SIENIRISOTTO

Viime viikon loputtomilta tuntuneet sateet tekivät tehtävänsä, ja metsiin on ilmestynyt kantarelleja kuin sieniä sateella.

NEROKAS MARJANPUTSAUSAPURI

Marjasadon säilömisessä on kaksi ärsyttävää asiaa: pakastintilan rajallisuus sekä marjojen putsaaminen. Ainakin mustikka- ja puolukkasadon putsaamiseen on kuitenkin olemassa näppärä apuri.

Olen mitä ilmeisimmin tullut vanhaksi, sillä nykyään kyykin mielelläni metsässä marjoja tai sieniä keräillen. Ennen en olisi ryhtynyt moiseen edes väkipakolla, vaikkakin metsän antimia olen aina mielelläni syönyt. Silti marja- tai sienisaaliin putsaaminen ei ole vuosien varrella muuttunut yhtään mielekkäämmäksi hommaksi.

Olen ollut kuulevinani ihmisten voivotteluja kesän huonohkosta mustikkasadosta. Toisaalta olen kuullut kesää kehuttavan parhaaksi lakkavuodeksi sitten 80-luvun. Omiin empiirisiin havaintoihini perustaen tuomitsen nämä kaikki huhut ja uumoilut totaalisen vääriksi. Kolme sotkamolaista suota tarvottuani ja 14 löytämääni marjaa myöhemmin en ole valmis yhtymään ylistyksiin mahtavasta lakkavuodesta. Sen sijaan ainakin omilla mustikka-apajillani on marjaa ollut lähes viime vuoden veroisesti. Lopputuloksena oma ja pari muutakin pakastinta alkaa pahaenteisesti pursuilla liitoksistaan – ja nythän eletään vasta elokuun ja sadonkorjuun alkua!

Uskokokoon ken tahtoo, mutta näiden surkeiden,  puoliksi kuivuneiden marjojen lisäksi löysin myös seitsemän täydellistä, mehevää ja maukasta lakkaa.

Vaatimaton lakkasaaliini oli varsin helppo putsata – pistelin marjat suoraan poskeeni. Sen sijaan keräämiemme mustikoiden putsaamisessa olisin päästellyt yhden jos toisenkin voimasanan ilman viime kesänä hankkimaamme, jonkun ihanan insinöörin älynväläystä, eli imuriin kiinnitettävää marjaputsaria.

Marjaputsarin toimintalogiikka on simppeli. Muoviset osat kiinnitetään toisiinsa ja koko hökötys kiinnitetään pöytälevyyn. Putken päähän kiinnitetään imurin letku ja toisen pään alle asetetaan iso kulho tai vati. Marjat kipataan vähän kerrallaan suppiloon, ja imuri imaisee sisäänsä marjojen seassa olevat roskat:  lehdet, havunneulaset sun muut. Sopiva imuteho löytyy pudottamalla suppiloon ensiksi esimerkiksi kymmenen marjaa ja muutama roska ja laskemalla, kuinka monta marjaa putoaa vadin pohjalle. Putsausoperaatio sujuu vikkelästi kaksin toisen kaataessa marjoja suppiloon, ja toisen nyppiessä vatiin mahdollisesti pudonneet yksittäiset roskat putsattujen marjojen seasta. Kymmenen mustikkalitran putsausoperaatioon ei kulu varttia kauempaa – vaikka marjat olisivat kosteita tai poimisi Apupojan malliin marjojen sekaan puoli metsää.

Marjaputsari sopii hyvin mustikoiden sekä puolukoiden putsaamiseen. Itselläni ei ole kokemusta muiden marjojen putsaamisesta kyseisellä laitteella. Pitkähkön metsästysoperaation tuloksena marjaputsari löytyi viime kesänä Hong Kong -tavaratalosta.

Nyt vain tarvitaan insinööri, joka keksii sieniputsarin.

Asiasanat: miten putsata mustikat, miten putsata puolukat, mustikoiden putsaaminen, marjojen putsaus, mustikka putsaus imuri

KESÄN TYTTÖ MÄ OON

Pienenä koululaisena en päässyt jakamaan luokkatovereilleni synttärikarkkeja, eivätkä samaiset toverit veisanneet minulle onnittelulaulua, sillä olen syntynyt keskellä kesälomaa. Kunnon kesäjuhlat sentään sain.

Kymmenenteen ikävuoteeni asti syntymäpäiviäni vietettiin varsin suureellisesti. Äitini teki eräänäkin vuonna neljänkymmenen munan synttärikakun, ja kerran juhlapäivääni vietettiin lisäksi viiden litran muurinpohjalettutaikinan voimin. Omissa mielikuvissani syntymäpäivänäni paistaa aina aurinko, ja minä kirmaan paljasjaloin kesäleningissä pihaa ympäri. Juhlapäivinä sain myös kunnian toimia pallotyttönä ja noutaa hutipalloja pellosta, sillä synttäreihini liittyi aina tärkeänä osana myös tennisturnaus. Näin jälkikäteen ymmärrän hyvin, että täyttäessäni yksitoista, juhlittiin syntymäpäiviäni ihan vain perhepiirissä.

Kolmenkymmenen ikävuoden uhkaavasti lähestyessä, itse kukaan ei kokene tarvetta tehdä syntymäpäivistään suurta numeroa. Sen sijaan muurinpohjalettukestit ovat, ainakin itselleni, edelleen yksi kesän kohokohdista. Parhaimmat muurinpohjaletut ovat paperinohuita, pitsireunaisia, voissa paistettuja ja maistuvat taivaallisilta tuoreiden metsämarjojen kanssa.

MUURINPOHJALETUT (noin 20 suurta lettua)

• 1 litra (vanhanajan) täysmaitoa 
• 4 munaa 
• ½ tl suolaa 
• 2 dl (täysjyvä)ohrajauhoja 
• 4 dl vehnäjauhoja 
• 50 g voita sulatettuna

• lisäksi voita paistamiseen

Sekoita kaikki taikinan ainekset tasaiseksi. Anna taikinan turvota puolisen tuntia. Paista muurinpohjapannulla mahdollisimman ohuita lettuja.

Tarjoa tuoreiden marjojen tai marjahillon sekä kermavaahdon kera.

Avainsanat: Muurinpohjaletut resepti, lettutaikina resepti, lettutaikina ohje, muurikka lettutaikina

KIIRE YLLÄTTI LOMAILIJAN

Automme mittariin on kertynyt kesän aikana viitisentuhatta ajokilometriä. Kuluneen kesän aikana olemme pistäytyneet kotosalla lähinnä pesemässä pyykkiä, muuten olemme huidelleet siellä, täällä sekä muilla main. Siinä samassa blogikin on joutunut aivan hunningolle.

Aikomukseni ei alkuunkaan ollut pitää lomaa myös blogista. Lomalla on kuitenkin sen verran kiirettä pidellyt, ettei minulla ole ollut aikaa tai intoa viettää kesäpäiviä tietokoneen äärellä istuen. Elokuu tuntuu kuitenkin enteilevän uutta bloggausintoa, ja huomaan entiseen tapaani pyöritteleväni postausideoita  päässäni.

Kiireen keskellä myös lanseeraamani Rakkauden kalakesä 2013 on jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle. Syytän Ahtia, joka ei ole pitkään aikaan suonut katiskaani ainuttakaan vonkaletta. On siis ryhdistymisen paikka itse kullakin.