torstai 27. syyskuuta 2012

SYKSY PURKISSA


Kivistön hillomaakarit julistivat syksyn olevan omalta osaltaan purkissa. Itselläni nököttää keittiön lattialla vielä pussillinen omenia odottamassa pääsyään jatkojalostukseen.


Eriväristen ja -kokoisten purnukoiden muodostama lauma on valloittanut jääkaappimme. Täällä on keitelty sen seitsemän sortin säilykkeitä. On tehty useamman lajin mustikka- ja kirsikkahilloja, mustaherukkahilloa, omenahilloa ja joulun varalle rommilla, vaniljalla ja kanelilla maustettua omena–luumuhilloketta. Ylitse muiden on kuitenkin omena–ruusunmarjahillo, jonka resepti löytyy blogista vuoden takaa. Ruusunmarjojen putsaaminen on jokseenkin työlästä, mutta mikäli kärsivällisyyttä ja raaka-aineita vain löytyy, ei ryhtymistä hillonkeittopuuhaan kannata empiä. Ja jos pitkäpinnaisuutta ei itseltä löydy, suosittelen lahjomaan keittotouhuihin sorminäppärän ystävän. On se vain niin hyvää!


maanantai 24. syyskuuta 2012

MANSIKKAINEN VISPIPUURO


Ensimmäisen puurosatsin ehdin pistellä poskeeni ennen sen kuvaamista. Toisella kertaa tein varoiksi kaksinkertaisen annoksen, tosin sekin katosi jääkaapista alta aikayksikön.


Jostain syystä olin aiemmin tehnyt vispipuuroa vain puolukoista. Olin aina kuvitellut, että vispipuuron nyt vain kuuluu olla puolukkaista. Ja kuinka väärässä olinkaan! Hetken mielijohteesta lisäsin puuron sekaan myös mansikkaa, ja vispipuurosta tuli melkein liian hyvää iltapalaksi. Mansikkavispipuuro sopii siis mainiosti myös jälkiruoaksi, varsinkin jos sekaan pyöräyttää muutaman lusikallisen kermavaahtoa…

MANSIKKAINEN VISPIPUURO
  • 1 litra vettä 
  • 2 ½ dl puolukoita 
  • n. 2 dl (täysjyväspeltti)mannaa  (Tällä määrällä puurosta tuli aika löysää, lisää mannasuurimoiden määrää jos haluat puurostasi jämäkämpää.)
  • ½ litraa mansikkasurvosta (pakastemansikoita) 
  • 1 dl sokeria

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää puolukat. Keitä seosta parikymmentä minuuttia kunnes puolukoista häviää väri. Peitä kattila kannella, jotta neste ei haihdu kiehumisen aikana.

Lisää kattilaan mannaryynit samalla vispaten. Keitä puuro kypsäksi. (Kypsennä täysjyväspelttimannaa noin 15 minuuttia, tavalliset mannaryynit kypsyvät nopeammin.)

Lisää puuron sekaan sokeri sekä mansikat. Sekoita ja hauduta puuroa vielä viitisen minuuttia.

Jäähdytä puuro ja vatkaa se kuohkeaksi sähkövatkaimella tai yleiskoneella. Tarjoa maidon ja sokerin kera.


torstai 20. syyskuuta 2012

PYKÄLÄN PAREMPI SILAKKALAATIKKO


Arkisesta silakkalootasta saa asteen fiinimmän käyttämällä kylmäsavustettuja silakkafileitä. Loota sopii myös heille, jotka eivät perinteisestä silakkalaatikosta perusta.


Melkein harmitti käyttää taannoiselta ravintola Nokan pientilatorilta ostamamme kylmäsavustetut silakkafileet niinkin arkiselta kuulostavaan ruokaan, kuin silakkalaatikkoon. Kalafileiden viimeinen käyttöpäivä alkoi kuitenkin pahaenteisesti lähestyä, lopulta ohitse vilahtaen, joten ajattelin fileiden uunituksen olevan paikallaan. Kylmäsavustetut silakat nostivat perinteisen lootan aivan uudelle tasolle, ja makukin oli varsin mainio. 

SILAKKALAATIKKO KYLMÄSAVUSTETUISTA 
EVÄKKÄISTÄ (neljälle)
  • kilo perunaa 
  • 300 g kylmäsavustettuja silakkafileitä
  • 1 iso sipuli 
  • 4 dl (kuohu)kermaa (tai esim. 2 dl kermaa ja 2 dl maitoa) 
  • 2 tl dijon-sinappia 
  • 2-3 aurinkokuivattua tomaattia  
  • suolaa 
  • pippuria 
  • muutama voinokare

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen.

Kuori ja viipaloi perunat. Kuori sipuli, ja leikkaa se ohuiksi kuunsirpeiksi. Silppua myös aurinkokuivatut tomaatit.

Poista silakoista nahka varovasti vetämällä.

Lado uunivuokaan kerroksittain perunaa, sipulia, silakkaa sekä aurinkokuivatun tomaatin palasia. Rouhi kerrosten väliin suolaa ja pippuria. Lado päällimmäiseksi kerros perunaviipaleita.

Sekoita sinappi kerman sekaan. Kaada kermaseos vuokaan.

Paista 200-asteisessa uunissa tunti 45 minuuttia, minkä jälkeen anna laatikon vetäytyä vielä vartti uunin jälkilämmössä. Alenna lämpöä, mikäli perunat uhkaavat tummua liikaa. Vuole paiston loppuvaiheessa laatikon päälle muutama voinokare.


maanantai 17. syyskuuta 2012

VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ – RIBSIT


Viikonloppuna aurinko helli ja villapaidassa tuli kuuma. Kesä palasi hetkeksi, joten oli ihan paikallaan myös syödä kesäruokaa.



Grillatut possun rimpsuluut taisivat olla tänä (viime?) kesänä aikamoinen hitti. Mekin valmistimme niitä sekä monta tuntia grillaamalla että aluksi keittämällä ja sitten grillaamalla. Luurimpsut ensin keittämällä, saa lihasta älyttömän mureaa. Keitetyt rimpsut valellaan marinadilla, ja ne voi viimeistellä grillin sijasta hyvin myös uunissa grillivastuksen alla.

Vaikka rimpsuluilla onkin kesäruoan maine, ovat nämä oivallista viikonloppu- ja illanistujaisruokaa, vuodenajasta riippumatta. 

Kilosta rimpsuluita riittää syötävää kolmelle henkilölle. Marinadiohje riittää suuremmallekin määrälle lihaa. Lihat voi keittää valmiiksi jo edellisenä päivänä, säilytä ne tällöin yön yli jääkaapissa keittoliemessä. Lihaliemen voi pakastaa kastike- tai keittopohjaksi.

RIMPSUJEN KEITTÄMINEN
  • rimpsuluita 
  • kylmää vettä 
  • merisuolaa (karkeaa merisuolaa noin 3 rkl/ 2 litraa vettä) 
  • mustapippureita 
  • laakerinlehtiä 
  • sipuli 
  • valkosipulinkynsiä 
  • yrttejä (esim. timjamia ja rosmariinia)

Leikkaa rimpsuluut puoliksi tai sopivan kokoisiksi paloiksi, jotta ne mahtuvat kattilaan. Lisää kylmää vettä sen verran, että luut peittyvät.

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kuori pinnalle muodostuva vaahto. Lisää mausteet (sipuli muutamaan lohkoon leikattuna) ja anna lihojen kiehua hiljakseen puolitoista tuntia.

Anna rimpsujen jäähtyä liemessään.

BBQ-MARINADI

Marinadin ohje on tuunaus Pastanjauhajien ohjeesta, joka taas on sovellus Weberin grillauskirjasta.
  • öljyä 
  • 2-3 valkosipulinkynttä 
  • n. 5 sentin pätkä tuoretta punaista chiliä 
  • ½ tl jeeraa eli juustokuminaa 
  • 1 ½ dl ketsuppia 
  • 1 dl kolajuomaa (täyssokerista) 
  • 2 rkl soijakastiketta 
  • 2 rkl valkoviinietikkaa 
  • ½ tl savupaprikajauhetta
  • mustapippuria myllystä

Kuumenna öljy pienessä kasarissa, lisää silputtu valkosipuli ja chili sekä morttelilla jauhettu jeera. Pyörittele aineksia pannulla puolisen minuuttia.

Lisää marinadin loput aineet. Sekoita ja hauduta viisi minuuttia.

RIMPSUJEN GRILLAAMINEN/ PAISTAMINEN UUNISSA

Valele keitetyt ja jäähtyneet rimpsuluut marinadilla ja paista niitä 250-asteisessa uunissa grillivastuksen alla, (tai grillissä) välillä käännellen ja marinadia lisäillen, yhteensä noin 20–30 minuuttia.

Itse söimme rimpsut ruusukaali–pekoni-höysteen sekä uunissa paistettujen mainioiden, öljyllä suolalla ja rosmariinilla maustettujen, perunakiekkojen kera. 


lauantai 15. syyskuuta 2012

R NIIN KUIN SYYSKUU


En ole syysihmisiä. Periaatteessa ajatus vilttiin kääriytymisestä, kynttilämerestä ja lasillisesta punaviiniä on ihan kiva, mutta minä juon kyllä punaviiniä kesät talvet. En ole vielä hoksannut, mitä kivaa on jäätävässä tihkussa, sukkien käyttämisessä ja naamaan lentävissä limaisissa lehdissä.

Mutta myönnettäneen, on syksyssä hyvätkin puolensa, kuten sadonkorjuun ja metsän herkut. Ja syyskuussa alkaa Pohjois-Atlantin merivesi olla tarpeeksi viileää sinisimpukoita ajatellen. Ranskalaiset ja belgialaisethan syövät sinisimpukoita vain kuukausina, joiden nimessä on r-kirjain, sillä silloin merivesi on tarpeeksi kylmää simpukoiden kasvamiseen. Suomessa ärriä on vain marraskuussa, mutta ei anneta sen häiritä.


Me valmistamme sinisimpukat aina samalla tavalla. Minusta on kiva, ettei simpukoita ole keitetty pelkässä valkoviinissä, vaan että nilviäisten seassa on myös sattumia. Silti olisi kiva kokeilla jotakin uutta tapaa valmistaa sinisimpukoita. Nyt olisi siis aika paljastaa oma salainen simpukkareseptisi, miten sinä taiot simpukoista suurta herkkua?

Reseptiikka kuvan aineksista valmistettaviin sinisimpukoihin löytyy täältä. Ohje on syntynyt soveltamalla alun perin Hesarissa ilmestynyttä reseptiä.


tiistai 11. syyskuuta 2012

SYYSILLAN
OMPPUPANNARI


Ei haittaa lain, vaikka leipurilla olisi jauhopeukalo keskellä kämmentä. Tästä leipomuksesta tulee joka tapauksessa pannukakku.



Istuimme tässä päivänä yhtenä Apupojan kanssa autossa, taisimme olla matkalla sienimetsään. Vedin syvään henkeä ja totesin lumoutuneena, kuinka hyvältä syksy tuoksuukaan, ihan omenilta. ”Niin, toi tuulilasinpesuaine haisee omenalta”, vastasi Apupoika.

Eilen illalla sen sijaan meillä tuoksui ihan oikeilta omenilta. Omenilta, kanelilta ja kardemummalta. Syksyltä siis.

Teen lähes aina pannukakun saaristolaistyylisesti mannapuuroon. Näin pannukakusta saa vähän tuhdimman ja terveellisemmän, maun kuitenkaan kärsimättä. Pannukakkuun voi oivallisesti käyttää myös aamupuuron jämät. Täysjyväspelttimannassa on ravintokuitua 2,5-kertaisesti tavalliseen vehnämannaan verrattuna, ja pannukakkutaikinaan laitettavista jauhoistakin voi korvata osan täysjyväjauhoilla. Näin voi hyvällä omallatunnolla syödä pannukakkua useammankin palasen.

OMENAPANNUKAKKU (uunipellillinen)
  • 1 litra (täys)maitoa 
  • 1 dl (täysjyväspeltti)mannasuurimoita 
  • 1 ½ dl omenasosetta 
  • 2 dl jauhoja (esim. 1 dl täysjyväspelttijauhoja + 1 dl tavallisia vehnäjauhoja) 
  • 4 munaa 
  • ½ dl sokeria 
  • 2 tl kardemummaa 
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 2-3 omenaa 
  • kanelia

Laita uuni lämpiämään 220 asteeseen.

Mittaa puolet maidosta kattilaan ja vispaa mannasuurimot kylmän maidon sekaan. Kuumenna seos kiehuvaksi samalla sekoittaen. Hauduta puuroa kannen alla viitisen minuuttia.

Lisää puuron joukkoon ensin loput maidosta, jolloin puuro samalla jäähtyy. Lisää myös loput pannukakkutaikinan ainekset ja sekoita tasaiseksi.

Leikkaa omenat ohuiksi lohkoiksi ja poista niistä siemenet. Halutessasi voit poistaa myös siemenkodat, mutta toisaalta niistä muodostuu hauskat tähtikuviot pannukakun pintaan.

Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina pellille. Asettele omenaviipaleet taikinan pinnalle ja ripottele niiden päälle kanelia.

Paista 220-asteisessa uunissa 40-45 minuuttia. Anna jäähtyä hetki ennen leikkaamista. Tarjoa jäätelön tai kermavaahdon kera. 

maanantai 10. syyskuuta 2012

SOPPATUUNAUSTA
MASTER CHEF -HENGESSÄ


Einekset ja puolivalmisteet eivät pääsääntöisesti kuulu keittiömme valikoimaan. Osallistuin kuitenkin viime viikolla Knorr Soppahaasteeseen ja opin, että valmisruoistakin voi tuunata omannäköisensä, ja ne voivat olla oiva apu arjessa.

Olin viime viikolla kokkailemassa ja kisailemassa muutaman muun ruokabloggaajan kanssa Ideakeittiön järjestämässä Knorr Soppahaastekisassa. Tehtävänantona oli tuunata Knorrin valmiskeitto vielä vähän maukkaammaksi tai joksikin aivan muuksi. Palkintona parhaimmalle tuunaajalle oli luvassa 500 euron matkalahjakortti. Aluksi jokaiselle arvottiin keittopönäkkä: minä sain purnukan Knorrin Täyteläistä Kasvissosekeittoa. Meille kilpailijoille annettiin Master Chef -tyyliin kaksi minuuttia aikaa koota ison pöydän antimista haluamiamme raaka-aineita, minkä jälkeen kokkaus aloitettiin, eikä raaka-ainepöydän luo saanut enää palata. Itse kokkaukseen oli varattu aikaa tunti.

Itselläni löi pää ensimmäisen kymmenen minuuttia aivan tyhjää. Raaka-ainepöydällä oli vaikka ja mitä herkkuja kampasimpukoista ja katkaravuista herkkujuustoihin. Omalle työpöydälleni sen sijaan löysivät tiensä muun muassa yksi peruna, kaksi pientä maa-artisokan mukulaa, pätkä mustajuurta, kaksi kirsikkatomaattia ja kourallinen siitakesieniä. Onnekseni sentään olin tajunnut napata muutaman shalottisipulin ja chilipalon sekä valmislasagnepaketin, jonka sisältä tajusin saavani pastalevyjä.

Päädyin tekemään kasvislasagnea, ja valmiskeitto toimikin yllättävän hyvin kastikepohjana. Ideaa voi siis oivallisesti hyödyntää, mikäli on tullut keitettyä koko viikon syömisten edestä kasvissosekeittoa, mutta kyllästytty soppaan jo muutaman aterioinnin jälkeen.

Kanssakilpailijani loihtivat kukin keskenään hyvin erinäköisiä annoksia. Soup Operan Anuliina valmisti näyttävän ja monen komponentin annoksen, jossa tomaatti-mozzarellakeitto muovautui maistuvaksi kastikkeeksi. Herrasmiehistelyä-blogin Jouni tuunasi metsäsienikeittonsa vuohenjuustolla, nuudeleilla ja porolla, ja Annemi 52 Weeks of Deliciousness -blogista teki tomaatti-mascarponekeitostaan kolme maistuvaa pikkuannosta.

Ilta oli todella hauska ja kilpailun jännitystä lisäsi osaltaan myös annokset arvosteleva tuomaristo, jonka puheenjohtajana toimi viime kauden Master Chef -kilpailija Lauri Skyttä. Lisää kokkailuntäyteisestä illasta voit käydä lukemassa myös Ideakeittiön sivuilta.

Soppahaastekilpailu on käynnissä myös Facebookissa, ja siihen voi osallistua kuka tahansa. Ilmianna oma valmiskeittotuunauksesi ja voit voittaa viikottain arvottavia Hackmannin Kesäkeittiö-kattiloita.  

Kenen annoksen tuomaristo sitten valitsikaan illan parhaimmaksi?! No minun!! Jee!

Kuva: Antti Hallakorpi/ Studio Piquant Oy


KASVISLASAGNE (4 annosta)

  • 2 shalottisipulia 
  • 2 valkosipulinkynttä 
  • n. viiden sentin pätkä punaista chiliä 
  • loraus öljyä 
  • 1 rkl tuoreita timjaminlehtiä 
  • ½ litraa (1 prk) Knorrin Täyteläistä Kasvissosekeittoa TAI vastaava määrä muuta kasvissosekeittoa (vaikkapa edellispäivän jämät) 
  • 1 Fond ”Du Chef” -kasviskuutio TAI loraus kasvisfondia TAI hyppysellinen suolaa 
  • ½ dl ruokakermaa
  • 10 lasagnelevyä

Juustokastike:
  • 1 ½ dl ruokakermaa 
  • 1 tl dijon-jyväsinappia 
  • 1 ½ dl juustoraastetta (esim. gruyere-juustoa)

Silppua sipulit, valkosipulinkynnet sekä chilipalko ja kuullota niitä öljyssä paistinpannulla. Lisää timjaminlehdet, kasvissosekeitto sekä fondi. Keittele seosta hetki kasaan ja lisää loraus ruokakermaa.

Kuumenna kattilassa ruokakerma ja lisää kerman joukkoon sinappi sekä juustoraaste. Anna juuston sulaa.

Asettele uunivuokaan vuorotellen kerroksittain lasagnelevyjä sekä kastiketta. Kaada päällimmäiseksi levyjen päälle juustokastike.

Paista 180-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia ja anna lasagnen vetäytyä hetki ennen tarjoilua. 

Knorr Soppahaasteen järjesti Unilever Finland. 

lauantai 8. syyskuuta 2012

LUUMUTARHURIN SYYSPAISTOS


Alkusyksy ei ole ollenkaan hullumpi aika vuodesta. Torikojujen tiskit pursuilevat tuoreita ja kotimaisia vihanneksia ja hedelmiä. Onnellisimmassa asemassa ovat toki kotipuutarhurit, jotka saavat omasta pihasta todellista lähiruokaa.


Valitettavasti minä en kuulu onnellisten kotipuutarhureiden joukkoon. Mutta myös pihattomien kaupunkilaisten kannattaa katsella pihallisten ystävien sadonkorjuutouhuja vähän sillä silmällä. Monelle omena- ja luumupuulliselle kun tuppaa kertyä satoa yllin kyllin yli omien käyttö- tai säilöntätarpeiden. Saattaa käydä niin, että päätyy omenavarkaisiin ihan luvan kanssa. 

Ihanat mehukkaat luumut pääsivät syksyiseen paistokseen. Luumujen tilalle sopisivat varmasti myös kriikunat tai karviaiset – omenista puhumattakaan.  Ohje on pitkälti sama kuin taannoin tekemissäni omenamurumuffineissa. Tällä kertaa kippasin taikinan vain pieneen vuokaan.

Annoksesta riittää suunnilleen viidelle, mutta taikinamäärän voi helposti myös tuplata, jolloin paistoksen voi tehdä korkeareunaiseen, halkaisijaltaan noin 25-senttiseen piirasvuokaan.

LUUMUPAISTOS (5 annosta)
  • 50 g voita tai leivontamargariinia 
  • 1 dl maitoa 
  • puolikkaan limetin (tai luomusitruunan) kuori raastettuna 
  • 1 kananmuna
  • ¾ dl sokeria 
  • 1 tl vaniljasokeria 
  • 2 dl vehnäjauhoja 
  • 1 tl leivinjauhetta 
  • ripaus suolaa 
  • n. 4-6 luumua (koosta riippuen)

Muruseos:
  • 30 g voita tai leivontamargariinia 
  • 1 dl kaurahiutaleita 
  • ½ dl vehnäjauhoja 
  • ½ dl sokeria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

Sulata rasva kattilassa. Lisää maito ja limetin tai sitruunan kuoriraaste ja anna seoksen kiehahtaa. Nosta kattila sivuun jäähtymään.

Sekoita kuivat aineet (=vehnäjauhot, leivinjauhe ja suola) keskenään. 

Vatkaa muna, sokeri ja vaniljasokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää jauho- ja maitoseosta vuorotellen munavaahdon sekaan kevyesti nuolijalla tai lusikalla sekoittaen.

Kaada taikina sopivaan pienehköön, noin litran vetoiseen, uunivuokaan.

Pese luumut, poista niistä kivet ja leikkaa ne lohkoiksi. Painele luumupalat taikinan joukkoon.

Valmista muruseos. Nypi sormin ainekset murumaiseksi seokseksi ja ripottele murut taikinan ja luumujen päälle.

Paista 200-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Tarjoa vaniljakastikkeen tai kanelilla maustetun kermavaahdon kera. 

torstai 6. syyskuuta 2012

PERUNAMUNAKAS SUPPILOVAHVEROILLA


Perunamunakas on mitä monipuolisin purtava. Espanjalaisherkku sopii niin brunssille, lounaaksi, iltapalaksi kuin tapaspöytäänkin. Suomalaista twistiä munakkaaseen tuovat metsäretken antimet.


Mikäli mahdollista, taitaa tästä vuodesta tulla vielä viime vuotistakin parempi suppilovahverosyksy. Kävimme Apupojan kanssa metsässä katsomassa, josko jo, ja voi kyllä! Suurin osa suppilovahveroista oli vielä ihan pikkiriikkisiä, mutta en muista kuunaan nähneeni niin valtavia sienimättäitä.

Sienistä sekä kotoa löytyneistä raaka-aineista syntyi iltapalaksi espanjalaistyylinen perunamunakas. Munakkaaseen voi käyttää hyvin edelliseltä ruoalta tähteeksi jääneitä keitettyjä perunoita, vaikka useimmissa espanjalaisohjeissa perunat laitetaankin pannulle raakana. 

ESPANJALAINEN PERUNAMUNAKAS 
(kahdelle iltapalaksi tai lounaaksi, brunssilla tai tapaksina riittää useammallekin)
  • 5 pientä perunaa 
  • 1 iso sipuli 
  • ½ litraa tuoreita suppilovahveroita 
  • 1 valkosipulinkynsi 
  • öljyä 
  • 5 kananmunaa 
  • suolaa 
  • pippuria 
  • tuoretta timjamia

Kuori ja viipaloi perunat. Höyrytä tai keitä perunat puolikypsiksi.

Silppua sipuli ja valkosipulinkynsi ja kuullota niitä öljytilkassa valurautapannulla. Lisää pannulle reilusti timjaminlehtiä. Lisää puhdistetut ja pienityt sienet pannulle ja pyörittele niitä, kunnes sienistä lähtevä neste on haihtunut. Lisää perunasiivut pannulle.

Riko munat kulhoon, lisää suolaa ja pippuria ja sekoita munien rakenne rikki.

Lisää pannulle loraus öljyä, jotta muna ei tartu kiinni pannun pintaan. Kaada munaseos pannulle. Paista miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia kunnes pinta on hyytynyt, minkä jälkeen voit kääntää munakkaan kippaamalla sen ensin lautaselle ja liu’uttamalla lautaselta takaisin pannulle TAI voit kypsentää munakkaan loppuun 200-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Munakkaan voi tarjoilla joko lämpimänä tai jääkaappikylmänä. Anna munakkaan joka tapauksessa jäähtyä kymmenisen minuuttia ennen tarjoilua. 




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

CAESARLEIPÄSET


Moni liittää mielessään caesarsalaatin roomalaisiin keisareihin, mutta salaatin alkuperä johtaa Meksikon ja Yhdysvaltojen länsirajalla sijaitsevaan vaarallisenkuuluisaan Tijuanan kaupunkiin sekä Cardinin italialaisveljeksiin. – Jos johtaa. 



Perimätiedon mukaan kolme italialaisveljestä, Cesare, Alessandro ja Caudencio Cardini, kaksi ensimmäistä tuttavallisemmin Caesar ja Alex, muuttivat  ensimmäisen maailmansodan jälkeen Amerikan mantereelle: Alex ja Caudencio Mexico Cityyn ja Caesar Yhdysvaltain länsirannikolle, Meksikonvastaisella rajalla sijaitsevaan San Diegon kaupunkiin. Kaikki kolme veljestä työskentelivät ravintola-alalla. Caesar pyöritti omaa ravintolaansa San Diegossa, mutta avasi Californian kieltolain takia toisen kuppilan rajan toiselle puolen, Tijuanaan.

Tähän asti kertomukset Cardinin veljeksistä ovat kutakuinkin yhteneviä, mutta perimätieto haarautuu useammaksi tarinaksi kun päästään salaattiin asti. Yhden tarinan mukaan Alex oli tullut veljensä avuksi Tijuanan ravintolaan. Oli neljäs heinäkuuta vuonna 1924 ja tupa oli ollut täynnä yhdysvaltalaisia itsenäisyyspäivää juhlineita asiakkaita. Loppuillasta ravintolaan oli saapunut joukko nälkäisiä lentäjiä. Caesar oli luvannut tehdä lentäjille iltapalaa, vaikka ravintolan ruokavarasto loisti tyhjyyttään vilkkaan päivän jälkeen. Keittiöstä löytyi kuitenkin salaattia, leivänkänttyjä, öljyä, munia ja mausteita. Näistä aineksista Caesar loihti annoksen, joka nimettiin aluksi lentäjän salaatiksi.

Erään toisen tarinan mukaan salaattikunnia kuuluu Alexille. Alex oli matkustanut Tijuanaan gastronomiakilpailuihin, jossa Alexin yksinkertainen salaatti palkittiin. Tai sitten Alex valmisti salaattia krapula-aamiaiseksi rankasti juhlineille lentäjille. Tai sitten salaatin keksikin chicagolainen ravintoloitsija Giacomo Junia, italialaissyntyinen hänkin, ja nimesi salaatin Julius Caesarin kunniaksi.

Niin tai näin, oli salaatin takana alun perin veljeksistä kumpi tahansa tai joku ihan muu, kehkeytyi salaatista suuri hitti Yhdysvaltojen länsirannikolla, josta se on levinnyt maailman moneen kolkkaan, nyt myös meidän helsinkiläiskyökkiimme.

Jostain syystä olin siinä luulossa, että onnistuneen caesarkastikkeen valmistaminen on vaikeaa. Niinpä olen monet kerrat syönyt caesarsalaattini ravintolassa ja tyytynyt linjaamaan, että pitäisi kokeilla joskus itsekin. Lopullinen kimmoke salaatin teolle syntyi Sitruunaruoho-blogista löytyneiden mainioiden rapuleipästen myötä. Hyväksi kehutun caesarkastikkeen muistelin löytyvän vuorostaan Soppakellarista, joskin kastikkeen ohje on alun perin Gurmee-blogista.

Ja voi veljet, että kastike olikin maukasta! Ja sen tekeminen oli jopa naurettavan helppoa. Kaikki ainekset mitataan vain kapeaan ja korkeareunaiseen kulhoon ja surrautellaan kastikkeeksi sauvasekoittimella. Näistä rapuleipäsistä tuli kertaheitolla hitti niin tulevia brunsseja, lounaita kuin illanistujaisiakin silmällä pitäen.  



Leipiin tulee kuvassa luetellut ainesosat: (täysjyvä)paahtoleipää, romaine-salaattia, jokiravunpyrstöjä, parmesan-juustoa sekä caesar-kastiketta. 

Valmista kastike (ohje alla) ja laita se jääkaappiin maustumaan hetkeksi. 

Paahda leivät leivänpaahtimessa tai uunissa. Leikkaa halutessasi reunat pois. 

Revi salaatti pienehköiksi palasiksi ja sekoita kastiketta ja jokirapuja salaatinlehtien joukkoon.

Asettele salaattia jäähtyneiden leipäpalojen päälle. Koristele jokiravunpyrstöillä ja raasta tai vuole päälle parmesanlastuja.

Caesarsalaatinkastike (reilu annos)
  • 1 kananmuna
  • 2 ½ dl rypsiöljyä (tavallista, ei kylmäpuristettua!)
  • 1 valkosipulinkynsi silputtuna
  • 1 rkl vettä
  • ½ rkl valkoviinietikkaa
  • ½ rkl Dijon-sinappia
  • 2-3 rkl sitruunamehua
  • mustapippuria
  • suolaa
  • 2 sardellifilettä (jätin pois)
Mittaa kaikki kastikkeen ainekset korkeaan ja kapeaan sekoituskulhoon. Surrauta sauvasekoittimella kymmenkunta sekuntia tai kunnes kastike on kuohkeaa ja vaaleaa. Laita kastike hetkeksi jääkaappiin maustumaan. 

Parhaimma tuloksen saavuttamiseksi kaikkien kastikeainesten tulisi olla huoneenlämpöisiä. Kastike säilyy jääkaapissa ainakin seuraavaan päivään.

---

Osallistun samalla caesarleipäsillä Lilyn järjetämään brunssihaasteeseen. Näitä leipäsiä, tai caesarsalaattia perinteisemmässä muodossa, tulen tekemään tästä lähin brunsseillemme kyllästymiseen saakka. 


Lähteet koskien caesarsalaatin historiaa: 
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...