maanantai 28. tammikuuta 2013

ARKIRUOKAA – MAKARONILAATIKKO


Lapsuudenkodissani ei syöty koskaan makaronilaatikkoa. Ensimmäisen kerran teinkin tätä perinteistä arkiruokaa vasta aikuisiällä.

Lapsena muistan syöneeni perinteistä lihamakaronilaatikkoa lähinnä koulussa.  Ylikypsät makaronit ja ruoan yleinen lievä mauttomuus eivät ketsuppivuoresta huolimatta onnistuneet tekemään minuun sen suurempaa vaikutusta.

Edelleen meillä tehdään makaronilaatikkoa verraten harvoin. Mutta silloin kuin tehdään, valitsen hyvät raaka-aineet ja pidän huolen, ettei lopputuloksena ole ylikypsää makaronimössöä. Ja täytyy myöntää, että koukussa ollaan.


MAKARONILAATIKKO (kuudelle)
  • 400 g tummia makaroneja 
  • 400 g (luomu)naudan jauhelihaa 
  • öljyä paistamiseen 
  • 1-2 sipulia 
  • 3 valkosipulinkynttä 
  • (tuoreita yrttejä, kuten oreganoa) 
  • savupaprikajauhetta 
  • 1 dl aurinkokuivattua tomaattia silputtuna
  • suolaa
  • mustapippuria
Munamaito:
  • 1 litra kevyt- tai täys(luomu)maitoa 
  • 2 isoa (luomu)kananmunaa 
  • ripaus suolaa ja pippuria
  • päälle 1 dl juustoraastetta

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Silppua sipuli sekä valkosipulinkynnet ja kuullota ne öljyssä pannulla. Lisää jauheliha ja paista kypsäksi. Mausta halutessasi tuoreilla yrteillä (esimerkiksi oreganolla ja timjamilla), suolalla, pippurilla ja savupaprikajauheella.

Kaada raa’at makaronit sekä paistettu jauhelihaseos uunivuokaan. Lisää silputtu aurinkokuivattu tomaatti ja sekoita.

Vatkaa sekoituskulhossa kananmunien rakenne rikki ja lisää maito. Mausta suolalla ja pippurilla. Kaada munamaito uunivuokaan ja sekoita. Ripottele päälle juustoraaste. 

Paista 200-asteisessa uunissa noin 50 minuuttia, minkä jälkeen anna makaronilaatikon vetäytyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. 


perjantai 25. tammikuuta 2013

HEILLE, JOTKA PITÄVÄT VAALEAVERIKÖISTÄ


Tämä on syntinen herkku herrasmiehille sekä kaikille heille, jotka pitävät vaaleaveriköistä.

Suklainen brownie on jättänyt varjoonsa pikkusiskonsa blondien. Nyt viimeistään on isosiskon aika ottaa askel sivummalle ja antaa pikkusisaren loistaa hetken parrasvaloissa. Siinä missä brownie hurmaa suklaisuudellaan, piilee blondien syntinen salaisuus maapähkinävoissa sekä makean ja suolaisen vastustamattomassa liitossa.  


Tämä resepti lienee blondinvarma, sillä se on Pipsa Hurmerinnan käsialaa. Pipsa oli leiponut blondie-leivonnaisia taannoisiin ruokakuvausiltamiin, ja nämä vaaleaveriköt sulattivat tämänkin blondin sydämen, vaikken aiemmin ole ollutkaan maapähkinävoin ylin ystävä.

Pipsa pakkasi mukaani kuvauksista ylijääneet leivonnaiset. Itsehillintäyrityksistäni huolimatta ne katosivat niin nopeasti, että minun oli makeanhimoissani lähdettävä maapähkinävoiostoksille ja laitettava hihani heilumaan keittiössä.

MAAPÄHKINÄ–VADELMABLONDIE á la Pipsa Hurmerinta

  • 100 g voita 
  • 1 dl maapähkinävoita 
  • 2 ½ dl fariinisokeria (korvasin osan tummalla muscovadolla)
  • 1 kananmuna 
  • 1 tl vaniljauutetta (korvasin vaniljajauheella)
  • 3 dl vehnäjauhoja 
  • ripaus suolaa

Päälle:
  • 1 dl maapähkinävoita 
  • 1 dl vadelmahilloa
  • valkosuklaahippuja tai suolapähkinöitä

  • tuoreita vadelmia tarjoiluun

Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen.

Sulata voi kattilassa. Sekoita kattilaan maapähkinävoi ja käännä liesi pois päältä. Lisää fariinisokeri ja sekoita kunnes sokeri on sekoittunut hyvin ja hieman sulanut voin sekaan. (Fariinisokerini on sen verran kovettunutta, että lisäsin sokerin ja maapähkinävoin käänteisessä järjestyksessä.)

Anna seoksen jäähtyä hetki, jottei se kypsennä kananmunaa. Lisää kananmuna ja vanilja. Sekoita. Lisää jauhot sekä suola ja sekoita nopeasti. Liika sekoitus tekee blondiesta liian jämäkän.

Voitele uunivuoka (n. 20cm*20cm) tai vuoraa se leivinpaperilla. Kaada seos vuokaan ja tasoita sen pinta lastalla tai lusikalla.  Tiputtele taikinan päälle maapähkinävoi- ja hillolusikallisia ja tasoita pinta lastalla. (Jos maapähkinävoi tuntuu kovin jämäkältä, voit pehmentää sitä lämmittämällä mikrossa tai kattilassa.) Marmoroi päällinen pyörittelemällä kuvioita lusikalla tai lastalla. Koristele blondie suklaahipuilla tai pähkinöillä.

Paista 175-asteisessa uunissa 22-25 minuuttia. 

Jäähdytä kunnolla ennen leikkaamista. Tarjoile tuoreiden vadelmien kera.


tiistai 22. tammikuuta 2013

SEKAISIN RUOKAKUVAUKSESTA


Ennen bloggaamisen aloittamista pidin kyllä valokuvaamisesta, mutta harvemmin olin kuitenkaan kuvannut syömisiäni. Nyt ruokien kuvaaminen vie minua kuin pässiä narussa.

Valokuvaamisesta on kehkeytynyt minulle blogini kautta rakas harrastus. Aloittaessani blogin pitämisen, en alkuunkaan ymmärtänyt, kuinka haastavaa ruokien kuvaaminen on. Varsin nopeasti huomasin, etteivät takaraivon visiot ja ideat piirtyneetkään ihan samanlaisina kameran muistikortille.  Vaikka lautasella nököttävä annos näyttäisi ja tuoksuisi kuinka jumalaiselta tahansa, on kameran suljin varsin armoton. Tosin juuri siinä – sen haastavuudessa – taitaakin piillä ruokakuvauksen kiehtovuus.

Valokuvaamisessa voi kuitenkin kehittyä, vieläpä varsin helposti. Pyrin välttelemään tiettyjen, blogin alkumetreillä julkaistujen, kuvien selaamista, vaikkakin ne kielivät nimenomaan kehityksestä. Väitänkin, että kuvaamista oppii vain ja ainoastaan kuvaamalla. Itse olen myös aina, ensimmäisen järjestelmäkamerani ensimmäisestä käyttökerrasta lähtien, käyttänyt ainoastaan kameran manuaaliasetuksia. Opetellut tulemaan sinuiksi kamerani kanssa sähläämällä, säätämällä ja ennen kaikkea kuvaamalla.



Kuvausinnostukseni myötä kotiimme on myös kertynyt jos jonkinsorttista kuvausrekvisiittaa. Ennen uuteen kotiin muuttamista raahasin kirpputorille kaikki huushollimme eripariastiat ja kelpuutin keittiön hyllyille ainoastaan simppeliä mustaa ja valkeaa. Sittemmin tajusin, kuinka tylsiltä ne näyttävätkään kuvissa, ja keittiöömme onkin löytänyt tiensä armeijallinen puoliksi ruostuneita kahveleita, eriparisia kipposia ja söpöjä kupposia.  



On ollut valtavan ihanaa saada lukijoilta, tutuilta sekä blogiystäviltäni positiivista palautetta kuvista sekä blogistani ylipäätään. Yksi viime vuoden kohokohdistani oli myös piskuisen blogini valinta Gloria Blog Awards -gaalassa Suomenmaan kauneimmaksi ruokablogiksi. Mikä kunnia! Palkinnoksi sain itselleni räätälöidyn, Pauligin sponsoroiman ruokakuvaus- ja -stailauskurssin. Pääsin eilen lunastamaan palkintoni, ja ilta huippuvalokuvaaja Nina Merikallion sekä Pipsa Hurmerinnan kanssa oli mielettömän ihana kokemus. Toivottavasti illan anti tulee näkymään myös blogissani.

Suurkiitos Ninalle, Pipsalle sekä eilisen taustajoukoille, Viewmastersin sekä Pauligin väelle! Olen minä aika onnen tyttö!

Kuvituksena satoa eiliseltä. 


maanantai 14. tammikuuta 2013

VIHREÄ LISUKE


Monesti parhaimmat keittiöoivallukset syntyvät täysin vahingossa. Lisuke vihreistä linsseistä ja pestokastikkeesta oli juuri tällainen sattumien summa.


Tupaten täynnä oleva kuiva-ainekaappimme ryppyilee minulle. Kaapista on hankala  löytää etsimäänsä,  toisaalta sieltä saattaa löytyä vaikka mitä yllätyksiä. Olenkin päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja raivata tilaa hyödyntämällä erinäiset kaapinperällä pyörivät purkin- ja pussinpohjat.

Siivousoperaation tiimellyksessä löysin vihreitä linssejä, jotka nakkasin kattilaan kiehumaan. Aluksi mielessäni oli tehdä niistä jonkinlainen lisuke sipulin kera, mutta sitten muistin jääkaapissa majailevat edellispäiväiset pestokastikkeen jämät. Lopputulos oli niin passeli, että tätä teen varmasti uudemmankin kerran.

Kaupan valmispestoa ei tähän lisukkeeseen kannata kuitenkaan käyttää. Epäilen sen maistuvan linsseihin yhdistettynä vähän turhan tunkkaiselta. Itse tekemällä pestokastikkeesta saa sen sijaan ihanan raikasta. Pestolinsseistä voisi saada myös hyvän leivänpäällystahnan ajamalla koko seoksen hienoksi. 


PESTOINEN LINSSILISUKE (neljälle)

  • 3 dl vihreitä linssejä 
  • ripaus suolaa 
  • vettä
  • n. 1 dl pestokastiketta (ohje alla)
  • sitruunankuoriraastetta


Keitä linssejä suolatussa vedessä noin 20 minuuttia. Valuta. 

Valmista pestokastike alla olevan ohjeen mukaisesti. 

Sekoita pestokastike kypsien linssien joukkoon ja ripottele päälle sitruunankuoriraastetta. 

Tarjoa lisuke lämpimänä. 



PESTO

  • 3 valkosipulinkynttä silputtuna 
  • 1 dl auringonkukansiemeniä 
  • 1 puska tuoretta basilikaa 
  • ½ dl oliiviöljyä 
  • ½-1 dl rypsiöljyä 
  • ripaus suolaa 
  • 1 rkl sitruunamehua
  • ½ dl parmesanjuustoraastetta

Mittaa parmesanjuustoa lukuun ottamatta kaikki ainekset kapeaan ja korkeareunaiseen kulhoon. Surrauttele sauvasekoittimella hienoksi. (Vaihtoehtoiseti voit ajaa seoksen hienoksi sopivalla tehosekoittimella.)

Lisää tarvittaessa öljyä, jotta saat kastikkeeseen sopivan, hieman juoksevan, rakenteen. Lisää lopuksi sekaan parmesanjuustoraaste.
  


torstai 10. tammikuuta 2013

PULLAKAHVIT MUSTIKAN KUNNIAKSI


Arktiset Aromit ry. valitsi mustikan vuoden 2013 marjaksi. Mustikkaa pidetään kotimaisena superruokana, mutta mitä oikeastaan tiedämmekään marjasta, joka keskiajalla yhdistettiin värinsä takia itse paholaiseen.

Elias Lönnrot julkaisi vuonna 1860 ensimmäisen suomenkielisen kasvion, Flora Fennican. Opuksessa oli myös maininta mustikan terveysvaikutuksista. Lönnrotin mukaan marjat auttoivat vatsatautiin ja marjamehu kuumeeseen. Euroopassa mustikka on ollut tuttu kansanlääkinnän rohto jo lähes tuhannen vuoden ajan. Mustikkaa on käytetty erilaisten sairauksien, kuten ripulin, keripukin ja infektioiden ennaltaehkäisyyn sekä hoitoon.

MUU MAA MUSTIKKA, OMA MAA MANSIKKA – VAI TOISINPÄIN?

Kulttuurihistorioitsija Hannele Klemettilä on julkaissut marjojen terveysvaikutteisiin yhdisteisiin erikoistuneen kasvibiologi Laura Jaakolan kanssa opuksen Mansimarjasta punapuolaan, joka avaa marjakasvien kulttuurihistoriaa. Teoksen mukaan mustikkaa ei suinkaan ole pidetty aina superherkkuna. Keskiajalla, jolloin ulkonäöllä uskottiin olevan yhteys parannettavaan tautiin, epäilytti mustikan tummanpuhuva väri, ja marja miellettiinkin paholaismaiseksi tai jopa kirotuksi.

Suomalaisilla on  Klemettilän ja Jaakolan mukaan erityissuhde marjoihin, mikä näkyy esimerkiksi marjanimistössä. Mustikkien ja Mansikkien lisäksi niin Tertut, Marjat kuin Marjatat ovat suosittuja nimiä. Marjanimistön käyttö onkin tutkijoiden mukaan hyvin pohjoinen ilmiö, joka kertoo meidän suomalaisten lämpimästä suhteestamme marjoihin.

KUITU- JA VITAMIINIPOMMI

Sitran Elintarvike ja ravitsemusohjelma Marjaklusteri on kerännyt tutkimustietoa mustikan, karpalon sekä puolukan ravitsemuksellisista ja terveydellisistä vaikutuksista. Marjaklusterin yhteenvedosta ilmenee luonnonmustikkamme (Vaccinium myrtillius) olevan mainio kuidun lähde. Mustikkaa voi pitää jopa ulkomaisia tuontihedelmiä parempana kuidun lähteenä. Suurin osa mustikan kuidusta on veteen liukenematonta. Mustikoissa on myös hedelmiä enemmän E-vitamiinia, ja C-vitamiinin lähteenä mustikka on esimerkiksi banaania ja tomaattia parempi tai lähes yhtä hyvä vitamiinipommi. 

Mustikka sisältää monipuolisesti suojaravintoaineita, kuten vitamiineja ja kivennäisaineita ja toisaalta vain vähän energiaa. Tämä tarkoittaa, että mustikan ravintoainetiheys on suuri.

Mustikan määrällisesti tärkeimmän polyfenoliryhmän muodostavat antosyaanit, jotka aiheuttavat myös mustikan sinisen värin. Antosyaaneja pidetään terveysvaikutteisina, vaikkei kliinistä tutkimusnäyttöä terveyshyödyistä olekaan. Metsämustikoidemme antosyaanipitoisuus on reilusti yli kaksinkertainen verrattuna mustikan amerikkalaisiin pensaassa kasvaviin serkkuihin. Mustikka onkin suomalaisen ruokavalion paras antosyaanien lähde.




NIUKASTI TUTKIMUSTIETOA

Sitran yhteenvedon mukaan mustikasta ei ole tehty väestötutkimusta, jossa olisi tutkittu marjojen käytön yhteyttä eri sairauksien esiintyvyyteen tai riskitekijöihin. Sen sijaan esimerkiksi mustikan antioksidatiivisuudesta on tehty  ns. koeputki- eli in vitro -tutkimuksia. Marjojen aktiiviset yhdisteet kuitenkin muuttuvat elimistössä nopeasti useiksi aineenvaihduntatuotteiksi, minkä takia terveysvaikutusten ennustaminen in vitro -tutkimusten perusteella on epävarmaa. Myös mustikalla tehtyjen kliinisten tutkimusten määrä on yllättävän vähäinen. Suhteellisen vahva näyttö kliinisten tutkimusten perusteella on kuitenkin mustikan vaikutuksesta silmäterveyteen, kuten hämäränäköön ja iäntuomiin silmäongelmiin. Sitran yhteenvedon mukaan erityisesti vanhukset, ikääntyvät sekä tyypin 2 diabeetikot näyttäisivät olevan väestöryhmiä, jotka  saattaisivat erityisesti hyötyä mustikan ja mustikkavalmisteiden käytöstä monella tapaa. Yhteenveto nostaa myös näyttöpäätetyöskentelyn rasittamat työikäiset kiinnostavaksi tutkimuskohteeksi mustikan silmä- ja verenkiertovaikutuksia ajatellen.

Marjojen roolia tulisi Sitran yhteenvedon perusteella tutkia myös lihavuuden ja metabolisen oireyhtymän sekä ikääntymisen tuomien terveysongelmien ehkäisyssä. Varsinkin mustikalla on todettu viitteitä hyödyistä myöskin näillä alueilla. Mustikan suuren ravintoainepitoisuuden ansiosta täyttyvät ravintoainesuositukset myös pienellä energiansaannilla. Tämä on tärkeää sekä laihduttajien että niiden henkilöiden – esimerkiksi pienikokoisten naisten, istumatyöläisten ja liikunnanvihaajien – kannalta, joilla on pieni energiankulutus.

Tällä hetkellä Suomessa on meneillään tutkimuksia, jotka selvittävät muun muassa mustikan vaikutuksia ruoansulatuskanavan terveyteen, metaboliseen oireyhtymään, tyypin 2 diabetekseen sekä verisuoniston terveyteen. Suunnitteilla on myös tutkimuksia mustikoiden vaikutuksesta suun sekä aivojen terveyteen.  Sitran yhteenvedon mukaan eläintutkimuksista on saatu lupaavaa näyttöä mustikoiden vaikutuksesta muistihäiriöiden ja ikääntymiseen liittyvien toimintahäiriöiden ehkäisyssä, mutta ainakin toistaiseksi kliininen näyttö puuttuu.

Tutkimustiedon niukkuuteen vaikuttaa myös se, että suuri osa ravitsemustutkimuksesta tehdään anglosaksisissa maissa, joissa ei ole voimassa samanlaisia marjojen poimintaan ja käyttöön liittyviä perinteitä tai esimerkiksi jokamiehenoikeuksia, kuten meillä. 

KUINKA PALJON ON TARPEEKSI?

Ihmiselimistö ei  varastoi polyfenoleita kehoonsa, vaan ne erittyvät elimistöstä pois. Erityisesti mustikassa olevien antosyaanien imeytyminen ja poistuminen elimistöstä on nopeaa, joten mustikan terveysvaikutusten aikaansaamiseksi tulee marjoja nauttia säännöllisesti.  Mikä sitten on tarvittava määrä terveysvaikutusten aikaansaamiseksi, ja kuinka usein marjoja tulisi syödä?

Maa- ja metsätalousministeriön alainen Valtion ravitsemus-neuvottelukunta ei anna tarkkoja suosituksia, kuinka paljon ja usein marjoja tulisi nauttia. Suomalaisten ravitsemussuositusten mukaan kasviksia, marjoja ja hedelmiä tulee syödä yhteensä vähintään 400 grammaa päivässä. Ei ole myöskään tietoa, minkä verran suomalaiset marjoja ylipäätään syövät. Ravitsemussuositusten mukaan marjojen syöntiä pitäisi kuitenkin lisätä reilusti. Arktiset Aromit ry. suosittaa syömään marjoja päivittäin pari desilitraa.

Viime kesä oli mustikoiden suhteen mitä parhain. Pakastimemme pursuilee edelleen mustikoita, vaikkakin olemme marjojen suurkuluttajia. Ihan joka päivä ei marjoja kannata kuitenkaan syödä pullanpäällysteenä. Mustikan kunniaksi kelpaa kuitenkin nauttia kunnon pullakahvit tai vähintään mehukestit.





MUSTIKKAPULLAT (12 kpl)
  • 2 ½ dl (täys)maitoa 
  • 25 g hiivaa 
  • 1 muna 
  • 1 dl sokeria 
  • 2 tl kardemummaa 
  • 6-7 dl vehnäjauhoja 
  • 75 g pehmeää voita 
  • ½ tl suolaa

  • 4 dl mustikoita 
  • 2 rkl perunajauhoja 
  • 3 rkl (hillo)sokeria 
  • voiteluun 1 muna

Murenna hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää muna, sokeri ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi ja lisää puolet jauhoista. Alusta taikinaan loput jauhoista, mieluiten yleiskoneella vaivaten. Taikina saa jäädä löysähköksi. Lisää huoneenlämpöinen, pehmeä voi ja suola. Vaivaa taikinaa vielä hetki, kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

Peitä taikinakulho leivinliinalla ja anna kohota vedottomassa paikassa 45 minuuttia.

Kumoa taikina kevyesti jauhotetulle leivinlaudalle tai pöytätasolle. Vaivaa kohonneesta taikinasta kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina puoliksi ja kumpikin puolisko vielä kuuteen osaan. Pyörittele kukin taikinamöykky pyöreäksi pullaksi. Jaa pullat kahdelle, leivinpaperilla päällystetylle uunipellille. Peitä pullat leivinliinalla ja anna kohota vielä puolisen tuntia.

Sekoita mustikoihin perunajauho sekä sokeri. Halutessasi voit murskata osan marjoista.

Paina kohonneiden pullien keskelle kolot juomalasin pohjalla. Voit jauhottaa lasin pohjan, jottei se tartu taikinaan. Voitele pullien reunat munalla ja nosta jokaiseen koloon ruokalusikallinen mustikoita.

Paista 220-asteisessa uunissa keskitasolla 10 minuuttia. 


keskiviikko 9. tammikuuta 2013

LAIVA ON LASTATTU


Lastasimme Apupojan kanssa itsemme Tallinnan-laivaan. Eteläisen naapurimme talvinen pääkaupunki pääsi yllättämään positiivisesti – ainakin illallispaikkamme osalta.

Edellisestä visiitistäni Tallinnaan on kymmenkunta vuotta, ja muistiini siitä reissusta on lähinnä jäänyt vain mielikuva paikallisessa kauneussalongissa liian tummiksi värjätyistä kulmakarvoistani. Tällä kertaa päätimme jättää paikalliset kauneushoitolat väliin, viettää laatuaikaa kaksin ja syödä hyvin.

Olin lukenut useammasta blogista vinkkejä Tallinnan ravintolatarjonnasta. Suolaa ja Hunajaa -Jonnan kehuma, bistroruokaa tarjoileva, Leib ei harmikseni ollut sunnuntaina auki. Sen sijaan suuntasimme toisen Jonnan suosittelemaan F-Hoone-ravintolaan vanhankaupungin ulkopuolelle. Pieni kävely ennen illallista kannatti, sillä vanhalla teollisuusalueella toimiva rouhea ravintola todellakin lunasti blogeissa kehutut lupauksensa.




Legendan mukaan nykyisessä ravintolarakennuksessa on valmistettu neuvostoaikana elektronisia osia avaruussatelliitti Sputnikiin. Nyttemmin vanhan tehdasrakennuksen uumenissa valmistetaan simppeliä, mutta valtavan maukasta ruokaa. Miljöö korkeine huoneineen, isoine ikkunoineen ja kierrätyshuonekaluineen on varsin homssuinen – supertrendikäs siis. Ravintola on myös valittu viime vuonna Viron viidenkymmenen parhaimman ravintolan listalla sijalle 21. 






Alkupaloiksi valitsin bruschetta-lajitelman.  Mielenkiintoisin yhdistelmä oli briejuustolla ja hillokemaisella rusinasinapilla ryyditetty leipänen. Muut leivät olivat saaneet ylleen pestoa ja tomaattia, oliivipateeta sekä kurpitsapestoa. Tahnat leipien päällä olivat mielettömän maukkaita. Kokonsa puolesta annoksesta olisi riittänyt hyvin kahdelle.

Apupoika valitsi seesaminsiemenissä pyöriteltyä, teryakikastikkeella maustettua ja kevyesti paistettua kylmäsavulohta, joka tarjoiltiin punajuuripediltä vuonankaalin kera. Kerrassaan herkullista!

Pääruoaksi valitsin kalaburgerin Apupojan tilatessa listan kalleimman annoksen, joka sisälsi jonkun mystisen osan possua sekä perunaa ja hapankaalia. Syötyäni lautasellisen bruschettoja, ehdin jo hieman harmitella leipäpitoista pääruokavalintaani. Tosin harmittelu loppui välittömästi maistettuani turskapurilaistani. Annos oli ehdottomasti paras koskaan ravintolassa syömäni burgeri. Välissä oli pestoa sekä runsaasti tartarkastiketta. Turska oli älyttömän hyvää, eikä sen hentoa makua oltu onneksi pilattu paneroinnilla. Tomaatit, salaatti sekä muut höysteet olivat tuoreita. Täyden kympin purilainen!




Jälkkärit muodostuivat iltamme heikoimmaksi lenkiksi, vaikkei niissäkään suurempia moitteita ollut. Oma paahtovanukkaani oli ihan ok, mutta Apupoika sattuu vain tekemään kotona parempaa. Apupojan lautasella nökötti suklainen lajitelma jäädykettä, torttua ja herkkua.

Alku-, pää- sekä jälkiruoat, pullo viiniä, kahvit sekä kaffehömpsyt kahdelle kustansivat yhteensä rapiat 54 euroa. Ei paha. Täytynee alkaa suunnitella uutta visiittiä lahden yli. 


torstai 3. tammikuuta 2013

UUSI VUOSI KÄYNNISTYI SAARISTOLAISLEIVÄLLÄ


Herkullista uutta vuotta muutaman päivän viiveellä! Hiljaiselon taustalla on hyvin nukuttuja öitä, täyteenahdettuja massuja, köllöttelyä sohvalla sekä toipumista uudenvuoden juhlinnasta.

Tiedän alkaneen vuoden tuovan mukanaan paljon mielenkiintoisia rientoja ja tapahtumia, joista osa tulee varmasti näkymään myös blogissa. En ole tehnyt uudelle vuodelle mitään erityisiä lupauksia, mutta toki suunnitelmissa tulevien kahdentoista kuukauden aikana on kokkailla herkullisia ruokia. Siinä sivussa toivon myös ottavani parempia ruokakuvia.

Kaikessa tohinassa viime vuosikin jäi summaamatta. Vuoteen mahtui monta ikimuistoista hetkeä, joista monta vietin uusien blogiystävieni seurassa. Toivottavasti tänä vuonna tutustun vielä moneen uuteen ystävään. 

Uudenvuodenpäivänä laiskotti hurjasti. Päivä kului pääasiassa sohvalla. Kävimme Apupojan kanssa vuorotellen keittiössä leikkaamassa saaristolaisleivästä siivuja, jotka päällystimme smetanalla ja kylmäsavulohella. Samansuuntainen herkku, välillä vaihtelun vuoksi mädillä höystettynä, oli vakionäky myös joulupyhien ja välipäivien iltapalapöydässämme.

Monista saaristolaisleipäohjeista poiketen lisäsin taikinan rukiin määrää ja korvasin vehnäjauhot täysjyväspeltillä. Jostakin syystä leivistäni vain tuppasi tulemaan likilaskuisia. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut makuun.



SAARISTOLAISLEIVÄT (2 kpl)
  • 1 litra piimää 
  • 75 g (1½ pakettia) tuorehiivaa 
  • 2 dl siirappia 
  • 2 tl suolaa 
  • 3 dl kaljamaltaita 
  • 2 dl ruisrouhetta 
  • 1 dl ruisleseitä 
  • 3 dl ruisjauhoja (joista osa riihiruisjauhoja) 
  • 10 dl täysjyväspelttijauhoja (tai vehnäjauhoja)

(leivinpaperisuikaleita vuokien vuoraamiseen)

Anna piimän lämmetä huoneenlämpöiseksi. Sekoita hiiva piimän joukkoon. Lisää muut aineet sekoittaen siinä järjestyksessä, kuin ne ovat ainesosalistassa lueteltu. Sekoita taikina tasaiseksi, mutta älä vaivaa sitä.

Vuoraa kaksi, vähintään puolentoista litran vetoista, leipävuokaa leivinpaperisuikaleilla. Näin valmiit leivät on helpompi irrottaa vuoista.

Jaa taikina leipävuokiin. Peitä vuoat kelmulla tai leivinliinalla ja anna leipien kohota huoneenlämmössä puolitoista tuntia.

Paista kohonneita leipiä 170-asteisessa uunissa keskitasolla kaksi tuntia. 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...