sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Ostoryntäysankankoivet


Lisäkseni aika moni muukin (ainakin Nanna ja Campasimpukka) oli selannut Lidlin mainoslehtisen muutama viikko sitten. Itse opin viime syksynä, että jokakeskiviikkoinen lehtinen kannattaa kaikesta epämääräisestä tarjoussälästä huolimatta selata edullisten ankankoipien toivossa, ja jos koivet (ja tällä kertaa myös kokonaisen linnun) sattuu sivuilta bongaamaan, niin silloin aikainen lintu nappaa madon – sillä ainakin Helsingin kaupoista ankat tuntuvat katoavan hetkessä.


Kokonainen ankka köllöttelee vielä pakastimessa odottelemassa käsittelyvuoroaan, mutta eilen valmistimme ensimmäisen satsin koipia. Ankanrintoja olemme valmistaneet keittiössämme useamman kerran ja koipiakin kerran aikaisemmin, mutta silloin lopputulos oli varsin kaukana täydellisen mureasta lihasta ja ihanan rapeasta nahasta. Toisin kuin nyt.





Perinteinen ankkaconfit valmistetaan hauduttamalla koipia tuntitolkulla omassa rasvassaan. Meillä ei ollut ankanrasvaa, mutta löysin netistä muutaman ohjeen, jossa ankanrasva korvattiin ruokaöljyllä. Suurehkolla öljymäärällä läträäminen epäilytti hiukan, mutta päätimme kuitenkin kokeilla. Minua mietitytti myös, mitä käy koivista sulavalle ihastuttavalle ankanrasvalle ja saisiko sen eroteltua jäljellejääneestä rasvasta.  Ankanrasvaa ei saanut talteen, mutta mikä tärkeintä, koivet onnistuivat aikalailla täydellisesti.

ÖLJYSSÄ KYPSENNETYT ANKANKOIVET (annos kahdelle)
  • 2 ankan koipireittä (á 340 g) 
  • suolaa 
  • mustapippuria 
  • 2 rkl timjaminlehtiä 
  • 3 valkosipulinkynttä

  • ½ litraa rypsiöljyä 
  • n. 10 valkosipulinkynttä



Sulata jäiset ankankoivet jääkaapissa. Silppua kolme valkosipulinkynttä ja hiero valkosipulimurska sekä mausteet ankankoipien pintaan. Laita koivet kulhoon, peitä kannella ja anna marinoitua muutama tunti huoneenlämmössä. (Tai pidempi aika jääkaapissa, mutta nosta koivet huoneenlämpöön lämpiämään ennen kypsennystä).

Kuumenna uuni 200–asteiseksi.

Asettele huoneenlämpöiset koivet valurautapataan ja valuta päälle öljyä niin paljon, että koivet peittyvät kokonaan.  Kuori loput valkosipulit ja murskaa ne painamalla lappeeltaan veitsen terällä. Lisää valkosipulit öljyyn. Peitä pata kannella.

Nosta pata uuniin. Vähennä puolen tunnin jälkeen uunin lämpötila 120 asteeseen ja jatka kypsennystä vielä neljä tuntia. (Itselleni ei selvinnyt kummin päin koivet tulisi kypsentää, joten laitoin koivet pataan keskenään eri päin ja käänsin koivet kypsennyksen puolivälissä.)

Ota pata uunista ja kuumenna uuni grilliasetuksella 220–asteiseksi. Nosta ankankoivet rasvasta uunipellille leivinpaperin päälle nahkapuoli alaspäin. Paahda rapeaksi uunin yläosassa noin kymmenen minuuttia, käännä koivet rasvapuoli ylöspäin ja grillaa vielä toiset kymmenisen minuuttia, varo kuitenkaan polttamasta koipia. (Koipiin voi loihtia loppurapsakkuuden myös ritilän päällä, mutta siitä tulee huomattavasti enemmän sotkua uuniin.)

Itse söimme koivet aurinkokuivatuilla sekä uunissa paahdetuilla tomaateilla, sipulilla, paprikalla ja basilikalla höystetyn ohran kanssa. Ei ollut ehkä paras lisuke koiville, nimittäin syödessäni haaveilin ankan kaveriksi muusia ja mustaherukkahilloa. Koivet olivat kuitenkin täydellisen mureita ja nahkarasva ihanan rapsakkaa. Onneksi pakastimessa on vielä toinen satsi koipia ja rasvankin voinee käyttää vielä uudestaan.

6 kommenttia:

  1. Mun koivet jäi vielä sinne Lidliin, mut ens kerralla valmistan niitä tähän tapaan. Näyttävät suloisen rapsakoilta, vihaan sellaista koipea, oli se nyt minkä linnun tahansa, jossa liha takertuu vielä kiinni nivelten kohdalta ainakin ja nahka on vetelää sössöä, ja joka puolella roikkuu jotakin läskistä ligamenttia.
    Nää ei näyttäisi olevan sitä lajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olivat todellakin suloisen rapsakoita. Tosin ehkä niitä olisi voinut pitää vielä puolisen tuntia kauemminkin uunissa, mutta nälkä oli vain niin hurja, etten jaksanut odottaa kauempaa. Ei siis todellakaan ollut vetelää nahkaa. Vähäsen kun olisi heilauttanut luuta, niin olsi ollut varmasti pelkkä lihakasa lautasella. Loistavaa.

      Poista
  2. Ja minulla kun lukee postilaatikossa että ei mainoksia, olenkohan tehnyt kardinaalivirheen... Ilman ankkaa siis jäin. Te ootte kaikki kolme tehneet upeita juttuja Lidlin ankoista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikamoinen kardinaalierhe! Et siis voi muutenkaan juoksennella pitkin kyliä tarjousmarinaatihunajabroitskujen tai hookoosinisten perässä. Täytyy yrittää seuraavalla kerralla vinkata ajoissa, mutta ilmeisesti noita ankkoja ei ole kuin pari kertaa vuodessa.

      Poista
  3. En yhtään ihmettele, jos on pikkuisen öljyn määrä mietittänyt. Lopputulema näyttää juuri sellaiselta kuin pitääkin. Pitänee alkaa käydä Littusessa, en ole todellakaan tajunnut, että sieltä saa jotain tällaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo öljy mietitytti, mutta kerrankin päätin tehdä ohjeen mukaan tuolta osin. Ja lopputulos oli kyllä siis mitä mainioin. Mä en käy oikeastaan ikinä Lidlissä, vaikka sieltä saa ainakin hyvää schwartzwaldinschinkeniä, mutta olen oppinut selaamaan niiden mainoslipuskan, juurinkin siis näiden ankkojen toivossa. Kokonainen 2,4-kiloinen ankka maksoi kympin ja koivet 3 euroa kipaleelta. Ei paha.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...