perjantai 21. joulukuuta 2012

JUMALTEN JUOMAA TAVIKSILLE


Maya-kalenterin pisin kierto, baktun, päättyy tänään. Monet ovat povanneet tämän tarkoittavan maailmanloppua.

Mayaintiaanien kukoistuskausi loppui jo ennen espanjalaisten saapumista Keski-Amerikkaan vuonna 1525, mutta mayoja ja heidän jälkeläisiään elää edelleen varsinkin Meksikon eteläosissa ja Guatemalassa. Muinaiset mayat olivat erittäin taitavia taivaankannen tulkitsijoita ja heillä oli oma tarkka kalenterinsa. Mayakalenteri alkaa elokuun 13. päivästä vuodelta 3114 eaa. Kalenteri jakaantuu eri aikamääreisiin, joista pisin aikajakso baktun kestää 144 000 päivää. Järjestyksessään 13. baktun päättyy tänään, meidän kalenterimme mukaan joulukuun 21. päivänä. Luku 13 oli mayoille erityisen tärkeä, ja niin on myös tämä päivä. Muinaisten kirjoitusten perusteella ei ole kuitenkaan löydetty viestejä maailman loppumisesta tähän päivään. Nykypäivän mayat juhlivat tänään yhden baktunin loppumista. Huomisesta alkaakin lähes neljäsataa vuotta kestävä uusi baktun.

Etelä- ja Keski-Amerikan vanhoissa intiaanikansoissa on mielestäni jotakin hirmuisen mystistä ja mielenkiintoista. Kenties samaistuminen intiaaneihin johtuu siitä, että oma isoäitinikin on Maija. Vaikka maailmassa on lukemattomia koluamisen arvoisia paikkoja, haluaisin päästä vielä uudelleen guatemalalaisen viidakon siimeksessä lymyävään muinaiseen mayakaupunkiin, Tikaliin, ja sillä kerralla varaisin itselleni telttayöpymisen.

Ehkä ihastumiseni muinaisiin intiaaneihin johtuu osittain siitä, että mayat, ja myöhemmin atsteekit, olivat ensimmäisiä kaakaopapujen viljelijöitä. Samaan aikaan kun Suomessa elettiin 2500 vuotta sitten varhaista rautakautta eli ns. esiroomalaista aikaa, viljelivät mayat kaakaota.  Myös sana cacao on alunperin mayojen kieltä. Kaakaopavut toimivat intiaanikulttuureissa sekä valuuttana että jumalten juomana, raha siis kirjaimellisesti kasvoi puussa. Mayojen lain mukaan ainoastaan aatelisto sai suklaata juodakseen.  

Suklaajuoma ei siis suinkaan ollut mayojen keskuudessa tavisten juomaa, mikä tietysti hieman häiritsee varsin rankasti romantisoituja, intiaaniheimoihin liittyviä mielikuviani. Vaikka aikamatkailu muinaisuuteen kiinnostaisikin, en ehkä tohtisi ottaa sitä riskiä, että suklaata litkivän mayaprinsessan sijaan olisinkin hiekkakiveä puskeva orjatar. Täytyy siis tyytyä leikkimään inkkariprinsessaa kotosalla ja kippistää malja suklaajuomaa yhden aikakauden loppumiselle.

Perinteisessä maya-intiaanien jumalten juomassa on viidestä kuuteen ainesosaa: vettä, kaakaopapuja, hunajaa, vaniljaa, kanelia ja hyppysellinen chiliä. Reseptin salat vaihtelevat hieman alueittain, ja jossakin päin mayavaltakuntaa juomaan sekoitetaan myös maissijauhoja. Juoman voi tarjota joko kylmänä tai lämpimänä. Oikeaoppinen tapa valmistaa juoma, on kaataa nestettä usean kerran kupposesta toiseen, jolloin juoman pinnalle muodostuu mahdollisimman paljon vaahtoa. Epäjumalallisesti hoidin homman tehosekoittimessa ja lisäsin juoman sekaan jopa tilkan vaahdotettua maitoa.



MAYAKAAKAO (2 annosta)

  • 1 dl rouhittuja kaakaopapuja* 
  • 2 dl vettä 
  • 50 g tummaa suklaata
  • hyppysellinen chilihiutaleita tai kuivattua chiliä 
  • puolikkaan vaniljatangon siemenet 
  • ripaus kanelia 
  • loraus hunajaa 
  • (maitoa)


Liota kaakaopapuja puolisen tuntia lämpimässä vedessä. Kaada kaakaopavut ja vesi tehosekoittimeen ja aja seos tasaiseksi. 

Kaada seos kattilaan ja kuumenna. Lisää suklaa sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi. 

Vaahdota halutessasi tilkka maitoa ja kaada se suklaajuoman pinnalle. Koristele kanelilla.

*Kaakaopavut voi korvata myös kokonaan tummalla suklaalla. Kuumenna  neste (vesi/maito) kattilassa. Lisää sekaan rouhittu suklaa sekä mausteet ja sekoita tasaiseksi.

***

Maya-intiaaneihin kannattaa käydä tutustumassa myös Didrichsenin taidemuseon Maya III -näyttelyssä, jossa on myös upeita, valokuvaaja Jon Kaplanin kuvia nykypäivän guatemalalaisista mayalapsista.

Didrichsenin taidemuseo järjestää tänään myös kalenterivalvojaiset. Lisätietoa museon nettisivuilla


maanantai 17. joulukuuta 2012

SEITSEMÄN YÖTÄ JA
KAHDEKSAN VINKKIÄ JOULUUN


Punalakkiset tontut kurkkivat ikkunoista ja tarkkailevat käyttäytymistämme. En ole ihan varma, olenko ollut tarpeeksi kiltti, joten ajattelin varoiksi ostaa itselleni muutaman paketin.

Vielä on mukavasti aikaa jouluun. Olen yllättänyt itseni olemalla kerrankin ajoissa lahjahankintojen suhteen. 

Listasin kuitenkin oman kotimme ja keittiömme suosikkitavaroita vinkkilistaksi siltä varoin, että jollakin on vielä lahjat hankkimatta. Kaikki listan tavarat ja asiat löytyvät meiltä, joten tätä ei ole tarkoitettu omaksi haihattelukirjeekseni Korvatunturin suuntaan. Taidan tyytyä lähettämään joulupukille muutaman telepaattisen ajatuksen mukavasta ja herkullisesta joulusta. 



1. Valurautapata. Valurautapata on meillä kovassa käytössä. Täydellisenä talvipäivänä heitetään lihat pataan, pata uuniin, pukeudutaan Michelin-ukkeleiksi ja lähdetään ulos reippailemaan. Kolmilitrainen Sarpaneva-pata on sekä kaunis että näppärän kokoinen pienempääkin huusholliin. Sisällä olevan emalipinnan ansiosta se on myös helppo puhdistaa.

2. Veitsi. Hyvä ja terävä veitsi on kokin paras kamu. Meillä on japanilaisia Kai Shun -veitsiä, jotka ovat sattumalta myös joulukuussa Stockan kanta-asiakastarjouksessa. Kai Shunit eivät ole veitsistä edullisimpia, mutta rakkaudella käsiteltyinä toivoni mukaan ikuisia. Ei ehkä se romanttisin, mutta varmasti joulun terävin lahjaidea.

3. Sampanjapullo. Pullo kuplivaa on aina hyvä lahja. Yksi lemppareistani on Taittinger Brut Prestige Rosé (Alkon tuotenumero 00816).

4. Rummikub-peli. Peli sopii mainiosti joulupyhien yhdessäoloon. Tätä peliä on pelattu meillä syksyn aikana lähes päivittäin. Sanomattakin selvää, että minä olen tässä täysin ylivoimainen.

5. Valurautapannu. Raudanluja lahjaidea on valurautapannu. Pannu on myös ekologinen lahja, mikäli sen hankkii käytettynä kirpparilta tai kierrätyskeskuksesta. Ruostuneesta ja huonokuntoisestakin pannusta saa kuin uuden näiden vinkkien avulla. Sillä poikkeuksella, että vanhat pannut ovat huimasti uusia parempia.

6. Joulukahvi. Pussillinen pienpaahtimossa käsityönä paahdettua kahvia on sekä tuoksuva että maistuva joululahja. Joulukahvia saa muun muassa Kahvila Sävystä, Helsingin Kahvipaahtimolta sekä Good Life Coffee -kahvilasta. 

7. Keittokirja. Kuluvana vuonna ilmestyneistä keittokirjoista suosikkejani ovat olleet muun muassa Silmänruokaa ja Muru. Sain juuri käsiini myös Parasta Maatiaisruokaa -kirjan, joka vaikuttaa olevan hirmuisen mielenkiintoinen paketti sekä tietoa että reseptejä. Täydellinen kaveri joulun välipäiviksi minun ja täyteenahdetun vatsani seuraksi sohvannurkkaan.

8. Ruokalahja. Lahja voi olla myös jotakin syötävää, kuten purkillinen viikunahilloa tai lupaus valmistaa joulupäivällisen jälkiruoka.



lauantai 15. joulukuuta 2012

VYÖNLÖYSÄÄJÄN
PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU


Tämä pähkinä-suklaakakku lienee synonyymi huonolle omalletunnolle. Ainakin, mikäli sortuu syömään puolet kakusta itse. Mutta eihän jouluna lasketa kaloreita.

Jos reseptissä lukee neljänneskilo pähkinöitä, neljänneskilo voita ja melkein saman verran tummaa suklaata, ei lopputulos voi olla kovinkaan huono. 


Nappasin tämän pähkinä-suklaakakun ohjeen mainiosta Isyyspakkaus-blogista. Blogi on sekoitus perhe-elämää, remontti- ja sisustustouhuja sekä herkullisia ruokaohjeita. Seurasin oman remonttimme aikana bloggari-Tommin aiempaa, putkiremonttiin keskittyvää blogia ja jäin heti koukkuun. Samoin on käynyt Isyyspakkauksen kanssa. Suosittelen!

Ja suosittelen kokeiltavaksi myös tätä, alun perin Kotivinkistä peräisin olevaa pähkinä-suklaakakkua. Mikään vyönkiristäjän kakku ei ole kyseessä, mutta eihän jouluna lasketa kaloreita, saatikka kiristetä vyötä, joten tämä kakku sopii mitä mainioimmin myös joulupöytään.

Jälkikäteen jäin miettimään, miltä kakku olisi maistunut, jos pähkinät olisi kevyesti paahtanut uunissa ennen jauhamista. Kokeilkaa joku, sillä minun täytyy vielä viikon verran säästellä tilaa muillekin herkuille.

Tarjoilimme kakun lisänä tomusokerilla kevyesti maustettua turkkilaista jukurttia sekä soseutettua mansikkaa. Lisukkeet toimivat kivana raikastavana ja joulunvärisenä lisänä kakulle.




PÄHKINÄ-SUKLAAKAKKU À LA ISYYSPAKKAUS
  • 125 g manteleita 
  • 125 g hasselpähkinöitä (myös 150 g manteleita ja 100 g hasselpähkinöitä toimi hyvin) 
  • 200 g tummaa suklaata 
  • 250 g huoneenlämpöistä voita
  • 4 munaa (valkuaiset ja keltuaiset eroteltuina) 
  • 2 ½ dl sokeria 
  • (tomusokeria koristeluun)

Kylkiäisiksi:
  • pakastemansikoita
  • paksua turkkilaista jukurttia
  • tomusokeria

Vuoraa irtopohjaisen kakkuvuoan pohja leivinpaperilla ja leikkaa vuoan reunoille leivinpaperisuikaleet.

Jauha pähkinät hienoksi jauheeksi monitoimikoneessa. (Itse jauhoin pähkinät blenderissä, joka osoittautui vähän huonohkoksi laitteeksi kyseiseen puuhaan. Mikäli et omista sopivaa laitetta, voit käyttää myös valmiita pähkinä- ja mantelijauheita, vaikka kakun maku saattaakin siitä hieman kärsiä.)

Leikkaa suklaa veitsellä karkeaksi rouheeksi ja lisää rouhe jauhettujen pähkinöiden sekaan monitoimikoneeseen. Lisää myös voi ja aja seos tasaiseksi massaksi.

Vaahdota kulhossa keltuaiset sekä 2 desilitraa sokeria vaahdoksi.

Vaahdota erillisessä kulhossa valkuaiset sekä puoli desilitraa sokeria kovaksi vaahdoksi.

Yhdistä pähkinätahna ja keltuaisseos ja sekoita varovasti taikinaan myös vaahdotetut valkuaiset.

Kaada ja levitä taikina kakkuvuokaan. 

Paista uunin keskitasolla 150-asteisessa uunissa 90 minuuttia.

Siirrä jäähtynyt kakku jääkaappiin ja anna kakun mehevöityä yön yli.

Koristele kakku halutessasi tomusokerilla. Tarjoa kakku mansikkasoseen sekä tomusokerilla maustetun turkkilaisen jukurtin kanssa.


VINKKI: Mikäli tomusokerikoristelu ei onnistu kertalaakista, ei tomusokeria kannata yrittää saada kakun päältä hiustenkuivaajalla, puhaltelemalla tai imuroimalla. Pieni suti toimii huomattavasti paremmin. 


tiistai 11. joulukuuta 2012

IHAN KAHVILLA OSA 3: KAHVILASSA


Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osissa käsiteltiin kahvinvalmistusvälineistöä. Kolmannessa osiossa selviää, mihin kahvikissan tulisi kiinnittää huomiota asioidessaan kahvilassa.

Ihan kahvilla -juttusarjan aiemmissa osioissa esittelimme espressokoneemme sekä espressonvalmistukseen tarvittavaa välineistöä. Kaikilta ei kuitenkaan löydy – eikä tarvitsekaan löytyä – espressovempainta kotoa. Silloin erikoiskahvit voi keskittyä nauttimaan kahvilassa. Kahviloita on kuitenkin monensorttisia, eikä kaikissa suhtauduta kahvinvalmistukseen ihan samalla pieteetillä.

Hyvän espresson tai espressopohjaisen kahvin valmistus vaatii usean asian tekemistä oikein. Osan niistä kahvilavieras voi havainnoida itse ja loput maistaa kupissa. Monista kahviloista löytyvät kalliit kahvikoneet ja hyvät myllyt, joita ei kuitenkaan harmillisen usein osata käyttää kunnolla. Peräänkuulutankin kahviloita kouluttamaan baristansa ja pitämään huolta arvokkaista laitteistaan.


Mikäli kahvilassa halajaa hyvää kahvia, kannattaa kiinnittää huomio seuraaviin asioihin. Jos listan kohdat eivät toteudu, suosittelen tilamaan suodatinkahvia tai teetä.

  • Kahvat ovat kiinni espressokoneessa. Vaikka kylmän kahvin sanotaankin kaunistavan, kuuluu espresson olla kuumaa. Pieni määrä kahvia viilenee hetkessä, joten kahvan täytyy olla valmiiksi kuuma.

  • Kahvin paahtoaste. Jos myllyssä olevat pavut kiiltelevät pinnalla olevasta öljystä, on paahto liian tumma. Samoin, jos tunnet palaneen tuoksun baristan jauhaessa kahvia. Laatukahvia paahdetaan näin tummaksi hyvin harvoin. Italialaiset pavut ovat yleensä hyvin  tummapaahtoisia, ja monet kahviharrastajat kutsuvatkin niitä haukkumanimellä burned in Italy. 

  •  Kahvipavut jauhetaan vain tarpeeseen. Jos myllyssä on annostelija, ei siinä saa olla jauhettua kahvia, vaan annostelijaan jauhettu kahvi laitetaan heti filtteriin eli kahvaan. Jauhettu kahvi menettää arominsa hyvin nopeasti.

  • Tamppaus. Filtteriin annosteltu kahvijauhe tasoitetaan käsin ja tiivistetään eli tampataan erillisellä tampperilla (ks. Ihan kahvilla osa 2). 

  • Uuttoveden lämpötila. Barista päästää gruposta (eli siitä, missä kahva on kiinni) vettä ennen kahvijauheella täytetyn kahvan kiinnittämistä espressokoneeseen ja käynnistää uuton heti kiinnitettyään kahvan koneeseen. Veden päästäminen on tehtävä, koska putkissa oleva vesi ei ole oikean lämpöistä. Tämä ei ole kuitenkaan välttämättä tarpeellista valmistettaessa kahvia vipukoneella. Oikea uuttolämpötila on pavusta ja paahdosta riippuen noin 88–96 astetta, ja lämpötilan olisi pysyttävä mahdollisimman vakaana koko uuton ajan. (Viime vuosina on tosin muodostunut myös koulukunta, joka vannoo laskevan uuttolämpötilan nimeen.)

  • Kupit ovat lämpenemässä koneen päällä. Ks. ensimmäinen kohta. Erityisesti espressokuppien tulee olla lämpimiä, koska niihin tulee pieni määrä valmista juomaa, jonka kylmä kuppi viilentäisi nopeasti.

  • Uuttoaika. Uutto kestää noin 25–30 sekuntia, ja espresson pintaan muodostuu vaaleampi crema eli vaahto.

  • Maidonvaahdotus. Maidonvaahdotuksen jälkeen vaahdotus-pilli pyyhitään välittömästi ja pillistä päästetään höyryä. (Kahvijuoman makuun tämä ei välttämättä vaikuta, mutta erottaa joka tapauksessa jyvät akanoista. Hyvä barista pitää koneestaan huolta, ja lisäksi likainen maitopilli näyttää ällöttävältä.) 

  • Maidon lämpötila. Jos juoma sisältää maitoa (esim. cappuccino), se ei saa olla liian kuumaa, vaan sen tulee olla juotavissa heti ilman, että maito polttaa kieltä.

  • Maidon rakenne. Maitovaahdon rakenteen tulee olla tasainen ja pienikuplainen (ns. mikrovaahtoa). Jos barista onnistuu tekemään latte artin, eli kuvion kahvin pintaan, on maito oikeanlaista.

  • Papujen tuoreus. Kahvi vanhenee myös papuna. Paahdettu kahvipapu on parhaimmillaan noin viikon kuluttua paahdosta, minkä jälkeen papu alkaa menettää aromeitaan. Vanhoista pavuista on mahdoton valmistaa kunnollista espressoa. Vanhoissa pavuissa on myös tunkkainen haju, jonka voi haistaa kupissa. 



Ihan kahvilla -juttusarjassa kahvi-intoilija yrittää levittää 
kahvin ilosanomaa, jotta lukijat eivät olisi ihan kahvilla.


Juttusarjan aiemmin ilmestyneet osat:


keskiviikko 5. joulukuuta 2012

TERVEHDYS TONTTUPAJALTA


Tonttupajalla käy kuhina. Puikot kilisevät ja paperiin kääritään lämmikettä kylmän talven varalle.


Ensimmäiset joululahjat saivat kääreet ympärilleen. Sisältä löytyy jotakin villaista ja lämmintä. Vielä on työsarkaa edessä, jotta kaikki rakkaat säästyvät kylmän talven tuiskuilta.

Söpöt lahjapaketit ovat yksi heikkouksistani. En malttanut olla tälläkään kertaa tuunaamatta pakettien käärimiseen käyttämääni ruskeaa pakkauspaperia. Tein perunasta leimasimen ja painelin jouluisia kuvioita paperiin. Kuka väitti, ettei ruoalla muka saisi leikkiä?

LAHJAPAPERIN KORISTELU
  • yksiväristä pakkaus- tai lahjapaperia 
  • isohkoja perunoita 
  • pieniä piparimuotteja 
  • juuresveitsi 
  • akryylivärejä 
  • sivellin 
  • pahvinpala 
  • sanomalehteä suojaksi

Suojaa lattia- tai pöytäpinta sanomalehdellä.

Leikkaa perunoista pituussuunnassa ohuehko siivu pois. Paina piparimuotti perunaan ja leikkaa juuresveitsellä perunatärkkelys pois muotin ympäriltä. Kuivaa perunan pinta.

Purista (halpaa kiinalaista) akryyliväriä pahvinpalalle. Sivele väriä perunakuvion pintaan ja paina kuvioita paperille.

Anna maalin kuivua hyvin ennen paketointia. 



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...