Kalajuttuja kuluvalle vuodelle

Tässä vaiheessa vuotta, kun uudenvuodenlupauksista on jo sopivasti lipsuttu, on hyvä tehdä uusia lupauksia ja aikomuksia. Ympäristöjärjestö WWF julkaisi muutama päivä sitten kuluttajalle tarkoitetun vuoden 2012 kalaoppaan. Oppaassa yleisesti tarjolla olevat ruokakalalajit on jaoteltu kolmen eri värikoodin alle: vihreään, keltaiseen ja punaiseen. Vihreän värin saaneita kaloja tulisi suosia, niiden kalakannat ovat elinvoimaisia, eikä pyynti aiheuta merkittäviä ympäristöhaittoja. Keltaisen kalojen käyttöä tulisi harkita, kalakannat saattavat olla heikkoja tai ylikalastettuja. Myös kasvatettu kala saa pääsääntöisesti keltaisen merkinnän, sillä kasvatukseen kuluu valtavat määrät kalanrehua, jonka alkuperään ja vastuullisuuteen ei vielä kiinnitetä tarpeeksi huomiota. Punaisia kaloja tulisi ehdottomasti välttää, ne ovat joko uhanalaisia, ylikalastettuja tai kalastusmenetelmät ovat ympäristölle tuhoisia.

Kalaoppaaseen pääset tutustumaan tästä. Oppaasta otin onkeeni hyviä neuvoja, joiden perusteella loin itselleni seuraavat lupaukset:

1. Kotimaisuus

Aion ehdottomasti edelleenkin suosia kotimaista kalaa (en ole missään vaiheessa ymmärtänyt, miksi rahdata tuhansien järvien maan kalatiskeihin vonkaleita toiselta puolelta maailmaa), kotimaisesta kalasta aion suosia viime aikoina omassa keittiössä paitsioon jääneitä kaloja, kuten muikkua, ahventa, silakkaa ja haukea. 

2. Aktiivisuus

Lupaan olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, kysellä kalojen alkuperästä, kasvatustavoista ja mahdollisista MSC-sertifikaateista. [MSC (Marine Stewarship Council) ylläpitää riippumattomana ja voittoa tuottamattomana organisaationa kala- ja äyriäistuotteiden sertifiointijärjestelmää. Sertifikaatin saaneet kalat on pyydystetty ekologisesti kestävällä tavalla. MSC-kalat saavat myös WWF:n luokituksessa vihreän valon. Lisäinfoa: www.msc.org]

3. Madot koukkuun

Tykkäsin pienenä hirmuisesti kalastamisesta. Kesäiltojen hitti oli etsiä kesäpaikkamme saunamökkiä kiertävän liuskekivilaatoituksen alta koukkuun sopivia lieroja. Saaliit piti pienen tappotoimenpiteen jälkeen ehdottomasti laittaa kiduksista roikkumaan oksaan. Jostain syystä tykkäsin myös muljautella kuolleiden kalojen silmät nurinkurin, mutta jääköön se kertomatta, jottei mielikuva pienestä herttaisesta kalastajatytöstä tahriinnu.

Ensi kesänä aion monen vuoden tauon jälkeen kääntää ne samaiset kivilaatoitukset ja etsiä matosia koukkuun. Ja laittaa ehkä katiskankin rantaveteen. Ja jos muuta saalista ei tule, keitän särjistä ja salakoista kalaliemet pakastimeen koko seuraavan talven varaksi. 

Lisäksi kiinnitän erikoishuomiota seuraaviin vonkaleisiin:

Ahven

Suomen kansalliskala on loistava ruokakala, jota arvostetaan kalaoppaan mukaan suurena herkkuna monissa eurooppalaisissa keittiöissä. Näitä minulle tarttuu jatkossa useammin mukaan kalatiskiltä – ja toivottavasti myös onkeeni.

Hauki

Hauki on petokala, joten sen elimistöön voi ajan kanssa kertyä myrkkyjäämiä. Hauki voi oppaan mukaan kasvaa jopa puolitoistametriseksi ja 20-kiloiseksi. Vai olikohan se sittenkin pelkkä kalajuttu? Kokeilen lähitulevaisuudessa taatusti Chez Jasun haukigratiinia.

Kuha

Kekkosen suosikkikala on keittiössämme tuttu näky varmasti myös jatkossa. Kuhissa tulisi suosia suuria, noin puolimetrisiä, yksilöitä, sillä ne ovat ehtineet jo kutea.

Lahna

Lahna on löytänyt tiensä useampaan trendiravintolaan, joten lupaan sen uiskentelevan myös omaan keittiöömme. Lahnat osaltaan ylläpitävät vesistöjen rehevöitymistä, joten lahnan syömisen voisi ajatella pienenä ympäristötekona. Ja jos joitakin kaloja tarttuu kesällä onkeeni, voin vannoa niiden olevan lahnoja.

Lohi

Lohen syöntiä vähennän, ja pyrin siirtymään luomumerkittyyn kasvatettuun loheen. Toisaalta listassani on jo niin monta muuta kalaa, että ei pitäisi olla vaikeaa vähentää lohen käyttöä. Niin hyvää kuin Pohjanlahden villilohi onkin, on se uhanalainen laji, jonka syömistä täytyy rajoittaa edes muutamaksi vuodeksi. Kenties kannat palautuvat ja joskus vielä saan minäkin herkutella villillä lohella.

Made

Talvi on mateen sesonki ja madetta on vielä loistavasti saatavilla jopa lähikauppamme tiskillä. Vielä ehtii madekeiton kimppuun, mutta mikään ei estä mateen käyttöä myös kesäaikaan.

Muikku

Muikku on loppuvuoden pop! Muikkuja lupaan paistaa heti ensi viikolla.

Joki- ja täpläravut

Viime vuonna jäivät rapujuhlat osaltani väliin. Tämä tulee ehdottomasti korjata tänä vuonna.

Siika

Sisävesien siiat sekä kiertovesikasvatetut kalat ovat saaneet kalaoppaan vihreän merkinnän. Täytyy olla tarkkaavaisempi kalatiskillä, sillä siika on yksi suosikkikaloistani.

Silakka

Olisikohan jo aika todeta, ettei silakka tarkoita samaa asiaa kuin kouluaikojen tomaattisilakat. Pari vuotta sitten kaikki ruokalehdet pursuivat silakkaohjeita. Olisikohan joku niistä lehdistä tallessa? Kalaopas vinkkaa tekemään silakkasushia.

Psst. Vatsasekaisin Kilinkolin nyt myös Facebookissa. Käy tykkäämässä!