keskiviikko 10. helmikuuta 2016

JUUREEN LEIVOTTU RUISVUOKALEIPÄ


Juureen leivottu ruisvuokaleipä maistuu taivaalliselta uunituoreena, mutta toisaalta myös säilyy hyvin. Leivässä on rukiin lisäksi siemeniä sekä hieman vehnää, mikä parantaa leivän rakennetta.


Jääkaappimme ylähyllyllä on varsin villi meno. Jo useamman kerran juuripurkkien jengat ovat pettäneet, ja ylähyllyn asukit ovat räjähdyksen seurauksena sotkeneet jääkaapin kirjaimellisesti juurta jaksain. 

Muutamaa yksittäistä limppua lukuun ottamatta emme ole ostaneet leipää kaupasta  sen jälkeen kun muutimme uuteen kotiin. Apupoika aloitti syksyllä täydellisen maalaisleivän salojen opiskelun, ja itse kaivoin naftaliinista hyväksi toteamani ruisvuokaleivän ohjeen. Vanha resepti on tosin hieman muotoutunut matkan varrella, ja tätä nykyä siitä on hioutunut luottoresepti, joka ei ole epäonnistunut vielä kertaakaan. 

Yhdestä satsista tulee kerralla kolme leipää, joista usein pakastamme osan. Tosin juureen leivottu leipä säilyy hyvin myös huoneenlämmössä säilytettynä. Monesti meillä syödäänkin jopa puolitoista viikkoa vanhaa leipää.

Leivässä on rukiin lisäksi myös vehnää, mikä parantaa sen rakennetta ja leikattavuutta. Myöskään juuri ei ole puhdas ruisjuuri, sillä juuri napataan talteen aina esitaikinasta, jonka seassa on myös muuta kuin pelkkää ruista. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole satavuotias perintöjuuri, olen toisinaan tohtinut nakata esitaikinan sekaan myös esimerkiksi leipämallasta. 

Ikää omalla juurellani ei ole vielä kovinkaan paljon, mutta tehoa sitäkin enemmän. Sen todistavat jääkaapista kuuluneet poksahdukset. 

Helpoin tapa hankkia juuri on kinuta sellainen joltakulta juurelliselta ystävältä. Kuivattuja juuria näkee toisinaan myynnissä myös delipuodeissa. Toisin kuin vehnähapanjuuren, ruishapanjuuren valmistaminen onnistuu myös itse suhteellisen vaivattomasti, tosin oman kokemukseni mukaan juuri vaatii useamman leivontakerran ennen kuin se alkaa olla tarpeeksi terhakka. Ohjeet ruisjuuren alullepanoon löydät täältä. 

Leivän leipomiseen kuluva aika saattaa kuulostaa hurjan pitkältä, mutta aktiivisen valmistusajan voi laskea tuntien sijaan minuuteissa. Vanha sanonta hitaasti hyvää tulee sopiikin loistavasti juurileivontaan. 

RUISVUOKALEIPÄ 
(kolme 1,5 litran vetoiseen vuokaan leivottua leipää)

Taikinan ensimmäinen vaihe (esitaikina)

  • 1 litra vettä 
  • 8 dl ruisjauhoja (joista osa voi olla riihiruisjauhoja) 
  • 4 dl vehnäjauhoja 
  • 2 dl ruisrouhetta 
  • 2 dl ruisleseitä (tai esim. kolmen viljan leseseosta) 
  • noin 2 dl taikinajuurta
Mittaa vesi isoon taikinakulhoon. Lisää kuivat aineet aluksi vispaten, lopuksi jämäkällä nuolijalla tai lusikalla sekoittaen. Lisää lopuksi taikinajuuri ja sekoita taikina tasaiseksi. Peitä kulho kelmulla tai puhtaalla suihkumyssyllä ja anna esitaikinan juurtua huoneenlämmössä 10–12 tuntia tai esim. yön yli. 

Taikinan toinen vaihe

Ota muutama desi taikinajuurta talteen. Säilytä juurta jääkaapissa kannellisessa purkissa. Älä täytä purkkia täyteen, sillä muuten se saattaa poksahtaa. 

  • 0,5 dl siirappia 
  • 1 dl ruisleseitä 
  • 3 dl siemeniä (esim. auringon- ja kurpitsansiemeniä) 
  • 1 dl (riihi)ruisjauhoja 
  • 1 dl vehnäjauhoja 
  • 2 tl suolaa
  • + päälle auringonkukan- tai kurpitsansiemeniä

Lisää ainekset esitaikinan joukkoon ja sekoita taikina tasaiseksi. Vuoraa leipävuoat (tai 1,5 litran vetoiset alumiinivuoat) leivinpaperilla ja lusikoi taikina vuokiin. Ripottele päälle siemeniä. Peitä leivät kelmulla tai suihkumyssyillä sekä leivinliinalla. Anna leipien kohota lämpimässä paikassa noin kaksi tuntia. 

Paista leipiä 175-asteisessa uunissa alatasolla 1 tunti 50 minuuttia. 

Säilytä valmiit leivät muovipussissa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...