keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Takaisin sivistyksen parissa




Terveisiä ihmisten ilmoilta! Lapissa oli kaunista, ja tunturimaisemissa tuli talsittua toista sataa kilometriä, eli jokunen metri päälle sata kilometriä. Ruokaa olimme varanneet kahdeksaksi päiväksi, mutta saimme sen verran tunturin päällä puhelimeen taajuutta, että kuullessamme sääennusteiden enteilevän kovia sateita, päätimme laittaa töppöstä toisen eteen hieman ripeämpään tahtiin ja tiivistimme reissun kuuteen päivään.



Monesta suunnasta on korviini kantautunut valitusta sateista, mutta meitä on kyllä aurinko suosinut! Lapissa jopa vähän liiaksi, vaikkei niillä leveysasteilla lienekään soveliasta valittaa kuumuudesta. En olisi voinut etukäteen uskoa, että tunturin laellakin voi olla liian kuuma ja niin tyyntä, että paarmatkin puuskuttavat kiertäessään kehäänsä ihmispolojen ympärillä.



Kohteenamme oli Urho Kekkosen kansallispuisto. Aloitimme eräretkemme Raja-Joosepista, joka on aivan Itärajan tuntumassa. Osan öistä nukuimme autiotuvissa, joiden verkosto UK-puistossa on varsin tiheä, ja osan teltassa. Huiputimme kolme tunturia, mukaan lukien itäisen Lapin korkeimman tunturin, Sokostin, sekä ylitimme aika monta muuta tunturia. Reittimme oli pääpiirteissään seuraava: Raja-Jooseppi – Jyrkkävaara – Sarvioja – (Paratiisikuru + Sokosti) – Luirojärvi – Muorravaarakka – Anterinmukka – Kiertämäjärvi – Raja-Jooseppi. 

Taidan lähteä toistekin. 





Porojen ja paarmojen lisäksi vaikutti olevan hyvä sammakkovuosi. Näimme myös paljon herkullisen näköisiä riekkoja. Mutta kuka tunnistaa jäljen perusteella, ken kulki meitä ennen polulla. Jäljen pituus noin 12-13 senttiä. 


Paluumatkalla, hieman Rovaniemen eteläpuolella, näimme myös herkullisia sisäfileitä. 


Psst... Seuraa Vatsasekaisin Kilinkolin –blogipäivityksiä myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!

13 kommenttia:

  1. Sisäfileitä pohjoisen suorilla :D Meillä esikoinen noin 2-vuotiaana näki mummolan tiellä ekat porot ja osoittelimme niitä hänelle innokkaasti. Lapsi tuumasi, että nam!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kuulun myös niihin eläinrakkaisiin, joiden mielestä paras eläin on lautasella tai padassa oleva eläin. :)

      Poista
  2. Voisko olla ahman tassut? Varmasti ikimuistoinen vaellus. Hienot on maisemat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että tuossa on viisi varvasta, vaikkei yksi näykään kunnolla. Ahman jäljeksi tuo taitaa olla liian iso ja pitkulainen. Googlailun perusteella päädyin pieneen karhuun, mutten ole ihan varma. Yhdellä suolla näimme "paljain jaloin kävelleen ihmisen" jälkiä, mutta jälkikäteen pohdittuna niiden täytyi olla karhun jälkiä.

      Poista
  3. Komeat on maisemat! Eikä näytä olevan ihmisiä ainakaan ruuhkaksi asti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Autiotuvilla näimme kyllä ihmisiä, mutta luonnossa emme yhtäkään. Maisemat oli komeat, vaikka tuntuu ettei niitä saanut alkuunkaan tallennettua kuviin.

      Poista
  4. Tervetuloa takaisin kaupunkiin. Hienoja kuvia ja upeita maisemia - ja nyt tiedämme, miltä sisäfileen takapuoli näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ollaan kyllä vielä Apupojan synnyinseudulla, lähellä Nannan lakeuksia. Eilen oli muuten lautasella poronvasan sisukkaa, ja oli kyllä taivaallisen pehmeää.

      Poista
  5. Upeat maisemat :) Mä olen joskus nuorempana ollut tuolla Urho Kekkosen kansallispuistossa vaeltamassa ja meidän reissu alkoi Kiilopäältä ja päättyi Raja-Jooseppiin. Luirojärven saunassa saunottiin ja Sokosti on myös huiputettu :) Uudestaan voisin kyllä lähteä vaikka heti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä oli kyllä onnea säiden suhteen! Taivas oli sininen ja aurinko paistoi lähes koko reissun ajan. Uutta reissua sitten vain suunnittelemaan :)

      Poista
  6. Meidän Urho-poika sai muuten nimensä jo paljon ennen syntymäänsä kerran istuessamma mieheni kanssa Urho Kekkosen kansallispuiston kyltin alla, alettiin tuumata, että siinäpä nimi. Siihen asti olimme ajatelleet Iikkaa. Tuliko teille tälläisiä valaistuksia vaelluksellanne? Muistan kun olimme elokuussa 97 eka kertaa vaelluksella, klassisesti karhunkierroksella ja olin ajatellut, että nyt siellä kahdestaan ( olihan mukana myös rotikkamme Oona) voimme suunnitella tulevia helmikuisia häitämme jne. Mutta niin se luonto vie mukanaan ja mykistää jotenkin, että emme tainneet koko reissun aikana mitään tälläisiä keskustella. Emmekä siis pitäneet myöskään mykkäkoulua....mutta siellä erämaassa ei mikään muu vain tunnu tärkeältä, on vain se hetki....

    Tervetuloa kuitenkin sivistyksen pariin (...vaikka vielä olettekin Pohjanmaalla..:D)

    VastaaPoista
  7. Luin useamman kerran, että siihen asti olitte ajatelleet likkaa - siis LIKKAA, ajattelin, että ette olleet ottaneet huomioon sitä vaihtoehtoja, että tulokas olisikin poika :) Meille ei tainnut mitään yhtä suuria valaistumisen hetkiä oikein tulla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa, odottaessani Urhoa kerroin kaikille jo eukäteen, että Tulokkaan nimksi tulee Urho, vaikka ei me sukupuolta tiettykään. Ja Urhohan sieltä onneksi tuli. Lisäksi sitten meidän Maitotytön nimihän on Hilja Likka, eli kyllä sulla ihan oikeat vibat jostakin tuli :).

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...