman huvittaa, miksi aina ihastun (toki Apupoikaa lukuun ottamatta) ränsistyneisiin reppanoihin.

Reilut kaksi vuotta sitten soitin välittäjälle kyselläkseni lisätietoja myynnissä olevasta pienestä punaisesta mökistä ja mahdollisuutta päästä katsomaan sitä. Välittäjä kysyi naureskellen olenko nähnyt mökin paikan päällä ja pyysi olemaan yhteydessä, mikäli yhä olisin kiinnostunut kohteesta nähtyäni sen. 

Kävimme katsomassa mökkiä Apupojan kanssa. Pihalla liikkumiseen olisi tarvinnut viidakkoveitsen, mutta pihapuiden omenat olivat maukkaita, ja mökkikin näytti sympaattiselta. Päätimme, että emme edes harkitse mökin ostamista, mikäli sisällä haiskahtaa maakellarilta tai muuten tunkkaiselta. Soitin välittäjälle, ja pääsimme katsomaan mökkiä myös sisältä. Ja vaikka kuinka nuuskuttelimme, emme havainneet tunkkaista hajua.

Aikalailla tasan kaksi vuotta sitten, juuri kun viimeisetkin omenat olivat pudonneet puista, meistä tuli siirtolapuutarhureita. 

Seuraavan syksyn ja talven aikana mökki koki suuren remontin. Perustuksia korjattiin, mökin kuistia nostettiin ja sen lattia uusittiin, sisältä purettiin muun muassa vanha nukkumavintti, hormi sekä väliseinä. Ulkoverhoilun lahovauriot korjattiin, huopakatto uusittiin ja eristystä parannettiin. Rakenteiden osalta mökki oli jopa yllättävän hyvässä kunnossa. Mökkiä ei onneksemme oltu missään vaiheessa sen kummemmin remontoitu ja pilattu muoveilla tai hengittämättömillä eristekerroksilla.

Ensimmäinen mökkikesämme kului pitkälti sisäremontin kimpussa. Maalasimme, listoitimme ja rakensimme keittiötä Apupojan isän avustuksella. Heinäkuun puolivälissä saimme mökin siihen kuntoon, että siellä saattoi yöpyä. Loppukesän myötä remonttipuhti hiipui, joskin saimme tehtyä yhtä sun toista pienempää puhdetta.

Kahden vauvan ja yhden touhukkaan taaperon kanssa eivät odotukset tälle mökkikaudelle olleet kovinkaan korkealla. Paljon on silti tapahtunut, lähinnä ahkerien isovanhempien ansiosta. Mökki on pääosin maalattu, kuistin jatkoksi on rakentunut katettu terassi, ja sisätilatkin ovat jo hyvällä mallilla. Piha on sen sijaan vielä hunningolla. Alkukesällä tiluksillamme ensi kertaa piipahtanut ystäväni katseli ympärilleen naureskellen ja kommentoi, että olen onnistunut rajaamaan Instagram-kuvani hämmentävän hienosti. Niiden perusteella tilanne pihalla saattaa vaikuttaa olevan jokseenkin hallinnassa, vaikka totuus on hieman toisenlainen.

Projektin etenemistä voi seurata Instagram-tililläni @vatsasekaisinkilinkolin sekä tunnisteella #projektikesäkoti. 

Kiinnostaisiko nähdä ja kuulla mökkiprojektin kuulumisia sekä ennen ja jälkeen -kuvia remontista myös blogin puolella? 

Kuvissa satokauden antia omasta maasta.