tiistai 26. maaliskuuta 2013

KEVÄTSEURANTAA – SITRUUNAMARENKITORTTU


Luonto-Liiton kevätseurannassa havainnoidaan kevään edistymistä eläin- ja kasvilajien avulla. Ruokaan keskittynyt city-ihminen voinee laskea sitruunaisten leipomusten ilmestymisen ruokalehtiin ja -blogeihin vähintään peipposten saapumiseen verrattavaksi keväthavainnoksi.

Tein viime viikolla useampaakin sitruunaista leipomusta ja jälkiruokaa pääsiäistä silmällä pitäen. Tekemäni sitruunakuivakakku oli syötävää, muttei kuitenkaan järin herkullista. Sitruunakerroskiisseli sen sijaan oli kamalinta, mitä olen pitkään aikaan maistanut. Näiden epäonnisten kokeilujeni jälkeen ajattelin olevan paikallaan leipoa jotakin entuudestaan tuttua, turvallista ja pomminvarmaa. Sidoin uuden essun ylleni ja pyöräytin sitruunamarenkitortun.  



Tortun makea marenkihuntu piilottaa alleen kerroksen kirpeää sitruunatahnaa. Torttu sopii mainiosti pääsiäisen kahvipöytään, ja sitä jaksaa syödä palasen tuhdimmankin aterian päätteeksi.

SITRUUNAMARENKITORTTU

Pohja:
  • 100 g voita 
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • 2 rkl sokeria 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • 1-2 rkl kylmää vettä

 Sitruunatahna:
  • 1 dl sitruunamehua (mehut 2-3 luomusitruunasta*) 
  • 1 ½ dl vettä 
  • kahden luomusitruunan* kuori raastettuna 
  • 1 ½ dl sokeria 
  • 3 rkl maissitärkkelystä 
  • 4 keltuaista 
  • 50 g voita 
  • 1 rkl vaniljasokeria

 Marenkikuorrute:
  • 4 valkuaista 
  • 1 ½ dl sokeria

Valmista ensin pohjataikina. Sekoita kuivat aineet keskenään ja nypi sekaan kylmä, kuutioitu voi. Lisää lopuksi vesi ja vaivaa taikina nopeasti tasaiseksi. Muovaa taikinasta pallo, kiedo se kelmuun ja laita taikina jääkaappiin puoleksi tunniksi.

Kauli tai painele taikina piirasvuoan pohjalle ja reunoille. Taikina riittää halkaisijaltaan 24-senttiseen vuokaan. Painele pohjaan haarukalla muutamia reikiä, peitä pohja leivinpaperilla ja esipaista pohjaa 180-asteisessa uunissa 15 minuuttia.

Valmista sitruunatahna. Mittaa kaikki tahnan ainekset kattilaan vaniljasokeria ja voita lukuun ottamatta. Kuumenna seosta varovasti, samaan aikaan vispilällä kevyesti vispaten, kunnes täyte sakenee ja kiehahtaa. Ota kattila pois liedeltä ja vatkaa sekaan paloiteltu voi sekä vaniljasokeri. 

Vatkaa valkuaiset kovaksi ja kuohkeaksi marengiksi. Lisää sokeri vähän kerrallaan vatkauksen alkuvaiheessa.

Kaada sitruunatäyte kypsälle piiraspohjalle. Lusikoi tai pursota päälle valkuaisvaahto.

Kypsennä torttua 180-asteisessa uunnissa kymmenen minuuttia, minkä jälkeen alenna uunin lämpötila 150 asteeseen ja jatka kypsentämistä vielä toiset kymmenen minuuttia tai kunnes marenki on saanut hieman väriä.  

* Vaikket tavallisesti käyttäisikään luomutuotteita, kannattaa torttuun valita luomusitruunoita, sillä varsinkin niiden kuoren maku on tavallisia sitruunoita lempeämpi. 


Avainsanat: sitruunamarenkitorttu, sitruunamarenkipiiras, sitruunatorttu, marenki, sitruuna leivonnainen, helppo sitruunakakku, luomu sitruuna, mitä kahvin kanssa, helppo leivonnainen

perjantai 22. maaliskuuta 2013

PÄIVÄN ASU


Vain ruokabloggaaja voinee innostua näin paljon uudesta esiliinastaan.



Iskin jo kauan aikaa sitten silmäni ihastuttavaan Tiia Vanhatapion Artekille suunnittelemaan esiliinaan. Essu on suunniteltu vuonna 2007 Maire Gullichsenin 100-vuotissyntymäpäivän kunniaksi, eikä sitä ole ollut myynnissä enää vuosiin.

Hihkuin ilosta törmätessäni Artekin aitta -myymälän alennusmyynneissä tähän kauan haaveilemaani, suorastaan pullantuoksuista kotirouva -henkeä uhkuvaan unelmaan. Hinta oli alennuksista huolimatta posketon, mutta en antanut sen haitata.  Nyt tohtii avata esiliina yllä ovi arvovaltaisemmillekin vieraille. Pohdintaa aiheuttaa ainoastaan se, voiko tätä essu-unelmaa käyttää ilman korkokenkiä.

Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi on mukana UN Womenin kampanjassa, jossa pyritään poistamaan nälkää parantamalla köyhien olojen naisten ja tyttöjen asemaa. Haluathan sinäkin olla mukana auttamassa? Klikkaa logoa ja osallistu kampanjaan lahjoittamalla keräyskassaani esimerkiksi lounaasi verran roposia. 

keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

HÄRKÄÄ HÄNNÄSTÄ


Taannoisten leutojen ja aurinkoisten päivien jälkeen tuntuu, kuin orastava kevät olisi laittanut peruutusvaihteen päälle. Lämmittävä apu kylmiin pakkaspäiviin löytyy kuitenkin soppakattilasta.

Positiivisin mielin olen viime aikoina bongaillut erilaisia häränhäntäohjeita yhdestä jos toisestakin blogista. Härän- – tai oikeammin naudanhäntä – on sekä edullista että maukasta keittolihaa. Isoissa häntäpaloissa on lisäksi yllättävänkin paljon syötävää. Olen monesti tehnyt lihakeittoa Helsingin Sanomissa julkaistulla Henri Alenin häränhäntäkeitto-ohjeella. Muistelen lukeneeni samaisesta artikkelista Alenin ostaneen häränhäntiä joskus kaupan lemmikkieläinosastolta, muualta kun niitä ei löytynyt. Onneksi ainakin Hakaniemen kauppahallista saa häntiä vakiotuotteena myös tiskistä.







Siskot kokkaa -blogissa tehtiin jokin aika sitten häränhäntäsoppaa laziolaisittain. Siitä lähtien minunkin on ollut tarkoitus tarttua härkää hännästä. Eivätkä Nellen keittoon kohdistuneet kehut olleet lainkaan liioiteltuja. Keittoon tulee varsin niukalti mausteita ja raaka-aineita, mutta silti sopan maku on äärimmäisen syvä, intensiivinen ja ihana. Sellerin suurta määrää ei kannata kauhistua. Laita rohkeasti vain kokonainen nippu, sillä luulen juuri siinä sopan salaisuuden piilevän.

CODA ALLA VACCINARA  eli
HÄRÄNHÄNTÄKEITTOA LAZIOLAISITTAIN (annos neljälle)

(Siskot kokkaa -blogin ohjetta mukaillen, alkuperäinen ohje Jacob Kenedyn kirjasta Bocca Cookbook)

  • kilo häränhäntää (pyydä lihakauppiasta leikkaamaan tai sahaamaan häntä palasiksi)
  • reilusti suolaa sekä mustapippuria 
  • 70 g voita (tai alkuperäisen ohjeen mukaan laardia)
  • 500 g varsiselleriä 
  • 1 iso sipuli 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • 4 rkl lehtipersiljaa silputtuna + kourallinen koristeeksi 
  • 3 laakerinlehteä 
  • kahden sentin pätkä kanelitankoa 
  • 6 neilikkaa 
  • 3 dl valkoviiniä 
  • purkillinen (400 g) säilöttyjä kirsikkatomaatteja 


Suolaa ja pippuroi huoneenlämpöiset häränhäntäpalat. Mausteiden määrässä ei kannata nuukailla.

Sulata voi hyvin kuumalla (valurauta)pannulla. Lisää häntäpalat pannulle muutama kerrallaan ja paista niiden pinta ruskeaksi joka puolelta. Nosta ruskistetut palat valurautapataan tai isoon, lämpöä hyvin varaavaan kattilaan.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet sekä pilko kaksi selleritankoa pieniksi, noin sentin paksuisiksi paloiksi. Lisää sipulisilppu ja sellerinpalat pannulle paistorasvaan ja kypsennä niitä kymmenkunta minuuttia. Lisää pannulle myös persiljasilppu, laakerinlehdet, pala kanelitankoa sekä neilikat. Kun vihannekset ovat pehmenneet, kippaa ne sekä purkillinen kirsikkatomaatteja häntäpalojen seuraksi pataan.

Kuumenna valkoviini pannulla ja lisää sekin pataan. Kuumenna samalla pannulla vielä lopuksi tilkka vettä ja lisää sekin pataan, jotta saat kaikki paistamisesta syntyneet ihanat maut talteen.

Hauduta soppaa liedellä tai 150-asteisessa uunissa 3–4 tuntia tai kunnes liha irtoaa luista.

Halutessasi voit noukkia lihapalat keitosta ja irrottaa valmiiksi lihat luista. Tämä ei kuitenkaan ole tarpeellista, varsinkaan jos pidät luiden imeskelemisestä.

Pilko loput sellerit suuhun sopiviksi paloiksi ja lisää ne keiton sekaan noin kymmeneksi minuutiksi.


Koristele keitto lehtipersiljalla ja tarjoa se hyvän leivän kera. 


Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi on mukana UN Womenin kampanjassa, jossa pyritään poistamaan nälkää parantamalla köyhien olojen naisten ja tyttöjen asemaa. Haluathan sinäkin olla mukana auttamassa? Klikkaa logoa ja osallistu kampanjaan lahjoittamalla keräyskassaani esimerkiksi lounaasi verran roposia. 



perjantai 15. maaliskuuta 2013

PIKAINEN CHORIZOPASTA


Viime postauksessa syntyi soppa vartissa. Tämän pastan pyöräyttämiseen ei taida kulua yhtään sen kauempaa.


Nopeasti syntyville ruoille on aina kysyntää. Varsinkin ollessani yksin kotosalla, on kiva, että ruoka syntyy nopeasti ja helposti. Olen nimittäin varsin laiska kokkaamaan vain itselleni. Lisäsinkin blogiin arjen pikaruokaa -tunnisteen, jonka alta löytyy vastaavanlaisia helppoja ja edullisia arkiruokia, jotka valmistuvat kädenkäänteessä, korkeintaan parissakymmenessä minuutissa. Nämä pikaruoat löytyvät jatkossa myös blogin sivupalkissa olevaa arjen pikaruokaa -kuvaa klikkaamalla.


Pikaisen chorizopastan ohje on kähvelletty Jokihaka kokkaa -blogista. Löysin jääkaapistamme puolikkaan chorizo-makkaran ja olin varma, että löytäisin makkaralle sopivan reseptin Jokihaan blogista. Ja oikeassa olin. Mausteinen chorizo tekee pastasta mukavan tuhdin, ja savupaprika taas antaa mukavaa potkua pakkaspäivään. Sekaan sopisi myös pari kourallista tuoretta rucolaa. 

 CHORIZO–PIKAPASTA (annos kahdelle)

  • noin 150 g kuivapastaa 
  • 50-100 g chorizo-makkaraa 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • loraus oliiviöljyä 
  • 1 rkl tuoretta timjamia 
  • ½ tl savupaprikajauhetta 
  • ripaus mustapippuria 
  • 2 keltuaista (yksi per annos)
  • 2 rkl raastettua parmesan- tai pecorinojuustoa.

Kypsennä pasta pakkauksen ohjeen mukaan suolatussa vedessä.

Poista makkarasta kuori ja pilko se pieniksi kuutioiksi. Kuori ja silppua valkosipulinkynsi. 

Kuumenna pannulla tilkka oliiviöljyä ja kuullota valkosipuli. Nypi timjamista lehdet ja lisää ne, mausteet sekä chorizokuutiot pannulle. Paista kunnes chorizopalat ovat rapeita. 

Lisää sekaan kypsä, valutettu pasta ja pyöräytä maut pannulla sekaisin. Kaada pasta tarjoiluastiaan tai lautasille ja lisää sekaan keltuaiset sekä juustoraaste. 


Nopeaa, edullista ja helppoa. Arjen pikaruokaa.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

ARKISOPPAA VARTISSA


Olen yrittänyt ottaa itseäni niskasta kiinni, jotten automaattisesti aina kurvaisi kotiin kaupan kautta. Keittiökaapit pursuilevat yhtä sun toista, joten ennen kaupassakäyntiä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä keittiökaappien antimista saisikaan loihdittua.

Tällä kertaa jääkaapin vihanneslokerossa majailivat jo hieman surkeannäköinen purjosipuli sekä pussillinen perunoita. Sulassa sovussa ne pääsivät keittokattilaan. Sopan keittämiseen ei kulu varttia kauempaa. Ainakaan jos käyttää isoja ja nopeasti kuorittavia rosamunda-perunoita, jotka vielä pienii useampaan osaan ennen kypsentämistä.



Peruna–purjosipulikeitto on sosekeittojen klassikko. Lusikoidessani toista lautasellista, ihmettelin äänen, miksei meillä tehdä tätä soppaa useamminkin. Keitto valmistuu nopeasti, on valtavan hyvää, eivätkä tarveaineet maksa muutamaa roposta enempää.

Soppa sai lisämakua ja -väriä yrttiöljystä. Mikään pakollinen lisä yrttiöljy ei ole, sillä keitto maistuu mainiolta ilman sitäkin. Muutenkin sopan maustamisessa kannattaa nuukailla, jotta perunan ja purjosipulin hennot maut pääsevät oikeuksiinsa.

PERUNA–PURJOSIPULIKEITTO (annos neljälle)
  • noin 700 g jauhoisia perunoita (esim. rosamundia tai puikuloita) 
  • 1 purjosipuli 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • loraus öljyä 
  • ½ litraa kasvislientä 
  • 2 dl kuohukermaa 
  • 1 dl (täys)maitoa 
  • suolaa (mikäli kasvisliemi on suolatonta)

Kuori ja pilko perunat. Leikkaa purjosipuli pituussuunnassa halki, huuhtele ja leikkaa se parisenttisiksi paloiksi. Hienonna valkosipulinkynnet ja kuullota ne öljytilkassa kattilassa. Lisää perunat ja purjosipuli kattilaan. Kaada päälle kasvisliemi ja keitä kasvikset kypsiksi.

Kaada kypsät kasvikset tehosekoittimeen, lisää myös keitinliemi sekä kerma. Aja seos samettisen hienoksi. Lisää tarvittaessa maitoa, jotta saat keitosta tarpeeksi löysää. Kaada seos takaisin kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa. (Voit toki soseuttaa keiton myös suoraan kattilassa sauvasekoittimella. Varo kuitenkin soseuttamasta liikaa, jottei keitosta tule liisterimäistä.)

YRTTIÖLJY
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • puolikas puska basilikaa 
  • puolikas puska lehtipersiljaa 
  • ½ tl sitruunankuoriraastetta 
  • 1 rkl sitruunamehua 
  • ½ dl oliiviöljyä 
  • ripaus suolaa 
  • ripaus mustapippuria

Silppua valkosipulinkynsi. Nypi yrteistä lehdet ja laita kaikki ainekset korkeaan ja kapeaan kulhoon. Aja seos tasaiseksi sauvasekoittimella.

Lusikoi yrttiöljyä sosekeiton päälle. Tarjoa keitto voilla sivellyn, paahdetun ruisleivän kera. 


Nopeaa, edullista ja helppoa. Arjen pikaruokaa.

Avainsanat: peruna-purjososekeitto, halpa ruoka, perunapurjokeitto, edullinen ruoka, edullinen soppa peruna purjo soppa

tiistai 12. maaliskuuta 2013

TAISTOSSA NÄLKÄÄ
VASTAAN


Vatsasekaisin Kilinkolin -blogi haastaa lukijansa talkoisiin parantamaan kehitysmaiden naisten ja tyttöjen asemaa. Auta lahjoittamalla esimerkiksi lounaasi verran roposia. Rahat menevät hyvään tarkoitukseen. Koulutuksen, lainojen ja hyvien työvälineiden avulla voidaan auttaa kehitysmaiden perheitä pois nälästä ja köyhyydestä.


Viime viikolla vietettiin naistenpäivää. Törmäsin päivän aikana useisiin päivää kritisoiviin mielipiteisiin. Lintukodossamme ei kenties moista päivää tarvitsisikaan viettää. Naistenpäivä oli kuitenkin hyvä muistutus siitä, kuinka maapallomme monessa kolkassa sukupuoli yhä määrittää ja rajoittaa naisten ja tyttöjen elämää sekä toimintamahdollisuuksia. Tasa-arvon ja paremman yhteiskunnan rakentaminen alkaa naisten sekä heidän tekemänsä työn kunnioittamisesta. Koulutus on paras tapa parantaa tyttöjen ja naisten asemaa.

Olen mukana YK:n naisjärjestön, UN Womenin kampanjassa, jossa taistellaan nälkää vastaan ja kerätään varoja UN Womenin tärkeään työhön. YK on todennut naisten ja tyttöjen aseman parantamisen olevan tahokkain ratkaisu nälän poistamiseksi. Tuottaakseen enemmän ruokaa, tarvitsevat kehitysmaiden naiset sekä koulutusta, lainoja, neuvontaa että laadukkaita siemeniä ja työvälineitä. Lisäksi on tärkeää taata tytöille mahdollisuus koulunkäyntiin.

Ruandalaiskylässä sadot jopa kolminkertaistuivat sen jälkeen, kun kylän naiset pääsivät UN Womenin avulla mukaan osuustoimintatilojen työhön ja päätöksentekoon. Viljelijät ovat esimerkiksi saaneet helpommin lainoja, sillä ruandalaisnaiset ovat osoittautuneet miehiä tunnollisemmiksi lainojen takaisinmaksajiksi.  Vastaavasti itätimorilaisen kylän naiset yhdistivät UN Womenin avulla voimansa ja alkoivat tuottaa enemmän ruokaa vähemmällä työllä. Nälän poistaminen pienin konkreettisin askelin ei ole rakettitiedettä tai ydinfysiikkaa. Sen toteuttamiseksi kuitenkin tarvitaan taloudellista apua. Haluathan sinäkin olla mukana auttamassa?

Olen asettanut omaksi keräystavoitteekseni 500 euroa. Yhdessä teidän lukijoitteni avulla tavoite on mahdollista myös saavuttaa. Lahjoita keräystililleni esimerkiksi lounaasi verran roposia. Kaupanpäälliseksi takaan hyvän mielen. 

Lahjoittamaan pääset klikkaamalla alla olevaa kampanjalogoa.



PS. Kampanjan puolesta kokataan myös tämäniltaisessa Master Chef -jaksossa. 


perjantai 8. maaliskuuta 2013

IHAN KAHVILLA OSA 4: SUOSIKKISUMPPILANI


Helsingin itäisessä kantakaupungissa kahvinystävää hellitään. Kuin varkain, ovat alueelle keskittyneet pääkaupunkiseudun parhaimmat kahvilat.


Kahvin laadussa ja maussa mitattuna saa mielestäni Helsingin parasta kahvia itäisestä kantakaupungista. Omissa suosikkikahviloissani ovat ykkösasioina kahvi sekä kahviin intohimoisesti suhtautuva henkilökunta.

Suomessa on perinteisesti käyty kahvilla ja kutsuttu vieraita kahville. Kahvilla on merkittävä rooli erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Kahvikupposen äärellä vaihdetaan kuulumisia ja parannetaan maailmaa. Työpaikkojen kahvipausseilla parannetaan tutkitusti myös työvireyttä. Näissä kohtaamisissa kahvikupin äärellä jää itse kahvi kuitenkin vähälle huomiolle. Kahvi kokoaa ihmiset yhteen, mutta oikeastaan ei tunnu olevan sen kummemmin väliä, kuinka kitkerää tai kauan seisonutta juoma on.

Mitä tulee kahvikulttuuriin, hiihtää Helsinki vuosia Kööpenhaminan ja Tukholman jäljessä. Parhaat kahvikupposet eivät nimittäin löydy italialaisesta pikkukuppilasta tai pariisilaisesta kahvihuoneesta, vaan muun muassa edellä mainittujen pohjoismaiden pääkaupungeista. Pohjoismaat (Suomea lukuun ottamatta) olivat koko 2000-luvun alun erittäin vahvoja World Barista Championship -kilpailuissa. Viime vuosina baristojen mm -kilpailujen palkintopallille on kivunnut yhä useammin kahvintaitaja Euroopan ulkopuolelta. Viime vuonna Wienissä käydyissä kilpailuissa kolmen parhaan pystit menivät Guatemalaan, Meksikoon sekä Irlantiin.

Viime vuosien aikana on kotimaisella kahvirintamalla kuitenkin tapahtunut paljon. Helsingin massiivisten kahvipaahtimoiden – Pauligin ja Meiran – rinnalle on putkahdellut pieniä paahtimoita sekä kahviloita, jotka suhtautuvat suurella intohimolla kahviin ja haluavat tarjota kuluttajalle kahvikupinkokoisia elämyksiä. Pienpaahtimot nimensä mukaisesti paahtavat papuja pieniä eriä, jolloin he voivat myös ostaa papuja pieniä määriä ja myös pieniltä tiloilta. Tällaisten pienten ja persoonallisten erien paahtaminen ja myyminen ei luonnistu isoilta paahtimoilta niiden laajan kuluttajakunnan takia. Suuret paahtimot joutuvat väistämättä tekemään kompromisseja taatessaan tuotteelle tasaisen laadun ja maun vuodesta toiseen. Kahvia voinee tässä asiassa verrata viiniin. Pienpaahtimo on kuin pieni viinitalo, jolla on mahdollisuus tuottaa pieniä eriä erilaisia (vuosikerta)viinejä. Isot paahtimot toimivat taas kuin valtava viinitalo, joka pyrkii tekemään vuodesta toiseen tasalaatuista ja samanmakuista juomaa. Samaten kuin rypäleet, vaihtelevat kahvipapujen ominaisuudet sadosta toiseen.

Suosikkikahviloideni yhdistävät tekijät ovat niissä myytävän kahvin ensiluokkaisuus, viihtyisä ympäristö, mukava henkilökunta ja se, että niistä saa ostettua papuja kotiin. Kaikki kolme sijaitsevat myös lyhyen kävelymatkan päässä kotioveltamme. Aiemmin tapanamme oli tilata pavut ulkomaisilta pienpaahtimoilta, mutta nyttemmin olemme siirtyneet käyttämään ainoastaan lähikahviloissamme myytäviä papuja. Omalta osaltamme tuemme suomalaista kahvikulttuuria kuppi kerrallaan.


Aleksis Kiven katu 12 (ma–to 7.30–18 / pe 7.30–17 / la 10–16)




Takaan, ettei Kahvila Sävyssä edes latte ole lattea. Sävy on kalliolaistuneen pariskunnan perheyritys, jossa kahviin suhtaudutaan suurella intohimolla. Vajaan vuodentakainen muutto uusiin liiketiloihin taisi vähintäänkin tuplata asiakaskunnan. Asiakkaiden täyttämässä kiireisessä kahvilassa ei kerkiä vanhaan malliin vaihtaa kuulumisia kahviloitsijoiden kanssa, ja tiskin takaa saattaa bongata aivan uusia kasvoja. Oikeastihan on valtavan hienoa, että asiakkaita löytyy ja kahvilabisnes myös ydinkeskustan ulkopuolella on saatu kannattamaan.

Pavut Sävyyn matkaavat pääosin Aurajoen rannalta Turun Kahvipaahtimosta. Kahvin lisäksi tarjolla on simppeleitä aamiaisia, jumalaisia täytettyjä leipiä, croissanteja, konvehteja sekä pientä makeaa päivästä riippuen.


Päijänteentie 29 (ke–pe 7.30–17 / la 10–16)




Päiväkahvibaari toimii puuvallilalaisessa autotallissa kahvipaahtimon yhteydessä. Miljöö pienine yksityiskohtineen saa väistämättä hymyn huulille. Päiväkahvibaarin ja paahtimon taustalla vaikuttavat pitkän linjan kahviammattilaiset Benjamin Andberg ja Ulrika Hannula. Päiväkahvibaarista voi ostaa kotiinviemiseksi Helsingin Kahvipaahtimon papuja, jotka on hinnoiteltu hyvinkin maltillisesti. Sokerihampaan kolottaessa kahvikupin kylkeen saa pientä makeaa.


Kolmas Linja 17 (ma 7.45–16 / ti–pe 7.45–18 / la 10–16)



Good Life Coffee on useissa kahvimittelöissä hyvin pärjänneen Lauri Pipisen kahvila. Talon espresson hondurasilaiset pavut matkaavat Kallioon Aurajoen rannan kautta. Kahvilan myllyistä voi usein bongailla myös vierailevia tähtiä.  Kahvin lisäksi tarjolla on täytettyjä leipiä sekä muuta pientä purtavaa. Kahvilassa on myynnissä myös Helsingin kenties laajin laatupapujen valikoima. 

Ps. Pahoittelut kännykkäräpsyistäni!

Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 
kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.


Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:


keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

LOPPU HYVIN, KAIKKI HYVIN


Aion jatkossakin hyvillä mielin napata kaupan hyllyltä paketin fazerilaisten leipomaa leipää.

Taannoin mieltäni kismittänyt valokuvani kopioimistapaus on selvitetty, vieläpä kaikin puolin hyvässä yhteisymmärryksessä. Fazerin puolelta asiaan suhtauduttiin erittäin vakavasti ja homma hoidettiin esimerkillisesti, ymmärtäväisesti sekä nopealla aikataululla.

Kuvassa poseeraava Fazerin saksanpähkinäleipä ei liity tapaukseen.






Kiitos kaikille blogipostaustani kommentoineille, asiassa minua tukeneille sekä ennen kaikkea Fazerin taholta asiaa hoitaneille. Minun osaltani asia on loppuun käsitelty. 


lauantai 2. maaliskuuta 2013

IHAN MAHOTON KEPAKKO


Paitsi Pelle Hermannin käkättävä karttakeppi, on kepakko myös jauhetusta lihasta valmistettu pötkäle.

Lihapulla kaikkine variaatioineen taitaa olla yksi kansainvälisimmistä liharuoista.  Alun perin persiankielinen sana kofta tarkoittaa jauhettua lihaa tai lihapullaa sekä Lähi-idässä että laajasti Lähi-idän ymprillä. Koftia syödään niin Bangladeshissa, Serbiassa kuin Turkissakin.



Viime sunnuntailounaan kofta-kepakoihin valitsin lihaksi pohjalaisen karitsan, jonka maustoin savupaprikalla, persiljalla sekä kanelilla. Apupoika pyöräytti kepakoiden kylkeen tuoreella mintulla ryyditetyn jogurtti-kurkkukastikkeen. Näiden lisäksi lounaspöydästämme löytyi pitaleipiä, marinoituja punasipuleita, hummusta sekä mantelicouscousta

KARITSAKEPAKOT (10 kepakkoa)
  • 500 g karitsanjauhelihaa 
  • 1 sipuli 
  • 3 valkosipulinkynttä 
  • loraus öljyä
  • puolikas puska (silolehti)persiljaa 
  • ½ tl suolaa 
  • ½ tl savupaprikajauhetta 
  • ½ tl kanelia 
  • mustapippuria myllystä
  • 10 varrastikkua

Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet ja kuullota ne öljyssä pannulla. 

Silppua persilja ja sekoita silppu sekä mausteet jauhelihan joukkoon. Lisää sekaan myös hieman jäähtynyt, kuullotettu sipulisilppu. 

Ota massasta kananmunan kokoisia taikinanokareita ja muotoile niistä pötkylät. Työnnä varrastikku pötkylän keskelle ja aseta kepakot leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. 

Paista 200-asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. 


MINTTUTSATSIKI
  • puolikas kurkku 
  • ½ tl suolaa 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • 2 dl paksua jogurttia 
  • 2 rkl tuoretta minttua 
  • mustapippuria myllystä


Raasta kurkku. Suolaa raaste ja laita se noin puoleksi tunniksi valumaan siivilään, jotta saat siitä ylimääräisen nesteen pois. 

Silppua valkosipulinkynnet sekä minttu. Sekoita kaikki tsatsikin ainekset keskenään. Tarjoa jogurttikastike viileänä. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...