maanantai 29. lokakuuta 2012

VIINIOPAS
TAKATASKUSSA


Kuinka moni myöntää edes joskus ostavansa viinipullon pelkän etiketin perusteella? Niin on käynyt ainakin minulle, vaikka puhelin ja kalenteri ovat täynnä erinäisiä viinimerkintöjä.

Ostin alkuvuodesta Avaruusasema-blogin innoittamana Moleskinen viinimuistion. Vakaana aikomuksenani oli kirjata mustaan muistioon korkkaamamme viinipullot, tai vähintään ne viinivalinnoista onnistuneimmat. Jostain syystä muistio ei ole täyttynyt pelkän ajatuksen voimalla, ja pikaselailulla kirjasta löytyykin vain yksi merkintä. Tammikuun 29. päivänä korkkasimme eteläafrikkalaisen Roodebergin  neljä tuntia hautuneiden karitsanpotkien kyytipojaksi. Sen verran monta (hyvää) pulloa on tullut avattua tammikuun lopun jälkeenkin, että melkeinpä harmittaa, ettei niistä ole tullut tihrustettua pienintäkään merkintää tuohon mustakantiseen kirjaan.
Keväällä löysin kilpailijan Moleskinen viinimuistiolle. Tai Apupoika löysi ja latasin iMuruunsa ilmaisen Viiniopas–sovelluksen, joka on osoittautunut varsin näppäräksi. Kätevän oppaasta tekee se, että sovellus tunnistaa viinin lukemalla pullon viivakoodin kameran avulla. Viini kuvauksineen ja tietoineen löytyy siis näppärästi ilman näppäilyjä. Jos löytyy. Sovelluksessa pitäisi olla lähes kaikki Alkon valikoimassa olevat viinit, mutta opas ei tunnistanut ainakaan parin viikonlopun takaista Alkosta ostettua pulloamme. Alkon viinien lisäksi oppaasta pitäisi löytyä myös osa ravintoloiden, laivayhtiöiden ja Finnairin valikoimassa olevista viineistä. 





Viinit pisteyttäviin oppaisiin kannattaa kuitenkin suhtautua tietyllä kritiikillä. Itsellämme on viinien valitsemisen ja arvioinnin tukena aktiivisesti käytössä Berglundin ja Rinta-Huumon Viinistä Viiniin –opukset sekä Viinilehden nettisivusto. Viinioppaan taustalla olevan Pekka Suorsan viiniarvioinnit ovat sen sijaan tulleet itselleni tutuiksi muun muassa Glorian Ruoka & Viini –lehden sivuilta. Kaikilla asiantuntijoilla on kuitenkin oma tapansa arvioida ja kuvailla viinejä, eikä arviointeja kannata aina ottaa absoluuttisena totena. Ja onhan viininjuonti myös psykologiaa. Maailman parhaassa seurassa, tammikuun 29. päivänä, nauttimani karitsanpotkat olisivat saattaneet maistua aivan yhtä taivaallisilta jonkun kurjemmankin viinin kanssa, sillä takana oli onnistunut aurinkoinen ulkoilupäivä ja kyytipoikana kiljuva nälkä.
Mutta kätevän Viiniopas–sovelluksesta tekevät sen käyttömahdollisuudet. Oppaan voi ladata myös älypuhelimeen, jolloin niinä Alkossa vietettyinä hetkinä, jolloin pää lyö tyhjää, eikä millään osaa valita sopivaa pulloa – eikä oikein myyjältäkään viitsi kysyä, kun ei oikein itsekään tiedä mitä haluaisi – niin silloin, voisi olla ihan kätevä tarkastaa oppaasta Suorsan suositukset. Toisaalta oppaasta voi olla myös apua ravintolassa, vaikka viiniopasta ei varmastikaan ole tarkoitettu sommelierin korvaajaksi.
Oppaan käyttömukavuutta lisää myös se, että viinien tietoihin voi lisätä omia muistiinpanoja ja kommentteja. Lisätä tiedon, minkä ruoan kanssa viini juotiin tai mikä voisi erityisen hyvin sopia korkatun viinin kaveriksi. Niillä tiedoilla voi käydä Alkossa ilman ylimääräisiä ihmettelyjä, ostaa mieleisensä pullon ja siirtyä vaikkapa vasta sen jälkeen ruokaostoksille.



lauantai 27. lokakuuta 2012

KUINKA MONTA HUUTOMERKKIÄ ON LIIKAA?


Reilu vuorokausi on tullut hymyiltyä niin leveästi, että nyt olisi suotavaa hillitä itsensä ennen kuin poskilihakset revähtävät.

Eilen kippisteltiin kotimaisille ruoka- ja sisustusaiheisille blogeille Glorian Koti ja Ruoka & Viini -lehtien isännöimässä gaalassa Teurastamon Kellohallissa. Ruokablogit kruunattiin kolmessa eri kategoriassa, ja piskuinen Vatsasekaisin Kilinkolin -blogini nappasi missitiaran! Olen edelleen kuin kaulimella päähän lyöty, mutta mielettömän onnellinen ja otettu!

Tänään on poltettu porkkanat pohjaan, juotu pullollinen samppanjaa, syöty samppanjatryffeleitä ja käyty viinimessuilla juomassa vähän lisää samppanjaa! Ajatukset ovat kuitenkin palanneet kerta toisensa jälkeen eilisiltaan. 

Ihanainen Chez Jasu nappasi parhaan ruokablogin tittelin ja Sinin Kinuskikissa-blogi valikoitui lukijoiden suosikkiruokablogiksi! Minä ja kukkapuska tuossa keskellä. (Kuva: Jonna Öhrnberg)

Ilta oli aivan mielettömän ihana. Löysin herättyäni koneelta aamun pikkutunneilla Liemessä-Jennin blogireality-haasteen innoittamat rustaukseni. Tämä ei nyt ollut ehkä kuitenkaan sitä, mitä Jenni haasteellaan haki.

Olen Rautatientorilla kello 02.42. Pohdin ottaako taksi, yöbussi vaiko kävellä kotiin. Taksijonossa ja yökävelyllä kulunee sama aika. Päätän kävellä kotiin. Minua hikatuttaa joka viidennellä askeleella. Puolimatkassa Pitkääsiltaa nuori miekkonen, ilmeisesti kyllästyttyään kuuntelemaan hikotteluani, pelästyttää minut kysymällä, josko kaikki on ok. Hikka on poissa. Kävelemme kolmannelle linjalle ihmetellen yhtäkkistä talvea ja keskustellen talvirenkaiden vaihtamisesta ja siitä, kuinka ärsyttävä kapistus auto on talvisessa Kalliossa. Emmin tovin, tohtiako kertoa blogini voittaneen tänään kauneimman ruokablogin tittelin. En viitsi kertoa, sillä tyyppi kertoo harrastavansa jääkiekkoa. Tiemme eroavat Ensilinjalla, minä suuntaan Karhupuiston suuntaan, tyyppi linjoille. Muistan jättäneeni kauniin palkintokimppuni Kellohallin baaritiskille, täytyy hakea se aamulla. Samalla pohdin mitä tekisin työmatkalta saapuvalle Apupojalle lounaaksi. Vitsit että oli kiva ilta! Tapasin myös ihania blogikavereita, joista monet kyllä tunsin, en vain ollut tavannut heitä kertaakaan. Kiitos! Ilta oli mahtava. (Kännykästä löytyisi muutama kuva matkan varrelta, mutta ne ovat kaikki tärähtäneitä, sillä hikka iski joka kerta liipasinsormen kanssa samaan aikaan.)


torstai 25. lokakuuta 2012

IHAN KAHVILLA


Seurustelumme alkuaikoina Apupoika kaivoi kaapinperältä teinivuosien hiihtokilpailusta voittamansa pölyttyneen kahvinkeittimen ja keitti yövieraalleen juhlamokkasumpit. Nykyään kotibaristani viimeistelee aamukahvini sydämin. 

Apupojasta on muutaman edellisvuoden aikana kehittynyt aikamoinen kahvitietäjä ja -taitaja. Olen seurannut – välillä huvittuneena, mutta pääasiassa ihaillen – sitä intoa, jolla Apupoika on perehtynyt kahvin saloihin. Hän on viettänyt koti- ja ulkomaisilla kahvifoorumeilla valtavan määrän aikaa ja imenyt itseensä hurjasti tietoa.

Siinä sivussa olen itsekin oppinut paljon sekä kahvin maistamisesta että valmistamisesta. Kotona ovat myllyt ja koneet vaihtuneet jo useamman kerran. Olen oppinut tunnistamaan kahvilamyllyjen merkit ja mallit ja tulen myös kohtalaisen hyvin toimeen kotikoneemme kanssa. Mitä tulee kahviin, en ole enää  ihan kahvilla.

Aloittaessani bloggaamisen, oli tarkoituksenani kirjoittaa myös kahvista. Kahviaiheiset jutut ovat kuitenkin jääneet kuin varkain, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, pakottaa Apupojan yhteistyöhön kanssani ja aloittaa kahviaiheisen juttusarjan ihan kahvilla.

Juttusarjan ensimmäisessä varsinaisessa osassa Apupoika julistaa espressonvalmistuksen teesit. Myöhemmin luvassa muun muassa juttua lempparikahviloistamme, pienpaahtimoista sekä kahvinvalmistuksesta kotioloissa. Pysykää kuulolla!


perjantai 19. lokakuuta 2012

SYYSARVONTAA PUKKAA


Sain kustantajalta kasan keittokirjoja. On siis arvonnan paikka.


Lindsay S. Nixon on yhdysvaltalainen ruokabloggaaja ja keittokirjailija, jolta on ilmestymässä kotimaassaan jo peräti kolmas keittokirja. Yksi Lindsayn teoksista on juuri käännetty suomeksi. Opus Helpot ja nopeat kasvisherkut sisältää pitkälti toistasataa vegaanireseptiä.

Lindsay reissaa Atlantin takaa Helsinkiin ensi viikolla järjestettäville kirjamessuille, jossa kirjailijatar raapustaa viikonloppuna nimmareitaan kirjoihinsa Finn Lecturan osastolla. Jos mielit tavata Lindsayn, kannattaa suunnata messuille.

Arvon näin alkuun yhden Lindsayn opuksen sekä messuliput kahdelle. Liput oikeuttavat sisäänpääsyyn Helsingin Kirjamessuille sekä samaan aikaan samassa paikassa järjestettäviin Musiikki-, Art Forum sekä Viini, ruoka & hyvä elämä -messuille. Kirja ja messuliput arvotaan kaikkien Vatsasekaisin Kilinkolin -blogin Facebook-ryhmäläisten kesken, joten nyt viimeistään kannattaa käväistä tykkäämässä sivusta. Arvonta suoritetaan maanantaina, jotta liput ehtivät hyvissä ajoin perille.

Loput kirjoista jemmaan hetkeksi ja arvon myöhemmin. Ei siis hätiä mitiä, jollet ole naamakirjassa lain. 

Mukavaa syysviikonloppua kaikille!

Finn Lectura sponssaa arvonnan palkinnot.


torstai 18. lokakuuta 2012

VISPIPUURO OMENASTA JA MARJA-ARONIASTA


Lyhenevien päivien myötä on hyvä turvautua vitamiinilisään. Purkista tai pakkasesta.

Kotimaisten supermarjojen syömisestä on tunnetusti monenmoisia terveydelle edullisia vaikutuksia. Mustikka voi esimerkiksi ehkäistä hermojen rappeutumista. Mutta kannattaa muistaa, että vaikutukset saavutetaan vain marjojen säännöllisellä ja päivittäisellä syömisellä. Purkkiin ja pakastimeen säilöttyjä aarteita on turha pihtailla, sillä helposti käy niin, että seuraavan satokauden kynnyksellä on suuri osa säilötyistä herkuista vielä käyttämättä.

Tiedän mistä höpäjän, sillä löysin jääkaapin perältä purkillisen viimesyksyistä omena–aroniahilloa. Vispipuurohammastani ehti kolotella jo useamman päivän ajan, ja muistin korvanippukkani taakse muistiin jemmaamani Omenamintun kehutun marja-aronioista keittelemän vispipuuron. Vuoden varttuneen hillopurkin sisältö päätyi näin ollen puurokattilaan. Puuron voi tehdä myös mainiosti tuoreista marjoista, omenasoseen kera tai ilman. Tykkäsin tästä kuin hullu puurosta. (Hupsista, en kai sentään kompastunut omaan nokkeluuteeni...) 

Olen aika tykästynyt myös täysjyväspelttimannaan. Puuron rakenne on tavallisilla mannoilla keiteltyä puuroa rakeisempaa, mutta toisaalta ravintoaineita ja -kuitua on tavalliseen vehnämaannaan verrattuna paljon runsaammin.

OMENAINEN ARONIAVISPIPUURO
  • 5 dl vettä 
  • 2 dl (täysjyväspeltti)mannasuurimoita 
  • n. 2 ½ dl omena-aroniahilloa TAI 
    • 2 dl tuoreita marja-aronioita 
    • 2 dl omenasosetta  
    • ½ dl sokeria

PUURO VALMIISTA HILLOSTA

Kuumenna vesi kiehuvaksi kattilassa. Lisää suurimot kattilaan samalla vispaten. Anna kiehua muutama minuutti ja hauduta puuro kypsäksi. (Kypsymisaika riippuu käytettävistä suurimoista. Tavalliset mannasuurimot kypsyvät noin viidessä minuutissa, mutta täysjyväspelttimanna tarvitsee jopa varttitunnin kypsymisajan.)

Sekoita hillo kypsän puuron joukkoon ja anna seoksen vielä kiehahtaa pikaisesti. Lisää tarvittaessa sokeria.

Jäähdytä puuro ja vatkaa yleiskoneella tai sähkövatkaimella kuohkeaksi.


PUURO TUOREISTA ARONIA-MARJOISTA

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää aroniamarjat. Keitä viitisentoista minuuttia tai kunnes marjat pehmenevät. Siivilöi halutessasi marjojen kuoret pois. Vispaa mannasuurimot kuumaan nesteeseen ja kypsennä puuro yllä olevin ohjein. Lisää omenasose ja sokeri kypsennyksen loppuvaiheessa.

Vatkaa jäähtynyt puuro kuohkeaksi.

Puuron voi tarjoilla maitotilkan sijasta myös nokareella turkkilaista jukurttia. 

----
Aiemmin keittiössämme on keitelty ja vispailtu myös mansikkaista sekä vaniljalla maustettua vispipuuroa.


lauantai 13. lokakuuta 2012

MAISTUIS VARMAAN SILVIOLLEKIN


Pohjoisten soidemme kullankeltaisella herkulla maustettu vaniljavanukas maistuisi takuulla myös Italian entiselle pääministerille.

Napapiirin ja saapasmaan kohtaamisia on aikaisemmin todistettu ainakin Kotipizzassa, jonka listalle Italian entinen pääministeri sai jokunen vuosi sitten oman nimikkoannoksensa. Uskoisin tämän hillasoiden herkun maistuvan myös suomalaisruokia sättineelle italialaispoliitikolle. Tosin miekkosen aikaansaamien sotkujen perusteella ei herran arvostelukykyyn ole oikein luottaminen.


Luottakaa sen sijaan minun sanaani, lakoilla maustettu italialaisjälkiruoka pannacotta oli hurjan hyvää. Hillasoiden herkkua myytiin Kauppatorilla käypään hintaan, enkä voinut vastustaa kullankeltaisten marjojen ostamista, vaikka pakastin on ennestäänkin ylitsepursuavan täynnä. Talven mittaan lakat tulevat päätymään ainakin jäädykkeeseen sekä juhlistamaan lettukestejä. 

HILLASUON VANILJAVANUKAS (4 annosta)
  • 2 dl kuohukermaa
  • 1 dl maitoa
  • ½ dl sokeria 
  • 1 vaniljatanko
  • 2 liivatelehteä
  • 2 dl turkkilaista jukurttia
  • 1 dl lakkoja
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen noin kymmeneksi minuutiksi.

Mittaa kerma, maito ja sokeri kattilaan. Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja raaputa siemenet nesteen sekaan. Kiehauta seos ja nouki vaniljatanko pois.

Purista liivatelehdistä vesi pois ja lisää ne kuumaan kerma–maitoseokseen. Sekoita hyvin.

Jäähdytä seos. (Jäähtymisen nopeuttamiseksi voit laskea tiskialtaaseen kylmää vettä ja laittaa kuuman kattila veteen.)  

Sekoita lakkojen sekaan sokeria, mikäli niitä ei ole valmiiksi sokeroitu. Murskaa marjat lusikalla hieman pienemmäksi. Jätä muutama kokonainen marja koristelua varten.

Sekoita jukurtti ja lakat jäähtyneeseen seokseen. Jaa seos annosvuokiin tai laseihin ja laita ne jääkaappiin hyytymään vähintään muutamaksi tunniksi. Koristele hyytyneet annokset kokonaisilla marjoilla. 


maanantai 8. lokakuuta 2012

ONNETTAREN SUOSIKIT


SYÖ Helsinki! -lahjakorttiarvonta suoritettiin perinteisin menetelmin virallisen valvojan läsnä ollessa.



Onni potkaisi tällä kertaa jauhomatosilla herkuttelevaa Pasia, verilettuja karttavaa Kerttua ja makaronivellistä traumatisoitunutta Daemonicus-alkuisen sähköpostiosoitteen omaavaa henkilöä. Onnettaren suosikeille on ilmoitettu voitosta sähköpostitse. (Laittakaahan osoitetietonne minulle, niin kipitän lahjakortit postiin mahdollisimman nopeasti.)

Onnittelut onnekkaille!


torstai 4. lokakuuta 2012

KURITUKSET SIKSEEN JA PULLAA PÖYTÄÄN!


Kävin kaksi ensimmäistä luokkaa koulussa, joka sijaitsi lähes hiivatehtaan vieressä. Kouluni pihalla velloi usein pahanhajuinen hiivapilvi, mutta ei haju minua haitannut. Ajattelin vain, että hiivaa tarvitaan pullanteossa.

Lokakuun neljäs vietetään kansallista korvapuustipäivää. Kuritukset sikseen, tänään syödään pullaa. Eikä mitä tahansa pullaa, vaan korvapuusteja! Sekä korvapuustipäivä että itse puustit ovat rantautuneet meille länsinaapuristamme. Ruotsissa kanelipullia alettiin vaivata ensimmäisen maailmansodan jälkeen, kun kaukaisten maiden mausteiden saanti yleistyi.  Suomeen pullareseptit levisivät joskus vuosisadan puolessa välissä. Omaa juhlapäivää rakas vehnänen on viettänyt naapurissamme vuodesta 1999, ja Suomen kamarallakin korvapuustia juhlitaan jo seitsemättä kertaa.

Saanko hieman vaivata Teitä, herra Pullataikina?

Pullataikinan tekeminen ei ole ollenkaan vaikeaa. Työläin vaihe lienee hieman kuivahtaneiden taikinarippeiden rapsuttaminen pois työtasosta. Mikäli keittiöstä löytyy yleiskone, ei omia sormiakaan tarvitse työntää taikinaan. Tällöin säästyy myös taikinasormenjälkien siivoamiselta ympäri keittiötä. Jauhojen lisäämisessä kannattaa olla pihi, jottei pullista tule kovia ja kuivia. 

PULLATAIKINA (13 isoa korvapuustia)
  • 2½ dl (täys)maitoa 
  • 25 g (½ pkt) hiivaa 
  • 1 muna 
  • 1dl sokeria  
  • 2 tl kardemummaa 
  • n. 7 dl vehnäjauhoja 
  • 75 g voita 
  • ripaus suolaa
Täyte:
  • 75 g voita 
  • 1 dl fariinisokeria 
  • 2 rkl sokeria
  • kanelia
Voiteluun ja pinnalle:
  • muna 
  • raesokeria
Mittaa maito taikinakulhoon ja jätä se pöydälle lämpenemään hetkeksi. Maidon on hyvä antaa lämmetä huoneenlämpöiseksi, mutta sitä ei tarvitse erikseen lämmittää. Lämmin maito kuluttaa hiivan tehot turhan nopeasti ja muutenkin kuivattaa pullaa.

Murenna hiiva maidon joukkoon. Lisää muna, sokeri ja kardemumma. Sekoita tasaiseksi ja lisää puolet jauhoista. Alusta taikinaan loput jauhoista (mieluiten yleiskoneella vaivaten). Lisää pehmennyt voi ja suola. Vaivaa taikinaa vielä hetki kunnes se irtoaa kulhon reunoista.

Peitä taikinakulho leivinliinalla ja anna taikinan kohota vedottomassa paikassa 45 minuuttia.

Raivaa keittiöstä reilusti pöytätilaa ja jauhota taso. Vaivaa kohonneesta taikinasta kevyesti ilmakuplat pois ja kaulitse taikina jauhoja apuna käyttäen ohueksi levyksi. Voitele levyn pintaan pehmeää voita, ripottele päälle sokeria sekä reilusti kanelia. Kääri taikina rullalle ja nosta taitekohta rullan alle. Leikkaa vinottain paloiksi, nosta leivinpaperilla päällystetylle uunipellille kapea pää pystyyn nostettuna ja paina taikina peukaloilla pullan päältä. (Suosittelen jakamaan pullat kahdelle pellille, sillä ainakin itse meinasin saada aikaan pellillisen pullabostonia.)

Peitä pullat kelmulla tai leivinliinalla ja kohota niitä vielä puolisen tuntia lämpimässä paikassa. (Lämmin paikka voi löytyä yllättävästäkin paikasta. Esimerkiksi meillä lämpiää kivitaso astianpesukoneen päältä, mikäli kone on juuri ollut käynnissä. Hyvä kohotuspaikka voi löytyä myös muualta kuin keittiöstä, käytä hyväksi esimerkiksi kylppärin lattialämmitystä.)

Laita uuni lämpenemään 225-asteiseksi. Voitele kohonneet pullat munalla ja ripottele päälle raesokeria.

Paista keskitasolla noin 15 minuuttia.


---

Tämänpäiväisistä puusteista ei kyllä tullut minkään sortin muotovalioita, mutta onneksi puusteissa maku on pääasia. 

Hyvää korvapuustipäivää! Ja pliis ei sitten läimäytellä ketään korville!

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

SYÖ HELSINKI!


SYÖ Helsinki! -kampanja valloittaa lokakuussa joukon ravintoloita. Kahden viikon ajan tempauksessa mukana olevista ravintoloista saa annoksia kympillä. Tänä vuonna ravintoloiden kampanja-annoksissa on myös aiempaa enemmän kasvisvaihtoehtoja.


SYÖ Helsinki! -kampanja on City-lehden sekä helsinkiläisravintoloiden yhteistempaus paremman ruoan puolesta. Kymmenen euron annoksia on saatavilla 5.–18. lokakuuta. Kampanjassa mukana olevien ravintoloiden lista päivittyy City-lehden sivuille, ja lisätietoa kamppiksesta löytyy myös tapahtuman Facebook-sivuilta.

Sain arvottavakseni kympin kolikkoja, jotka oikeuttavat kampanja-annokseen vapaavalintaisessa, tapahtumassa mukana olevassa helsinkiläisravintolassa. Arvon näitä kolikkoja yhteensä kolme. Arvontaan voit osallistua kertomalla kommenttiboksissa, mikä on ollut hassuinta, kummallisinta tai ällöttävintä, mitä olet koskaan syönyt. Näitä ällötyksiä ei varmasti SYÖ!-viikoilta löydy, mutta täytyy laittaa niitä korvan taakse muistiin, mikäli joskus vielä Ravintola Vatsasekaisin Kilinkolin näkee päivänvaloa.

SUMMA SUMMARUM: Kerro kommenttiboksissa, mikä on ollut hassuinta, kummallisinta tai ällöttävintä, mitä olet koskaan syönyt ja voita lahjakortti syömään jotakin herkkua.

Jätä raapustuksesi perään myös sähköpostiosoitteesi, mikäli yhteystietojasi ei saa ongittua nimimerkkisi kautta. Osallistumisaika umpeutuu sunnuntaina 7.10. klo 12.00. Lycka till!
City-lehti sponssasi lahjakortit.


maanantai 1. lokakuuta 2012

OMENAKOLMIKULMAT ELI APFELDREIECKE

Valmis filotaikina on kiireisen paakarin oivallinen apu. Taikina täytyy sulattaa huolella, mutta muuten se taipuu nopeasti yhden jos toisen sortin makeaan tahi suolaiseen leivonnaiseen.


Leivoin taannoin omenastruudelin, jonka tekemisestä jäi käyttämättä puolikas paketti filotaikinaa. Kääräisin loput taikinat rullalle kostean keittiöpyyhkeen sisään ja seuraavana päivänä taittelin taikinan kolmioiksi. Täytteeksi kolmiot saivat saman setin kuin struudeli.

Itselleni suomin valtuuksin ristin nämä kolmiot apfeldreieckeiksi eli omenakolmioiksi, sillä nämä eivät taida täyttää struudelin rullattua ulkonäkövaatimusta. Rusinat jätin täytteestä pois, sillä Apupoika ilmoitti, että ei niistä kukaan tykkää.

OMENAKOLMIOT (12 kpl)
  • 6 arkkia filotaikinaa 
  • 1 dl sulatettua voita
Täyte:
  • n. 800 g omenoita kuorittuna ja siemenkodat poistettuna 
  • 1 dl manteleita tai (esim. saksan)pähkinöitä 
  • 1 dl tummaa muscovado- tai fariinisokeria 
  • ¼ tl vaniljaa (uutetta, jauhetta tai 2 tl vaniljasokeria) 
  • 2 tl kanelia 
  • loraus (n. 2 rkl) Galliano-vaniljalikööriä
Sulata filotaikina pakkauksen ohjeen mukaan.

Sulata voi.

Raasta omenat tai pilko ne pieneksi silpuksi. Rouhi mantelit tai pähkinät sopivan kokoisiksi sattumiksi. Sekoita muut täyteaineet omenoiden sekaan ja toimi yllä olevan kuvan ohjeiden mukaan.

Aseta kolmiot uunipellille leivinpaperin päälle ja paista 225-asteisessa uunissa 20-25 minuuttia.



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...