sunnuntai 24. helmikuuta 2013

SUNNUNTAILOUNAS
LÄHI-IDÄN MALLIIN


Viime aikoina olen useamman kerran kuullut meksikolaista sekä perulaista keittiötä povattavan seuraaviksi suuriksi ruokatrendeiksi. Meidän sunnuntailounas sen sijaan koostui pienestä ruokamatkasta Lähi-idän suuntaan.

Ennusteet perulaisen keittiön nousemisesta uudeksi ruokatrendiksi saavat minut odottamaan ensimmäisten marsujen ilmestymistä lihatiskeihin ja pakastealtaisiin. Tiedä sitten, mikä on Elintarviketurvallisuusviraston linjaus eläinkaupassa myytävien marsuraukkojen suhteen – mahtaisivatkohan ne sopia pataan?

Jätin kuitenkin suosiolla jyrsijät sekä uudet mantereet rauhaan, ja sunnuntain lounaspöytäämme syntyi herkkuja Lähi-idän hengessä. Kofta-tyyppiset karitsakepakot saivat kylkeen minttutsatsikia, marinoitua punasipulia, mantelicouscousta, pitaleipiä sekä hummusta. Ei hullumpi lounas, vaikkakin Lähi-idän keittiö taitaa alkaa olla jo niin viimekaudenjuttuja.  







Mantelicouscousin idean nappasin Boulevard Social -ravintolan listalta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan siitä tuli valtavan maukas lisuke, jota aion varmasti varioida tulevaisuudessa. Paahdetut mantelit myös antoivat cous-cousiin mukavasti pientä purutuntumaa. 

Hummuksen valmistin kuivatuista kikherneistä. Herneet vaativat liottamisen ja keittämisen, mutta muuten hummuksen valmistaminen niistä on yhtä helppoa kuin purkkiin pakatuista kikherneistä. 


MANTELICOUSCOUS (lisukkeeksi kahdelle)

  • 1 dl couscousia 
  • 1 dl kiehuvaa vettä 
  • ripaus suolaa 
  • 1 dl kokonaisia manteleita

Mittaa couscous kuumuuttakestävään astiaan. Kaada päälle kiehuva vesi ja lisää ripaus suolaa. Sekoita ja anna couscousin turvota kypsäksi noin viiden minuutin ajan. 

Paahda mantelit kuivalla pannulla, niin että ne saavat hieman väriä, mutta vältä polttamasta niitä. Rouhi mantelit joko veitsellä tai tehosekoittimessa. 

Sekoita mantelirouhe couscousin joukkoon ja tarjoa lisuke lämpimänä. 



HUMMUS 

  • 200 g kuivattuja kikherneitä vettä liottamiseen ja keittämiseen
  • 1–1½  dl vettä 
  • ½ dl sitruunamehua 
  • ½ dl oliiviöljyä
  • ½ tl suolaa 
  • ½ tl jeeraa eli juustokuminaa 
  • 2 rkl tahinia eli seesamsiementahnaa 
  • mustapippuria myllystä

Huuhtele kuivatut kikherneet ja jätä ne likoamaan veteen 8–10 tunniksi. Huuhtele lionneet herneet viileällä vedellä. Keitä kikherneitä suolatussa vedessä tunnin ajan. Anna kikherneiden jäähtyä. 

Aja kikherneet tahnaksi sauva- tai tehosekoittimella. Halutessasi voit jättää muutaman kokonaisen kikherneen koristeeksi. Lisää vettä, jotta saat hienonnettua tahnan tasaiseksi. Lisää kikherneiden sekaan myös muut ainekset. Maista ja lisää tarvittaessa sitruunamehua sekä mausteita, jotta saat siitä maistuvan. 




torstai 21. helmikuuta 2013

KEVÄT KEIKKUEN TULEVI


Auringonsäteet aivan selvästi enteilevät tulevasta keväästä. Ne myös paljastavat, kuinka riekottoman likaiset ikkunalasimme ovat. Tuudittaudun ajatukseen, että orastavan kevään valo suodattuu  valtavan kauniisti tomukerroksen läpi.

Vaikka kevät kuinka tuntuisi olevan vain muutaman askeleen päässä, on tulevaan kasvukauteen vielä harppauksittain matkaa. Niinpä tyydyin tekemään mieleltään keväistä ruokaa, jonka ainekset kaivoin purkista ja pakkasesta.


Resepti pohjautuu Maailman ruokia -keittokirjasarjan Italia-opuksen ohjeeseen klassisesta kevätpastasta, pasta primaverasta. Aika paljon ohjetta kuitenkin sovelsin. Olosuhteiden pakosta käytin grillattuja ja purkitettuja latva-artisokkia ja katkaravutkin kalastin välimeren sijaan pakastimesta. Persiljankin jouduin vaihtamaan silolehtisestä kähäräiseen versioon.

Pastasta tuli mukavan keveä ja keväinen. Toivotaan, että kevät pastaapopsien tulevi. 

PASTA PRIMAVERA (kahdelle)

  • 150 g putkipastaa
  • 1 sipuli 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • oliiviöljyä 
  • loraus valkoviiniä 
  • 1-2 rkl sitruunamehua 
  • kourallinen säilöttyjä latva-artisokkia 
  • pari kourallista kuorimattomia, raakoja katkarapuja 
  • 2 rkl pilkottua tuoretta (silolehti)persiljaa 
  • 2 rkl pilkottua tuoretta minttua 
  • suolaa ja mustapippuria


Kuori sulaneet katkaravut ja poista niistä suoli tekemällä veitsellä pitkittäisviilto ravun selkäpuolelle. Halutessasi voit leikata ravut muutamaan osaan.

Laita pasta kypsymään hyvin suolattuun, kiehuvaan veteen.

Silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet. Kuullota sipulisilppu pannulla. 

Lisää pannulle loraus valkoviiniä, sitruunamehu, artisokat sekä ravut. Paista rapuja ajoittain sekoittaen kunnes ne ovat kauniin punertavia. Pippuroi ja suolaa tarvittaessa. (Mikäli artisokat ovat säilötty suolaliemeen, ei suolan lisääminen välttämättä ole tarpeen.) 

Lisää silputut yrtit sekä kypsä pasta pannulle. Pyöräytä kaikki ainekset sekaisin ja kippaa pasta lautasille. 


torstai 14. helmikuuta 2013

HYVÄN MAUN RAJOILLA


Kun ruokabloggaajalla hyytyi hymy.

Viimepäivinä mieltäni on kismittänyt, ja olen tavannut tekijänoikeuslakia.  Sattui nimittäin niin, että löysin erään kotimaisen leipomoalan suuryrityksen nettisivulta varsin tutunoloisia mainoskuvia.

Internet-aikakaudella toisen tekemän työn kunnioittaminen on vähentynyt. Tekstejä plagioidaan ja kuvia kopioidaan surutta. Omassa blogissani pääpiirteittäin kaikki kuvat ovat itse ottamiani. Muutamassa poikkeuksessa olen käyttänyt lehdistötiedotteesta nappaamaani, tai muuten käyttööni annettua, kuvaa. Näissä tapauksissa olen ilmoittanut kuvan yhteydessä valokuvaajan nimen.

Tekijänoikeuksista pidetään suhteellisen kovaa meteliä, mutta kaikille ei kuitenkaan tunnu olevan selvää, mitä netistä saa kopioida ja millaiseen käyttöön. Monen blogin perusteella myös esimerkiksi Googlea tai Pinterestia pidetään käypinä lähteitä, vaikkeivät ne sellaisia ole. Valokuvia koskevat tekijänoikeussäädökset ovat kuitenkin vielä varsin selkeitä ja helposti ymmärrettäviä. Mutta mitä sitten, jos ei kopioidakaan itse kohdetta, vaan sen sisältö? Pelkillä ideoillahan ei ole tekijänoikeussuojaa.

Oikeanpuoleinen kuva kaapattu Fazerin nettisivuilta. 
Tarkoitukseni ei ole mustamaalata paahtoleipiään mainostavaa yritystä, sillä ymmärrettävästi mainoskampanjan ulkoasu ja kuvat ovat syntyneet yrityksen käyttämän mainostoimiston innovatiivisen suunnittelun tuloksena. Olen ollut yritykseen yhteydessä, ja asiaa selvitellään. 

Kismityksestä huolimatta ihanaa ja herkullista ystävänpäivää kaikille!


EDIT: Tapaus on selvitetty Fazerin kanssa hyvässä yhteisymmärryksessä.


keskiviikko 13. helmikuuta 2013

URHEILIJAN VOIMAJUOMA


Meillä treenataan maratonille. Sanomattakin lienee selvää, että treenaaja en ole minä. 

Apupoika treenaa ensimmäiselle maratonilleen, joka on määrä juosta reilun kuukauden kuluttua Barcelonassa. Pitkien harjoituslenkkiensä jälkeistä energiavajettaan Apupoika monesti paikkailee valmiilla palautusjuomilla. Suhtaudun näihin prosessoituihin valmisjuomiin hieman epäluuloisesti ja olenkin yrittänyt keksiä niille sopivan kotitekoisen korvikkeen.



En suinkaan ole mikään ravintoguru tai kaikkien valmistuotteiden kammoksuja. Kaupassa syynään tuoteselosteita lähinnä karsiakseni ostoskoristani epämääräisiä lisä- ja säilöntäaineita sisältävät tuotteet. Yleensä ostoskoriini kuitenkin päätyy suhteellisen vähän prosessoituja tuotteita. Ostan voin voina, jogurtin maustamattomana sekä hedelmät ja vihannekset käsittelemättöminä. Pidän keittiötouhuista, joten teen mieluummin itse, kuin ostan valmiina.

Palautusjuomasta on tärkeää saada riittävästi proteiinia sekä hiilihydraatteja. Kestävyysurheilun jälkeen varsinkin hiilihydraatit ovat tärkeitä, mutta myös proteiinia tulee saada. Voimaharjoittelun jälkeen sen sijaan proteiinit ovat hiilihydraatteja keskeisempiä.

Proteiinia on varsinkin eläinperäisissä tuotteissa sekä esimerkiksi palkokasveissa. Kotikutoiseen palautusjuomaan luonnonmukaisen proteiinilisän saa helposti soija- tai hamppuproteiinista. Meille on kotiutunut Pulsin´-merkkistä maustamatonta ja täysin vegaanista ja lisäaineetonta soijaproteiinijauhetta sekä saman tuotemerkin kylmäpuristettua hamppuproteiinia. Sopivasti annosteltuina ne ovat hyvänmakuisia eivätkä muuta smoothien rakennetta. Aamu- tai välipalasmoothie pienellä proteiinilisällä tuntuu myös pitävän nälän poissa tavallista smoothieta paremmin.

URHEILIJAN PALAUTUSSMOOTHIE
  • 1 banaani 
  • 2 dl maustamatonta (rasvatonta) jogurttia 
  • 1 dl (rasvatonta) maitoa 
  • 100 g mustikoita 
  • 100 g mansikoita 
  • 10 g soijaproteiinia (tai 20 g hamppuproteiinia) 
  • (päälle ripaus siitepölyä)

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja seos tasaiseksi. (Tehosekoittimen puuttuessa voit mitata ainekset kulhoon ja ajaa sen tasaiseksi sauvasekoittimella.) Voit käyttää myös kohmeisia marjoja, jolloin saat juomasta ihanan kylmää. Nauti juoma mielellään heti lenkin jälkeen. 

RAVINTOSISÄLTÖ:

Koko annos sisältää: 
  • energiaa 300 kcal 
  • proteiinia 25 g 
  • hiilihydraattia 65 g 
  • rasvaa 3,2 g




perjantai 8. helmikuuta 2013

ILTA TEURASTAMOLLA


Helsingin kaupungin entisestä teurastuslaitoksen alueesta on kehkeytynyt hyvän ruoan ja mukavien tapahtumien näyttämö.


Teurastamon alue sijaitsee Helsingin Sörnäisissä, lähellä kasvavaa Kalasataman asuinaluetta. Bertel Liljequistin piirtämät punatiiliset rakennukset on rakennettu vuonna 1933, ja rakennukset toimivat teurastuskäytössä vuoteen 1992 saakka. Sen jälkeen tiloissa toimi erilaisia, pääasiassa elintarvikealan, yrityksiä. Suojellut ja mielenkiintoisen historian omaavat rakennukset on kuitenkin haluttu valjastaa kaupunkilaisten käyttöön.

Teurastamon aluetta ei ole kunnostettu yhdellä kertaa, vaan alueelle aukeaa uusia ravintoloita ja yrityksiä pikkuhiljaa. Ensimmäisessä aallossa viime syksynä, Teurastamolla aloittivat muun muassa ravintola Kellohalli, tuorepastayritys Pasta Factory sekä Teurastamon Portissa toimiva, lounasta tarjoileva, perinteikäs lihakauppa Roslund. Keväällä Teurastamon entisessä verenvaluttamossa aloittaa A21-cocktailbaarista sekä -ravintolasta tutun porukan luotsaama Flavour Studio, jonka opetuskeittiössä tullaan järjestämään mielenkiintoisia matkoja makuihin. Myöhemmin kuluvan vuoden aikana ovensa avaavat myös kiinalainen katuruokaravintola Ho´s Food sekä rimpsuluita ja nyhtöpossua Amerikan malliin tarjoileva B-Smokery.

Teurastamolla sattuu ja tapahtuu paljon muutakin. Helmikuun 17. päivä Teurastamon piha valjastetaan ravintolapäiväläisten käyttöön. Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Kellohallissa yhdistyvät ruoka sekä musiikki Foodstock Festival -tapahtumassa.  Kevään ensimmäinen maalaistentori, jossa  ostoksia voi tehdä suoraan tuottajilta, järjestetään 23. maaliskuuta. Sitä ennen talvipakkasista voi nauttia myös Teurastamon  pihalle jäädytetyllä luistinradalla tai pulkkamäessä.

Viime perjantaina pääsin illallistamaan Kellohalliin ja nauttimaan mukavasta illasta bloggaajakollegoiden kera. Edellisvisiitillä viime syksynä ruoka oli valtavan hyvää, ja seura kerrassaan erinomaista. Molemmat onnistuivat lunastamaan odotuksensa myös tällä kertaan.

Perjantai-illan aloitimme mukavasti samppanjoilla. Viinejä maahantuovan Vindirektin toimitusjohtaja Kim Moliis maistatti meille kolmea eri samppanjaa. Tarjotuista kuplivista Jacquesson oli kenties eniten omaan makuuni. Mielenkiintoisin samppanjoista oli kuitenkin kuivaakin kuivempi, pelkistä Chardonnay-rypäleistä valmistettu Bonnaire



Kuplivien lisäksi pääsimme maistelemaan Kellohallin uudistunutta ruokalistaa. Illan viehkeä emäntämme kertoi ravintoloitsijan halunneen laskea annosten hintoja. Raaka-aineiden laadusta tai mausta ei ole kuitenkaan suostuttu tinkimään, vaan esimerkiksi annoksien ylimääräiset koristeet on jätetty pois. 

Nautimme alkuun salaattia, jossa oli muun muassa punajuurta, fenkolia ja paistettuja pähkinöitä, kananmaksapateeta sienichutneyllä sekä espanjalaisia silakoita, jotka osoittautuivat alkupaloista omiksi suosikeiksini. Pidän erityisesti myös Kellohallin ajatuksesta tuoda ruoat seurueille pöytään vadeilla ja padoissa, eikä valmiina lautasannoksina. 





Alkupalojen jälkeen vuorossa oli täydellisyyttä hipovaa haukilevypiirakkaa riesling-liemellä. Olisi tehnyt mieli nuolla vierustovereidenkin lautaset. Mikä täydellinen syy suunnata iltakävelyllä Teurastamolle huikopalalle. Uuden ruokalistan pääruoista haukilevypiirakan lisäksi pöytäämme kannettiin karitsan osso bucoa ja perunamuusia sekä hevosen ulkofilettä, joka tarjoiltiin hapankaalipediltä. Karitsakin oli hyvää, mutta tällä kertaa heppa varasti shown täysin. Liha oli taivaallisen pehmeää, ja itse hapatettu kaali sopi loistavasti lihan kaveriksi.

Pääruokien jälkeen nautimme vielä ranskalaisia juustoja ja jälkiruoaksi keväistä sitruunatorttua. Suuriitos herkullisesta illasta Kellohallin väelle sekä ihanille bloggaajakollegoilleni!





sunnuntai 3. helmikuuta 2013

KEITTIÖPYYHERAKKAUTTA


Keittiöpyyhkeitä ei voi koskaan olla liikaa. Niin ainakin yritän perustella  Apupojalle, kun kaupungilta on tarttunut taas muutama uusi pyyhe mukaani.

Vieläkö muistatte valtavan hienosti kuvitetun The Geometry of Pasta -kirjan, jonka esittelin taannoin? Opus on kekseliään kuvituksensa ansiosta yksi keittokirjasuosikeistani, vaikkakin sen voisi hyvin luokitella myös taidekirjaksi. Opuksen mustavalkoiset pastakuviot ovat suorastaan koukuttavan hienoja.


Tovi sitten eksyin brittiläiseen keittiötekstiilejä myyvään verkkokauppaan, ja silmiini osui keittiöpyyhe samaisilla graafisilla pastakuvioilla. Klikkasin pyyhkeen viipyilemättä ostoskoriin. Onneksi sentään maltoin kahlata putiikin muunkin keittiöpyyhevalikoiman läpi, sillä sieltä löytyi myös toinen pyyhe, jolle menetin välittömästi sydämeni. Vai kuka disainfriikki voisi vastustaa keittiöpyyhettä, jossa komeilevat muna, DSR, muurahainen sekä liuta muita klassikkotuoleja?







Uskon tietäväni ainakin erään kanssabloggaajan, joka ei pysty näitä kangastilkkuja vastustamaan. Itse ajattelin tilata kaupasta vielä pinkan erilaisia pyyhkeitä, jotka tilaisuuden tullen voi antaa lahjoiksi tai tuliaisviemisiksi. 

Pyyhkeet tilasin To Dry For -nettikaupasta. Postituskuluineen pyyhkeet maksoivat noin 13 euroa kappaleelta, ja toimitukseen kului kymmenkunta päivää. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...