lauantai 28. helmikuuta 2015

FIASKO NIMELTÄÄN #PROJEKTIJOULUKSIKOTIIN OSA 1


Olen muutamaan otteeseen kertonut remonttiprojektistamme, jonka vuosi sitten keväällä nimesin ”vitsikkäästi” projektiksi jouluksi kotiin. 
Tähän mennessä olen kirjoitellut projekstistamme varsin vähän blogin puolelle, sillä reilun vuoden aikana on projektimme monien vastoinkäymisten takia edennyt harmillisen hitaasti. Byrokratia on takkuillut, valitsemamme suunnittelutoimisto on hoitanut hommansa surkeasti, asunnon sijaan ostimmekin tietämättämme kaksi erillistä liikehuoneistoa ja olemme joutuneet turvautumaan useamman kerran juridiseen apuun. Herkullisia blogiaiheita, mutta en ole kokenut varsinaista someavautumista mielekkääksi ennen kuin koko sotku on onnellisesti ohi. 

Nyt alkaa vihdoin näkyä valonpilkahduksia tunnelin päässä, joten tässä ensimmäinen osa fiaskosta nimeltään #projektijouluksikotiin. Jatkoa seuraa perästä.

Kaupat uudesta kodista 


Uusi kotimme sijaitsee vuonna 1949 rakennetussa viiden asunnon pienkerrostalossa. Ensimmäisellä näytöllä en haltioitunut ja suin päin rakastunut asuntoon, mutta näin siinä potentiaalia: korkeat huoneet, suuri määrä ikkunoita (pesin ne jo kerran ja totesin, että vähempikin määrä olisi riittävä), oma sisäänkäynti ja pihalla kasvavat omenapuut ja marjapensaat. Ostimme samalla huoneiston alla sijaitsevan, aiemmin työtilana toimineen, kellarin ajatuksena yhdistää se asuntoon. Niinpä vuoden 2013 joulukuussa teimme asunnosta ja kellaritilasta ehdollisen tarjouksen, johon sisältyi silloisen asuntomme myyminen hyväksyttävään hintaan. Kauppa kävi, ja kauppakirjoja allekirjoiteltiin puolin ja toisin.


Remonttilupa taloyhtiöltä


Kaupanteon jälkeen aloimme selvittää, mitä kellarin yhdistäminen asuntoon käytännössä tarkoittaisi. Otimme yhteyttä Helsingin kaupungin rakennusvalvontaviraston aluearkkitehtiin, joka näytti projektillemme alustavasti vihreää valoa. Seuraavaksi kirjasimme remonttisuunnitelmat paperille ja selvitimme taloyhtiön kannan projektiimme. Asunto-osakeyhtiölain mukaan kaikki vähääkin suuremmat remonttitoimenpiteet vaativat taloyhtiön luvan. Pienessä yhtiössämme kaikki suhtautuivat yhdistämisajatukseen positiivisesti, ja saimme taloyhtiöltä luvan jatkaa projektia. 

Missio rakennuslupa ja mistä löytää suunnittelijat


Kellariin vievän reiän lisäksi halusimme muuttaa asunnon huonejärjestystä, suurentaa keittiötä, tehdä muutoksia yläkerran märkätiloihin sekä rakentaa kellariin kodinhoitohuoneen sekä saunallisen kylpyhuoneen. Pelkän taloyhtiön luvan varassa tällaista projektia ei saa tehdä, vaan esimerkiksi kantavien rakenteiden muutokset vaativat aina viranomaisluvat ja rakennesuunnitelmat. Tarvittavia suunnitelmia ja rakennuslupahakemusta varten tarvitsimme pääsuunnittelijaksi sekä lupaprosessin hoitajaksi arkkitehdin. Lisäksi meidän oli palkattava lvi-suunnittelija sekä rakennesuunnittelija. Aika nopeasti huomasimme, että on varsin haastava löytää kolme erillistä ammattilaista ja saattaa heidät yhteen projektimme pariin.
Aikamme selvitettyämme löysimme Helsingissä toimivan yrityksen, jolta on mahdollista saada kokonaisvaltaiset suunnitelmat. Varsin hämmentävää oli huomata, että koko Suomessa taitaa olla tasan yksi tällainen suunnittelutoimisto, jonka palkkalistoilta löytyvät niin arkkitehdit, lvi-, rakenne- kuin sähkösuunnittelijatkin. Punnittuamme vaihtoehtoja päätimme teettää suunnittelutyön ja lupasuunnittelun kyseisellä toimistolla. Ajattelimme, että keskittämällä kaiken suunnittelun yhteen toimistoon – viisinumeroisesta tarjouksesta huolimatta – maksamme suunnittelusta vähän enemmän, mutta pääsemme itse helpommalla ja säästämme sekä aikaa että vaivaa – onhan toimiston slogankin ”hyvin suunniteltu, paljon säästetty”.
Suunnittelutoimiston toimitusjohtaja teki meille tarjouksen huhtikuussa 2014. Toimitusjohtaja arvioi suunnitteluprosessin työmääräksi sata työtuntia ja kertoi heidän olevan erittäin hyviä työmäärän arvioinnissa. Työ oli määrä aloittaa kahden viikon kuluessa tarjouksen hyväksymisestä, ja toimitusjohtaja piti mahdollisena, että saisimme rakennusluvan jo ennen kesälomia. Toisin kävi, mutta siitä lisää kirjoitussarjan seuraavassa osassa. 

Fiasko nimeltään #projektijouluksikotiin käsittelee vuonna 1949 rakennetussa pienkerrostalossa sijaitsevan huoneiston rakennuslupa- ja remonttiprosessia, jossa kaikki – laasteja ja maaleja lukuun ottamatta –  tuntuu menevän päin seiniä. 




13 kommenttia:

  1. Huh huh! Tuttua ja niin kamalaa ja ihanaa. Tuo kilpailuttamisen ihanuus ja vaikeus on tuttua monelta rintamalta, ja haastekerroin lisääntyy kun toimijoita ei ole valittavaksi asti. Tuo rakennusala on kästtämätön, eikö siellä yhtään ajatella mainetta? Meillä muuan putkifirma omistaja kävi monta kertaa paikalla "suunnittelemassa", puhui puhelimeen suurimman osan käynneistä ja veloitti täydet tunnit ja matkat noista käynneistä. Kun laskuttamispolitiikan lisäksi työn jäljessä oli huomauttamista jo alkumetreillä, mies totesi ettei yhtistyö tunnu toimivan ja lopetetaan tähän. Toinen firma teki työ loppuun moitteetta, mutta jos vesivahinko tulee, on varmaa että vastuu on tässä tapauksessa tilaajalla. Vanhan omankotitalon remppaajana voisin näistä tarinoista kirjoittaa kokonaisen kirjan... tsemppiä projektiin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvassa taitavat olla ne remonttiprojektit, joissa kaikki menisi täysin kerrasta nappiin. Me olimme lukeneet ko. suunnittelufirmasta paljon hyvää ja kuvittelimme, että tästä ei nyt kannata todellakaan säästää, vaan valitaan hyvät suunnittelijat ja saadaan homma helposti ja nopeasti pakettiin... ööö... :) Mä lupaan heti lukea kirjasi, jos sen päätät raapustaa! Ja kiitos tsempeistä! :)

      Poista
  2. Pieni tai iso projekti, mutta jos teettää muilla, aina kannattaa ottaa hommalle hyvä valvoja. Sellainen, joka kurmuuttaa tarpeen vaatiessa (ja vähän muulloinkin) niin suunnittelijat kuin remonttimiehetkin, ja jolla ei ole minkäänlaisia sidoksia työn tekijöihin. Niin isoa laskua hyvä valvoja ei pysy lähettämäänkään, etteikö hän olisi rakennuttajalle säästänyt vähintään kolminkertaisesti sen summan.

    Pari vuotta sitten saatiin meidän taloyhtiössä valmiiksi lähes 8 miljoonan euron saneerausprojekti, jonka jälkeen minä hall.pj:nä voisin painattaa itselleni käyntikortit tittelinä "diplomi sirkuksenjohtaja". Onneksi ymmärrettiin palkata meille ihan loistava valvoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän onnemme on ollut todella hyvä urakoitsija, ilman häntä olisimme totaalisesti pulassa. :) Ja myös rakennusvalvojamme vaikuttaa hyvältä.

      Toivottavasti ihan hetkeen ei ole yhtiöönne tulossa mitään suurempia remontteja, kestänee varmasti aika kauan, ennen kuin aika alkaa kullata noin ison saneerausprojektin muistoja... :)

      Poista
  3. Otan niin osaa. Meilläkin on vaikeuksia riittänyt, edelleen asutaan puolivalmiissa ja juristia on tarvittu täälläkin. Ei kuitenkaan tuossa mittakaavassa. Toivotan jaksamista ja voimia. Kyllä se sieltä vielä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tässä ole vielä heitetty kirvestä kaivoon. Korkeintaan manattu sitä, joka keksi alkujaan väittää kärsivällisyyden olevan hyve – ei taatusti ole jos se tätä tarkoittaa. :) Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  4. Ei käy kateeksi, toivottavasti seuraavissa osissa on hyviä uutisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nooh voin paljastaa, että meillä on vihoviimein rakennuslupa, tosin suunnittelutoimiston törttöilyn vuoksi ei vieläkään lupaa aloittaa itse remonttia... :)

      Poista
  5. Huhhuh! Kuulostaa hankalalta. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Eiköhän tässä aleta olla jo voiton puolella. Toivottavasti ennen ensi vuotta asustellaan jo uusissa nurkissa! :)

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos! Kyläkutsua ei heru ennen kuin ollaan muutettu, siitäkin syystä olis jo kiva päästä uuteen kotiin... :)

      Poista
  7. Odotan jo seuraavaa osaa tästä!! Mä niiiin tiedän ton säädön määrän, tsemppiä ja voimia ja hermoja!

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...